Löytyisiköhän hyvin teorioita miksi mdmasta ei tullut mitään postiivisia vaikutuksia?

Edellisestä kerrasta on reilu 10v, eikä silloinkaan ollut mitään kovin ihmeellistä minkä takia en ole ollut kovin kiinnostunut tästä tuotteesta, mutta sattui tulemaan sopiva tilaisuus niin en vastustellut uuden mahdollisuuden antamista. Vaikutukset olivat kuitenkin pelkästään fyysistä ongemointia, kylmä, hikoilua lihasten tärinää, voimattomuutta, ehkä myös ahdistusta ja mentaalisella puolella ei mitään muuta havaittavaa. Otin siis 30mg ja nuo oireet voisivat sopia serotoniini syndroomaan. Joten onko mahdollista, että minulla on jatkuvasti serotoniini niin koholla, että sen nostamisesta tulee vain ongelmia? Tuote oli todettu toimivaksi ja se toimi halutusti muilla ihmisillä. Aiemmin olin havainnut samanlaista ongelmallisuutta myös 5htp:n kanssa.

Taustaksi niin on todettu levottomat jalat syndrooma eli dopamiini on alhaalla ja l-dopa toimii sen takia mahtavasti. Voisiko jotain päätelmiä tehdä siitä jos serotoniini on ylhäällä ja dopa alhaalla? Olisiko muita teorioita sille miten voi olla toimimatta? Tietysti mahdollista olisi, että vastustaisin tunteellista avautumista niin voimaakkaasti, että suojareaktiona kehitän enemmin pahoinvointia, mutta tuota olisi vaikea testata objektiivisesti, eikä muuten tunnu mitenkään ongelmalliselta. Vai voisiko olla niin päin, että serotoniini on niin alhaalle, ettei ole mitään mitä vapauttaa? Sopisi sen kanssa yhteen, että on jatkuvasti nälkä, mikä liittyisi myös serotoniini vajareihin.

L-dopaa mucunasta on tullut kokeiltua ja siinä on ollut paljon taukoa, mutta mainitsin asiasta, koska dopamiinin lisääminen on aina tuntunut hyvältä niin varmaan huomaisin jos olisi siihen suuntaan vaikuttanut. Mutta serotoniinilla ja dopalla taisi olla jotain toisiaan rajoittavia ominaisuuksia? Esim että serotoniin vapautuminen vähentäisi dopaa entisestään ja siten pahentaisi lihasjäykkyyttä?

Nyt tuli vielä parin päivän jälkeen melkoista vatsakipua ja päädyin kokeilemaan 5 htp:tä, koska löytyi teorioita siitä, että jälkitiloissa serotoniinin puutos laittaa vatsaa sekaisin ja se toimi hyvin. Joten kääntyisin enempi sille kannalla, että ei ollut alunperinkään tarpeeksi serotoniinia jotta olisi mitään mitä vapauttaa.

Annoskoosta niin en uskaltanut lähteä suuremmalla kokeilemaan, koska ennakoin mahdollisia ongelmia. Monet ovat kuitenkin kertoneet havaittavia vaikutuksia jo 15mg, joten ei tuon pitäisi liian vähää olla mentaalisten vaikutusten saamiseksi.

Viimeksi kokeilin MDMA:ta about puoli vuotta sitten Kambodzassa Koh Ta Kievin saarella, joka on saarena vasta kolonisaation alussa. Mitä viimeksi olin mestoilla, siellä oli vain 2 baaria ja 1:ssä guesthouse. Tutustuin aussi-saksalaiseen travelliporukkaan joiden kanssa siellä olin, muut ottivat happoa ja itse MDMA:ta. Vaikutuksia odotellessa (ja introverttina muutenkin otan omaa rauhaa) lähdin kävelemään pitkin saarta. Kävelin viidakon läpi ja löysin rannan mistä löysin itseni olotilasta mitä ei voi kuvailla muuten kuin "Tämä auringonlasku on niin kaunis ja tunnen olotilani niin vapautuneeksi että en voi tehdä muuta kuin tihrustaa itkua ja katsoa". Silloin kelasin, että annan tämän näyn vaikka palaa omien silmien verkkokalvoille että voisi vain muistaa tämän näyn

Kun palasin takaisin seurueeseen, olin vetämässä happoimmeisiä katsomaan auringonlaskua, mutta halusivat bilettää baarissa. Eipä siinä, itsekin biletin ja oli hauskaa! Mutta meikästä tuntuu siltä, että mielummin keskustelen syvällisiä tai ihmettelen maailmaa muiden samanhenkisten ihmisten kanssa mitä juhlin ja puhun pinnallisia. Se tuo jotenkin niin paljon enemmän. Näillä bileimmeisillä on sosiaaliset suhteet tärkeitä, ja niin on mullekin, mutta ehkä se mikä eniten merkkaa itsellä on se että luo sellaisen kontaktin toisen ihmisen kanssa missä unohtaa ajantajun voi jutella syntyjä syviä. Ja päästä flow-tilaan missä unohtaa itsensä ja kokee sellaisia näkymiä ympäristössä missä ei voi kun liikuttua.

Oman kokemukseni pohjalta voisin sanoa että MDMA:ta on ehkä jopa hyvä kokeilla. Tosin yksikin kerta riittää jo siihen mitä MDMA pystyy näyttämään ja olisi ehkä jopa hyvä jättää se siihen yhteen kertaan mikäli haluaa huolehtia omasta hyvinvoinnista ja pitää pääkopan kunnossa.

Voi toki kokeilla useampiakin kertoja jos haluaa kokea samat euforiavyöryt uudestaan. Ja kyllähän se etenkin ensikertalaiselle usein niin hyvältä tuntuu että sitä saattaa ehkä liiankin helposti lähtä kokeilemaan uudestaan. Ensimmäisten käyttökertojen aikana ei välttämättä vielä huomaa niitä negatiivisia vaikutuksia tai niihin ei kiinnitä tarpeeksi huomiota. Joillekkin MDMA:n käytöstä saattaa muodostua jopa jonkinlainen elämäntapa ja totutaan siihen että käyttökertojen jälkeen tulee ne huonot olot joksikkin aikaa ja niistä selviydytään aina tavalla tai toisella. Taukoja pidetään uusien parempien nousujen toivossa. Ajan saatossa aletaan ehkä huomata ettei aine enään toimi niinkuin ennen vaikka kuinka pidettäisiin taukoa. Tässä pisteessä olisi viimeistään hyvä jättää aineen käyttö kokonaan, tai pitää ainakin yli vuoden tauko ja katsella elämää välillä selvinpäin. Pitemmän tauon jälkeen voi huomata mihin suuntaan MDMA:n jatkuva käyttö on omaa elämää vienyt ja minkälaista jälkeä se on jättänyt päähän. Ahdistus, masennus, keskittymiskyvyn heikentyminen ja yleinen kiinnostuksen puute on melko yleistä pitempiaikaisilla MDMA:n käyttäjillä.

On toki myös "vastuullisia" MDMA:n käyttäjiä jotka pitävät käyttökerrat minimissä ja annoskoot kurissa. Jotkut sanovat että yksi käyttökerta puolen vuoden välein noin 150mg annoksella olisi turvallinen. Joka saattaa hyvinkin pitää paikkaansa, mutta on hyvä muistaa että jokainen käyttökerta tekee tuhoa pääkoppaan enemmän tai vähemmän. Aivot toki palautuvat ajan kanssa näistä, mutta mitään 100% palautumista etenkin isoista annoksista tuskin tulee.

Tämä on nyt sieltä MDMA:n synkältä puolelta kirjoitettu. Kyllähän tuolla aineella niitä hyviäkin puolia on ja esim terapiakäyttöön erittäin tervetullut aine.

Hei Bettik,

Lainaan tähän pari viestiä tuolta edellisiltä sivuilta:

Hiljattain on ilmestynyt pari uutta tutkimuskatsausta (samalta laatijalta, joka on aihepiirin johtavia asiantuntijoita), jotka on hyvä poimia esiin. Kumpikin näistä käsittelee MDMA:n negatiivisia puolia ja katsauksiin kerätty näyttö on hyvin vakuuttavaa: MDMA nostaa stressitasoja, heikentää kognitiivisia kykyjä, aiheuttaa uniongelmia ja tuhoaa aivoja.

Näiden tietojen valossa, sekä voimakkaista laskutiloista ja ikävistä jälkioloista kärsineenä, aion pidättäytyä jatkossa kokonaan MDMA:n käytöstä. Vaikka se kivalta tuntuukin, se ei ole sen arvoista, eikä MDMA ole korvaamaton ja uniikki empatogeeni.

Täytyy toivoa, että MDMA:n vaikutusprofiilia (stimulantti + psykedeeli) jäljittelevät ei-niin-neurotoksiset ja jopa jykevämmät kombinaatiot (kuten 4-FA + 2C-B) tulevat jossain vaiheessa muotiin. Jos jotakuta kiinnostaa tutustua korvaaviin vaihtoehtoihin, niin täältä löytyy englanniksi juttua.

• Human psychobiology of MDMA or ‘Ecstasy’ - an overview of 25 years of empirical research (Parrot, 2013)
  
  Lainaus

  When MDMA was a ‘novel psychoactive substance’, it was not seen as a drug of abuse, as it displayed loss of efficacy. However, recreational users display a unique pattern of increasing doses, deteriorating cost–benefit ratios, and voluntary cessation. MDMA increases body temperature and thermal stress, with cortisol levels increased by 800% in dance clubbers. It can be extremely euphoric, although negative moods are also intensified. MDMA causes apoptosis (programmed cell death) and has been investigated for cancer therapy because of its anti-lymphoma properties. Recreational users show deficits in retrospective memory, prospective memory, higher cognition, problem solving, and social intelligence. Basic cognitive skills remain intact. Neuroimaging studies show reduced serotonin transporter levels across the cerebral cortex, which are associated with neurocognitive impairments. Deficits also occur in sleep architecture, sleep apnoea, complex vision, pain, neurohormones, and psychiatric status. Ecstasy/MDMA use during pregnancy leads to psychomotor impairments in the children.
• MDMA, cortisol, and heightened stress in recreational ecstasy users (Parrot et al., 2014)
  
  Lainaus

  Stress develops when an organism requires additional metabolic resources to cope with demanding situations. This review will debate how recreational 3,4-methylenedioxymethamphetamine (MDMA, 'ecstasy') can increase some aspects of acute and chronic stress in humans. Laboratory studies on the acute effects of MDMA on cortisol release and neurohormone levels in drug-free regular ecstasy/MDMA users have been reviewed, and the role of the hypothalamic-pituitary-adrenal (HPA) axis in chronic changes in anxiety, stress, and cognitive coping is debated. In the laboratory, acute ecstasy/MDMA use can increase cortisol levels by 100-200%, whereas ecstasy/MDMA-using dance clubbers experience an 800% increase in cortisol levels, because of the combined effects of the stimulant drug and dancing. Three-month hair samples of abstinent users revealed cortisol levels 400% higher than those in controls. Chronic users show heightened cortisol release in stressful environments and deficits in complex neurocognitive tasks. Event-related evoked response potential studies show altered patterns of brain activation, suggestive of increased mental effort, during basic information processing. Chronic mood deficits include more daily stress and higher depression in susceptible individuals. We conclude that ecstasy/MDMA increases cortisol levels acutely and subchronically and that changes in the HPA axis may explain why recreational ecstasy/MDMA users show various aspects of neuropsychobiological stress.

Vastajulkistettu tutkimus toteaa MDMA:n käytön korreloivan heikentyneen tryptofaanimetabolian (eli toisinsanoen heikentyneen serotoniini- ja tryptamiinituotannon) kanssa.

• Brain Serotonin Synthesis in MDMA (Ecstasy) Polydrug Users: An alpha-[¹¹C]Methyl-L-tryptophan Study
  
  Lainaus

  3,4-Methylenedioxymethamphetamine (MDMA, ecstasy) use may have long-term neurotoxic effects. In the present study, positron emission tomography with the tracer alpha-[11C]Methyl-L-Tryptophan (11C-AMT) was used to compare human brain serotonin (5-HT) synthesis capacity in 17 currently drug-free MDMA polydrug users with that in 18 healthy matched controls. Gender differences and associations between regional 11C-AMT trapping and characteristics of MDMA use were also examined.
  
  MDMA polydrug users exhibited lower normalized 11C-AMT trapping in pre-frontal, orbitofrontal and parietal regions, relative to controls. These differences were more widespread in males than in females. Increased normalized 11C-AMT trapping in MDMA users was also observed, mainly in the brain stem and in frontal and temporal areas. Normalized 11C-AMT trapping in the brain stem and (pre)frontal regions correlated positively and negatively, respectively, with greater lifetime accumulated MDMA use, longer durations of MDMA use, and shorter time elapsed since the last MDMA use.
  
  Although the possibility of pre-existing 5-HT alterations predisposing people to use MDMA cannot be ruled out, regionally decreased 5-HT synthesis capacity in the forebrain could be interpreted as neurotoxicity of MDMA on distal (frontal) brain regions. On the other hand, increased 5-HT synthesis capacity in the raphe and adjacent areas could be due to compensatory mechanisms.

MDMA:n neurotoksisuudesta on paljon keskustelua, ja jos itse MDMA ei ole neurotoksista, niin MDA on. Ja noin reilu 10% MDMA:sta muuttuu MDA:ksi. Mutta tuon aineen neurotoksisuus ei itsessään välttämättä aiheuta kovin suuria vaurioita aivoihin. Myös alkoholi on neurotoksista, mutta pienten määrien nauttiminen satunnaisesti ei kovin suurta vahinkoa saa aikaan. Uskoisin että MDMA:n käytössä vahingot johtuu aineen vaikutustavasta. Joka myös selittää sen miksi pienet annokset ei vielä kovin näkyvää vahinkoa tee, ja suuret annokset taas tekee. Joskus olen koittanut havainnollistaa asiaa hehkulampun käyttöjännitteen nostolla tai prosessorin ylikellottamisella. Kun hehkulampun käyttöjännitettä aletaan nostaa, niin lamppu kirkastuu. Pieni jännitteen nosto hetkeksi ei juurikaan aiheuta vahinkoa lampulle. Jos jännitettä nostetaan saman verran mutta pitemmäksi aikaa, lamppu alkaa lämmetä normaalia enemmän. Jos jännitettä nostetaan lisää, palaa lamppu vielä kirkkaammin, mutta lämpöä syntyy lisää ja riski vaurioitumiseen lisääntyy. Kun jännitettä nostetaan vielä lisää, niin lopulta lampun sisällä oleva lanka palaa poikki, virta ei kulje enään läpi ja lamppu sammuu pysyvästi. Tällä voi vähän havannoida sitä mitä aivoissa tapahtuu. Tuo hehkulampun lanka kuvaa neuroyhteyksiä ja tuo jännitteen nosto MDMA:n lisäämää neurovalittäjien toimintaa. Hyvin pienet annokset (alle 70mg) voisi vastata tuota pientä jännitteen nostoa hetkeksi. Jos näin pienillä annoksilla pärjää niin tuskin kovin suurta vahinkoa itselleen aiheuttaa. Tiheämmällä käytöllä nuo annoskoot tahtoo vaan lähes aina nousta. Ja sitä mukaan myös ne haittavaikutukset. Kun annosta nostetaan tarpeeksi niin alkaa langat hiljalleen palaan poikki.

Edit:
Samaa määritelmää käyttäen tuo nostettu jännite myös syväpurkaa akkua. Kuvaten sitä, kun aivojen välittäjäainevarastot kulutetaan nopeasti loppuun, niin niiden määrä ei nouse enään välttämättä entiselle tasolleen.

Annoskokojen olisi hyvä olla enintään noin 100mg luokkaa mikäli halutaan minimoida haitat. 150mg voitaisiin ehkä pitää sellaisena maksimi annoksena. Voi myös ottaa ensin 100mg annoksen ja parin tunnin päästä 50mg boosterin jolla olotilaa saa pidennettyä. Tuo boosterin ottaminen ei ole mitenkään järkevää, mutta niissä oloissa se tuntuu usein hyvältä idealta. Ja aika usein liian suuria annoksia tulee otettua juuri sillon kun olotilaa yritetään pitkittää. Jo ensimmäisen annoksen jälkeen on tosin melko turhaa ottaa lisää, koska vaikka ottaisi toisen saman kokoisen annoksen perään, ei siitä saa enään puoleakaan irti verrattuna ensimmäiseen, koska välittäjäaineita on rajallinen määrä ja aivot alkaa myös "downrequloimaan" reseptoreita.


Omista kokeiluista ensimmäinen annos oli noin 140mg, joka oli kyllä enemmänkin kuin tarpeeksi. Ikinä en niin suurta "vapauden" ja euforian tunnetta ollut tuntenut (en voi tosin verrata tuota sienistä kokemaani vapauden tunteeseen ja euforiaan, koska MDMA:n antamat tunteet ovat hyvin keinotekoisen oloisia verrattuna sieniin). Seuraava annos (6 viikkoa myöhemmin) oli sama ensimmäisen kanssa ja euforiat oli lähes yhtä hyvät, mutta vaikutus ei ollut enään yhtä yllättävä koska tiesin jo mitä odottaa. Kolmas annostus saman aikavälin jälkeen samalla annostuksella tuntui vähän miedommalta mitä ensimmäinen ja toinen. Kolmannen annoksen jälkeen aloin myös huomaamaan sivuvaikutuksia. Seuraava viikko oli selvästi normaalia alhaisemmalla mielialalla. Mitään afterglowta en aineesta enään saanut vaan lähinnä himoitsin seuraavaa kertaa. Tämän jälkeen ei ole enään kovin tarkkaa muistikuvaa tauoista käyttökertojen välillä. Kuitenkin yleensä aina vähintään kuukauden tauko ja usein kaksi. Annokset nousi hiljalleen 200mg tasolle koska pienemmät annnokset tuntui suht turhilta. Ja pidin kuitenkin reilun tauon aina käyttökertojen välillä (tai luulin pitäväni) joten ajattelin ettei pieni annoksen nostaminen haittaisi kun aivot ehtisivät palautua. Koko ajattelutyylini oli tässä pisteessä muuttunut täysin siitä varovaisesta ja vastuullisesta käyttötyylistä mitä minulla oli ennen ensimmäistä kertaa. Järjen käyttö oli toissijaista. Halusin vain kokea sen vapauden ja euforian tunteen uudestaan pitkän tauon jälkeen. Se oli se mitä hiljaisuudessa odotin. Olin myös tutustunut pariin kaveriin tänä aikana, joiden seurassa ainetta usein otinkin. Myös "reiveissä" tuli käytyä elämän ensimmäisiä kertoja, tosin ne oli enemmänkin musiikin kuuntelun merkeissä. Sopivasti potkiva konemusiikki kuulosti kyllä mahtavalta MDMA:n vaikutuksen alaisena (tosin mitään psykedeelien tuomaa syvällisyyttä en musiikkia kuunnellessa koskaan kokenut). Kaikki tuntui kyllä mahtavalta käyttökertojen aikana, ja mitä useampi käyttökerta tuli taakse niin sitä enempi odotin seuraavaa kertaa. Tässä pisteessä elämääni, kaikki entiset mielenkiinnon kohteet olivat paljolti menettäneet merkityksen. Harrastukset yms ei kiinnostanut enään. Ajattelin sillon että olen nyt niin muuttunut että tarvin uusia harrastuksia, että entiset ei sen takia kiinnosta. No mitään uutta en lähtenyt edes hakemaan, vaan taukojen aikana olin suht passiivinen. Jossain pisteessä se paljon puhuttu sivuvaikutus, ahdistus, otti vallan. Se tuli jonkin käyttökerran jälkeen normaaliin tapaan jälkioloissa mutta jäi pysyäkseen. Ei ahdistus ollut sinäänsä mitään uutta, koska aina olen ollut jollain tapaa ahdistunut, mutta vain pienissä määrin ja osasin elää sen kanssa. Tämä veti ahdistuksen ihan uudelle tasolle ja ihmisten kanssa asioiminen alkoi tuntumaan tuskalliselta. Normaalit asiat kuten kaupassa käyminen oli tuskallista. Tämä veti elämää yhä passiivisemmaksi. Myöskin masennusta alkoi olla havaittavissa. Olin kuitenkin kaikelle tälle melko sokea tuona hetkenä, enkä osannut nähdä tilannetta realistisesti. Näiden hetkien jälkeen annoskoot nousi 300mg tasolle joka tuntui aivan samalta mitä aikaisemmin se 200mg, mutta jälkiolot alkoivat olemaan kauhistuttavia. Ahdistus nousi entisestään ja masennus myös. Jälkiolot kestivät viikkoja. Aloin jopa itse huomaamaan kaiken tuon keskeltä että keskittymiseni oli heikentynyt, kun se alkoi käymään ilmi ihan normi askareissa. En siitä kuitenkaan sen suuremmin välittänyt. Tämän jälkeen otin yhtenä kertana noin puoli grammaa MDMA:ta (neljässä osassa) jonka jälkeen tunsin olevani rikki. Käyttökerran aikana pystyin suorastaan tuntemaan miten neuroyhteyksiä paloi poikki. Aivoni tuntuivat todella revityiltä. Se sama revitty tunne päässäni mitä olin tuntenut ensimmäisestä käyttökerrasta lähtien, mutta tämä tuntui x50 vahvuudella. Tässä kohtaa alkoi helvetti. Periaatteenani oli kuitenki että selvinpäin elämää eletään, eli käyttökertojen jälkeen on oltava selvinpäin. Tästä en irti päästänyt missään välissä, vaikka tässä pisteessä benzojen käyttö olisi monilla varmasti alkanut, ellei jo paljon aikaisemmin. Arkeni oli täynnä ahdistusta, masennusta, itsetuhoisia ajatuksia (alkuvaiheessa). Tätä kesti pitkän tovin. Puoli vuotta meni ennenkuin aloin pääsemään irti siitä seuraavan käyttökerran odottelusta. Jossain pisteessä tauolla ollessani kun alon hahmottaan tilannettani realistisemmin totesin että aineen käyttö jää tähän, koska selvästi en siitä mitään hyvää itselleni saanut. Tauon (tai lopettamisen) aikana pidin itseäni hengissä ottamalla pienen pienen annoksen sieniä sillon tällöin. Trippailu tuntui pelottavalta ajatukselta ja oli tuntunut jo pitkän aikaa jonka takia oli pidättäytynyt psykedeeleistä. Kuitenkin nämä pienet sieniannokset toivat valoa ja toivoa elämääni joten ehkä pelkäsin näitä turhaan. No mitään isompaa annosta en vielä uskalla ottaa vähään aikaan.

Tuossa on nyt melkonen läjä tekstiä kirjoitettuna vähän miten sattuu, mutta tuossa on tiivistettynä omat kokemukseni MDMA:n käytöstä. En selvästi kuulunut niihin vastuullisiin käyttäjiin vaikka alussa siltä tuntui. Hieman huolestuttavaa on se että tuo minun käyttöni ei ollut edes kovin rajua monien muiden MDMA:n käyttäjien menoa katsellen. Monet muut vaan selviytyivät arjesta ottamalla rauhottavia ja muita aineita ja/tai polttamalla kukkaa. Itse kävin kaikki jälkioloni läpi selvinpäin.


Mielenkiinto meni kyllä kyseiseen aineeseen. Näin jälkeen päin ajateltuna olisi ollut fiksua jättää aineen käyttö viimeistäään tuon toisen käyttökerran jälkeen. Ja käyttää ainetta korkeintaan kerran vuodessa sen jälkeen maltillisella annoksella. Ja niin voisin tehdä nyttenkin jos haluaisin. Kerran vuodessa maksimissaan 150mg annos tuskin tekee kovin paljoa vahinkoa päähän kaiken tuon päälle. Mutta en vaan näe mitään syytä käyttää tuota ainetta enään. Ne kemialliset euforiat on jo koettu ja en halua niitä enään takaisin. Saan paljon paremman olon sienistä. Ja nyt viimeaikoina mielialani on selvästi noussut sienien ansiosta. Harrastukset on alkanut tulla takaisin elämääni. Masennuksesta olen päässyt aika hyvin eroon ja niin myös ahdistuksesta (ja tässä sienistä on ollut kova apu). Keskittyminen, muistaminen, oppiminen on kuitenkin edelleen vaikeaa ja siinä huomaan tuon pysyvän jäljen mitä MDMA jätti. Ehkä tämä paranee osittain vuosien varrella.

MDMA:n kanssa on todellakin hyvä muistaa että ei makeaa mahan täydeltä. Etenkin kun kyseessä on melkeinpä makeimmista makein karkki mitä voi suuhunsa laittaa. Siksipä esim kerran vuodessa herkuttelu joulukonvehtien tapaan voisi olla hyvä annostelu.

MDMA:ta onkin paras nauttia seurassa. Yksin ollessa unohtaisin tämän aineen ja ottaisin sen sijaan muita herkkuja. Sienet ehkä näistä parhain, mutta makunsa kullakin

Reduced Serotonin in Cerebral Cortex Neurons Following Long-term MDMA Exposure
The left panel is brain tissue from a normal monkey. The middle and right panels illustrate
the loss of serotonin-containing nerve endings following MDMA exposure.
Source: Hatzidimitriou G, et al. J Neurosci Off J Soc Neurosci. 1999

https://www.drugabuse.gov/publications/research-reports/mdma-ecstasy-abuse/what-are-mdmas-effects-on-brain

Tätäkin joskus aikoinaan tuli kristallimuodossa kokeiltua. Seuraavana päivänä aivan käsittämättömän paha olo ja vainotusta ilmeni.
Olisiko lie suurin syy ollut siinä, että alkoholia oli kulunut illan aikana reippaasti ja en oikeen saanut vaikutuksista mitään irti ?? Muutaku todella levollinen olo oli ja tuntu ku ois ollu aika selvinpäin. Viinakin on huume... En sen jälkeen ole uskaltanut koskea koko substanssiin. Ja kyllä tiesin sen etukäteen, et tää kuluttaa serotoniini varastoja. Annos oli varmaan jotain 0,12g.

Vauhdeista ei oo ikinään tuohon verrattavia jälkioloja tullut vaikka on tullut alkoa otettua samalla.
Oisko järkevin jos ottaa niin ottaa ilman viinaa eka ja sit jos näkee tarpeelliseks nii korkeintaan muutaman, et voi välttää tommoset kamalat jälkiolot ? Nykyään en niinkään alkoholista enää perusta ja jatkuvasta juhlimisesta muutenkaan tosin kun sillon joskus nuorempana.

Ja tää kun on vielä todella yleinen päihde mitä juhlinnan lomassa näkee, ku todella monesti nähny ku porukka pistää pupillit lautasina menemään

Paria kertaa lukuun ottamatta en ole alkoholia juuri sekoitellut MDMA:n kanssa. Noiden kokemusten perusteella sanoisin, että alkoholi ei mielestäni ainakaan paranna MDMA:n vaikutuksia millään tavalla. Sekavampi olo tulee vaan. Jälkioloihin en sen kokenut kovin suuresti vaikuttavan. Suurilla annoksilla en ole kokeillut, mutta luulen ettei siitäkään mitään hyvää saa ellei tarkoituksena ole vain pistää päätä sekaisin.