On tullut mikrodoseteltua jonkun verran. Säännöllisen epäsäännöllisesti parin vuoden ajan suunnilleen kerran viikossa, silloin tällöin välissä ehkä kuukauden-parin tauko. Kesäisin on aina tullut mikrodoseteltua vähän runsaammin, sillä tykkään lähteä pakoon kaupungin hälyä metsään hiljentymään ja miettimään asioita. Olen myös kokeillut lukea kirjoja, opiskella, ohjelmoida/tehdä töitä yms. mikrodoseissa piilaakson tyyliin mutta itselle tulee vaan lähes pakottava tarve päästä pois kaiken elektroniikan, teknologian ja hälyn keskeltä metsän rauhoittavaan hiljaisuuteen. Systeemin rattaana velvollisuuksien suorittaminen tässä tilassa tuntuu vähän kuin arvokkaan kokemuksen hukkaamiselta.

Nyt ei ole tullut harrasteltua enää hetkeen kun huomasin että kaikista subjektiivisesti merkittäviltä tuntuvista vaikutuksista huolimatta elämä ei ole käytännössä muuttunut juuri mihinkään suuntaan. Mikrodosettelulla pientä afterglowta jatkuvasti ylläpitämällä tulee helposti oltua liian tyytyväinen kaikkeen elämässä (myös epäkohtiin) ja sitten ei koe tarvetta / jaksa nähdä vaivaa muuttaakseen mitään, vaikka ainakin itsellä olisi yhtä sun toista parannettavaa.

Lisäksi olen viime aikoina törmännyt eri yhteyksissä mainintoihin psykedeelien mahdollisesta haitallisesta vaikutuksesta sydämen toimintaan. Serotonergiset psykedeelit aktivoivat 5-HT2B -reseptoria kukin omalla voimakkuudellaan ja tämän reseptorin aktivoiminen stimuloi sidekudoksen kasvua sydämessä, joka voi johtaa sydänläppäongelmiin. Laihdutusvalmiste Fen-phen ja Parkinsonin tauti -lääke Permax vedettiin markkinoilta kun osalle näiden käyttäjistä kehittyi sydänläppäongelmia ja syyksi on esitetty juuri tätä 5-HT2B -reseptorin aktivoimista.

Isompia annoksia psykedeelejä on tullut syötyä suht harvoin niin en usko että tämä on kovinkaan aiheellinen pelko siihen liittyen, mutta tämä säännöllisempi pitkäjaksoinen mikrodosettelu pistää vähän mietityttämään. Erityisesti LSD saattaa olla tässä haitallisempi, sillä LSD-molekyylin kristallirakenne saa sen jumiutumaan reseptoriin jolloin reseptori tulee aktivoiduksi pitkäaikaisemmin. Vähän lisää juttua tästä: https://heffter.org/microdosing-lsd-research-potential/

Mitään varmaa tietoahan ei tästä ole vielä saatavilla, mutta kaiken muun ohella tämä ei itsellä ainakaan enää lisää houkutusta jatkaa mikrodosekokeiluja, jotka muutenkin olivat vähän hiipumassa.

Mielenkiintoinen sattuma muuten että Sasha Shulgin joutui vanhalla iällä sydänleikkaukseen sydänläppäongelmien vuoksi ja varmaankin tuli kokeiltua näitä yhdisteitä runsaasti.

.Lisäksi olen viime aikoina törmännyt eri yhteyksissä mainintoihin psykedeelien mahdollisesta haitallisesta vaikutuksesta sydämen toimintaan. Serotonergiset psykedeelit aktivoivat 5-HT2B -reseptoria kukin omalla voimakkuudellaan ja tämän reseptorin aktivoiminen stimuloi sidekudoksen kasvua sydämessä, joka voi johtaa sydänläppäongelmiin. Laihdutusvalmiste Fen-phen ja Parkinsonin tauti -lääke Permax vedettiin markkinoilta kun osalle näiden käyttäjistä kehittyi sydänläppäongelmia ja syyksi on esitetty juuri tätä 5-HT2B -reseptorin aktivoimista.

Tämä on sinällään vähän harmillista, kun microdoseilla on hyvä silloin tällöin palautella mieleen miten psykedeelit vaikuttaa.
Kun vaikuttava annos voi pitkän tauon jälkeen vähän yllättää vaikutuksiltaan. Toisaalta, eipä noita vaikuttavia annoksia ole ptkään aikaan tullut syötyäkään, kun ei jostai  syystä tee mieli. Vaikka tehokkaampi hyöty ois tietysti vaikuttavasta annoksesta, jos ottaa vain hyvin harvoin.
Mut ei se microdosettelukaan oo mulla ollu sillai jatkuvaa, harvoin niitäkään. Vaikka microdosen voi vielä suht huoletta ottaa, ilman että joutuu tripille eikä tarvi suunnitella menojaan liian tarkkaan.

Kirjallisuutta löytyy noista serotonergisten lääkkeiden vaikutuksesta sydämen läppiin. Tämä sanoo, että se olisi palautuvaa (rotilla):
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19609730

Tuolta löytyy lisää kirjallisuutta (similar articles oikealla ja haulla)...

Näin. Oli myös jotain nimenomaan tuosta tietystä serotoniinireseptorista. Ja psilosiini/psilosybiini on sen agonisti. Pointti oli, että se voi olla palautuvaa kuten muilla agonisteilla. Mutta tämä on spekulaatiota tietenkin, myös mm. siksi, ettei me olla jyrsijöitä, joilla elämänkulku on hyvinkin erilainen.

Kompataan, vähäisen kokemukseni pohjalta annos tulisi ylittää kynnysarvon,
eli sen maagisen 250mg, 3 päivän välein tai tarvittaessa useammin,
en näe mitään syytä miksi psilosybiiniä ei voisi halutessaan käyttää
isojakin annoksia, esim noin 2x viikossa tapahtuva matkailu
on hyvinkin mahdollista. Suosittelisin tutustumisen tapahtuvan
omien päätelmien mukaan, mutta noin 2 grammaa kuivaa cubensista.

https://erowid.org/plants/mushrooms/mushrooms_effects.shtml

Mikäli koet annoksen olevan liian suuri tai menetät järkesi,
voi mukaan varata bentsodiatsepiinejä, neuroleptejä tai
nukahtamis lääkkeitä, Esim foorumilainen taisi mainita
Ketipinor lääkkeen toimivan tripin pysäyttäjänä riittävän suurella
annostuksella, eli n +100 mg, itse kyseistä lääkettä nauttineena
suosittelen 200 mg jos on aikaisempaa kokemusta lääkkeestä,
Olantsapiini toimii kanssa hyvin, n 5-20 mg annostuksella kokemukseni
perusteella. Ketipinor lääkkeen voit saada kohtuu helposti lääkäreiltä,
mikäli kerrot aikeistasi tai valehtelet suoraan päin naamaa.

Jokainen päättäkööt itse omasta mielestään ja kehostaan,
mutta voin kokemuksesta sanoa Ketipinor lääkettä turvalliseksi,
25mg unilääkkeksikin toimii ja ahdistuskin hälvenee esim 200 mg
kerta annoksella, överdöseä on vaikea saada aikaan,
en suosittele yli 2000 mg annoksia.

Mutta jos koet että psilosybiini 30 mg kerta annoksella
tuottaa haluamasi vaikutuksia etkä koe tarvetta tai
halua isompiin päivittäis annoksiin, on asia sinun.

Bentsodiatsepiinit taitavat lähinnä rauhoittaa
ja lieventää trippiä, eikä toimi keskivahvalla annoksilla
riittävän tehokkaasti matkan pysäyttäjäksi,
ellet ole ensikertalainen rauhoittavien lääkkeiden kanssa.

Varsinaisia nukahtamis lääkkeitä en suosittelisi otettavan matkailun yhteydessä,
Luonnonyrttejä tai luontaistuotteitakin tulisi tarkoin tutkia.

Asiaan vinkkejä saatat saada foorumilta:
https://psilosybiini.info/keskustelu/index.php?topic=386.0

Huom! En ole lääkäri tai kaikki tietävä neropatti!
Innostuin vain kirjoittamisesta ja meni vähän aiheen vierestä,
Itse aion antaa microdoussaamiselle mahdollisuuden heti kun
siihen mahdollisuus tulee vastaan.

Microdoseja kokeiltu useamman kerran just sillä oikeaoppisella 0.25g annoksella tasaiseksi jauhettua, kuivaa cubensista.
Kyllä siitä ehkä jotain pientä hyötyä on saanut, muttei niin isoa jälkihyötyä mielestäni oo tullu, kuin kerralla vaikuttavalla annoksella.
Oisko järkevämpi kokeilla tripin rajapintaan menevää annosta, vaikka 0.5g? Siis jos ei tee jostain syystä mieli erityisemmin trippailla, mut haluaa ne sienten muut hyödyt esille?

Mitäs mieltä olette, pitäiskö mikrodose annos syödä tyhjään mahaan vai onko asialla kuinka paljon merkitystä?

Kiitos vastauksesta jos jollain aiheeseen näkemystä löytyy ja hyvää loppuvuotta!

Kiitoksia asian selventämisestä, noinhan sen tietysti täytyy mennä