Mulla olis paras mahdollisuus napata sieniä yksin ollessani arkena. Onko mitään järkeä ottaa työpäivän jälkeen kun seuraavana aamuna olisi taas töihin meno? Onko sitä aamuksi edes vielä "selvinnyt" työkuntoiseksi? En ole aiemmin sieniä syönyt.

Suosittelisin ekalla kerralla, että seuraava päivä on vapaata. Kyllä sitä on selvinnyt ja sienten vaikutukset hälvenneet, mutta sienikokemuksen jälkipuinti on leppoisampaa vapaalla. Mukava heräillä uuteen päivään kunnon unien jälkeen ilman työkuvioita. Näin ainaki omasta mielestä.

Kuten tuossa yläpuolella jo todettiin, etenkin ekalla kerralla olisi varmasti hyvä idea ihan vaikka vain varmuuden vuoksi olla seuraava päivä vapaata. Myöhemmin, jos ei tule vaikkapa jo mainittua päänsärkyä, ei ole kyllä mielestäni sinällään mitään estettä arkena matkailulle. Aamuksi on varmasti pää selvinnyt, mikäli sienet on nautittu joskus viiden maissa iltapäivällä. Moni kuitenkin tykkää varata seuraavan päivän mahdollisten oivallusten pureskelulle ja kokemuksen purkamiselle ylipäänsä. Lisäksi monella on niin ikään edellä mainittua hankaluutta nukahtamisen kanssa matkan jälkeen, eikä tietysti ole kiva olla väsyneenä töissä.

Onko täällä kellään kokemusta sienten redosettamisesta? Mietin että seuraavaa trippiä voisi hieman pidentää ottamalla sieniä toisen annoksen ensimmäisen jälkeen. Mielipiteitä, kannattaako näin tehdä? Mikä olisi hyvä annostus redoselle ja kuinka pitkän ajan päästä redose kannattaisi ottaa ensimmäisestä annoksesta? Muuta huomioitavaa? 

Olen lukenut MDMA:sta traumaperäisen stressioireyhtymän hoidossa. Monissa tutkimuksissa otetaan esille että ko. lääkkeen hyödylle on välttämätöntä samanaikainen psykoterapia. MDMA:n rooli on siis saada potilas tilaan jossa tämä ei turruta traumaattisia muistoja mielestään ja kykenee kohtaamaan ne objektiivisesti ja neutraalisti mikä sitten merkittävästi jouduttaa psykoterapiaa.

Toimiiko psilosybiinin ja LSD:n lääkinnällinen käyttö PTSD:n samalla kaavalla vai tapahtuuko aivoissa ns. hard reset yhteyksien suhteen = hyötysuhde on välitöntä riippumatta psykoterapiasta? Ainakin näin voisi lukea rivien välistä mitä tulee aiheen kirjallisuuteen.

Kysyn siksi koska luottamukseni on kadonnut vuosien aikana psykoterapiaa kohtaan.

Lainaus käyttäjältä: Diogenes - Marraskuu 12, 2020, 21:10

Olen lukenut MDMA:sta traumaperäisen stressioireyhtymän hoidossa. Monissa tutkimuksissa otetaan esille että ko. lääkkeen hyödylle on välttämätöntä samanaikainen psykoterapia. MDMA:n rooli on siis saada potilas tilaan jossa tämä ei turruta traumaattisia muistoja mielestään ja kykenee kohtaamaan ne objektiivisesti ja neutraalisti mikä sitten merkittävästi jouduttaa psykoterapiaa.

Toimiiko psilosybiinin ja LSD:n lääkinnällinen käyttö PTSD:n samalla kaavalla vai tapahtuuko aivoissa ns. hard reset yhteyksien suhteen = hyötysuhde on välitöntä riippumatta psykoterapiasta? Ainakin näin voisi lukea rivien välistä mitä tulee aiheen kirjallisuuteen.

Kysyn siksi koska luottamukseni on kadonnut vuosien aikana psykoterapiaa kohtaan.

Samaa päätellyt noista tutkimuksista, että tuossa MDMA-avusteisessa terapiassa se samanaikainen psykoterapia on aika tärkeässä roolissa.
On joillakin kyllä positiivisia jälkiviboja tullut ihan soolonakin MDMA:lla. Siis näissä vähemmän tieteellisissä jutuissa.

Vaikuttaa siltä että MDMA:n etu on käytännössä edeltämainittu käyttötapa ja klassisten psykedeelien kanssa se on sama kuin MDMA:ssa mutta samalla vaikuttaa myös ns. resetoivasti. Neurobiologisella tasolla DMN (default-mode network, moni voisi sanoa että tämän mallin krooninen sähkökemiallinen kommunikatio aivoissa = ego) lakkaa hetkellisesti operoimasta ja aivot alkavat muodostaa uusia sähkökemiallisia hyperyhteyksiä.

Tämän takia tripillä esim. kokemus synestesiasta (näin esimerkkinä muistan kun olin toissa kesänä eräässä kansallispuistossa LSD:n vaikutuksen alaisena lähdössä "haukkaamaan kukkuloita" ) on tyypillistä koska aivot muodostavat uusia hyperyhteyksiä eri aivolohkojen välillä. Valtaosa näistä muutoksista jää väliaikaisiksi ja  ja osasta muodostuu uusien yhteyksien alkuja. Tähän myös erityisesti vaikuttaa myös psykologinen puoli (esim. uudet oivallukset) koska mieli ja keho eivät ole toisistaan riippumattomia tekijöitä - muutos toisessa vaikuttaa automaattisesti toiseen.

Olen lukenut MDMA:sta traumaperäisen stressioireyhtymän hoidossa. Monissa tutkimuksissa otetaan esille että ko. lääkkeen hyödylle on välttämätöntä samanaikainen psykoterapia. MDMA:n rooli on siis saada potilas tilaan jossa tämä ei turruta traumaattisia muistoja mielestään ja kykenee kohtaamaan ne objektiivisesti ja neutraalisti mikä sitten merkittävästi jouduttaa psykoterapiaa.

Toimiiko psilosybiinin ja LSD:n lääkinnällinen käyttö PTSD:n samalla kaavalla vai tapahtuuko aivoissa ns. hard reset yhteyksien suhteen = hyötysuhde on välitöntä riippumatta psykoterapiasta? Ainakin näin voisi lukea rivien välistä mitä tulee aiheen kirjallisuuteen.

Kysyn siksi koska luottamukseni on kadonnut vuosien aikana psykoterapiaa kohtaan.

Lainaus käyttäjältä: Diogenes - Marraskuu 12, 2020, 21:10

Olen lukenut MDMA:sta traumaperäisen stressioireyhtymän hoidossa. Monissa tutkimuksissa otetaan esille että ko. lääkkeen hyödylle on välttämätöntä samanaikainen psykoterapia. MDMA:n rooli on siis saada potilas tilaan jossa tämä ei turruta traumaattisia muistoja mielestään ja kykenee kohtaamaan ne objektiivisesti ja neutraalisti mikä sitten merkittävästi jouduttaa psykoterapiaa.

Toimiiko psilosybiinin ja LSD:n lääkinnällinen käyttö PTSD:n samalla kaavalla vai tapahtuuko aivoissa ns. hard reset yhteyksien suhteen = hyötysuhde on välitöntä riippumatta psykoterapiasta? Ainakin näin voisi lukea rivien välistä mitä tulee aiheen kirjallisuuteen.

Kysyn siksi koska luottamukseni on kadonnut vuosien aikana psykoterapiaa kohtaan.

Samaa päätellyt noista tutkimuksista, että tuossa MDMA-avusteisessa terapiassa se samanaikainen psykoterapia on aika tärkeässä roolissa.
On joillakin kyllä positiivisia jälkiviboja tullut ihan soolonakin MDMA:lla. Siis näissä vähemmän tieteellisissä jutuissa.

Lainaus käyttäjältä: tattinen - Marraskuu 14, 2020, 16:24

Lainaus käyttäjältä: Diogenes - Marraskuu 12, 2020, 21:10

Olen lukenut MDMA:sta traumaperäisen stressioireyhtymän hoidossa. Monissa tutkimuksissa otetaan esille että ko. lääkkeen hyödylle on välttämätöntä samanaikainen psykoterapia. MDMA:n rooli on siis saada potilas tilaan jossa tämä ei turruta traumaattisia muistoja mielestään ja kykenee kohtaamaan ne objektiivisesti ja neutraalisti mikä sitten merkittävästi jouduttaa psykoterapiaa.

Toimiiko psilosybiinin ja LSD:n lääkinnällinen käyttö PTSD:n samalla kaavalla vai tapahtuuko aivoissa ns. hard reset yhteyksien suhteen = hyötysuhde on välitöntä riippumatta psykoterapiasta? Ainakin näin voisi lukea rivien välistä mitä tulee aiheen kirjallisuuteen.

Kysyn siksi koska luottamukseni on kadonnut vuosien aikana psykoterapiaa kohtaan.

Samaa päätellyt noista tutkimuksista, että tuossa MDMA-avusteisessa terapiassa se samanaikainen psykoterapia on aika tärkeässä roolissa.
On joillakin kyllä positiivisia jälkiviboja tullut ihan soolonakin MDMA:lla. Siis näissä vähemmän tieteellisissä jutuissa.

Vaikuttaa siltä että MDMA:n etu on käytännössä edeltämainittu käyttötapa ja klassisten psykedeelien kanssa se on sama kuin MDMA:ssa mutta samalla vaikuttaa myös ns. resetoivasti. Neurobiologisella tasolla DMN (default-mode network, moni voisi sanoa että tämän mallin krooninen sähkökemiallinen kommunikatio aivoissa = ego) lakkaa hetkellisesti operoimasta ja aivot alkavat muodostaa uusia sähkökemiallisia hyperyhteyksiä.

Tämän takia tripillä esim. kokemus synestesiasta (näin esimerkkinä muistan kun olin toissa kesänä eräässä kansallispuistossa LSD:n vaikutuksen alaisena lähdössä "haukkaamaan kukkuloita" ) on tyypillistä koska aivot muodostavat uusia hyperyhteyksiä eri aivolohkojen välillä. Valtaosa näistä muutoksista jää väliaikaisiksi ja  ja osasta muodostuu uusien yhteyksien alkuja. Tähän myös erityisesti vaikuttaa myös psykologinen puoli (esim. uudet oivallukset) koska mieli ja keho eivät ole toisistaan riippumattomia tekijöitä - muutos toisessa vaikuttaa automaattisesti toiseen.

Useiden psykedeelien hoitava/parantava vaikutus syntyy ainakin siitä kun pääset irtaantumaan sinun "normaalista" egosi kahlitsemasta mielentilasta jossa olet mahdollisesti viettänyt koko elämäsi tietämättä mistään sen ulkopuolisesta. Oli kyseessä sitten sienet, LSD tai MDMA. Jokainen noista aukaisee mielen omalla tavallaan. Tuo kokemus yksistäänkin auttaa ja parantaa ihmisen hyvinvointia aivan suunnattoman paljon. Jos psykoterapiasta olisi koskaan apua niin juurikin tämän kaltaisen mielentilan/kokemuksen yhteydessä sen käyminen olisi varmasti tehokkainta. Siinä missä selväpäiselle ihmiselle terapia voi mennä ikäänkuin kuuroille korville, niin tällaisen kokemuksen aikana potilas pääsee oikeasti ymmärtämään ja oivaltamaan asioita joista hänen kanssa koitetaan keskustella.

Mites sienissä tuo toleranssi? Yleensähän peräkkäisinä päivinä pitäisi vaikuttaa selvästi miedommin, mutta joillakin taas on kahtena peräkkäisenä päivänä on tullut lähes yhtä voimakkaat matkat.
Annokset on olleet lähes samat, ja tässäkin tietysti niin moni muukin asia vaikuttaa.

Ja sama pätee vaikutusten voimakkuuteen, että syökö matkapäivän aikana kerralla kaiken, vai jakaako osiin. Toiset sanoo, et kannattaa kerralla ottaa kaikki mitä aikoo, ja joidenkin mielestä matkan saa tarvittaessa voimakkaammaksi redosettamalla, vaikka lähtöannos olisi varsin pieni.
Tietysti jälkimmäisellä tavalla kokonaisannos jäisi isommaksi, koska sienten hajoamiseen menee oma aika. Paitsi happamaan liotettunahan se on hajonnut suoraan psilosiiniksi, ja se nopeuttaa prosessia (lemontek)?

Kyllähän se toleranssi kasvaa kun niitä nauttii, mutta ei niin paljoa etteikö esim tuo redosettaminen olisi mahdollista vielä kohtuuannoksella. Ainakin yksi redose usein onnistuu, mutta se onkin sitten tapauskohtaista millainen olo siitä tulee. Esim parin gramman redosetus voi toimia ihan hyvinkin jo otetun parin gramman tripin päälle jos trippi on lähtenyt alkuun toivotulla tavalla. Ja jos tripin jälkeen pääsee lepäämään kunnolla niin mikseipä uusi trippi voisi onnistua seuraavanakin päivänä? Melko varmaan vaisumpi trippi tulee kuitenkin peräkkäisenä päivänä.

Jos minulta kysytään niin yleensä ainakin parasta ottaa kerralla koko annos. Mutta joskus voi toimia hyvin useassakin osassa.

Onhan niitä jotain tutkimuksia tehty ja netissä on satoja persoonallisia päiväkirjoja psykedeelien ja microdosettamisen vaikutuksista masennukseen.
Oman kokemuksen mukaan parhaiten on auttanut kun tripillä tai sen jälkeen on miettinyt missä voisin parantaa ja lähtenyt korjaamaan huomaamiani epäkohtia. Esim. syöminen, liikunta, ihmissuhteet. Itselläni ei mitään vakavaa kliinistä masennusta ole koskaan ollut, mutta syksymmällä koin todella rankan eron ja sen jälkeen tuli pientä masennusta. Nyt olen sitä psykedeeliterapialla hieman hoitanut ja alkanut korjaamaan elämässäni ja itsessäni asioita mistä en pitänyt. Psykedeelit eivät ole kumminkaan maaginen ratkaisu kaikkeen, ne näyttävät vain epäkohdat mitä sinun itse tarvitsee työstää ollaksesi tyytyväisempi elämääsi ja itseesi. Jos olet vakavasti masentunut on paha sanoa että se ratkaisu olisi mennä oman pään sisälle ja alkaa ratkomaan asioita koska aina se ei ole niin helppoa.
Moni on löytänyt apua masennukseen microdosettamisesta ja ilmeisesti sillä on vakaampia ja pitkäkestoisempia vaikutuksia elämänlaadun parantamiselle. Itsekkin joskus kokeilin mutta totesin että se ei ole se mun juttu.

Tuttu sitten testasi tuoreita tryffeleitä masennuksen vuoksi 7g eikä mitään vaikutusta.
Itse olin testannut ensin 3g annoksella tuoretta ja tuli hyvä rento olo, nukuin hyvin, heräsin hieman aikaisemmin kuin muulloin ja olin pirteä.

Hyvää tuulta on ollut ja musiikki kuulostaa paremmalta kuin aiemmin 

Tryffeleitä nauttinut oli ollut viikon täysin ilman lääkitystä alentamalla sitä ensin kuten kuuluu.

Ilmeisesti reseptorit eivät vieläkään ole vastaanottavassa kunnossa.
-
Olisiko mitään vinkkejä miten pitäisi menetellä?