-

Ei ole nyt pitkään aikaa tullut trippailtua. Psykedelia periaatteessa kiinnostaa edelleen, mutta aiempien kokemusten tuloksena käytännössä ne päihteen tuomat tilat on tuntunut usein tosi epämiellyttäviltä. Se on huomattavasti vähentänyt intoa palata asiaan. Onko muilla ollut tällaisia ristiriitaisia tuntemuksia aiheesta?

Tuntuu, että on asioita, joita haluaisin ehkä vielä kokea psykedeliaan liittyen, mutta toistaalta mielessä on nyt myös tämä jarru päällä. Se on kasvanut aina jokaisen negatiivisen kokemuksen myötä. Nyt kun mietin trippiä niin muistan lähinnä ne hetket kun ahdistuneena ravaan ympäri huonetta etsien tapaa rauhoittua, kuinka ikävältä pysähtynyt ajantaju tuntuu ja miten en haluakkaan nähdä visuaaleja kun ne vihdoin on silmien edessä.

Ehkä olisin toivonut kokemusten olevan vähän lempeämpiä. En ole juuri tuntenut mitään rakkautta tai yhteenkuuluvuutta psilosybiinin kanssa. Toivottavasti joku päivä sekin olisi mahdollista. Toistaiseksi pidän taukoa niin kauan kuin siltä tuntuu.

Muistan että joskus ravasin sienissä saunan, kylppärin ja olohuoneen väliä fiiliksillä että olo oli ihan liian psykedeelinen ja stimuloitunut. Oloon auttoi kävely ulkoilmassa kuunnellen mielekästä rauhallista musiikkia. En tiedä miten muut tykkäävät sienensä nauttia mutta ainakin omalla kohdalla ulkona kävely on aina se ehdoton osa trippiä ja yleensä ajoitan tripin päivälle jolloin on luvassa aurinkoa ja että mielentila on sopiva trippipäivänä. Set & setting kuntoon jne.

Kuten Matyas sanoi niin pienemmällä annoksella kokeilu saattaisi kannattaa. Jotkut käyttäjät vain microdosettavat eivätkä koskaan nauti suurempia annoksia.

Ne rakkauden/yhteenkuuluvuuden tunteet tulee tripillä ennenpitkää esille macrodosellakin, ainakin jos käy ensin läpi sen "kuonan" mitä on jäänyt pyörimään psyykeen syövereihin. Itsereflektio, psykologian lukeminen, terapia ym. auttoi tässä itellä ja myöhemmin meditaatiorutiini ja muut henkis-filosofiset harjoitteet. Jos tutustuu syvemmin aihepiiriin ja harjoittaa esim. buddhalaisuutta tai stoalaisuutta voi havaita että trippien posiitivinen tunneskaala ja hallittavuus kasvaa merkittävästi.

Jotkut kombottavat MDMA:ta sienien kanssa (ns. hippieflip) ja ko. yhdistelmä on aika mieletön kokemus mutta ei todellakaan välttämätön ko. tunteiden tuntemiseksi.

Hei,
olisiko jollakin tietoa tai tietoa mistä saa tietoa seuraavasta asiasta eli taikasienien toksiinisuudesta. Cubensikset eivät käsittääkseni ole maksatoksisia.
Että kuinka nämä myrkyllisyys asiat menevät? Onkohan näistä mitään tutkimusta?

Syksy on kaunista ja mahtavaa aikaa...

Tuskin noilla voi itseään saada varsinaisesti myrkytettyä. Jos siinä onnistuu, kyseessä on todennäköisesti homekontaminaatio tai muuten epäpuhdas materiaali. Tuossa jotain perustietoa.

https://www.shroomery.org/6297/Psilocybe-Toxicity-Information

Mietiskelin tässä pienessä hiljaisuudessani, että kuinka moni uusista on kerennyt kokeilla niitä tämän syksyn sieniä?
Tarkoitan vain sitä, että kerätään ja kuivatetaan iso määrä oikeiksi tunnistettuja silokkeja ja ensikokeilun jälkeen ne linkaistaan viidakkoon. Mitä en kenenkään toivo tekevän.
Itse keräsin alkuun myös turhan paljon jemmaan, vaikkei ne oikein säilöttynä pahaksi mene. Eli kannattaa testata millaset olot ne tekee muutamalla kokeilulla. Toimii hieman niiden ehdoilla jatkon kanssa. Reippailu raittiissa ilmassa on kyllä terveellistä ja suotavaa, mutta kannattaa pohtia asioita eri näkökulmista.

Oon tässä syksyn aikaan muutaman kokeilun tehny. Ensin 0.9g, sitten 0.5g, 1.5g, 2g ja viimesin 3g. Ensimmäiset 4 kokemusta oli vähän ahdistuneita ja hyvin onnellisen melankolisia ja koostu lähinnä itkemisestä (melko raskasta itkeä tommoset 3-4 tuntia putkeen), kun pohdin läpi maailman tilannetta ja omaa elämääni. Se tunteiden määrä ja suuruus mitä koin oli täysin uutta, en edes tienny että on mahdollista tuntea niin paljon. Viimeisin kerta oli vähemmän melankolinen ja enemmän toiminnallinen. Istuin tunnin pimeessä suihkussa ovi raollaan nii et huoneiston puolelta tuli valoa, sit ideoin vähä taidejuttuja ja kävin ulkona.

Oon keitelly teetä noista, en oo syöny ite sieniä ollenkaan. Totesin että vihreä tee ei peitä sitä makua riittävästi, se on aivan järjettömän vastenmielinen. Löysin paremman vaihtoehdon: valkosipuli ja hunaja. Ymmärrän, että se ehkä kuulostaa hullulta, mutta olettaen että tykkää valkosipulista, se ei maistu yhtä pahalta ku miltä kuulostaa. Puoleen litraan vettä esim 3-4 kynttä valkosipulia ja reilu teelusikallinen hunajaa. Sekaan voi heittää myös esim inkivääriä ja varmaan sitruunaa.

Näitten kokemusten jälkeen mun yleismielentila on ollu paljon positiivisempi. Varsinki itteäni kohtaan on paljon vähemmän negatiivisia ajatuksia, joka on johtanu semmoseen, että ensimmäistä kertaa melkeen 10 vuoteen (tai ehkä ikinä), musta tuntuu että mulla saattais olla tilaa toiselle ihmiselle mun elämässäni. En oo vielä tän muutaman viikon aikana saanu päätettyä että voiko tommoseen tuntemukseen luottaa, kun kuitenki suurimman osan aikuiselämästäni oon viettäny yksin.

Pitäis löytää parempi spotti, kun tosta nykyseltä ei oo löytyny ku melko pieniä määriä kerrallaan.

Moi Tigura!

Miksi ihmeessä hän sanoi sitä huonoksi kokemukseksi? Itse saman taudin omaavana olen pirun tyytyväinen siitä että se loppui ainakin toistaiseksi.
Miten luulet että käy kun kaverisi juo 1,5 litraa kirkasta viinaa? Onneksi suomalaisille määrä tarkoittaa laatua ja onnea..Sanon--kaikki aikanaan..

Kyllä niitä oloja ja totaalisen erilaisia oloja saa jo pienemmilläkin kun 3g. annoksilla. Se totaalinen rauha ainakin minulla toimii. Ei mitään turhaa!
Silokit ainakin on laittanut rauhattomassa ympäristössä ahdistuksen turbovaihteelle jos vitutus on hivenenkään koholla.
On se joskus ollut itselläkin että isompi annos ei enää jätä turhia kysymyksiä vaan se pamahtaa ja sitä sitten mennään.. Rauhaa ja harmoniaa!
 

Voisitkohan päästä ketamiinihoitoon? Se tehdään sairaalaympäristössä, mutta ihan kohtuu setting silti. Vielä paremminhan tuo hoito tehoaisi, jos se yhdistettäisiin terapeuttiseen ympäristöön.   

https://www.kaypahoito.fi/nak08360