Hei! Psilosybiinisienistä löytyy paljon tutkimuksia masennuksen hoidosta, mutta annoksia on vaikea löytää, paitsi niitä suuria.
Itselläni ei ole kiinnostusta napata isoa tajunnan räjäyttävää annosta tähän hätään.
Löytyykö keneltäkään tietoa, miten sienet vaikuttaisi, jos ottaisi kuurina esim 3-5 per päivä n. viikon ajan? Rasittaako se joitain sisäelimiä, jos ottaa useana päivänä peräkkäin? Olen ottanut silleen, että yhtenä päivänä 3 ja toisena 5, mutta en ole useampaa päivää tohtinut ottaa putkeen. Jo noin pienistäkin annoksista on tullut mukavan kepeä ja positiivinen olo. Onkohan tässä se vaara, että aiheuttaisi sitten vain lisää masennusta kun lopettaa kuurin?

Liitetty olemassa olevaan ketjuun aiheesta. -Ylläpito

Sienillä en ole koskaan microdosettanut, hapolla paljonkin. Tuntuu että on helpompi ''elää hetkessä'' kuin normaalisti, ja luova ajattelu paranee minusta selkeästi. Nostaa mielialaa ja toiminnallisuutta. Kynsisaksilla olen lapuista ottanut pieniä palasia. Tuolla tavalla ei tietenkään tarkkaa määrää tiedä. Pitäs hommaa tippapullo!

Kun taas 5 silokkia, eli tässä tapauksessa n. 0,15g sai aikaan ahdistuneen olon vähäksi aikaa, ja ei niinkään ollut mitään visuaaleja havaittavissa ja tuntu et sienet dominoi sitä olotilaa. Eli silokit on muutenkin ilmeisesti henkisesti jotenkin raskaampia, mitä cubet? Niin ja jotenkin tuntu et silokit nousi paljon nopeempaa, mitä cubet.

Mistä tämä johtuisi? Onko vaikuttavilla aineilla (esim. baeokystiinillä) jotain merkitystä tässä vai onko kysymys vain kokemusten välisestä luonnollisesta vaihtelusta tai esim. set/settingistä?

Lainaus käyttäjältä: pampula - Marraskuu 20, 2018, 17:59

Lainaus käyttäjältä: tattinen - Marraskuu 18, 2018, 22:43

Kun taas 5 silokkia, eli tässä tapauksessa n. 0,15g sai aikaan ahdistuneen olon vähäksi aikaa, ja ei niinkään ollut mitään visuaaleja havaittavissa ja tuntu et sienet dominoi sitä olotilaa. Eli silokit on muutenkin ilmeisesti henkisesti jotenkin raskaampia, mitä cubet? Niin ja jotenkin tuntu et silokit nousi paljon nopeempaa, mitä cubet.

Mistä tämä johtuisi? Onko vaikuttavilla aineilla (esim. baeokystiinillä) jotain merkitystä tässä vai onko kysymys vain kokemusten välisestä luonnollisesta vaihtelusta tai esim. set/settingistä?

Itsekin tätä miettinyt. Jos cubensista ja silokkeja verrataan keskenään siten, että vaikuttavien aineiden määrät olisi suunnilleen samat, niin silokit tuntuvat vaikuttavan tehokkaammin ja myöskin eri tavoin (tuntuvat erilaiselta). Ikäänkuin silokeilla olisi jonkinlainen "turboahdin" käytössään, kun samasta määrästä tajusteita saakin voimakkaamman vaikutuksen Onko kyse sitten vain vaikuttavien aineiden eri suhteesta, ehkä huonosta vertailusta jossa silokkien kohdalla olikin enempi tajusteita? Tai voiko kyse olla eri taiasta? Jos silokki avaa saman aineen avulla erilaisen portin kuin cubensis? Pelkästään vaikuttavien aineiden pitoisuuksien vertailu keskenään on ehkä hiukan mustavalkoista ottaen huomioon mistä puhutaan. Vaikka samalla se on myös ehkä ainoa konkreettinen asia mitä voidaan varmuudella vertailla. Joka tekeekin näiden vertailusta mielenkiintoisen, kun ei taida yhtä oikeaa vastausta löytyä

Hmm. nyt en ole ihan varma että mikä tuossa on se lopputulema sen suhteen että onko mielestäsi cubet ja silokit 1:1 (nähtävästi)? vaikuttavien aineiden suhteen? Mutta siis silokissahan on psilosybiiniä keskimäärin 1,5x mitä cubensiksessa. Jos puhutaan kuivista sienistä niin käsittääkseni psilosiini-pitoisuudella ei ole juuri mitään merkitystä kun se kuivatessa tuhoutuu hapen vaikutuksesta jopa täysin?

Eli tuoreena nautittuna voisi ollakkin aika mielenkiintoinen vertailu.

Tieteellisesti ei liene vielä oikein vahvaa näyttöä että tämä baeokystiini (mitä silokissa on paljon) mutta ainakin spekulointia on että tuo aiheuttaa vähän samaa kuin vaikka kannabislajeissa eri kannabinoidi-koostumus.

Oma "hörhö" spekulointi on eri lajeista että lokaaleja lajeja on parempi nauttia siinä ympäristössä missä ne kasvaa. Jotain esi-isiin liittyvää Vieraat lajit antaa "vieraan" tripin. Joka ei tietysti aina ole huono asia

Siis mitä muiden juttuja kuullu niin muutkin väittää et silokit on jollain muotoa erilaisia mitä cubet.
Itellä ei yhtään varsinaista trippiä oo pelkillä silokeilla, vaan välillä cubensisten lisänä buustannu ja sit toi 1 mikroannos.
Cubet on ainaki pienillä annoksilla jotenkin niinkun lapsenomaisia. Mut yli 4g annoksella ei kyllä pysty enää hallitsemaan mihin suuntaan trippi lähtee kun hukkuu ajatusmyrskyyn.
Siitä huolimatta cubet tuntuu ottavan jotenkin hellästi vastaan. Kuultu on sekin, et mun pitäs kuulemma ottaa kunnon trippi nimenomaan silokeilla ja isolla annoksella. No, ehkä vielä joskus.
Nää ei mulle oo niinkään mitään leikkikaluja, ja sienet on siitä hyvä et niitä pystyy periaatteessa vaikka eläkeikäisenä syömään. Näistä tuskin tulee kohtalokkaita rytmihäiriöitä, tai älyttömän korkeita verenpaineita kun ei ainakaan koskaan ole raportoitu yhtään puhtaasti psilosybiinin aiheuttamaa kuolemantapausta.
Ja vanhempana tripeistä voi saada paljon enemmän irti, kun on enemmän asioita mitä työstää.

Vaikka tuo epämukavuuden korostuminen voi olla ihan hyväkin, koska se usein pakottaa tekemään asialle jotain, kuten meditoimaan tai liikkumaan, niin voi sen kuitenkin välttää riittävän pienellä annoksella, tai olemalla ottamatta lainkaan. Positiivisessa mielentilassa annostus ei ole niin tarkkaa koska suurempikin mikrodose lähinnä vaan korostaa hyvää oloa. Mutta tietysti jos puhutaan mikrodosesta, niin annosten olisi hyvä pysyä kynnysannoksen alla, koska tripit on sitten asia erikseen.

Joskus kauan sitten, ehkä kymmenen vuotta siitä on, olin kiinnostunut taikasienistä. Mietin että mitä ne tripit ovat, joista jotkut tutut silloin puhuivat. Kysyin sitä heiltä, mutta en ymmärtänyt heidän selityksistään, mikä varsinaisesti erottaa tripin ja trippailun vaikkapa kannabiksen päihdyttävästä vaikutuksesta, josta mulla oli joitakin kokemuksia. Mikä siis tekee tripistä tripin ja trippailusta trippailua? Ihmettelen sitä vieläkin! Jatkumonäkökulman ystävänä: vaikutukset ovat jatkumoita erityisesti silloin, kun annoskoko muuttuu melko vähän.

Mutta siis hyvä kommentti Pehmo! Mikrodoussailusta mulla ei tosin ole mainittavaa kokemusta. Joskus olen muutaman suippumadonlakin (~2-5 kpl) maistanut suoraan heinikosta, enkä ole havainnut vaikutuksia mihinkään suuntaan.

PsyPost: People who ‘microdose’ LSD and magic mushrooms score higher on measures of wisdom, open-mindedness and creativity
https://www.psypost.org/2018/11/people-who-microdose-lsd-and-magic-mushrooms-score-higher-on-measures-of-wisdom-open-mindedness-and-creativity-52508

Lainaus

We just ran the first ever pre-registered scientific study on the microdosing of psychedelics and found some very promising results.

We compared people who microdose — that is, who take a psychedelic substance such as LSD (lysergic acid diethylamide) or “magic” mushrooms (psilocybin) in very small quantities — with those who don’t, and found that microdosers had healthier scores on key mental health and well-being measures.

Specifically, we found that microdosers scored higher on measures of wisdom, open-mindedness and creativity.

No experimental study has evaluated psychedelic microdosing, and neither did we.

Randomized placebo-controlled trials are needed to talk definitively about the effects of microdosing. In the meantime, we investigated the experiences of people who already microdose.

Our survey investigated the relationship between microdosing psychedelics and mental health. We recruited participants online, especially from Reddit’s microdosing community.

...

We found that microdosers scored higher on “wisdom,” but wisdom is a tricky thing to define. In this context, “wisdom” implies considering multiple perspectives, learning from mistakes, being in tune with emotions and people and feeling a sense of connection. Using this definition, microdosers were more “wise.”

They were also more creative and open. If wisdom is tricky, creativity is even more so. In this case, creativity meant finding unusual uses for regular household objects: A brick and a knife. Microdosers came up with more useful, unusual and unique uses for these objects. This is a well-validated measure of divergent thinking, though certainly not the be-all and end-all of creativity.

Microdosers also scored lower on measures of dysfunctional attitudes and negative emotionality. What does that mean?

Well, dysfunctional attitudes and negative emotionality (aka neuroticism are bad. Dysfunctional attitudes are beliefs such as, “my value as a person depends greatly on what others think of me” or “if I ask a question, it makes me look inferior.” Neither of these are true, and they are unhealthy to believe as they imply vulnerability to stress and depression.

Microdosers endorsed less of these unhealthy beliefs. Likewise, high negative emotionality means a higher likelihood of having a mental health disorder, and microdosers had lower negative emotionality.

...

Our preliminary work also shows that people report downsides to microdosing. For example, some people found microdosing increased anxiety and mood-instability; increased aches, pains and gastrointestinal distress were also relatively common.

Tulipa tuosta mieleen kun parissa Joe Roganin podcastissa ollut juttua siitä miten Silicon Valley:ssä sienten mikrodosetus on alkanut nousemaan suosioon. Adderallia, vyvansea (amfetamiinia) ja muita add/adhd lääkkeitä syödään siellä kuin purkkaa joten sienten mikrodosetus on hyvä vaihtoehto siihen rinnalle. Siellä kun suunnitellaan uusinta prosessoriarkkitehtuuria ja tehdään paljon muuta vastaavan tason ajattelutyötä niin ihan pelkällä kahvilla siellä tuskin pärjätään. Kaikenlainen apu siihen rinnalle on kysyttyä ja mikrodosetus sopii siihen. Myös koodin kirjoittajat luulisi hyötyvän sienten ja muiden psykedeelien mikrodosetuksesta. Ja kun alkaa miettimään erilaisia työtehtäviä niin kyllähän tuosta luulisi olevan apua oikeastaan hyvinkin moneen työhön juuri kekseliäisyyden ja tuottavuuden valossa. Monilla eri aloilla, tekniikasta taiteeseen, ja muuhun.

Lainaus käyttäjältä: Pehmo - Marraskuu 22, 2018, 22:30

Vaikka tuo epämukavuuden korostuminen voi olla ihan hyväkin, koska se usein pakottaa tekemään asialle jotain, kuten meditoimaan tai liikkumaan, niin voi sen kuitenkin välttää riittävän pienellä annoksella, tai olemalla ottamatta lainkaan. Positiivisessa mielentilassa annostus ei ole niin tarkkaa koska suurempikin mikrodose lähinnä vaan korostaa hyvää oloa. Mutta tietysti jos puhutaan mikrodosesta, niin annosten olisi hyvä pysyä kynnysannoksen alla, koska tripit on sitten asia erikseen.

Joskus kauan sitten, ehkä kymmenen vuotta siitä on, olin kiinnostunut taikasienistä. Mietin että mitä ne tripit ovat, joista jotkut tutut silloin puhuivat. Kysyin sitä heiltä, mutta en ymmärtänyt heidän selityksistään, mikä varsinaisesti erottaa tripin ja trippailun vaikkapa kannabiksen päihdyttävästä vaikutuksesta, josta mulla oli joitakin kokemuksia. Mikä siis tekee tripistä tripin ja trippailusta trippailua? Ihmettelen sitä vieläkin! Jatkumonäkökulman ystävänä: vaikutukset ovat jatkumoita erityisesti silloin, kun annoskoko muuttuu melko vähän.

Mutta siis hyvä kommentti Pehmo! Mikrodoussailusta mulla ei tosin ole mainittavaa kokemusta. Joskus olen muutaman suippumadonlakin (~2-5 kpl) maistanut suoraan heinikosta, enkä ole havainnut vaikutuksia mihinkään suuntaan.

Ihan mielenkiintoinen kysymys tuo että mitä trippailu oikeastaan on. Missä pisteessä voidaan sanoa että ollaan tripillä? Kun varmasti vähän tapauskohtaista ensinnäkin se miten sienet kenelläkin vaikuttaa. Kun yksi voi ottaa esim reilun gramman verran sieniä saaden niistä sienimäisen olon visuaalien ja vahvistuneiden aistimusten kera, mutta vailla mitään varsinaista trippiä. Ja toinen voi taas ottaa saman annoksen päästen siitä tripille. Vaikka molemmat kyllä ovat tavallaan trippejä. Mutta varsinainen kunnon trippi (matka) tulee mielestäni siinä pisteessä kun pääsee jonkinlaiseen vuoristorataan tai elokuvaan, jossa pääsee liikkumaan visuaalisesti ajatusten mukana vahvojen tuntemusten ja ymmärryksen kanssa, päätyen tarpeeksi isolla annoksella minuttomuuteen josta pääsee matkustamaan samaa visuaalista reittiä pitkin koko tämän maailmankaikkeuden ytimeen. Trippi alkaa siis siinä pisteessä kun aletaan kokemaan ensimmäisiä tuntemuksia tuosta "vuoristoradasta".

Pienet annokset ovat täysin erilaisia kun silloin pysytellään vielä "tässä maailmassa" ja koetaan vain pieniä muutoksia selväpäisessä tajunnassa. Mikrodosen vaikutus on vahvuudeltaan usein niin pientä ja hienoa ettei sitä juuri huomaa edes ottaneensa.