Olin aloittamassa uutta ketjua, mutta laitankin tämän tarinan tänne. Annos ei ehkä ole suurin mahdollinen, mutta kokemukset olivat voimakkaat.

Annos: 3,8g cubensiksia teeksi ja vapotettua kukkaa päälle. Aikasemmin neljällä grammalla on ollu viä melko kesyä, mutta eilinen oli kyllä - jos nyt noita tripin tasoja voi mielekkäästi käyttää - ainakin vahva 4.
Set & setting: yksin, musiikkia kuunnellen, kotona.

Olin aikaisemmin vapottanut vähän kukkaa, joka sekin yksistään tuntui olevan aika psykedeelistä. Keitin teet sienistä. Kun olin juonut ekan mukillisen, keitin vielä toisen mukillisen samoilla sienillä. Tätä en ole aikaisemmin tehnyt, ja ehkä juuri tästä johtuivat voimakkaammat vaikutukset yhdessä kukan kanssa. Kun olin toisen mukillisen juonut, kävin vessassa ja laitoin Orb – U.F.Orb albumin soimaan ja asetuin lattialle matolle makaamaan vällyn alle. Melkein saman tien aloin vaipua kuin transsiin/hypnoosiin. Musiikki vei minua eteenpäin.

Nousuista en muista kovin tarkkaan muuta kuin sen, että olivat semi ahdistavat. Tunnuin valuvani levyiksi lattian sisään ja sen läpi, tavallaan hengitin lattian kanssa. Tunsin oloni todella raskaaksi, ja hengittäminenkin tuntui välillä raskaalta. Yhtäkkiä musiikki alkoi nostattamaan olotilaa, kunnes lopulta säpsähdin avaten silmäni ja olin aivan täydessä psykedeliassa. (tässä vaiheessa oli vissiin kulunut noin tunti) Oli hyvin vaikea hahmottaa missä olin ja milloin, tai ehkä ennemminkin, että mitä olin. Näin välillä sekunnin murto-osan mittaisia välähdyksiä tästä normaalista näkökentästä. Tavallaan myös noihin säpsähdyksiin liittyi myös tuntemus selvin päin olosta. Mutta se mitä muuten näin, en tiedä mitä se oli, ei varsinaisesti fraktaaleja, mutta jotakin sen suuntaista. Hahmotin kuinka kaikki ympäröivä koostuu atomeista ja kaikki on keskenään lopulta samaa massaa.

Aloin seikkailla omissa ajatuksissa ja muistoissa. Tavallaan tajusin itsestäni itsestäänselviä asioita, joita en varsinaisesti ollut koskaan tajunnut. Olin matkalla pääni sisällä - tutkimassa, että mitä sieltä oikein löytyy. Muistin kuinka lapsena joskus näin unia, tai oikeastaan ennen unia näin sellaisen valikon, josta pystyin valitsemaan itselleni mieluisan unen. Nyt pystyin valitsemaan ajatuksista ja muistoista. Näistä ajatuksista ja pohdinnoista en kyllä sen tarkemmin muista, eikä nyt ole voimia muistella. Ajatukset myös visualisoituivat näkökenttään abstrakteina kuvioina, joilla oli selvä merkitys siinä psykedeliassa, mutta enää en pysty niitä oikein muistamaan. Tässä vaiheessa en enää hahmottanut ollenkaan omaa huonettani, enkä ollut ollenkaan varma ovatko silmäni kiinni vai auki. Ajauduin yhä syvemmälle ja lopulta vain leijuin avaruudessa pääni sisällä, jossa oli vain omat ajatukseni. En ollut varsinaisesti minä, vaan ennemmin ulkopuolinen tarkkailija pääni sisällä.

Jossakin vaiheessa, hieman selvittyäni, olin tullut koneelle kirjoittamaan muistioon. Tunsin valtavaa kaipuuta ihmisiä kohtaan. Trippailin nyt siis yksin, ja sitterin puuttuminen kuumotti, etenkin kun vaikutukset olivat niin voimakkaat. Kirjoittamalla sain itseni rauhoittumaan. Tuossa tekstissä ei juuri ole mitään tolkkua, joten en sitä tähän ala liittämään, mutta sen lopussa lukee kai koko eilisen tripin pointti: "elämä on koettelemus. mutta minä olen vahva ja selviän siitä. olen ylpeä itsestäni. ja luotan itseeni. elämän perusasioissa. musta tuntuu että haluan mennä selvin päin nukkumaan. joten on pakko käydä kävelemässä pihalla. - kiitos."

En kuitenkaan todellakaan selvinnyt, vaikka aikaa teen juomisesta alkoi olla jo kuutisen tuntia. Menin kuitenkin nukkumaan ja näin todella piinaavaa painajaista, jossa kämppis (asun solukämpässä) oli tullut kesken tripin huoneeseeni herättelemään minua. Tää tuntui todella realistiselta, enkä oikeastaan herättyäni - vieläkään ole varma, että mitä oikein yöllä tapahtui. Painajaisessa muistin että kun säpsähdin nousujen jälkeen siihen psykedeliaan, kuulin sanat "wake up, wake up!" (kämppis kaiken lisäksi puhuu englantia). Noh nyt kun tarkistin, niin tuossa albumin kutosbiisin alussa on nuo sanat - onneksi Joten enköhän minä ole yksin ollut koko yön.

Loppujenlopuksi jäi vähän överi-fiilikset. Tuntuu että puolia ei muista ja lopusta ei ole varma. No ehkä tämä tästä tasoittuu kun hetken sulattelee.

Itsekin olen kasvatusharrastuksen aloittamisen jälkeen ottanut oikeastaan hieman vahingossa ilmeisen suuria määriä.

Silokeilla otin enimmäisinä vuosina aina 30-50 ja hyvin riitti.

En omistanut vaakaa, kun omia Cubensiksia pääsin syömään ja tuli arvioitua määrät alakanttiin. Lähes viikoittain olen popsinut jo pitkään, toisinaan on ollut kahden viikon tauko.

Tuoreena perusannos on ollut 50-100g ja kuivana viidestä grammasta ylöspäin.
Usein menee niin, etten tiedä kuka olen enää jossain vaiheessa ja jonkinlainen, usein vain hetkellinen hallitsematon sekoaminen tapahtuu.

Pilveä en enää uskalla isommilla annoksilla polttaa, koska iski yhdesti hirveä paniikki polttamisen jälkeen. Piti koko ajan toistella itselleen, että selviän tästä ja tuli kova tarve repiä hampaat irti suusta. Tämä asettui vasta kun join pullon viiniä, tosin tässä vaiheessa kannabiksen vaikutuskin jo laski.

Kertaakaan kuitenkaan ei ole tullut kamalaa trippiä pelkästään sienistä, vaan tähän on tarvittu mustaherukkaa tai ruohoa lisäksi. Otan alkoholia tripin päälle ja myös jos tuntuu, että homma lähtee pahasti käsistä. Musiikki usein myös jysäyttää tripin kertaheitolla uusiin sfääreihin.

Kokeilin perjantaina ottaa vähemmän, noin 30g tuoretta ja kokemus oli todella mitäänsanomaton. Ehkä pitemmällä tauolla tuollainen määrä voisi toimia, mutta toisaalta eikö viikon tauon pitäisi riittää.

Tutustuminen maailmaan/itseeni jatkuu edelleen nauttimalla suuria annoksia psykedeelejä, ja nyt näistä kokemuksista tuntuu saavan kyllä todella paljon irti. Oman mielen syöverit tuntuu nyt huomattavasti valoisemmilta paikoilta, ja omien heikkouksien ymmärtäminen mahdollistaa muutoksen. Vielä on paljon tehtävää ja koettavaa. Kokemukset ovat myös saaneet aikaiseksi jonkinlaisen metafyysisen muutoksen ajattelussani. Yritän nyt lyhyesti koota ajatuksiani transsendenteistä kokemuksistani.

Annos:
0:00 3 grammaa kuivattuja suippamadonlakkeja
+1:00 20mg 2C-B, oral
Pilveä poltettu koko matkan ajan.
2C-B annoksen jälkeen kuolen ja maadun maan multien sekaan. Kuluu miljardeja vuosia kunnes punaiseksi jättiläiseksi paisunut kuoleva aurinko höyrystää Telluksen ja levittää atomit takaisin avaruuden kiertoon. Minuun varastoitunut materia muodostaa nyt jotain uutta.

Annos:
0:00 20mg MXE, oral
+1:45 1,89g suippumadonlakkeja
+3:?? 70mg MXE, oral
Pilveä poltettu välillä.
Sieni nousuissa koen valtavaa ahdistusta. Elänkö niin kuin haluaisin, hyödynnänkö kaiken potentiaalini? Vastaus tuntuu olevan: ei. Ahdistaa ja masentaa. Huomaan ajautuvani huonoon suuntaan, vaihdan musiikkia ja maisemaa. Tajuan, voin myös muuttaa elämääni. Haaveilen mitä oikeasti haluaisin tehdä tässä ainutlaatuisessa elämässäni ja päätän myös toteuttaa sen. Juuri kuin olen selviämässä kirkkaammille vesille, iskee muisto teinivuosien itsetuhoisuudesta kuin märkä pyyhe kasvoille. Itken varmaan valtameren kaiken sen kokemani tuskan takia. Löydän lämmittävän viltin siitä että selvisin ja todellakin ylitin itseni, silloin vuosia sitten kun laitoin vain askelta toisen eteen ja jatkoin matkaani eteenpäin. Oon kyllä aika kova, oman elämäni sankari.
Loppu matka menee maatessa euforisessa uutta puhtia pöhisevässä olotilassa.

Annos:
0:00 30mg MXE, oral
+0:40 3g suippumadonlakkeja,
          20mg MXE oral
+2:00 50mg MXE rectal
Pesällinen pilveä poltettu matkan aikana
Kaikki aika ja tila on yhtä. Kaikki on yhtä. Spinoza oli oikeassa, jos jumala on niin se on luonto. Ei Jumalia tai tarkoituksia, kaikki on tässä ja nyt. Hengitys sisään ja ulos.

Annos:
0:00 50mg MXE, oral
+0:40 2,6g suippumadonlakkeja
+1:00 noin 1000 μg 25i-NBOMe, nokkaan
Pesällinen pilveä poltettu matkan aikana.
Samantien kun 25i-NBOMe tipat tippuvat nenääni tajunta räjähtää. Liike, muutos ikuisesti muuttuva muuttumaton, on. Liekki. Elämä. Sitä on minussa ja haluaa ulos tekemisiin itsentä kanssa. Havannoin omaa havannointia ja yhdyn kokemaani, kun subjektin ja objektin ero lakkaa. Samadhi. Transsendentti ja immanentti yhdessä.

Ite oon alkanu pikkuhiljaa lämmitellä mielessäni ajatusta isosta annoksesta. Tähän astiset on olleet 2-5g noin 15kertaa viimeisen 4 vuoden aikana. Kertaakaan en ole onnistunut pelkäämään tripillä, eikä ajatukseni ole karannut sinne mihin en ole halunnut. Tunnen olevani kovinkin kokematon psykedeelien kanssa kun edellämainittuja tapahtumia ei ole päässyt käymään. Nyt oikein kerjään sitten verta nenästäni 
Annoskooksi olen ajatellut tuon tasan 10 grammaa cubensista. kuinka teillä suurilla annoksilla, muistatteko ootteko pysyny paikallaan vai liikuskellut paljon? Yksilöllistähän tämä on, mutta mietin vain sitä että voinko odottaa että tripin jälkeen on huonekalut vielä entisillä paikoillaan enkä ole fyysisesti satuttanut itseäni?

Käyttökokemushan tämä ei ole, joten viestin siirtäminen on suotavaa jos löytyy parempi paikka. Itse en löytänyt parempaa pikaisella etsimisellä.

Edit. Vai sopisikohan itse koko ketju paremmin suoraan tuonne sienet päihteinä ja lääkkeinä alueelle, sieltä ainakin itse tätä ensimmäisenä tulin etsineeksi.

Isoilla annoksilla kannattaa näin talvella varmistaa jotenkin, että jos tulee ulos lähdettyä, tulee riittävästi vaatetta päälle ja avaimet mukaan. Muisti pelaa kuitenkin kuin vaikeasti dementoituneella.

Tekisi mieli kokeilla jotain isoa annosta esim 4g (2g kun tuo melkoisen tripin itsellä), vaan juuri tuon lauseen "kehoa ei enää tunne" takia en uskalla, onko mahdollista että ei osaa/unohtaa hengittää? 

Tekisi mieli kokeilla jotain isoa annosta esim 4g (2g kun tuo melkoisen tripin itsellä), vaan juuri tuon lauseen "kehoa ei enää tunne" takia en uskalla, onko mahdollista että ei osaa/unohtaa hengittää? 

Hengitys voi mennä tosi pieneen johtuen varmaan aivojen energiakäytön radikaalista muutoksesta sekä varmaan ihan kehon rentoutumisesta. Tämän lisäksi ihon kautta vaihtuu osa kaasuista. Tätä ei kannata pelästyä vaikka se voi tuntua vähän hullulta. Joskus olen tuota itse kuumotellut reissulla ihan turhaan. Kyse on ihan todellinen ilmiö eikä kehonkuvan häiriö tms. Kuitenkin ne elimistön happipitoisuutta säätelevät järjestelmät ovat niin syvällä primitiivisissä keskuksissa että niiden sammuttamiseen tarvitaan aika järeitä keinoja (isoja annoksia alkoholia, opiaatteja tms depresantteja). Muistaa tuon niin pääsee luultavasti yli noista.

Itse suosittelen tuota silmät kiinni sohvalla metodia. Olo ei ole niin sekava kuin ulkomaailman kanssa toimiessa ja tietyllä tavalla aika selkeä siinä sisäavaruuden logiikassa. Noustessa hetkeksi sieltä takaisin normaaliin maailmaan  toimintakyky voi olla ihan ok isosta annoksesta (4g+) huolimatta ja vessassa käynnit ja sellaiset sujuvat hienosti.

Parasta olisi varmaan että joku olisi passiivisesti läsnä jos noita yli 5g annoksia ottaa. Ei sinänsä että mitään tapahtuisi, mutta olo voi olla turvallisempi heittäytyä.

Itse en niinkään pelkää autonomisen hermoston pettämistä mutta mietin, että miten "kujalla" sitä oikein on esim. yli 6g annoksilla? Toki se on aina yksilöllistä mutta jos mielesi on aivan toisissa ulottuvuuksissa niin mitä keho tekee tai edes voi tehdä? Voitko esim. laskea allesi?

Tarkoitan sitä, että mitä jos päätyykin syystä tai toisesta todella huonolle tripille niin onko sitä edes kykenevä esim. nousemaan ylös ja "riehumaan" tms.? Vai olisko kyseessä hieman sama kuin painajaista nähdessä; keho hieman nytkyy ja sätkii mutta ei sen kummemmin liiku mihinkään?

Mielelläni nimittäin kokeilisin oikein kunnon annosta ja ehdottomasti yksin. Mutta jos on mahdollisuus, että rupean touhuamaan ties mitä, lähden ulos alasti jne. niin ehdottomasti trippivahti mukaan. Ja toisaalta pitää miettiä tarkkaan ketä pyytää jos itset sekoilet omassa helvetissäsi ja toinen yrittää pitää sinua aloillasi ja rauhassa.

Ihmisiä on niin monenlaisia. Jos sinulla on kokemusta vaikka neljästä grammasta niin jotain tuntumaa on siitä mitä kuusi tarkoittaa. Kai sitä jotkut voivat alkaa sekoilemaan ympäriinsä ja lähteä vaikka ulos asunnosta kunnossa jossa hahmottaa huonosti ympäristöä. Ajattelisin että tuossa vaiheessa on vain mietitty homma alusta asti niin että menee sinne sisäavaruuteen ja ottaa siellä vastaan mitä tulee niin tuskin se menee sekoiluksi.

Jotenkin tuntuu että noi sekoilut johtuu siitä että ihmisillä nousee jotain sisältöjä mieleen jotka sitten menevät sekaisin sen aistimaailman kanssa ja tämän lisäksi vielä ollaan sen verran kujalla että unohdetaan että ollaan otettu mitään. Jos muistaa olevansa huumeessa ja että maailma on hetken sen takia vähän kummallinen niin roti siinä toiminnassa pysyy paremmin.

Musta kannattaa lukaista Grofin LSD psychoterapystä ne käytännöllisemmät luvut. Kirjan saa aika helposti PDF:nä.

Yleensä itsekin ottanut noi isot annokset ihan yksikseni ilman suurempia ongelmia. Itsellä on tosin sellainen yksinäisyyden ja erillisyyden traumaattinen kokemus maailmasta ajoittain että se voi yksin pukata esiin helpommin minkä käsittely voi olla aika hankalaa. Toisaalta sen kokeminen voi olla ihan terveellistä, mutta pikkutraumaa voi myös tulla. Noissa Grofin teoksissa myös varoitellaan tuollaisen uusiutumisesta jos siihen on potentiaalia. Toinen paha luuppi on ajatella jotenkin löytäneensä tai keksineensä "totuuden itsestään" kun on kuitenkin niin kujalla ettei osaa oikein suhteellistaa niitä löytöjään. Sitten se perinteinen "nyt valaistuin" joka tupsahtaa usein mieleen, mutta nykyisin tipahtaa helposti myös pois.

Joku rauhoittava tai ehkä jopa neurolepti pöydällä voi myös kummasti rauhoittaa. Niitä ikäviä oloja on helpompi kestää kun tietää että ne saa loppumaan nopeasti jos sikseen.