Iltaa! Kuinka monta tuntia olisi ideaali aika olla syömättä, että saa täyden efektin? 6-7 tuntia lienee aika lyhyt paasto vielä?

Lainaus käyttäjältä: areyouexperienced - Tammikuu 29, 2022, 16:35

Iltaa! Kuinka monta tuntia olisi ideaali aika olla syömättä, että saa täyden efektin? 6-7 tuntia lienee aika lyhyt paasto vielä?

Itse olen ollut vaan muutaman tunnin, mutta käsittääkseni vaikka olisi kupu turvoksissa, niin kestää vaan pitempää ennen kuin alkaa potkia, korjatkaa jos olen väärässä.

Omien kokemusten mukaan nousuvaihe loivenee ja pitenee, mikä lienee aivan loogista jos vatsalaukussa on sienten lisäksi paljon muutakin prosessoitavaa.

Täyden efektin saamiseksi suosittelisin pitkää ehkä noin vuorokauden pituista paastoa, mutta jo 8 tuntiakin riittää melko hyvin. 5 tuntia voi riittää jos syöt kevyesti ennen matkaa. Paastoamisen vaikutus ei mielestäni perustu pelkästään siihen että mahalaukku olisi tyhjä ja sienet pääsisi siten vaikuttamaan nopeasti, vaan sillä on vaikutus myös siihen että keho ehtii puhdistautua kaikesta mitä olet syönyt. Vuorokauden paastoamisen jälkeen trippi on mielestäni huomattavasti vahvempi kuin esim 8 tunnin paaston jälkeen, vaikka molemmissa tapauksissa mahalaukku onkin tyhjä.

Oletteko huomanneet voiko pienemmällä annoksella päästä suoraan isomman annoksen "jälkihehkua" muistuttavaan tilaan, vai pitääkö tuo jälkihehku saavuttaakseen käydä ensin kunnolla ns. huipulla ja sitten lasketella siitä alaspäin? Esimerkiksi noin gramman kevyet visuaalit antava silokkiannos jossa kuitenkin käydään selkeästi eri maailmassa, verrattuna puolen gramman tai pienempäänkin microdosen kaltaiseen annokseen?

Puolituttu hehkutti nimenomaan sitä tilaa joka seuraa kun huippuvisuaalit on nähty ja huomio ei niinkään keskity enää aistihavaintojen vääristymiseen, ja jonka aikana esim. luonnossa liikkuminen on mahtavaa, ja jolloin parhaat oivallukset tulevat mieleen. Tutun mielestä nousun hermostuneisuus ja varsinaisen huipun visuaalit ovat lähinnä vaihe josta pitää päästä ohi, että pääsee nauttimaan tuosta tasannevaiheesta ja laskusta.

Tuttu ei toisaalta ole uskaltanut vajaata grammaa isompia annoksia testata. Eli tuttu ei tiedä onko tuo nousun epämiellyttävyyden kokemus vain siitä kiinni, että koko ajan ollaan ikäänkuin kunnon tripin kynnyksellä muttei mennä siitä läpi.

Entä, oletteko huomanneet että trippiä seuraavien päivien parantunut mieliala kestäisi merkittävästi pidempään vaikkapa tason 2-3 tripeillä, verrattuna vaikka tason 1 mietoon trippiin?

Omien kokemusteni pohjalta sanoisin että vahvimman "jälkihehkun" saa yleensä aina vahvempien trippien jälkeen. Tuo jälkihehku on myös trippikohtaista, riippuen aina vähän tripin sisällöstä millainen olo sen jälkeen jää.

Itse näkisin tripin jokaisen vaiheen tärkeäksi. Trippikohtaista sitten aina se että mistä pystyy nauttimaan. Joskus ne huiput tuntuu mahtavalta ja joskus niiden aikana käydä läpi jotain epämiellyttävää. "Tasannevaihe" on ehkä yleisemmin nautittavissa oleva tila vaikkei olekkaan niin voimakas. Kuin myös tuo jälkihehku.

Tripin nousujen alkuvaiheessa voi usein kokea epämiellyttäviä oloja ja niin voi käydä mielestäni yhden gramman kuin vaikkapa kolmen grammankin annoksella. Nuo epämiellyttävät olot johtuu mielestäni usein siitä kun trippi on ottamassa valtaa tajunnasta ja ehkäpä ego kokee sen uhkaavaksi joka luo nuo epämiellyttävät tuntemukset. Mielestäni paras tapa päästä näiden ohi on vain päästää irti ja antaa tripin viedä.

Pehmolta kaikkiaan erinomaisia pointteja eikä niistä sen enempää lisättävää.

Omalla kohdalla psykedeelejä kokiessa yksi tärkeimpiä asioita oli ymmärtää ettei ole ole olemassa huonoja trippejä ("bad trips") vaan kaikki tripit (sekä näin kokemukset yleensäkin) ammentavat kokijan omasta alitajunnasta. Samalla näkökannalla kaikennäköinen buustailu ja muu tehokkuuden hakeminen menettää merkityksensä. Tässä mielessä sekä positiiviset että negatiiviset kokemukset ovat molemmat neutraaleja kokemuksia sillä niiden kokeminen on aina riippuvaista aistikokemusten toisesta ääripäästä koska ilman yhtä ääripäätä toista ääripäätä (vaikka näin arkisesti ajateltuna "hyvä" tai "huono" kokemus) - ei voi olla toista. Buddhalaisen psykologian termi "chitta samskara" ts. mielen vaikutteet: https://en.wikipedia.org/wiki/Mental_factors_(Buddhism) on yksi hyödyllinen tapa lähestyä tätä aihetta.

Tuo on kyllä ihan totta. Ja aivan varmana tuntemusten käsittely voi matkan aikana käydä myös vaikeeksi, mut mistäpä muualtakaan sekään tulis ku kokijan omasta alitajunnasta.

Kiitos vastanneille. Täsmennetään vielä sen verran, että tutun mainitsema hermostuneisuus nousuissa tuntui ihan "kemialliselta". Hän ei itse yhdistänyt sitä mihinkään psyyken vastarintaan, vaan se tuntui fyysisesti samalta kuin liian iso annos kofeiinia tai muuta piristettä. Mitään negatiivisia looppeja ei ollut, pelkästään perhosia vatsassa ja lihaksissa jännittynyt olo.

Nuohan eivät ymmärtääkseni ole mitenkään epätavallisia fiiliksiä nousuissa. Tutun mukaan parin eka pienen annoksen kokeilun jälkeen ymmärtää, miksi joskus sanotaan että pienillä määrillä voi jäädä inhottavaan välitilaan.

Mulla tulee sienissä (tai hapoissa) hermostuneisuutta ja pahoinvointia n. 1h nauttimisen jälkeen joka sitten raukeaa kun varsinainen trippi alkaa. Lähin verrokki siihen on jos on nauttinut liikaa kofeiinia, ts. kuin sympaattinen hermosto olisi ylistimuloituneessa tilassa.

Pienemmillä annoksilla nämä alkuvaikutukset ovat lievemmät eivätkä kestä koko trippiä (itse en ainakaan koe koko tripin kestävää nk. välitilaa vaikka annos olisi mieto esim. sarjaa 0.5-1g cubensista tai 50mg hapolla) vaan trippi noudattaa samaa yleiskaavaa alku-nousu-huippu-lasku-afterglow mutta vähemmän radikaalilla skaalalla verrattuna suurempiin annoksiin.

Siinä mielessä ymmärrän ystävääsi että paras osa tripistä on huippu-afterglown välillä, joskus jopa sielläkin kun vaikutukset ovat ohi ja herää aamulla uuteen päivään. Visuaalit eivät ole niinkään se juttu vaan ne ymmärrykset itsestä ja elämästä mitä tripeiltä saa (+ ne ekstaattiset kokemukset missä yhteydessä ne kokee ovat ihan oma juttunsa).

Olen muutaman kerran syönyt Golden teachereita ja viimeisellä kerralla (annos 1.5g kuivattuja) tuli ikävä kehotuntemus, joka pilasi koko homman. Rintakehää poltti aivan tolkuttomasti ja se tuntui niin ikävältä, että vei kaiken huomion enkä kyennyt uppoutumaan sienten vaikutuksiin pääni sisällä. Se tunne oli lähes sietätämöntä. Huomasin myös, että rintakehäni oli laikukkaan punainen (ei ollut näköharha kun otin siitä oikein kuvankin).
Olen googletellut asiaa ja törmäsin lauseeseen: "Psilosin is a vasoconstrictor" kun oli yksi ihminen ulkomaisella foorumilla, joka kokenut jotain vastaavaa.
Koitin sitten suomeksi etsiskellä mitä tämä "vasokonstriktiivinen" tarkoittaa ja verisuonien supistumisesta on kyse.
Onko täällä kenelläkään kokemusta/tietoa aiheesta? Se oli todella epämiellyttävä kokemus enkä haluaisi sitä enää kokea. Olen saanut huikeita kokemuksia ja oivalluksia sienistä näillä muutamalla kerralla  (pienimmillä aloitusannoksilla) ja haluaisin jatkaa tutustumista itseeni niiden avulla mutta en halua tuntea tuota tuskaa enää. Miten sen voisi välttää?

Samoin varsinkin alkuun tulee jotenkin tosi raskas ja väsynyt olo eikä pysty muuta kuin maata ja pitää silmiä kiinni. Haluaisin olla virkeämpi ja käydä luonnossa ym. mutta tuo raskaus vetää sohvan nurkkaan hillittömän palelun kera. Se palelu on tosi voimakasta ja joutuu olla  tiukasti peiton alla. Jotain vinkkejä näihin?