Kysymys: mites sienien kokeileminen, jos on taipumusta ahdistuneisuuteen ja pelkotiloihin?
Kuulisin mielelläni, jos teillä on asiasta jotain ajatuksia tai kokemuksia. En tiedä onko täällä jo ihan joku keskustelu aiheesta, mutta ei ainakaan osunut silmään.
Mulla ei siis ole ongelmia todellisuudentajun kanssa, mutta tosi helposti pintaan nousee epärealistisia pelkoja. Yleensä ne koskee sitä, että luulen kuolevani syistä x y ja z. Teen tosi helposti johtopäätöksiä, että erinäiset asiat on mulle akuutisti hengenvaarallisia, silloin kun ei ole mitään todennäköisyyttä että ne olisi. Tiedostan miten hölmö pelkoni on, mutta silti se tuntuu itsepintaisen todelliselta kunnes tilanne on ohi. Yhtälailla riesana saattaa olla fyysisiä ahdistuksen oireita ja oon melko herkkä kaikille mun kehossa tuntuville epätavallisille tuntemuksille. Psykedeeleissä vähän jännittää juuri kontrollista luopuminen ja se, miten siedän uusia tuntemuksia. Mulle kai kun tuo kuoleman, sairauksien ja loukkaantumisten pelko liittyy juuri siihen, ettei mulla ole silloin enää mahdollisuutta hallita tilannetta ja suojella itseäni.
Mulla on aikaisemmit ollut myös jonkinlainen fobia oksentamista (ja sitä kautta yleistä pahoinvoivaa oloa) kohtaan. Nykyisin se on helpottanut huomattavasti, mutta oon kerran seurannut läheiseni trippiä ja mieleen jäi, kuinka tyyppi valitti aluksi huonoa oloa ja koki sen hyvin epämukavana, kun ei sienipäissään osannut paikantaa sitä. Mietin miten mahtaisin itse reagoida jotenkin normaalista poikkeavassa tajunnantilassa.
Mietin myös, että millaisetkohan oireet voisi kieliä jostain kohonneesta psykoosialttiudesta tms? En koe olevani mitenkään vainoharhainen, mutta välillä nuo huolet ja epäilykset kyllä kohdistuu myös ympäröivään maailmaan.
Hirveästi kuitenkin kiinnostaisi kokeilla. Paljolti juuri siksi, että toivon sienistä jotain uutta lähestymiskulmaa näihin ongelmiin. Tiedän että pääsisin olemaan turvallisessa ympäristössä ja sellaisen henkilön seurassa, johon luotan kovasti ja joka on aikaisemmin pystynyt olemaan suuri turva mun säpsyilyn ja ahdistuksen keskellä. Tiedän siis ettei mikään voi lähteä ihan lapasesta. Tiedän toki myös että kannattaa aloittaa pienellä annoksella. Oon pitkään lukenut ja koittanut perehtyä aiheeseen, joten haluaisin kuvitella että pystyn pysymään rauhallisena kun kyse ei ole mistään selittämättömästä oudosta olosta vaan tiedän mistä kaikki johtuu. Tavallaan siis ajattelen olevani ihan valmis ja olen enemmän innoissani kuin peloissani, mutta en ihan uskalla luottaa omaan mutuilijan arviointikykyyni.
Itselläni on diagnosoitu yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja traumaperäinen stressihäiriö. Olen tripannut psykedeeleillä useamman kerran joista huonoja trippejä ehkä 2-3 kpl. Niissäkin tunnemylly oli hallittavissa (vaikka fiilis oli epämukava) ja syynä huono set & setting.
Psilosybiiniä käytetään nykyään mm. syöpäpotilaiden kuolemanpelon hoidossa. Näkisin että suurin syy sille miksi psilosybiini (ja muut tryptamiini-psykedeelit) auttavat tässä on että niillä voidaan simuloida egokuolema [url]https://en.wikipedia.org/wiki/Ego_death/url] Syynä tähän on se että DMN (default-mode network https://en.wikipedia.org/wiki/Default_mode_network = ego) on suppressoitu kokemuksen ajan. Suosittelen lukemaan tämän artikkelin läpi jos haluaa ymmärtää aihetta paremmin: https://psychedelicstoday.com/2020/02/04/psychedelics-and-the-default-mode-network/
Myös joogalla/meditaatiolla pystyy saavuttamaan egokuoleman jolloin kyseessä on pysyvämmän skaalan muutos. Psykedeelitripillä henkilö on enemmän läsnä hetkessä kuin normitajunnantilassa jossa miettii tulevaa/mennyttä, vaikka kumpiakin voi reflektoida. Se ei ole kuitenkaan samallatavalla väkinäistä ja hallitsematonta kuin tavallisesti neuroottisella ihmisellä. Psilosybiini lisää serotoniinin määrää reseptoreissa ja sitä kautta vähentää ahdistuneisuutta. Yleensäkin se mikä aiheuttaa ahdistusta tripillä on oman psyykkeen käsittelemättömät asiat jotka psykedeelit nostavat esille tietoisuuteen.
BTW - oksennusrefleksin voi suppressoida niin että että laittaa molempien käsien peukalon kämmenen sisään ja painaa kädet nyrkkiin ja painaa etusormilla peukalon ensimmäisen nivelen keskikohtaa.
Psykoosialttius on vähän sellainen homma että jos henkilöllä on psykoosiin taipumusta niin siihen ennen pitkää sairastuu siihen jokatapauksessa kokeili psykedeelejä tai ei. Esim. valtaosa suomalaistakin varmasti kokeilee alkoholia jossain vaiheessa elämäänsä ja alkoholi on se ensisijainen päihde joka yleensä laukaisee. Selkein ennuste tähän on skitsoaffektiivinen häiriö. Tiedän henk. koht. erään henkilön jolla Bromo-dragonFLY laukaisi skitsoaffektiivisesta häiriöstä skitsofrenian.
Tämän lisäksi olisin lähtökohtaisesti varovainen mitä tulee suositukseen psykedeeleistä henkilölle joka kärsii tietyistä persoonallisuushäiriöistä: https://en.wikipedia.org/wiki/Cluster_B_personality_disorders ja dissosiatiivista mielenterveydenhäiriöistä, esim. DID.
Set & setting, pienehkö annostus ekalle kerralle. Luonnossa (esim. paikallisessa luonnonsuojelualueella) kävely on mukavaa ja jos on aurinkolasit päässä niin ei tarvi olla itsetietoinen pupillien koostakaan. Tripsitteri ei ole välttämätöntä mutta suotavaa.
Tämäkin on varmaan vähän suhteellista. Paljon on pieni, mutta sopivan pieni? Tietyt annokset voi jättää vähän huonosti psykedelian ja selväpäisyyden rajamaille, mikä voi antaa vähän huonon vaikutelman ekalle kertaa.
IMO 2-2.5g cubensiksia kuivattuna
tai 20-25 kpl kuivattua silokkia on kutakuinkin sopiva aloitusannos.
