Peltoja, polkuja, hevoshakoja, ruohomättäitä....kierrelty on hartaudella. On opittu näkemään jos jonkinnäköstä pikkusientä ja aina sillointällöin pohtinut "oiskohan tämä?". Vaan eipä ole olleet silokkeja. Eteläpohjanmaa on näyttänyt kauniita maisemia, mutta silokit ovat pysytelleet piiloissaan. Kunnes tänään, lopultakin!
Suunnilleen täikammalla ja suurennuslasilla koluttu spotti ja siin on kaikki mikä saatavilla on...nätisti kasassa.
Puolipäivää paastolla, sateisen päivän jälkeen kaunis auringonlasku. Tuoreet silokit kuppiin, loraus sitruunamehua, jospa se sienten maku sinne katoaisi, sillä en erityisemmin pidä sienistä. Tehosekotin seinään, surrur, mustaherukkamehutiivistettä joukkoon, loraus kuumaa vettä sekaan.
Ja siinä se on; lasillinen mehua. koemaisto lusikalla...hmm..ihan hyvää kirpeää mustaherukkamehua. Puolituntia lilluttelua.
Mehu kurkusta alas. Olo on melko nälkäinen ja hiukan heikko. Odotellaan...puolituntia, jännitys hiukan laskee. Rento olo sohvalla.
Kuluu tunti, mitään ei tapahdu...toinen...kolmas...neljäs, nälkä, pakko ottaa leipä.
Viidestunti, sohvalla silmät kiinni hämärässä. Ei mitään, kyllä se oli tässä....
Eli tuolla määrällä ei minkäänlaista havaintoa normaalista poikkeavasta, vaikka sohvalla rennosti otettu. Ei mitään häiriötekijöitä.
Noh, eihän noita paljoa ollut, mutta olisin edes jotakin odottanut. Koirakekseillä olis saanut ainakin mahan sekaisin, näillä ei??
Muilla käynyt samalla tavalla? Uskaltaako noita ottaa enskerralla kuinkamoninkertasen satsin?
Eli tallanen satsi oli tänään:
[smg id=3039]
[smg id=3040]
[smg id=3041]
ja täältä löytyi:
[smg id=3042]