Psilosybiini.info

Yleistä => Psilosybiini lääkkeenä ja päihteenä => Käyttökokemukset => Aiheen aloitti: Joonas - Lokakuu 07, 2010, 12:12

Otsikko: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: Joonas - Lokakuu 07, 2010, 12:12
Haluaisin kuulla kokemuksia suurimmista annoksista, joita olette ottaneet.

Itse otin muutamien ensitrippien yhteydessä 5 grammaa kuivattua cubensista, ja homma karkasi käsistä totaalisesti ja mieli tuntui sulkevan koko tripin pois (jälkeenpäin), enkä saanut siitä oikein mitään irti. Nyttemmin olen kuitenkin alkanut kokea että pystyn hallitsemaan itseäni tripillä taidokkaasti, ja annoskoon voisi nostaa jälleen takaisin.

Mitäs mieltä esim. 100-200 silokin annoksesta?
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: Merlin - Lokakuu 10, 2010, 15:08
Itse en ole syönyt silokkeja... Eikös keskiannostus niissä ole 30-60 sienen luokkaa? Montaako grammaa 100-200 silokkia suunnilleen vastaa cubensiksia (kun mulla on niistä kokemusta)? En siis mitään tarkkoja muuntokaavoja tivaa, vaan koitan vähän hahmottaa paljonko tuo oikeastaan on jotta voin kommentoida tätä ketjua :)
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: LadLiS - Lokakuu 10, 2010, 20:50
Mulla on just ihan viimeaikoina alkanu heräämään kiinnostus tota Terence McKennan:"Heroic dose":a kohtaan. Joka on siis 5 kuiva grammaa cubensista.

Tossa tube videossaan hän suosittelee kaikkia nayttimaan nimeen omaan isoja annoksia ja yksin pimeässä hiljaisuudessa. Tekis kovasti mieleni päästä toi kokemaan.
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: FluX - Lokakuu 11, 2010, 11:38
about ekoista omista cubensiksistani syötiin kaverin kanssa puoliks vähän kerrallaan illan/yön aikana eka innoissaan kikatellen arviolta yhteensä melkein 200g tuoretta... joskin kikatus hiljeni heti kun ne alkoi kunnolla rassaa aivoja :D ja onhan se aivan eriasia syödä iso satsi kerralla kuin pikkuhiljaa...
ja tosiaan yksin pimeässä hiljaisuudessa on mielestäni siinävaiheessa parasta...
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: LadLiS - Lokakuu 11, 2010, 17:04
Ellei joku nyt jostain syystä ole tätä kuunnellut niin suosittelen lämpimästi kuuntelemaan: Terence McKenna - How to take Psychedelics pt 1. (http://www.youtube.com/watch?v=Nrj1X6TzEXo#)
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: Hypnagogic - Lokakuu 11, 2010, 17:15
Shroomeryn trippikertomusten korkeimmalta tasolta löytyy pitkähkö artikkeli, jonka on kirjoittanut 34-vuotias mies nautittuaan 420 grammaa tuoretta cubensista.
Lainaus
I went to the store to get a scale because there'd been so much talk about dosing based on weight that I wanted to see how much I was taking. I first put what I think is my typical dose on the scale. That came out to be around 85 grams. From the sounds of it, that's considered a lot. Anyhow, I decided I'd take 5 times that amount to make sure I was able to sufficiently break through. It was sufficient.
Jos aihe kiinnostaa, niin 420 Grams of Fresh Shrooms (http://www.shroomery.org/11158/420-Grams-of-Fresh-Shrooms) on must.
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: Silakka - Huhtikuu 16, 2011, 23:13
Suurin annos on ollut 5g cubensista ja liikaahan se oli. Ei oikein voinut liikkua, joten makasin suuren osan ajata patjalla. Silmiä ei uskaltanut sulkea, koska näyt kävivät liian villeiksi. Äärimmäisen sekava tila, jota en valitettavasti osaa kuvata. Mukava, pelottava, fyysistesti erittäin rankka. Ajantaju meni täysin ja sitä oli mukava ihmetellä. Ajattele tilannetta ettet tiedä kuinka pitkä aika tunti on saati sitten vuosi. Mitä teit viime vuonna? Millojn se oli? jne :) Oikeastaan mitään konkreettistakaan ei voinut käsittää ollenkaan. Ehkä tila oli yhtä sekava kuin tämä viesti. Antaa ainakin todellisen kuvan. Övereitä ei voi kuvailla, ne voi vain kokea. En suosittele!
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: Runoilija - Huhtikuu 17, 2011, 01:54
37:n ketulan tuore, jonka ristin Holmesin Joneksi. Aivan loistavaa settiä, euforiaa ja lopulta käsityskyvyn tai käsitteellistämiskyvyn päätyttyä näin energian seassa kvantti-mekaanisen buddhan järjestelemässä asioita kondikseen. Ei isot setit ole sillai "pahoja hanskata" jos ei pidä keskittyä mihinkään reaalitodellisuuden sääntöihin, muihin ihmisiin tai yrittää esim. keskustella. Mulla lopussa seisoo euforia ex-stasis ja orgasmi.
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: Nyäpikkä - Huhtikuu 17, 2011, 18:30
Mun 39 semin gummihuasca-raportti löytyy käyttökokemusten puolelta. Pelottava kokemus, ehkä meni sitten bad tripin merkeissä muttei ole tehnyt mieli toistaa. Mulla on menny sienipäihteily ikäänkuin kaljottelun korvikkeeksi, nappailen tommoisia puolikkaita sienisuklaan biittejä 3-4 jonkun puolen tunnein välein, nousu on jotenkin paremmin hanskassa ja aina voi olla ottamatta seuraavaa.
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: Dubbu - Huhtikuu 18, 2011, 03:52
Anteeksi kielioppivirheet ja sekava kirjoitustyyli :3

Ensimmäisenä syksynä kun söin sieniä, taisi suurin annos olla 70 tuoretta silokkia.
Trippi oli suoraansanoen hirveä koska jumittelimme kaverin kanssa lähes koko tripin ajan sängyllä, pimeässä huoneessa, eikä musiikkiakaan ollut. Trippi lähti huonoon suuntaan kun tuli mieleen pari epämiellyttävää ajatusta jotka päättivät muodostaa pääni sisälle 3tuntia kestävän negatiivisten ajatusten-noidankehän.

Viimesyksynä isoimmat annokset ovat olleet (määrät kappaleittain koska grammamääriä en muista).
n. 140kpl kuivattuja silokkeja (isoja) sekä 150-170 kuivaa silokkia (isoja/keskikokoisia)
Ensimmäiset trippini "neljännellä tasolla" (tasot 1-5), sienet heitin pienenä silppuna suuhuni ja huuhdoin muistaakseni yhdellä oluella alas, sienten vaikutus alkoi 5-10minuutissa ja nousut jatkuivat yli tunnin.
Koska sisätilat tuppaavat välillä olemaan ahdistavia kun olen sienissä niin nopeasti alkaneet nousut saivat minulle "tuliko-otettua-liikaa?"-ajatukset pyörimään päähän, tämän vuoksi lähdimme kavereideni kanssa ulkoilmaan kävelemään ja ihailemaan syksyisiä maisemia, kävely auttoi saamaan tripin hallintaan noin 5minuutissa vaikka olinkin meinannut vaipua jo epätoivoon.
Tripin visuaalisuus oli jollain tapaa sumuisempi kuin pienemmillä annoksilla mutta huomattavasti voimakkaampi, esim. parin sekunnin vilkaisu tiiliseinään riitti muuttamaan tiilet täyteen kaiverrettuja kuvioita (samantyylisiä mitä maya intiaanit ovat kaiverrelleet pyramidinsa täyteen), myös taivas oli täynnä tälläisiä monimutkaisia kuvioita mitkä hohtivat kirkkaana kaikissa mahdollisissa väreissä.
Ajatuksien kanssa minun piti olla todella varovainen ja kaikki tarpeellinen tuli olla kokoajan kätten ulottuvilla (vessapaperia, tupakkaa, matkakaijuttimet, mp3-soitin, vettä, mehua, olutta ynnä muuta mitä varaamme tripeille reppuihimme).
Tämä oli todella voimakas trippikokemus, ehkä vähän liiankin arvaamaton.. itselläni jäi sellainen tunne että mikäli tuolla annoksella tulee huono trippi niin totaalinen hallinnan menettäminen voi olla enemmän kuin mahdollista, eli tälläisellä setillä matkaillessa trippivahti tai pari on ehdoton välttämättömyys! Myös miedompi trippailukokemus 1-4viikkoa ennen tätä trippiä tuntui huomattavasti helpottavan ajatusten käsittelyä*

>> *myöhemmin eli uutenavuotena söin n.150-170 kuivattua silokkia, ja sitä aiemmin en ollut hetkeen trippaillut minkä takia trippiä ei oikein osannut heti käsitellä oikein, tämä aiheutti aika-ajoin vaikeuksia tiedostaa yksinkertaisia/normaaleja asioita kuten lämpötiloja tms. eräs epämiellyttävä asia oli sellainen kun ruumiinlämpöni oli noussut aikalailla enkä pystynyt tuntemaan kylmyyttä muutakuin koskettamalla lunta, en oikein tiennyt oliko ruumiinlämpöni noussut liikaa yli normaalin tason, mutta jokatapauksessa se koholla (varmistin lämpömittarilla, muistaakseni 38,1) -> sairaalareissuajatukset nousi mieleen mistä tuli pieni paniikinpoikanen, ruumiinlämpö laski normaaliksi puolessa tunnissa.
Pääosin oli tämäkin trippi aika normaali, silmät suljettuina mahtavia näkyjä, kaveria halaamalla hyvänolon-itkut+euforiakohtaus, taivaalle katsomalla pilvet lainehtivat raivoisasti muodostaen n. 3 km syviä aaltoja (koko taivas siis heilui kun irlantilainen kyläjuoppo), laserkynällä oli kiva leikkiä, pullakahvit lumisella urheilukentän laidalla ilotulitteiden räiskeessä oli kivaa vaikka maito olikin unohtunut ja kahvit piti juoda mustana, en tällähaavaa jaksa tarkemmin selitellä :D

Edit: oli pakko tulla lisäämään vielä yksi juttu tuosta uudestavuodesta: Kaverini oli myös aika isolla annoksella matkassa, kello 00:00 kun olimme ihailemassa ilotulitusta niin kaverini oli unohtanut että on uusivuosi, yhtäkkiä kesken suurimman paukkeen kaveri hätkähti "NIIN TÄNÄÄN ON JOKU TAPAHTUMA VAI?" :DD
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: Felia - Toukokuu 12, 2011, 14:39
Ensimmäinen "reissu" vajaa 40g tuoreita Cubensiksia (turhautuneena kahdesta edellisestä yrityksestä, jolloin 2g kuivattua sientä ei aiheuttanut minkäänlaista olotilaa). Pientä levottomuutta, lattialla maatessa kaikki näyttää punaiselta (kynttilöiden valo varmaankin) ja silmät sulkiessä "euforista ilotulitusta" pään sisällä. Jossain vaiheessa en uskaltanut sulkea silmiä "liian hyvän" tunteen vuoksi. Tuntui liian hyvältä, enkä uskaltanut antautua fiilikselle. Peiliin katsoessa naama täynnä punaisia pisteitä (hieman pirun näköä). Kokeilin täysin pimeää vessaa silmät kiinni ja auki, pitkiä riikinkukonsulkia ympyrässä kiertäen.

Muutaman tunnin fiilistelyn jälkeen päätin keittää keskikokoisesta Cubensiksesta teetä, join teen ja napostelin puolet paloitelluista sienistä. N 15 minuutin kuluttua asiat riistäytyvät käsistä. Makaan maassa kiemurrellen, nauraen ja hokien "ei vittu mä oon kujalla!". Revin hiuksiani ja kerron itselleni toistuvasti miten kujalla olen. Koen pakkoa kertoa jollekin tilastani, ja pirautan ystävälleni (myöhemmin kuitenkin katuen tätä, tehden tripistä hyvin negatiivisen oloisen). Lopulta päädyn Taikasieni-netin chattiin juttelemaan muutamalle foorumilaiselle. Revin hiuksiani ja hoen miten kujalla olen. Nauran ja kiertelen yksikseni alasti kotona puhuen itselleni. Loppuilta meneekin chattalillessa ja musiikkia kuunnellessa. Jossain vaiheessa menetän hetkeksi (en tiedä kuinka kauaksi aikaa) egoni. En tunnista olevani itseni, hyvin kummallinen tunne. Musiikki ohjaa trippini luonnetta, kun musiikki rauhottuu ja hidastuu, hidastun minäkin. Yhdessä vaiheessa en pysty liikkumaan, valkoinen musta-aukko vetää minua puoleensa ja odotan musiikin jatkumista hieman tahdikkaampana. Hymiöt ohjailevat mielentilaani ja koen kaiken tapahtuvan liian nopeasti. En pysty käsittelemään kaikkea tapahtuvaa. "En ehdi kokea tätä kaikkea!".

Abouttirallaa tällaista, viitisen tuntia pyöriskelin laskuissa sängyssä yrittäen saada unta. Vähäisen unen takia seuraavana aamuna todella homeinen olo. Muistioon kirjoitettu viestejä itselleni ja muille foorumilaisille.
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: Kukkis - Toukokuu 12, 2011, 22:20
Parikin kertaa tullut syötyä 5g, muutomia kertoja 4g ja siitä alaspäin enemmän.

Aina on kaikki ollut tosi helppoja matkoja paitsi kerran kun tulin popsineeksi 4g, teki mieli riehua ihan tajuttomasti jotenka heitinki kuperkeikkaa, tanssin, halasin seinää, hakkasin ilmaa ja yleisestikkin mesosin jonka seurauksena sitten oksensin ja se ei ollut mukavaa :D Oksentelun jälkeen tosin kaikki oli taas mitä mainioimmin.

Popsin viitosen kans tuossa viimetalvena jonka jälkeen retkikuntamme eli minä ja mun kaveri lähettiin lumiseen metsään ettimään lumimiestä, matkalla poltettiin paukut joka veti meiningin aika jojoiluks. Lähettiin sitte metsää päästyämme skeittikengät jalassa tarpomaan lunta jota oli polviin asti. Kaikki oli niiin älyttömän huikeeta ettei sitä voi kuvailla, oltiin kokoajan tosi euforisia hyvistä viboista jotka metsästä lähti ja hauskaa oli. Löydettiin lumimieskin joka olikin minä!  :D Taivaalla näky tosi outoja visuaaleja kun jäätiin katteleen tähtiä metsässä, ihanku liikkuvat toteemipaalut ois peittäny koko taivaan jatkuvasti. Tähdistä tuli sellanen maapallon peittävä selvä symmetrinen verkko. Äh se oli mageeta, tiiätte kyl kuinka sitä kaikkee on mahoton selittää :) Takastulo matka kävi kuumottavaks kun oltiin ihan lumisina kolmelta yöl kävelee ja poliisit tuli kuumottelee :D

Voisin melkei kirjottaa jossaivaihees jonku laajemman trippistoorin, oli meinaa jänskä reissu kaikinpuolin!
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: syväluoto - Heinäkuu 24, 2011, 02:59
Cubensiksia 5g, hyvin meni, ei mitään hämminkiä, yllätyin ettei tullutkaan mitään todellisuuden räjähtämis juttuja, mutta aukesi kyllä monta mielenterveyttä ja maailmankuvaa parantavaa näkökulmaa.

Silokkeja 5g, alkoi elämäni parhaalla tripillä mutta ajaduin sitten erinäisten vaiheiden kautta jonkinlaiseen huumepsykoosiin, luulin jo että tarvii alkaa pakkailla pitempää laitosreissua varten mutta parin tunnin päästä yllättäen selkenikin takaisin normaaliksi. Pientä blackoutia tuli ja menetin kaikki alkupuolen riemastuttavat oivallukset. Douh. Tosi tarpeellinen kokemus silti kaiken kaikkiaan.

Panaeolus cyanescens 1g, oli ensimmäinen kerta kun söin mitään sieniä. Todella maaginen tervetulotoivotus.
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: Arosusi - Tammikuu 16, 2012, 17:03
Itseä on alkanut kiinnostaa suht lyhyestä trippailu historiasta huolimatta suuret tai ns. heroic doset psykedeelejä. Täältä löytyy varmasti porukkaa jolla on mielenkiintoisia tarinoita jaettavaksi näistä mystisistä tajunnantiloista, joten jakakaa.  :)

Aloitan itse. Minun ensimmäinen suht suuri annos taikasieniä oli "vain" 3grammaa kuivattuja semejä. Tripin aikana poltettiin lisäksi kolme jointtia, jotka nostivat matkan uusiin ulottuvuuksiin. Nousut oli ehkä pahimmat ikinä, paska olo, ajatukset lenteli ilman kontrollia sekavissa tunnelmissa ja oksetti niin perkeleesti. Oloa kuitenkin helpotti hamppusavukkeen nauttimen ja sienetkin polkaisivat uuden vaihteen silmään. Tripin aikana olin muun muassa aivan varma että olin tullut joko hulluksi tai jumalaksi, uskoin olevani ainoa oikeasti tietoinen olento maailmassa (trippikaverini olivat vain sienistä johtuvia älykkäitä avaruusolentoja). Tästä tietenkin seurasi se että koska minulla ei ole kokemusta tai havaintoa maailmasta jossa minua ei ole olemassa täytyy minun siis olla kuolematon, jotta maailma olisi olemassa. Tälläistä vahvasti skeptistä ja antiteististä tyyppiä kyseiset kelat kuumotti melkoisesti!  :D

Tällä hetkellä suurin annos mitä olen nauttinut on neljä grammaa. Sienet jauhettiin atomeiksi pirtelön sekaan ja juotiin alas. Paha olo iski lähestulkoon heti ja siirryimme trippikaverin kanssa ulos polttamaan kannabista oksetusta hillitäksemme. Takaisin sisälle tullessa menin käymään vessassa, jossa sienet alkoivat potkia ja kun selvisin ulos oli meininki jo niin sekavaa että oli parempi vetäytyä pimeään makkariin vällyjen väliin. Normaalisti en saa sienistä juurikaan silmät auki näkyviä visuaaleja, mutta tällä kertaa en meinannut eteeni nähdä kun kauniit sateenkaaret hyökkäsivät joka suunnasta silmiini. Kerrankin sai mitä tilasi  ;D Tripillä koin useita vahvoja tunnetiloja yhtä aikaa ja kyyneleet valuivatkin virtana koko huipun ajan. Tajunnan laajentumista ympäröivään maailmaan, mikä on minulla yleensä melko voimakasta ei tapahtunut juuri lainkaan, mitä nyt välillä tuntui kuin olisin ollut veljeni. Huonona puolena näin suurilla annoksilla alkaa olla jo hillitön oksetus, mikä ei meinaa lähteä millään. Lisäksi ainakin itsellä jatkuva VALTAVA informaatio tulva aivoihin ja silmiin oli jo vähän liian sekavaa, ei ole helppoa keskittyä mihinkään kun päänsisällä lukee ulkomuistista yhdeksää kirjaa yhtäaikaa.  ???

Aihe yhdistetty aikaisempaan. --oAo
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: Tattila - Tammikuu 16, 2012, 18:22
Onko tarkoituksena jakaa trippistooreja vai keskustella yleisesti ottaen suurista annoksista?? Otsikkoakin voisi joku muokata 8)
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: Lähiötonttu - Tammikuu 16, 2012, 19:51
Liittyy siinä määrin aiheeseen, että laitan tähän eli lääketeollisuuden tuottama mao estäjä + sienet.

Naapurilla on hyviä kokemuksia moclobemid (yhdeltä kauppanimeltään aurorix) + sienet yhdistelmästä. Tuolla tavalla sienet tuntuisivat muuttuvan melkein joksikin uudeksi substanssiksi. Mieli on kirkas ja jollain todella radikaalilla tavalla avoin. Jotkut puhuvat että noin vaikutukset muistuttavat hyvin paljon DMT:tä, mutta naapurilla ei ole vertailukohtaa niin en osaa sanoa. Reissun kesto lisääntyyä merkittävästi ja annokset eivät ole oikein vertailukelpoisia enää vaan sieniä voi ottaa huomattavasti enemmän kuin normaalisti. Tuo kyllä nussii aivot aika pahasti (mikä tuntuu seuraavan viikon) ja pintaan tullut materiaali on siinä määrin vahvaa että aikaa toipumiseen ja prosessointiin pitää varata reilusti. Jos nyt kuitenkin takana on kokemusta näiden substansisen kanssa pelleilystä vähän enemmän niin tuota voisi melkein suositella varauksella.

Täällä vähän vastaava hehkutus:

http://www.bluelight.ru/vb/threads/512659-Mushrooms-Moclobemide-Experience-Magical-trip-of-a-lifetime (http://www.bluelight.ru/vb/threads/512659-Mushrooms-Moclobemide-Experience-Magical-trip-of-a-lifetime)

Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: Ilviselmä - Helmikuu 20, 2012, 02:05
4g on oma kattoni. Tuntuu, että isot annokset psykedeelejä sysäävät mut aika poikkeuksetta tekemisiin perimmäisen epävarmuuteni ja itseinhoni kanssa. Neljän gramman kokemukseni oli todella rankka, pelottava ja vastenmielinen, mutta kuitenkin jo kokemuksen aikana jälleensynnyin varsin tuoreeseen, myönteiseen, elämäntäyteiseen tilaan.

Muutama viikko sitten otin ison läjän happoa. Turpaan tuli. Kirjoitin kokemuksestani kuvauksen (https://tietoiseen.fi/foorumi/index.php?topic=3279); paljolti kirjoitelmani yltää koskettamaan myös isoja sieniannoksia.

Viime aikoina on tuntunut siltä, että jokin mussa ja tavanomaisissa trippipuitteissani kitkastaa. Jotenkin en ole saanut heittäydyttyä pimeyteeni täysin antaumukselliselta, koska olen pelännyt sitä tai tätä. Sen seurauksena on alkanut tuntua, että ehkä isoja annoksia, tai trippailua muutenkin, olisi taas syytä harjoittaa yksinäisyyden sijaan ennemminkin luotettavassa, rakastavassa seurassa joka muistuttaa että on ihan ok olla ja kokea tää. Ja päästää irti. Ja antaa pimeyden pyyhkiä yli.
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: Tattiritari - Helmikuu 21, 2012, 13:44
3g taitaa olla suurin ottamani eilen, nappasin 3 konvehtia huiviin ja lasillisen sitrus mehua.

Mielenkiintoinen fiilis tulee kun nousujen huipulla lähde suihkuun, tulee joku piikki ja alkaa nauramaan hämmennyksestä että alkusoittoa egon pirstoutumiselle.
Nyt ollut sillein että melkein joka viikonloppu on tullut otettua ~2.5 annos alkoholin sijaan että maha pienentyisi haha... innotuin taas pitkästä aikaan ottamaan kun ennen tammikuun ensimmäistä ottamista viimeeksi otin vuosi sitten, mukava oli palata takaisin "kotiin" ja tutkailla itseään uudesta näkökulmasta, tulihan tuota tirautettua kyynel kun pidin pienen briiffin itselleni omasta parisuhteesta, uskomatonta kuinka maltillinen nainen minulla on ollut jo melkein 5 vuotta! Tripin laskettua siivosin kaikki omat harraste roinat kaappeihin pois näkysältä, kyllä oli hieno fiilis tehdä jotain tollaista ajatuksella kun ennen se on ollut sellaista "ääh emmä jaksa ku ylihuomenna käytän niitä muutenkin".

Sienet on siitä hienoja että oikeasti opettavat kokoajan ja valistavat, tuo vuoteen sieniä ottaminen johtui lähinnä siitä että olin eksyksissä elämän suhteen, varmaan jonkunlainen masennus kun mietin elämän kestoa ja mitä sitten tapahtuu kun henki menee. Viinalla tuota sai tyrehdytettyä ja silloin oli helpompi hyväksyä tosiasiat, mutta isukin kanssa pohdiskelemisen jälkeen tulin siihen tulokseen että onko sillä väliä että tulenko takaisin tähän maailmaan edes vaikka rakkaat jää taakse? Ja kyllä se elämä jatkuu jossain muodossa vaikka keho lopettaa toiminnan. Tämän jälkeen ollut häkellyttävän hyvät fiilikset nyt monta kuukautta ja alkoi taas sienet maistumaan, sain mentorointia jopa laihduttamiseen kun sekoittelin lidlistä ostettua perunajauhetta veteen... perkeleen hiilihydraatti jauhe + vesi + rasva ja sokeri että maistuisi edes joltain! :) Tuon masennus episodin takia en ole täällä kyennyt käymään.

Olen tullut siihen tulokseen että pienemmät annokset sopii viihdekäyttöön ja isompia annoksia pitää ottaa jos tahtoo itseään parantaa jollain tapaa ja auttaa itseään ymmärtämään.
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: Lähiötonttu - Helmikuu 21, 2012, 14:06
Olen tullut siihen tulokseen että pienemmät annokset sopii viihdekäyttöön ja isompia annoksia pitää ottaa jos tahtoo itseään parantaa jollain tapaa ja auttaa itseään ymmärtämään.

Vähän samalla tavalla ajattelisin. Viiden gramman paljastama todellisuus ei ole oikein sellaista mitä ihmiset noin yleisesti viihteeksi mieltävät. Pari grammaa pilven kanssa on lähempänä ihmisten konseptiota hauskanpidosta. Viiden gramman tasolla egon defenssit ovat aika heikoissa ja ihminen joutuu kohtaamaan arkisesti yleensä pinnan alla olevia asioita. Tämä ei tarkoita että kaikki vastaan tuleva olisi negatiivista, päinvastoin voi löytää itsestään valtavan positiivisiakin asioita. Joskus nuo negatiivisetkin aspektit löytävät katharsisen vapautumisen kokemuksen aikana jos niille kykenee avautumaan. Kannattaa nyt ainakin kerran kokeilla kunnon annosta. Kunhan nyt varmistaa ettei ulkomaailman kanssa tarvitse olla vaikutuksen aikana kovin aktiivisesti tekemisissä.

Noi isot annokset ovat tietyssä mielessä helpompiakin koska pienemmillä annoksilla ylös tunkeva materiaali voi muovautua ahdistukseksi ja kielellisiksi luupeiksi, jotka ovat sitten erittäin epämiellyttäviä kokea, mutta eivät yleensä ratkea katharsisesti.

Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: Ilviselmä - Helmikuu 21, 2012, 15:19
Noi isot annokset ovat tietyssä mielessä helpompiakin koska pienemmillä annoksilla ylös tunkeva materiaali voi muovautua ahdistukseksi ja kielellisiksi luupeiksi, jotka ovat sitten erittäin epämiellyttäviä kokea, mutta eivät yleensä ratkea katharsisesti.
Täällä esiintyy kielellisiä luuppeja, tai ainakin yritystä muodostaa sellaisia, annoskoosta riippumatta. Isommilla annoksilla kyllä jossain pisteessä käy yleensä aika vaikeaksi muodostaa lauseita, mutta siltikään automaation kaltainen pyrkimys tehdä niin ei haihdu poies.
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: Arvalis - Helmikuu 21, 2012, 20:15
Mitäköhän mä otin. Kuusi-seitsemän grammaa cubensiksia, parissa erässä. Ensin otin vähän yli kolme ja sitten otin seuraavaksi kerraksi varatun satsin myös, noudattaen Terence-sedän neuvoa "When in doubt, double the dose."

Tarpeeksi se oli.
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: Ilviselmä - Helmikuu 21, 2012, 21:43
Musta tuntuu, että isojen annosten mahdollistama "totaalinen egokuolema", käsitemaailman ja rajapintojen totaalinen liukeneminen, on mulle tosi kynnyksellinen ja vaikeasti löytyvä juttu siksi, kun mä olen persoonaltani niin hiton taipuvainen ja kaipuvainen ylläpitämään kytkentöjä kanssaihmisten ja "konsensustodellisuuden" kanssa. Siinä vaiheessa, kun tuntuu että kaikki alkaa liueta käsistä, ujuttaudun paradoksaalisesti yltiöitsekriittiseen, kontrollifriikkiin tilaan, ja kaikki saastani tulee silmille, ja mä olen voimaton sen edessä.

Tunnen selvästi että just noina hetkinä ois valtava potentiaali kasvaa, mutta mä olen silloin usein myös niin poukkoileva ja vauhkona, etten vaan saa upottauduttua. Helposti kans tulee silloin mieleen se miltä mä muiden silmissä näytän jos mä jäänkin siihen tilaan kuolaavana urpona ikuisiksi ajoiksi. Minä, joka on monta vuotta tehnyt psykedeeliaktivismia, sit mä oonkin yhtäkkiä pilannu niillä kaiken. Tässä vasta esimerkki. Ei oo ihan helppoa, kun on niin hirveä näyttämisen ja todistelun halu. Kelaan hetkittäin niin saatanasti sitä, mitä musta ajatellaan, samaistun sosiaalisiin roolileikkeihini. Yltiösosiaalisuus ja suuri diplomatiankaipuu elämässä noin yleisesti muodostaa tietynlaisen vankilan.

Selvin päin tarkasteltuna ei näytä ollenkaan todennäköiseltä, että tonsuuntaiset pelot ois oikeesti erityisen aiheellisia, mutta myrskyn silmässä sitä helposti antaa neurooseilleen rutosti valtaa.

Käytännöllisiä ehdotuksia, sen lisäksi että trippais seurassa joka rohkaisee menemään suoraan kohti?
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: Sclerotia - Helmikuu 21, 2012, 21:44
Meinasin aloittaa ketjun egon kadottamisesta, mutta ehkä keskustelu siitä voisi sisältyä tähän ketjuun.

2 viikkoa sitten eräs henkilö otti 4,5g cubensiksia ja nousujen jälkeen savut voimakasta sativaa.
Tämä tapahtui yksin kerrostaloyksiössä keskellä kaupunkia.

Meno huoneessa oli melkoista ilotulitusta jo ennen savujen ottamista, ja savut voimistivat kokemusta entisestään. Paikat vääntyili ja venyili.
Jonkin aikaa savujen jälkeen tuntui, että koko todellisuus olisi kadonnut hetkeksi. Kaikki muuttui oudoksi hieman fraktaalimaiseksi mössöksi, ja aloin vähitellen unohtaa kuka olen ja missä olen.
En ollut ajoittain varma miten päin olen, tai missä asennossa olen, ja osaksi tämän takia pidin kovasti kiinni tästä todellisuudesta. Pelkäsin, että kaadun ja satutan itseäni.
Tilanne oli kohtalaisen ahdistava. Välillä näkökenttään osui huoneeni ikkuna, ja pystyin erottamaan ulkona näkyvän maailman. Tämä auttoi pysymään tässä todellisuudessa. Tämä kamppailu kesti ehkä 20 minuuttia, tai ehkä tunnin. Ajantaju oli melkolailla kadonnut. Jokatapauksessa tilanne tasaantui, ja olin taas huoneessani kuuntelemassa musiikkia. Loppuajan trippi oli sitä mihin olin jo tottunut. Miellyttäviä visuaaleja, kaunista musiikkia ja pientä euforiaa.
Tripin jälkeen ajattelin, että ovi toisiin todellisuuksiin olisi ollut auki, mutta en vielä uskaltanut kulkea siitä. Ja arvelen, että ahdistusta saattoi lisätä nousujen jälkeen poltettu sativa. (siis muutenkin kuin trippiä voimistavana)

Lueskelin hieman kokeneempien kokemuksia netistä, ja kyse oli mitä ilmeisemmin egon katoamisesta. Tai ainakin egon katoaminen oli lähellä.

Kiinnostus isoihin annoksiin lisääntyi, ja seuraava annos voisikin olla 6g.
Tässä pari shroomeryn ketjua aiheesta.
http://www.shroomery.org/forums/showflat.php/Cat/0/Number/1086809 (http://www.shroomery.org/forums/showflat.php/Cat/0/Number/1086809)
http://www.shroomery.org/forums/showflat.php/Number/13735794 (http://www.shroomery.org/forums/showflat.php/Number/13735794)
Moni suosittelee kokeilemaan isoja annoksia yksin. Mitäs mieltä taikasieniläiset ovat tästä asiasta?
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: Tattila - Helmikuu 22, 2012, 00:36
YKSIN!!! Ehdottomasti, mutta kuitenkin niin, että on mahdollisuus saada apua, jos tripistä tulee katastrofi. Itse kun en hae mitään viihteellistä, vaan sitä jotain suurempaa ymmärrystä niin nämä ns. isot annokset, ovat aika perus settiä.
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: Arvalis - Helmikuu 22, 2012, 05:15
Käytännöllisiä ehdotuksia, sen lisäksi että trippais seurassa joka rohkaisee menemään suoraan kohti?
Neljä grammaa ei riitä. Jos mielii kokea totaalisen dissoluution, niin tulee syödä niin isoja annoksia, että oikeasti vähän pelottaa. Ainakin yli kuusi grammaa. Ehkä enemmän. 10 g riittää varmasti.

Noilla annostuksilla ei settingillä ole enää mitään merkitystä, koska kyky vastaanottaa aisti-informaatiota katoaa valkoiseen valoon, kehoaan ei enää tunne ja kielellinen käsityskyky assimiloituu ajattomaan totuuteen.

Luultavasti tripin sisällöstä ei muista muuta kuin nousut ja laskuvaiheen, mutta tietynlainen syvän oivaltamisen tunne tulee olemaan kaikessa läsnä.
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: Diviner - Helmikuu 22, 2012, 14:44
Lainaus
Neljä grammaa ei riitä. Jos mielii kokea totaalisen dissoluution, niin tulee syödä niin isoja annoksia, että oikeasti vähän pelottaa. Ainakin yli kuusi grammaa. Ehkä enemmän. 10 g riittää varmasti.

Portaittain suosittelisin kuitenkin lähestymään näitä "heroic-doseja". Itse kokenut jonkin asteista depersonaloitumista (http://en.wikipedia.org/wiki/Depersonalization) ihan sativan voimin, siksipä suuret psykedeeliannokset jännittävätkin. Aluksi tunsin olevani surullinen, vaikka minulla ei ollut mitään syytä olla suru puserossa. Mielessä lähinnä, että jos tunnen surua ilman syytä, olen yhteydessä kollektiiviseen mieleen. Hetkittäin todellisuus tuntui vähemmän todelliselta. En siinä mielentilassa tullut kysyneeksi seurueelta oliko jollain heistä syytä olla surullinen. (tiedostamatonta empatiaa?) Kerroin kavereilleni, että menen lepäilemään. Muutaman tunnin itsetutkiskelu auttoi taas palaamaan tähän todellisuuteen. Olin nauttinut pienimmän annokseni semejä (alle 0,5 g) muutama päivä ennen sativaisen polttelua ja pilveenkään ei juuri toleranssia tuolloin ollut. Uskon, että kyseessä oli kaksisuuntainen mielialahäiriö (http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaksisuuntainen_mielialah%C3%A4iri%C3%B6). Selvänä en ole mitään vastaavaa kokenut, enkä toivottavasti koekkaan, en tiedä kestäisinkö.
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: Ilviselmä - Helmikuu 23, 2012, 08:58
Uskon, että kyseessä oli kaksisuuntainen mielialahäiriö (http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaksisuuntainen_mielialah%C3%A4iri%C3%B6). Selvänä en ole mitään vastaavaa kokenut, enkä toivottavasti koekkaan, en tiedä kestäisinkö.
Eihän ko. häiriötä taideta ihan niin määritellä, että jonkun yksittäisen päihtymyskokemuksen aikana (tai akuutisti sen jälkeen) on jotain oireita?

Muutenkaan en kyllä välttämättä näkis syytä alkaa kutsua odottamattomia, käsittämättömiä tai ääripäisiä tunnetiloja miksikään häiriöksi, jos niistä ei ihan oikeasti ala olla elämälle laajamittaisempaa haittaa.


Oon tässä pureksinut aiempaa postaustani, totaalisen liukenemisen kaipuuta ja niin edelleen. Että osittain ongelma on myös se, että yritän tavoittaa käsitteellisesti kokemuksen, joka ei ole käsitteellistettävissä. Kyllä tossa viime kokemuksessanikin oli hetki, jona havahduin, että ai niin, minä olen tässä, mikä minä olen, mistäköhän tähän materialisoiduin. Vähitellen palauduin tähän maailmaan... jostakin. Ehkä enemmänkin se, mitä ajan takaa on, että haluan kehittää kykyäni päästä irti, ottaa pelkoni ja epävarmuuteni vastaan, antautua kokemaan rankkoja sisäisiä tiloja ja samalla kuitenkin luottaa enemmän.
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: Diviner - Helmikuu 26, 2012, 18:07
Lainaus
Eihän ko. häiriötä taideta ihan niin määritellä, että jonkun yksittäisen päihtymyskokemuksen aikana (tai akuutisti sen jälkeen) on jotain oireita?

Joo, ei. Kyseinen häiriö vaan kuvaa tuota tilaa aika hyvin.
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: Mik.is - Maaliskuu 09, 2012, 13:04
Törmäsin tällaiseen podcastiin, jossa haastateltava kertoo käyttävänsä suuria annoksia n. 20-30grammaa. Aika mystisillä leveleillä liikutaan.

http://in-a-perfect-world.podomatic.com/entry/2012-02-06T16_03_11-08_00 (http://in-a-perfect-world.podomatic.com/entry/2012-02-06T16_03_11-08_00)
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: Normijätkä - Huhtikuu 03, 2012, 13:46
Tripin aikana olin muun muassa aivan varma että olin tullut joko hulluksi tai jumalaksi, uskoin olevani ainoa oikeasti tietoinen olento maailmassa (trippikaverini olivat vain sienistä johtuvia älykkäitä avaruusolentoja). Tästä tietenkin seurasi se että koska minulla ei ole kokemusta tai havaintoa maailmasta jossa minua ei ole olemassa täytyy minun siis olla kuolematon, jotta maailma olisi olemassa.

Erittäin tuttua settiä.
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: rewq21 - Toukokuu 07, 2012, 11:52
Olin aloittamassa uutta ketjua, mutta laitankin tämän tarinan tänne. Annos ei ehkä ole suurin mahdollinen, mutta kokemukset olivat voimakkaat.

Annos: 3,8g cubensiksia teeksi ja vapotettua kukkaa päälle. Aikasemmin neljällä grammalla on ollu viä melko kesyä, mutta eilinen oli kyllä - jos nyt noita tripin tasoja voi mielekkäästi käyttää - ainakin vahva 4.
Set & setting: yksin, musiikkia kuunnellen, kotona.

Olin aikaisemmin vapottanut vähän kukkaa, joka sekin yksistään tuntui olevan aika psykedeelistä. Keitin teet sienistä. Kun olin juonut ekan mukillisen, keitin vielä toisen mukillisen samoilla sienillä. Tätä en ole aikaisemmin tehnyt, ja ehkä juuri tästä johtuivat voimakkaammat vaikutukset yhdessä kukan kanssa. Kun olin toisen mukillisen juonut, kävin vessassa ja laitoin Orb – U.F.Orb albumin soimaan ja asetuin lattialle matolle makaamaan vällyn alle. Melkein saman tien aloin vaipua kuin transsiin/hypnoosiin. Musiikki vei minua eteenpäin.

Nousuista en muista kovin tarkkaan muuta kuin sen, että olivat semi ahdistavat. Tunnuin valuvani levyiksi lattian sisään ja sen läpi, tavallaan hengitin lattian kanssa. Tunsin oloni todella raskaaksi, ja hengittäminenkin tuntui välillä raskaalta. Yhtäkkiä musiikki alkoi nostattamaan olotilaa, kunnes lopulta säpsähdin avaten silmäni ja olin aivan täydessä psykedeliassa. (tässä vaiheessa oli vissiin kulunut noin tunti) Oli hyvin vaikea hahmottaa missä olin ja milloin, tai ehkä ennemminkin, että mitä olin. Näin välillä sekunnin murto-osan mittaisia välähdyksiä tästä normaalista näkökentästä. Tavallaan myös noihin säpsähdyksiin liittyi myös tuntemus selvin päin olosta. Mutta se mitä muuten näin, en tiedä mitä se oli, ei varsinaisesti fraktaaleja, mutta jotakin sen suuntaista. Hahmotin kuinka kaikki ympäröivä koostuu atomeista ja kaikki on keskenään lopulta samaa massaa.

Aloin seikkailla omissa ajatuksissa ja muistoissa. Tavallaan tajusin itsestäni itsestäänselviä asioita, joita en varsinaisesti ollut koskaan tajunnut. Olin matkalla pääni sisällä - tutkimassa, että mitä sieltä oikein löytyy. Muistin kuinka lapsena joskus näin unia, tai oikeastaan ennen unia näin sellaisen valikon, josta pystyin valitsemaan itselleni mieluisan unen. Nyt pystyin valitsemaan ajatuksista ja muistoista. Näistä ajatuksista ja pohdinnoista en kyllä sen tarkemmin muista, eikä nyt ole voimia muistella. Ajatukset myös visualisoituivat näkökenttään abstrakteina kuvioina, joilla oli selvä merkitys siinä psykedeliassa, mutta enää en pysty niitä oikein muistamaan. Tässä vaiheessa en enää hahmottanut ollenkaan omaa huonettani, enkä ollut ollenkaan varma ovatko silmäni kiinni vai auki. Ajauduin yhä syvemmälle ja lopulta vain leijuin avaruudessa pääni sisällä, jossa oli vain omat ajatukseni. En ollut varsinaisesti minä, vaan ennemmin ulkopuolinen tarkkailija pääni sisällä.

Jossakin vaiheessa, hieman selvittyäni, olin tullut koneelle kirjoittamaan muistioon. Tunsin valtavaa kaipuuta ihmisiä kohtaan. Trippailin nyt siis yksin, ja sitterin puuttuminen kuumotti, etenkin kun vaikutukset olivat niin voimakkaat. Kirjoittamalla sain itseni rauhoittumaan. Tuossa tekstissä ei juuri ole mitään tolkkua, joten en sitä tähän ala liittämään, mutta sen lopussa lukee kai koko eilisen tripin pointti: "elämä on koettelemus. mutta minä olen vahva ja selviän siitä. olen ylpeä itsestäni. ja luotan itseeni. elämän perusasioissa. musta tuntuu että haluan mennä selvin päin nukkumaan. joten on pakko käydä kävelemässä pihalla. - kiitos."

En kuitenkaan todellakaan selvinnyt, vaikka aikaa teen juomisesta alkoi olla jo kuutisen tuntia. Menin kuitenkin nukkumaan ja näin todella piinaavaa painajaista, jossa kämppis (asun solukämpässä) oli tullut kesken tripin huoneeseeni herättelemään minua. Tää tuntui todella realistiselta, enkä oikeastaan herättyäni - vieläkään ole varma, että mitä oikein yöllä tapahtui. Painajaisessa muistin että kun säpsähdin nousujen jälkeen siihen psykedeliaan, kuulin sanat "wake up, wake up!" (kämppis kaiken lisäksi puhuu englantia). Noh nyt kun tarkistin, niin tuossa albumin kutosbiisin alussa on nuo sanat - onneksi :D Joten enköhän minä ole yksin ollut koko yön.

Loppujenlopuksi jäi vähän överi-fiilikset. Tuntuu että puolia ei muista ja lopusta ei ole varma. No ehkä tämä tästä tasoittuu kun hetken sulattelee.
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: Sclerotia - Toukokuu 07, 2012, 17:39
Hieno tarina rewq21!
Oli hyvin vaikea hahmottaa missä olin ja milloin, tai ehkä ennemminkin, että mitä olin. Näin välillä sekunnin murto-osan mittaisia välähdyksiä tästä normaalista näkökentästä. Tavallaan myös noihin säpsähdyksiin liittyi myös tuntemus selvin päin olosta. Mutta se mitä muuten näin, en tiedä mitä se oli, ei varsinaisesti fraktaaleja, mutta jotakin sen suuntaista. Hahmotin kuinka kaikki ympäröivä koostuu atomeista ja kaikki on keskenään lopulta samaa massaa.
Tattien ja vahvan sativan yhdistelmä on saanut vastaavia tuntemuksia aikaan myös minussa. Sienitripillä polttamisen jälkeen on tullut jaksoja kun en enää käsitä omaa ympäristöäni. Kaikki aistit ja fyysinen minä tuntuvat oudoilta. Tuntuu, että hukkaisin todellisuuden, ja ympäristö on yhtä massaa. Välillä herään takaisin todellisuuteen, ja hetken päästä kaikki on taas vierasta. Epäilen tämän jaksottaisuuden johtuneen sativan aikaansaamasta lähimuistin hetkellisestä rapautumisesta, mutta voi se olla muutakin. Omalla kohdallani nämä ovat olleet aika pelottavia kokemuksia.
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: Grinderman - Toukokuu 29, 2012, 23:40
Itsekin olen kasvatusharrastuksen aloittamisen jälkeen ottanut oikeastaan hieman vahingossa ilmeisen suuria määriä.

Silokeilla otin enimmäisinä vuosina aina 30-50 ja hyvin riitti.

En omistanut vaakaa, kun omia Cubensiksia pääsin syömään ja tuli arvioitua määrät alakanttiin. Lähes viikoittain olen popsinut jo pitkään, toisinaan on ollut kahden viikon tauko.

Tuoreena perusannos on ollut 50-100g ja kuivana viidestä grammasta ylöspäin.
Usein menee niin, etten tiedä kuka olen enää jossain vaiheessa ja jonkinlainen, usein vain hetkellinen hallitsematon sekoaminen tapahtuu.

Pilveä en enää uskalla isommilla annoksilla polttaa, koska iski yhdesti hirveä paniikki polttamisen jälkeen. Piti koko ajan toistella itselleen, että selviän tästä ja tuli kova tarve repiä hampaat irti suusta. Tämä asettui vasta kun join pullon viiniä, tosin tässä vaiheessa kannabiksen vaikutuskin jo laski.

Kertaakaan kuitenkaan ei ole tullut kamalaa trippiä pelkästään sienistä, vaan tähän on tarvittu mustaherukkaa tai ruohoa lisäksi. Otan alkoholia tripin päälle ja myös jos tuntuu, että homma lähtee pahasti käsistä. Musiikki usein myös jysäyttää tripin kertaheitolla uusiin sfääreihin.

Kokeilin perjantaina ottaa vähemmän, noin 30g tuoretta ja kokemus oli todella mitäänsanomaton. Ehkä pitemmällä tauolla tuollainen määrä voisi toimia, mutta toisaalta eikö viikon tauon pitäisi riittää.
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: ziuziu - Joulukuu 18, 2012, 08:23
Ne mystiset tasot, 20-30g
Otin jonkun tuommoisen annoksen, kahdessa osassa.
Hurja meno, tarpeeksi oli. En osaa sanoa sen kummemmin vielä, noin kuukausi matkasta,
en tiedä osaanko myöhemminkään, mutta tuntuu että melko muutos on mahdollinen.
Täytyy kertoa vielä se että efexoria meni silloin vielä 150mg, jota en ollut yli vuorokauteen ottanut,
ja jonka en usko enää hirveästi jarruttaneen noilla annoksilla. Ja tottakai pelotti, pelko on mahti juttu. :)

Luulen että seuraava matka tulee olemaan samankaltainen,
järjestelen itteni uudelleen tässä kun aika on taas kypsä.
Tavallaan tuntuu että nyt vasta vuosien tutustelu sieniin alkaa kantaa kunnolla.
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: Arosusi - Joulukuu 19, 2012, 20:58
Tutustuminen maailmaan/itseeni jatkuu edelleen nauttimalla suuria annoksia psykedeelejä, ja nyt näistä kokemuksista tuntuu saavan kyllä todella paljon irti. Oman mielen syöverit tuntuu nyt huomattavasti valoisemmilta paikoilta, ja omien heikkouksien ymmärtäminen mahdollistaa muutoksen. Vielä on paljon tehtävää ja koettavaa. :) Kokemukset ovat myös saaneet aikaiseksi jonkinlaisen metafyysisen muutoksen ajattelussani. Yritän nyt lyhyesti koota ajatuksiani transsendenteistä kokemuksistani.

Annos:
0:00 3 grammaa kuivattuja suippamadonlakkeja
+1:00 20mg 2C-B, oral
Pilveä poltettu koko matkan ajan.
2C-B annoksen jälkeen kuolen ja maadun maan multien sekaan. Kuluu miljardeja vuosia kunnes punaiseksi jättiläiseksi paisunut kuoleva aurinko höyrystää Telluksen ja levittää atomit takaisin avaruuden kiertoon. Minuun varastoitunut materia muodostaa nyt jotain uutta.

Annos:
0:00 20mg MXE, oral
+1:45 1,89g suippumadonlakkeja
+3:?? 70mg MXE, oral
Pilveä poltettu välillä.
Sieni nousuissa koen valtavaa ahdistusta. Elänkö niin kuin haluaisin, hyödynnänkö kaiken potentiaalini? Vastaus tuntuu olevan: ei. Ahdistaa ja masentaa. Huomaan ajautuvani huonoon suuntaan, vaihdan musiikkia ja maisemaa. Tajuan, voin myös muuttaa elämääni. Haaveilen mitä oikeasti haluaisin tehdä tässä ainutlaatuisessa elämässäni ja päätän myös toteuttaa sen. Juuri kuin olen selviämässä kirkkaammille vesille, iskee muisto teinivuosien itsetuhoisuudesta kuin märkä pyyhe kasvoille. Itken varmaan valtameren kaiken sen kokemani tuskan takia. Löydän lämmittävän viltin siitä että selvisin ja todellakin ylitin itseni, silloin vuosia sitten kun laitoin vain askelta toisen eteen ja jatkoin matkaani eteenpäin. Oon kyllä aika kova, oman elämäni sankari.
Loppu matka menee maatessa euforisessa uutta puhtia pöhisevässä olotilassa.

Annos:
0:00 30mg MXE, oral
+0:40 3g suippumadonlakkeja,
          20mg MXE oral
+2:00 50mg MXE rectal
Pesällinen pilveä poltettu matkan aikana
Kaikki aika ja tila on yhtä. Kaikki on yhtä. Spinoza oli oikeassa, jos jumala on niin se on luonto. Ei Jumalia tai tarkoituksia, kaikki on tässä ja nyt. Hengitys sisään ja ulos.

Annos:
0:00 50mg MXE, oral
+0:40 2,6g suippumadonlakkeja
+1:00 noin 1000 μg 25i-NBOMe, nokkaan
Pesällinen pilveä poltettu matkan aikana.
Samantien kun 25i-NBOMe tipat tippuvat nenääni tajunta räjähtää. Liike, muutos ikuisesti muuttuva muuttumaton, on. Liekki. Elämä. Sitä on minussa ja haluaa ulos tekemisiin itsentä kanssa. Havannoin omaa havannointia ja yhdyn kokemaani, kun subjektin ja objektin ero lakkaa. Samadhi. Transsendentti ja immanentti yhdessä.
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: ziuziu - Joulukuu 20, 2012, 07:25
Oman kokemukseni mukaan vaikeat tripit juontavat juurensa mystisten initiaatiokokemusten puoliväliin jäämisestä. Negaatio katoaa, kun annostelu on riittävän suuri ja ulkoinen vuorovaikutus minimoitu, eikä ole minuudeksi koetut filtterit pingottamassa.

You know, Tim Leary used to say, "When in doubt, double the dose."

Tässäpä se hyvin, miten itsekin tällä hetkellä asian koen.
Lainasin tämän tähän ketjuun, tuntui sopivan.  :)
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: Kaulin - Joulukuu 25, 2012, 11:45
Ite oon alkanu pikkuhiljaa lämmitellä mielessäni ajatusta isosta annoksesta. Tähän astiset on olleet 2-5g noin 15kertaa viimeisen 4 vuoden aikana. Kertaakaan en ole onnistunut pelkäämään tripillä, eikä ajatukseni ole karannut sinne mihin en ole halunnut. Tunnen olevani kovinkin kokematon psykedeelien kanssa kun edellämainittuja tapahtumia ei ole päässyt käymään. Nyt oikein kerjään sitten verta nenästäni  :D
Annoskooksi olen ajatellut tuon tasan 10 grammaa cubensista. kuinka teillä suurilla annoksilla, muistatteko ootteko pysyny paikallaan vai liikuskellut paljon? Yksilöllistähän tämä on, mutta mietin vain sitä että voinko odottaa että tripin jälkeen on huonekalut vielä entisillä paikoillaan enkä ole fyysisesti satuttanut itseäni?

Käyttökokemushan tämä ei ole, joten viestin siirtäminen on suotavaa jos löytyy parempi paikka. Itse en löytänyt parempaa pikaisella etsimisellä.

Edit. Vai sopisikohan itse koko ketju paremmin suoraan tuonne sienet päihteinä ja lääkkeinä alueelle, sieltä ainakin itse tätä ensimmäisenä tulin etsineeksi.
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: ziuziu - Joulukuu 25, 2012, 12:47
Set & setting kannattaa toki järjestää niin että liikkuminen on mahdollisimman esteetöntä,
mutta omilla kokemuksilla ja muistikuvilla, suurin osa matkasta taittuu maaten.
Pari hyvää makuupaikkaa ja sopivan väljä kulkureitti vessaan on itelle hyvinkin riittävä.

En tiiä oikeen miten tulee liikuttua, mielestäni liikkuminen on silti hallinnassa vielä, ehkä suurpiirteisempää.
Suurin osa matkasta, kuten jo mainitsin, menee mulla lattialla/patjalla maaten, siinä sitten vastaanottaa paikallaan tulvaa.
Jotain pyörimistä ehkä välillä, paikanvaihtoa, kumminkin kontrollin menettäminen itellä vaikuttaa kehoon myös, jolloin rentoutuu taikka jää paikalleen mielen mennessä menojaan.

En ite usko kovin helposti että mitään sattuu,
silti aina se riskien minimointi ympäristö järkkäämällä kannattaa,
luo mielenrauhaa sekä antaa helpommin itselle luvan täydelliseen vapautumiseen.
Irtihän se on päästettävä joka tapauksessa,
kun se ei ole enää oma valinta kumminkaan, mutta tiehen sinne voi vaikuttaa. :)

Vessaan jätän valot päälle, niin pimeästä voi sinne konkoilla jossain vaiheessa kun matka on taittunut.
Vaikea sanoa silti miten tulee liikuttua, luulisin että jotain selittämääni päin, kun muistikuvat matkaamisesta ovat osin hyvinkin hataria. :D

Hyvä, että kirjoitit tänne Kaulin, mielestäni just oikea ketju.
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: pietari - Joulukuu 25, 2012, 17:06
Isoilla annoksilla kannattaa näin talvella varmistaa jotenkin, että jos tulee ulos lähdettyä, tulee riittävästi vaatetta päälle ja avaimet mukaan. Muisti pelaa kuitenkin kuin vaikeasti dementoituneella.


Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: Singularity - Tammikuu 19, 2013, 00:19
Käytännöllisiä ehdotuksia, sen lisäksi että trippais seurassa joka rohkaisee menemään suoraan kohti?
Neljä grammaa ei riitä. Jos mielii kokea totaalisen dissoluution, niin tulee syödä niin isoja annoksia, että oikeasti vähän pelottaa. Ainakin yli kuusi grammaa. Ehkä enemmän. 10 g riittää varmasti.

Noilla annostuksilla ei settingillä ole enää mitään merkitystä, koska kyky vastaanottaa aisti-informaatiota katoaa valkoiseen valoon, kehoaan ei enää tunne ja kielellinen käsityskyky assimiloituu ajattomaan totuuteen.

Luultavasti tripin sisällöstä ei muista muuta kuin nousut ja laskuvaiheen, mutta tietynlainen syvän oivaltamisen tunne tulee olemaan kaikessa läsnä.

Jääkö tosta enää oikeesti mitään käteen tripin jälkeen? En jotenkin itse jaksa uskoa, että egosta pääsee pysyvästi eroon vetämällä vaan tarpeeks suuria annoksia. Itse koen, että kaikkeen oivaltamiseen ja vapautumiseen liittyy... tietoinen oivaltaminen? En tiedä miksi sitä sanoisi mutta se, että asian saa "ajateltua" oikealle paikalleen... Toki tämä voi olla vain minun tapani selvittää asioita ja siksi olisi mukava kuulla ihmisiltä jotka ovat todella nauttineet +7g cubensista, että mitä jäi käteen tripin jälkeen ja miten se näkyy elämänlaadussa?

Esim. Arvalis miten koet tuon syvän oivaltamisen tunteen läsnäolon elämässäsi? Oletko nykyisin onnellisempi? Eheämpi? Kevyempi? Käytätkö edelleen sieniä ja jos käytät niin miksi?

Kuten eräässä psykonautti dokkarissa eräs hemmo hyvin sanoi: psykedeelit ovat kuin vene jolla ylität vesistön. Kun pääset toiselle puolelle on vene jätettävä rantaan. Näin itsekin ajattelen; ne ovat väline joilla, toivottavasti, päästään tiettyyn pisteeseen. Lopulta niistä on kuitenkin luovuttava.
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: ananas - Tammikuu 19, 2013, 01:53
Tekisi mieli kokeilla jotain isoa annosta esim 4g (2g kun tuo melkoisen tripin itsellä), vaan juuri tuon lauseen "kehoa ei enää tunne" takia en uskalla, onko mahdollista että ei osaa/unohtaa hengittää?  ::)
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: lazla - Tammikuu 19, 2013, 15:23
Tekisi mieli kokeilla jotain isoa annosta esim 4g (2g kun tuo melkoisen tripin itsellä), vaan juuri tuon lauseen "kehoa ei enää tunne" takia en uskalla, onko mahdollista että ei osaa/unohtaa hengittää?  ::)
Ei hengittämistä unohda, itsellä isoin dose ollut 6-7g ja aika hulluu settii oli.
Veikkaan et tuo tarkoittaa just sitä mitä kaveril kävi ku otti pääl 10g, se oli ihan niiku omas maailmas vaik makas
vaa sohvallaa. Eli suomeks oot vaa ni omis maailmois ettet oo todellisuudes (kropassas)
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: Lähiötonttu - Tammikuu 20, 2013, 11:59
Tekisi mieli kokeilla jotain isoa annosta esim 4g (2g kun tuo melkoisen tripin itsellä), vaan juuri tuon lauseen "kehoa ei enää tunne" takia en uskalla, onko mahdollista että ei osaa/unohtaa hengittää?  ::)

Hengitys voi mennä tosi pieneen johtuen varmaan aivojen energiakäytön radikaalista muutoksesta sekä varmaan ihan kehon rentoutumisesta. Tämän lisäksi ihon kautta vaihtuu osa kaasuista. Tätä ei kannata pelästyä vaikka se voi tuntua vähän hullulta. Joskus olen tuota itse kuumotellut reissulla ihan turhaan. Kyse on ihan todellinen ilmiö eikä kehonkuvan häiriö tms. Kuitenkin ne elimistön happipitoisuutta säätelevät järjestelmät ovat niin syvällä primitiivisissä keskuksissa että niiden sammuttamiseen tarvitaan aika järeitä keinoja (isoja annoksia alkoholia, opiaatteja tms depresantteja). Muistaa tuon niin pääsee luultavasti yli noista.

Itse suosittelen tuota silmät kiinni sohvalla metodia. Olo ei ole niin sekava kuin ulkomaailman kanssa toimiessa ja tietyllä tavalla aika selkeä siinä sisäavaruuden logiikassa. Noustessa hetkeksi sieltä takaisin normaaliin maailmaan  toimintakyky voi olla ihan ok isosta annoksesta (4g+) huolimatta ja vessassa käynnit ja sellaiset sujuvat hienosti.

Parasta olisi varmaan että joku olisi passiivisesti läsnä jos noita yli 5g annoksia ottaa. Ei sinänsä että mitään tapahtuisi, mutta olo voi olla turvallisempi heittäytyä.
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: Singularity - Tammikuu 20, 2013, 22:15
Itse en niinkään pelkää autonomisen hermoston pettämistä mutta mietin, että miten "kujalla" sitä oikein on esim. yli 6g annoksilla? Toki se on aina yksilöllistä mutta jos mielesi on aivan toisissa ulottuvuuksissa niin mitä keho tekee tai edes voi tehdä? Voitko esim. laskea allesi?

Tarkoitan sitä, että mitä jos päätyykin syystä tai toisesta todella huonolle tripille niin onko sitä edes kykenevä esim. nousemaan ylös ja "riehumaan" tms.? Vai olisko kyseessä hieman sama kuin painajaista nähdessä; keho hieman nytkyy ja sätkii mutta ei sen kummemmin liiku mihinkään?

Mielelläni nimittäin kokeilisin oikein kunnon annosta ja ehdottomasti yksin. Mutta jos on mahdollisuus, että rupean touhuamaan ties mitä, lähden ulos alasti jne. niin ehdottomasti trippivahti mukaan. Ja toisaalta pitää miettiä tarkkaan ketä pyytää jos itset sekoilet omassa helvetissäsi ja toinen yrittää pitää sinua aloillasi ja rauhassa.
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: Lähiötonttu - Tammikuu 21, 2013, 12:53
Itse en niinkään pelkää autonomisen hermoston pettämistä mutta mietin, että miten "kujalla" sitä oikein on esim. yli 6g annoksilla? Toki se on aina yksilöllistä mutta jos mielesi on aivan toisissa ulottuvuuksissa niin mitä keho tekee tai edes voi tehdä? Voitko esim. laskea allesi?

Tarkoitan sitä, että mitä jos päätyykin syystä tai toisesta todella huonolle tripille niin onko sitä edes kykenevä esim. nousemaan ylös ja "riehumaan" tms.? Vai olisko kyseessä hieman sama kuin painajaista nähdessä; keho hieman nytkyy ja sätkii mutta ei sen kummemmin liiku mihinkään?

Mielelläni nimittäin kokeilisin oikein kunnon annosta ja ehdottomasti yksin. Mutta jos on mahdollisuus, että rupean touhuamaan ties mitä, lähden ulos alasti jne. niin ehdottomasti trippivahti mukaan. Ja toisaalta pitää miettiä tarkkaan ketä pyytää jos itset sekoilet omassa helvetissäsi ja toinen yrittää pitää sinua aloillasi ja rauhassa.

Ihmisiä on niin monenlaisia. Jos sinulla on kokemusta vaikka neljästä grammasta niin jotain tuntumaa on siitä mitä kuusi tarkoittaa. Kai sitä jotkut voivat alkaa sekoilemaan ympäriinsä ja lähteä vaikka ulos asunnosta kunnossa jossa hahmottaa huonosti ympäristöä. Ajattelisin että tuossa vaiheessa on vain mietitty homma alusta asti niin että menee sinne sisäavaruuteen ja ottaa siellä vastaan mitä tulee niin tuskin se menee sekoiluksi.

Jotenkin tuntuu että noi sekoilut johtuu siitä että ihmisillä nousee jotain sisältöjä mieleen jotka sitten menevät sekaisin sen aistimaailman kanssa ja tämän lisäksi vielä ollaan sen verran kujalla että unohdetaan että ollaan otettu mitään. Jos muistaa olevansa huumeessa ja että maailma on hetken sen takia vähän kummallinen niin roti siinä toiminnassa pysyy paremmin.

Musta kannattaa lukaista Grofin LSD psychoterapystä ne käytännöllisemmät luvut. Kirjan saa aika helposti PDF:nä.

Yleensä itsekin ottanut noi isot annokset ihan yksikseni ilman suurempia ongelmia. Itsellä on tosin sellainen yksinäisyyden ja erillisyyden traumaattinen kokemus maailmasta ajoittain että se voi yksin pukata esiin helpommin minkä käsittely voi olla aika hankalaa. Toisaalta sen kokeminen voi olla ihan terveellistä, mutta pikkutraumaa voi myös tulla. Noissa Grofin teoksissa myös varoitellaan tuollaisen uusiutumisesta jos siihen on potentiaalia. Toinen paha luuppi on ajatella jotenkin löytäneensä tai keksineensä "totuuden itsestään" kun on kuitenkin niin kujalla ettei osaa oikein suhteellistaa niitä löytöjään. Sitten se perinteinen "nyt valaistuin" joka tupsahtaa usein mieleen, mutta nykyisin tipahtaa helposti myös pois.

Joku rauhoittava tai ehkä jopa neurolepti pöydällä voi myös kummasti rauhoittaa. Niitä ikäviä oloja on helpompi kestää kun tietää että ne saa loppumaan nopeasti jos sikseen.
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: Aivina - Tammikuu 22, 2013, 06:51
Jos joskus menee niin hulluksi, että oikeasti haluaa keskeyttää koko tripin, niin siihen on ystävällisempiäkin keinoja kuin bentsot tai neuroleptit.
Valeriaana, eli rohtovirmajuuri rauhoittaa päätä ja isompina annoksins katkaisee tripin. Luulisin, että 40-50 tippaa virallisen uutosohjeen mukaan tehtyä tinktuuraa vie möröt pois.
Olen itse käyttänyt ihan selvin päin tulevien pelkotilojen ja univaikeuksien hoitoon.
Kuivattua juurta saattaa saada luontaiskaupoista (Tampereella esim. Runsaudensarvesta). Punnitaan yksi osa juurta ja viisi osaa vahvaa maustamatonta viinaa/vodkaa (väh. 40%) tiiviiseen lasiastiaan ja jätetään sinne vähintään kuukaudeksi. Astiaa kannattaa välillä käydä ravistelemassa.
Lopuksi juuret siivilöidään uutteesta pois. Valmis uute kannattaa laittaa tippapulloon, niin on helppo annostella.
Ps. Sinne tippapulloon liemen saa lääkeruiskulla tosi helposti.
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: ziuziu - Tammikuu 22, 2013, 10:37
Mulla varmaan ihanteellinen annos keikkuu siinä 15g, kun olen sitä hieman etsiskellyt mikä on tarpeeksi.
Kahden viikon sisällä matkannut kahdesti annoksilla 12g ja 13g,
erittäin toimivia mukavia ja syvää luotaavia matkoja.

Tuo tiedostamisjuttu on perin mystinen, kun tavallaan sukeltaa tai leijuu jossain alkuenergiamassassa,
ollaan niin paljon sanojen takana, että olisi tarttumista yrittää eritellä jälkikäteen niitä vaiheita.
Koen että sisällä vahvistuu kokemus jostain joka ei alitajunnasta helposti tietoiseksi nouse,
taikka että liekki palaa sisällä ja silti korvat eivät savuta eikä suu. Mutta sen liekin tunteminen,
tiedostaa että on paljon mitä ei tiedosta, ei halua ja selviää mikä pelottaa.

Pelot, kun pelottaa, ottaa niin paljon ettei pääse karkuun,
keskittyessään vain pelkoihinsa, keskittyy kuviteltuun
mutta kun laajentaa kuvittelunsa yli,
pääsee peloistaan, se tila
on hyvin voimaannuttava,
kaikki kauneus sinussa ja annat sen kukkia.




Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: Singularity - Tammikuu 24, 2013, 00:46
Jos joskus menee niin hulluksi, että oikeasti haluaa keskeyttää koko tripin, niin siihen on ystävällisempiäkin keinoja kuin bentsot tai neuroleptit.
Valeriaana, eli rohtovirmajuuri rauhoittaa päätä ja isompina annoksins katkaisee tripin. Luulisin, että 40-50 tippaa virallisen uutosohjeen mukaan tehtyä tinktuuraa vie möröt pois.
Olen itse käyttänyt ihan selvin päin tulevien pelkotilojen ja univaikeuksien hoitoon.
Kuivattua juurta saattaa saada luontaiskaupoista (Tampereella esim. Runsaudensarvesta). Punnitaan yksi osa juurta ja viisi osaa vahvaa maustamatonta viinaa/vodkaa (väh. 40%) tiiviiseen lasiastiaan ja jätetään sinne vähintään kuukaudeksi. Astiaa kannattaa välillä käydä ravistelemassa.
Lopuksi juuret siivilöidään uutteesta pois. Valmis uute kannattaa laittaa tippapulloon, niin on helppo annostella.
Ps. Sinne tippapulloon liemen saa lääkeruiskulla tosi helposti.

Suurkiitos tästä! Onkin pitänyt kysyä millä jengi katkaisee tripit jos on aivan pakko saada trippi poikki.
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: pietari - Tammikuu 24, 2013, 13:42
Onkin pitänyt kysyä millä jengi katkaisee tripit jos on aivan pakko saada trippi poikki.

Tulsi saattaa toimia. Kerran juotiin ennen tattien syömistä Tulsi rauha -nimisestä sekoituksesta (sis. tulsia, vihreää rooibosta, inkivääriä, kanelia, rautrohtoyrttiä...) tehtyä hauduketta. 50g tuoretta cubensista toimi suunnillen yhtä voimakkaasti kuin 5g normaalisti.

Ite en kyllä lähtis trippiä katkaisemaan. Tuntuu jotenkin liian väkivaltaiselta teolta.
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: Lähiötonttu - Tammikuu 24, 2013, 23:58
Onkin pitänyt kysyä millä jengi katkaisee tripit jos on aivan pakko saada trippi poikki.

Tulsi saattaa toimia. Kerran juotiin ennen tattien syömistä Tulsi rauha -nimisestä sekoituksesta (sis. tulsia, vihreää rooibosta, inkivääriä, kanelia, rautrohtoyrttiä...) tehtyä hauduketta. 50g tuoretta cubensista toimi suunnillen yhtä voimakkaasti kuin 5g normaalisti.

Ite en kyllä lähtis trippiä katkaisemaan. Tuntuu jotenkin liian väkivaltaiselta teolta.

No en minäkään lähtisi.

Pamin vaikuttavuus siinä pöydällä perustuukin siihen että se lopettaminen on mahdollista. Se tuo kummasti rauhaa ja auttaa jaksamaan sen supervaikeankin hetken ylitse.
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: Kettu - Tammikuu 25, 2013, 09:07
Lainaus käyttäjältä: Singularity link=topic=655.msg19237#msg19237 date=
Suurkiitos tästä! Onkin pitänyt kysyä millä jengi katkaisee tripit jos on aivan pakko saada trippi poikki.

Itse en todellista kaavaa tiedä miksi, mutta buprenorfiini(esim. Subutex, suboxone) lopettaa LSD ja sieniolot kuin seinään.
Lainit pöydältä ja vartin päästä kaikki tuntuu normaalilta.
Ei sitä trippiä tarvitse ehdointahdoin raiskata, mutta kuten jo sanottiin, joku plan B exit on hyvä olla, henkisenä tukena.
(pahoittelen offtopicia)
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: Singularity - Tammikuu 25, 2013, 09:43
Onkin pitänyt kysyä millä jengi katkaisee tripit jos on aivan pakko saada trippi poikki.
Ite en kyllä lähtis trippiä katkaisemaan. Tuntuu jotenkin liian väkivaltaiselta teolta.

Joo en siis ajatellut lähteä katkomaan kun -ehkä- äärimmäisissä tapauksissa, mitä ikinä ne sitten onkaan. Enemmänkin juuri se turva, että -voin- katkaista. Auttaa jaksamaan ja tulee taistelija fiilis kun tietää, ettei ole "pakko". En oikein osaa selittää.

Tulsi saattaa toimia. Kerran juotiin ennen tattien syömistä Tulsi rauha -nimisestä sekoituksesta (sis. tulsia, vihreää rooibosta, inkivääriä, kanelia, rautrohtoyrttiä...) tehtyä hauduketta. 50g tuoretta cubensista toimi suunnillen yhtä voimakkaasti kuin 5g normaalisti.

Nyt en oikein ymmärtänyt, eikös sieniä pidä tuoreena syödä juurikin noin 10x enemmän kuin kuivattuna? Eli tuolla ei ollut mitään vaikutusta?

EDIT: Niin joo toi noin 1:10 koski ainoastaan painoa, 10g tuoretta on kuivattuna noin 1g. Ei siis koske vahvuuksia.
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: lazla - Tammikuu 25, 2013, 12:07
Tulsi saattaa toimia. Kerran juotiin ennen tattien syömistä Tulsi rauha -nimisestä sekoituksesta (sis. tulsia, vihreää rooibosta, inkivääriä, kanelia, rautrohtoyrttiä...) tehtyä hauduketta. 50g tuoretta cubensista toimi suunnillen yhtä voimakkaasti kuin 5g normaalisti.
Nyt en oikein ymmärtänyt, eikös sieniä pidä tuoreena syödä juurikin noin 10x enemmän kuin kuivattuna? Eli tuolla ei ollut mitään vaikutusta?


Itte punnittin et 33g juuri punnittua teki 4.2 rutikuivaa.
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: somniphorius - Tammikuu 25, 2013, 13:25
Tulsi saattaa toimia. Kerran juotiin ennen tattien syömistä Tulsi rauha -nimisestä sekoituksesta (sis. tulsia, vihreää rooibosta, inkivääriä, kanelia, rautrohtoyrttiä...) tehtyä hauduketta. 50g tuoretta cubensista toimi suunnillen yhtä voimakkaasti kuin 5g normaalisti.
Nyt en oikein ymmärtänyt, eikös sieniä pidä tuoreena syödä juurikin noin 10x enemmän kuin kuivattuna? Eli tuolla ei ollut mitään vaikutusta?


Itte punnittin et 33g juuri punnittua teki 4.2 rutikuivaa.

Mulla oli varmaan tosi vesipitoisia tatteja kun kävi niin että 84g tippui 7.2g kuivaessaan . .
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: pietari - Tammikuu 25, 2013, 14:21
Tulsi saattaa toimia. Kerran juotiin ennen tattien syömistä Tulsi rauha -nimisestä sekoituksesta (sis. tulsia, vihreää rooibosta, inkivääriä, kanelia, rautrohtoyrttiä...) tehtyä hauduketta. 50g tuoretta cubensista toimi suunnillen yhtä voimakkaasti kuin 5g normaalisti.

Nyt en oikein ymmärtänyt, eikös sieniä pidä tuoreena syödä juurikin noin 10x enemmän kuin kuivattuna? Eli tuolla ei ollut mitään vaikutusta?

EDIT: Niin joo toi noin 1:10 koski ainoastaan painoa, 10g tuoretta on kuivattuna noin 1g. Ei siis koske vahvuuksia.

Juu, siis pelottavan määrän mussuttamisesta seurasi pientä aistien terävöitymistä ja hetkellistä vetämättömyyden tuntua. Saman erän tatteja tuli myöhemmin syötyä kuivattuna ja hyvin toimi. Päädyttiin kaverin kanssa siihen, että toimimattomuuden oli pakko johtua (vaikka mistä sitä tietää, aina voi olla tuntemattomia vaikuttajia) siitä haudukkeesta.
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: ziuziu - Helmikuu 18, 2013, 11:28
Hyvä smoothie ohje:
300g pakaste mustikoita
+20g  kuivaa cubensista
parin sitruunanmehut

Kyllä luulisin että on paljon taas ohjelmoitu uudelleen,
Pirtelönä sai suuren määrän hyvin alas, sienet ei maistu liikaa läpi.
Paljon matkasta ei vielä ole sanoiksi puettavaa,
elämä näyttää jatkossa hyödyt, joita nyt voi vain arvailla tuntumasta uuteen minään. :D
Rakkautta tunnen. <3
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: ziuziu - Toukokuu 08, 2013, 12:05
100g tuoretta meni juomaan, sitruunanmehun ja mustikoiden kera tässä taannoin.
Voin todella huonosti matkaillessani, liekkö tuoreus ja sitruunan kitkeryys vielä lisäilivät pahaa oloa.
Oksensin jossain vaiheessa mörköjä pihalle. Kerralla otettuna oli useamman päivän "paastoilun" jälkeen melko shokki. :D Ja olin kerännyt jotain kuonaa, jota päästin pihalle oksennuksena toki myös.

Kuivana ja kahdessa osassa  nautin seuraavan pitkän reissun,
toisen annoksen ottaminen vaan täytyy tehdä melko pian ensimmäisestä, jotta saa nautittua tarvittavat määrät.

Intiaaneja ja hohtavia kemian kaavoja, lapsuudessa koettu turvattomuus, mitä vielä, saa nähdä. Antoisaa oli, mutta olkoot. :D



 
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: Arosusi - Elokuu 24, 2013, 16:42
Söin eilen 12g kuivia Cubensiksia ja päälle vielä 100mg MXEä.
Nauratti kun sienet alkoivat potkimaan jo niitä nauttiessa. Pahoinvoinnin iskiessä suuntaan suihkuun ja lämmin vesi huuhtoo huolet ja huonon olon pois. Trippaan jo niin kovaa ettei hiusten pesemisestä meinaa tulla mitään, parempi siis suunnistaa pimeään makkariin makaamaan.

Trippaan pienen ikuisuuden ja toisen vielä perään. Havahdun sängyltä lähes selvänä. Päässäni soi ihan vitun kova ääni, joka kantaa minut pois.
Pimeys ja lähde, joka tiputtelee tyhjyyttä kuin vuotava hana.
Virta voimistuu.
Ja räjähtää vesiputoukseksi, kaikkeudeksi.
Pelko on kadonnut.
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: ziuziu - Lokakuu 21, 2013, 16:04
Tulin toisiin aatoksiin viestin täällä julkaisemisen suhteen. Etten vaan vahingoissakaan rohkaise mihinkään ketään liikaa.
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: Arvalis - Lokakuu 21, 2013, 16:36
Marraskuun matkasta oon ammentanu eniten, silloin meni reilu 100kpl cubensiksia, grammamäärää voi arvailla, mutta se ei liene pääasia kumminkaan.
Ehkä kuitenkin tarkoitit sanoa semilanceata?
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: ziuziu - Lokakuu 21, 2013, 18:11
Cubensista olivat mokomat, matkaevästykset.
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: sliriz - Marraskuu 21, 2013, 20:22
Omakin kiinnostus suurilla annoksilla trippailuun kasvaa ja kasvaa.. Edellis kerralla söin 4g cubensis thaita. Olin yksin kotona, puhelin pois päältä, tietokone sammuksiin ja verhot kiinni. Makoilin sängyssä ja silittelin päätäni, yhtäkkiä tajusin etten se ollutkaan minä joka päätäni silitti vaan joku muu.. Suojelusenkeli, yliminä, isopete mikä nyt olikaan. Kuitenki vahva osa minuutta. Oranssi ja violetti yhdistyivät jotenkin ? Joku ying yang fiilis tosta tuli meni vähän ohi.. Siitä eteenpäin noin tunti meni tanssiessa ilman musiikkia. Esitin päässäni kysymyksiä ja samalla vastaukset tulvivat ulos suustani tai tuntui että tää yliminä tms. vastasi kysymyksiini. Ei mitään "mikä on elämän ratkasu" kysymyksiä vaan itseäni ja elämääni koskevia enimmäkseen..

Seuraava iso trippi oli 5g cubensis thaita. Samat set and settingit. Mulla on seinään piirretty kaiken maailman tuherruksia niin siellä oleva silmä jossain vaiheessa pompahti ulos seinästä ja kääntyi katsomaan minua. Tässä vaiheessa kadotin itseni täysin en tiennyt että olin ihminen joka on nauttinut psykedeelejä tai edes ihminen joka tiedostaa. Egokuolema kait? Pystyin vaan tiedostamaan. Kämppä vaihteli värejä sellai sekunnin välein oranssista siniseen ja punaseen jne. Kämpässäni näkyi myös joku iso valo tai repeymä tai jokin.. Se tuntui olevan jonkun suuremman (jumalan? hengen?) paikalla olon merkki. Tää olikin pimeimpii kokemuksii ikinä. TUNSIN sen suuruuden jumaluuden mikä ikinä olikaan ja tuli kyllä nöyrä olo.. Se tuntu koko kropassa, mielessä, sielussa.. Vahvin kokemus mitä psykedeelien kanssa mulla on ollut. Miten tota nyt kuvailla.. Valoa. Järkyttävää kirkkautta ja voimaa. ??? Muistan myös tajunneeni jotenkin miten kaikki on yhtä, miten kaikki on mahdollista, miten kaikki tietoisuus on samaa. Yritin saada mun tuulettimen pyörimään mun mielen voimalla koska miksi se olisi mahdotonta jos kaikki on mahdollista ja muistan sen intensiivisen tunteen kun sain sen melkeen pyörimään. Melkein! Ja sitten peakki loppui just ennen ku se lähti pyörii.. Ei ilmeisesti mentaaliset powerit iha riittäny. Mitäpä tostaki nyt sit jälkeenpäin ajattelemaan  :D Vahva kokemus joka tapauksessa.

Viimeisestä isosta sienitripistä onkin jo useita kuukausia, taitaa mennä yli puolen vuoden. Seuraavana olisi sitten kohteena 6-7g rupeaa tuntumaan siltä että aika on oikea. Saa nähä mihin päädytään. Pitääkin sitten kirjotella tänne kokemuksesta.
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: sliriz - Marraskuu 26, 2013, 17:49
Noniin.. Eilen tuli rouskittua (NAUTITTUA) 6,25g Cubensis Thaita. Trippi oli.. Hmm. Mielenkiintoinen ja erikoinen eikä mitään mitä olisin odottanut. Eipä kai vekkulilta sienijumalalta kannata ikinä mitään odottaa. Nousut olivat täynnä värejä ja vähän dubsteppimäistä kahinaa ehkä jopa vähän epämiellyttävää semmoista. Oli jotenkin kehon/mielen/sielun vibrationit erittäin sekavat.. Tää tasottu kummiskin jossain vaiheessa ja tuli virittyneempi olo. Paljon tuli pähkäiltyä omaa elämää ja lukkoja poksultua auki.. Kuitenkaan trippi ei ollu niin intensiivinen kuin mitä viime kokemukseni viiden gramman kanssa oli. Odotin kai jotain vastaavaa tai hurjempaa mutta ei tapahtunut mitään niin erikoista. Ei sais ikinä odottaa mitään.

No tripin vähän tasaannuttua jubailin porukan kanssa Facebookissa niitä näitä ja ratkoin jotain draamoja mitä on tässä ollu. Sainkin selvitettyä vaikka mitä ja hyviä ponkasuja kohti parempaa minää. Helppoo ku ego väliaikasesti jotenki sivussa. Tiettyjä suuria päätöksiä tehtyäni se iski. Nousut olivat jo kauan takana mutta nää päätökset tehtyäni tiesin mitä mun pitää tehä elämässäni.. Kaikki oliki yhtäkkii ihan selvää. Sitten iski. Sama fiilis ku edellis tripillä nähdessäni tän suuremman voiman/hengen/jumalan. Järkytyin ihan helvetisti. Tätä on tosi vaikea selittää. Tuntu ku sienijumala (rispektit) olisi vetäny oikee pahimma kerran mua nenästä. Oli niin höynäytetty olo ja samalla niin kiitollinen ja kunnioittava. Menin tän jälkeen kylpyyn miettimään että mitäs nyt tapahtukaan..

Nyt seuraavana päivänä asiaa kummastellessani pitää todeta että joo. Noi tietyt päätökset (tosi yksityisii ni en niihin sen tarkemmin täs hyppää mutta TOSI tärkeitä asioita mulle ja koko elämän ajan häirinneitä paljon lukkoja aiheuttaneita) mitä sain tehtyä oli just se mitä mun pitää tehä. Tästä nyt sitten hoitamaan asioita kuntoon ennen seuraavaa kokemusta. Ei se mitä tripillä vaan mitä sen jälkeen. Yllätyksellisin ja ehkä myös tavallaan päräyttävin trippi ikinä.

Mutta, oisinko päässyt samaan pienemmällä määrällä? Pistää väkisin miettimään. Voi olla että joo. Joka kerta ku nautin sieniä yksin kotona tripillä tulee mietittyä että miks oikestaa teen tätä? Miten tää vaikuttaa? Miten näitten pitäs vaikuttaa? Onks täs mitää pointtia? Pitäskö olla? Pitäskö olla joku syy tehä tätä? On kyl tommosen määrän nauttimisesta mun mielestä hupi kaukana. Mut ei se oo mitään ittensä rankasemistakaan. Se on jotain.. Tarpeellista? Pikakotipsykoterapiaa? Virittäytymistä. Mielenkiintoa ? En tiiä mutta jatkaa aion. Katotaan mitä tarjottavaa näillä on.. Kuhan nyt pitää eka kunnon breikin, jotain kuukausia sitten vois harkita 8gramman syömistä.

Yhteenveto tripistä: Tajusin mitä elämässäni minun pitää tehdä päästäkseni eteenpäin ja kasvaakseni. Ja Perhe on tärkein <3

Pahoitteluni sekavasta tekstistä, tätä on ihan törkeen vaikee pistää sanoiksi muutenkaan ja vielä liittyy niin henkilökohtaisiin asioihin joita ei kehtaa paljastaa yleisellä foorumilla mutta parhaani tein. Yhtiömme kiittää ja kuittaa.
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: Lähiötonttu - Huhtikuu 25, 2014, 10:34
Miten olette kokeneet nuo isojen (5+) annoksien jälkitilat? Siis seuraava viikko ja siitä eteenpäin. Kuitenkin mitä ilmeisemmin melkoista höykytystä aivoille. Miten kauan reissun jälkeen olette kokeneet että kognitiossa on kemiallisesti aiheutunutta poikkeamaa?
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: Arosusi - Huhtikuu 28, 2014, 14:09
Miten olette kokeneet nuo isojen (5+) annoksien jälkitilat?

Oma kokemukseni suurten annosten jälkitiloista on positiivinen. Olo on rentoutunut, valpas, vapautunut, mahdollistunut, kevyt, kiitollinen.

Vaikka suurten annosten vaikutukset ja tripit ovat valtavia ja tietoisuutta mullistavia, on minusta mielekkäin ja tärkein vaikutus niiden tapa osoittaa juuri tähän tavalliseen tajuntaan ja arkiseen ajatukseen. Voimme mielen syövereihin syöksyä ja astraalitasoilla ajelehtia, mutta siellä koettu ja ymmärretty täytyy todentaa tässä ja nyt, arjen harmaassa harmissa vallattomasti valaista yhteinen ykseys.

Disclaimer: Sinun kokemuksesi voi olla erilainen. Suuret annokset voivat viedä todella nopeasti myös ikäviin ja pelottaviin tiloihin. Tunne itsesi, tunne päihteesi.
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: Klonkku - Huhtikuu 28, 2014, 23:22
Isoista annoksista palautuminen ei oikeastaan ainakaan omakohtaisten kokemusten jälkeen ole vienyt sen kummemmin aikaa kuin muistakaan tripeistä. Trippailuinnostuksen alkuvaiheessa yleensäkin tripeiltä saatujen kokemusten suoltaminen vei aina oman aikansa (jopa viikon), kunnes jossain vaiheessa kokemusta alkoi olla sen verran, että heti tripin laskuissa on vain tyytyväinen kokemastaan ja jo heti seuraavana päivä on henkisesti kylläinen olo, jolloin tripiltä on jäljellä vain muistot.
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: ziuziu - Toukokuu 01, 2014, 19:53
Isoilla annoksilla tripatessa voi hetkeksi lähteä hattu päästä.
Viikon verran meni kerran ennen kuin otti jalat lattiaan.
Suuret muutokset ottaa hieman aikaa tottua joskus,
silti afterglow on huikea, voimakkaasti läsnä ja kestää myös pitkään.

Ylipäänsä isommat trippailut on avanneet melkoisesti,
auki olemisen ymmärrys luo myös luonnollisen tarpeen maadoittaa.

Matkustaessaan tähtiin ja niiden taa,
kun vihdoin palaa,
maata suutelee ja puuta halaa,
kiva olla täällä taas.

Muistaa, että syystä tämä ulottuvuus. :)



Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: ziuziu - Toukokuu 14, 2014, 07:06
Hieman alle vuoden tauon jälkeen maistoin yhteensä 7g, ennen saunaa otin 2g ja saunan jälkeen 5g.
Aluksi suunnittelin pelkästään nauttia 2g, mutta hieman vaikutusta huomatessani muistin mitä haluan.
Oli aika metka matka. Vuodessa on tapahtunut paljon hyvää, joten sitä matkallekin sitä riitti.
Toki tuli katseltua lapsuudennäkyjä taas, kaikenmoista ja se vapauttava katoaminenkin kuului asiaan.

Säännöllinen meditointi varmasti vaikuttaa myös edellisten matkojen lisäksi, sillä antautuminen pitkästä aikaa voimakkaalle psykedeeliselle kokemukselle oli helppoa. Nautittuani loput sienet menin sänkyyn vastaanottamaan, itseeni kuin kotiin kuten chatissa mainitsin. Seurailin hengitystä sienten noustessa ja annoin tapahtua.

Todella voimakas puhdistautumisen fiilis ja nyt muutamia päiviä matkaan jälkeen oon todella tyytyväinen, kaikki tapahtui oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Todella voimakkaasti kehollinen matka ja mainittakoon, että olin edellisenä päivänä käynyt akupunktiossa, joka lisäsi oman osansa kokemukseen varmasti. Mielenkiintoista.

Jonkin verran tuli höyrysteltyä pilveä, niissä vaiheissa kun se oli mahdollista.
2g+5g oli hyvä yhdistelmä, seuraavalla kerralla kerralla koko määrä kerralla mikä se sitten onkaan ja ilman pilveä.
Huomaan, kuinka on oppinut matkaamaan isommilla annoksilla, antautumaan syvemmin.
Tuli sellainen fiilis, että tämän taidan, vaikka sitä en ollut muistanutkaan oikein.

Täällä taas tonttuna.
Täynnä rakkautta, eikä se ole kuvitelma mistä ammennan, sisältä kumpuaa, 
kanavat ja taajuudet on enemmän kohdillaan taas.
Yhteys on.

Ymmärrän, että syystä sienet polulleni ovat tupsahdelleet, kiitollisena ne nautin,
vaikka välillä on tullut mieleen olla nauttimatta lainkaan tänä vuonna.
Tauko teki todella hyvää ja ei isoja usein tarpeellista olekaan nauttia.
Toinen pidempi reissu tälle vuodelle aika varmasti on vielä tulossa.
Saa nähdä, kun mun on mentävä, mun on mentävä. :D

Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: Arosusi - Kesäkuu 03, 2014, 16:52
570µg AL-LAD:

Taivaita avarampi
                             on
Tämä
         äärettömyys
Tässä
         äärellisessä
                             Se
sisältyy siihen kuin
 aalto mereen
 henki vereen.
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: Arosusi - Kesäkuu 08, 2014, 14:07
Huh huh, sienet näyttivät taas mahtinsa. Keitin kymmenestä kuivasta grammasta P. cubensis tatteja teetä ja join lääkkeen makuisen liemen taistellen alas.

Seurauksena uskomattoman rankka bodyloadi. Hengitys pyrki aina vain alemmas ja alemmas lonkkaan ja rankaan ja oli äärimmäisen hankala löytää sopivaa asentoa, jossa kaikki alavatsan seudun lihakset olisi voinut antaa rentoutua. Kokeilin sängyssä makoilua, zafulla istumista ja lattialla pötköttelyä. Jossain vaiheessa ilmeisesti myös joogasin, joka auttoi ristiluun seudulla kuhisevaa, sykkivää energiaa ja jännitystä. Koko matkan ajan keho tuntui myrkytetyltä ja voimakkaasti aaltoilevat pahan olon vuokset pakottivat polttamaan kannabista roviolla.

Mutta hankalasta bodyloadista huolimatta matkan ajan vallitsi muinaisen opetuksen tunne. Matka ei ollut sitä mitä halusin, vaan sitä mitä tarvitsin. Taas tuli oksennettua teinivuosien kärsimystä ulos, tyhjennettyä ja suoristettua mielen mutkia. Maailma näyttää nyt selvemmältä, kirkkaammalta ja laajemmalta.

Arosusi sanoo:
Mun mieli kääntyi nurinperin
Kun näin ykseyden saman ja erin.
Nyt kirkkaana palaa liekki Samaelin.
Ei Jumalaa, Ei herraa, Ei totuutta
Ei minua, Ei sinua, Ei mitään
Vain kaiken lävistävä tyhjyyteen katoava henkäys,
joka kaiken pois vei: EI.

Eikä enään edes ei.
Vain
       kaiken itseensä solmiva
       kaikelle avautuva
       kaikkeutta rakastava
Ilmaa janoava, pohjalta ponnistava
KYLLÄ! KYLLÄ!

Mun mieli kääntyi nurinperin
kun ymmärsin:
      Vuoren varma on mielen harha.
      Jäljelle jää henki ulos ja sisään.
      Jäljelle jää kasa luita.


Ps. Susi jättää nyt trippailut vähäksi aikaa ja keskittyy kulkemaan tiellä tasapainoillen ja oppien mieli selvänä ja solisevana.
       
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: ziuziu - Heinäkuu 06, 2014, 09:43
Pitkästä aikaa otin kunnon reissun, 10g cubensista saksin kuppiin ja vedessä liottelin hetken.
Join litkun, joka vahvuudessaan laittoi kyllä mut makoilemaan.
Bodyload oli vahva ja hyvin onnistui luiden sekä ytimien kautta opiskelu,
kehon kautta kulkeminen ei mihinkään, antautuminen, antautuminen ja aivan sama en jaksa, antautuminen.

Ristiluunseutu ja lonkka, niska sekä ylipäänsä vasen puoli kehosta on ollut työn alla etenkin.
Sieltä juttua kumpuaa ja jos ei oo tarkka kolotukset nousee päähän asti.
Mikä tunne milloinkin kehossa, kun joku tunne jo päässä.
Solar plexuksen vois mainita myös, itsetunnon ja oman navan.
Paljon sitä on kiinni lihasjännitystensä kautta menneessä.
Ja jännityksilleenkin antautuminen.
Aina ei voi venyä, asentoaan parantaa.
Kippuralla on jo, onko parempaa. Sydämeenki piston saa.
Kivut ja niistä kuvat, mahdollisuus katsoa niiden taa.
Yhtäkkiä kuvitta ja kivutta, syvä heti pinnan alla.
Nyt, hetkenä minä hyvänsä.


Kokonaisvaltaista kovin,
kuoleman ohi syntymää kohti,
hetken hiljaisuus kohdussa ja yhtäkkiä kolmekymmentä vuotta lapsuusmuistoja,
tuhansien vuosien henkäykset niinku ulos yks.

Menin kohti vaikka tiesin, että napa oli ansa.
Aarrearkkuansa. Elämä niinku lehtikultaa,
kimallus siinä ennen katoamista.
Mitä käy kanniskelemaan. Enpä tiiä.
Kimallus kumminkin. ;)

"Unet viel puhuu, sisäl kehrää ajatusvirran henki
Hän kertoo mulle,
kuinka mun synkimmästä ajatuksest yön aikana kiteytyny kirkast helmee kirkanhempi
Pausel melkei, auringossa raukeena
Puoliltapäivin tervehdin käsilläni ku keskiaukema"


Kesälomalle vähintäänkin tämän tontun trippailut.
Vaan mikäs se on kesä sisällä ihmetellessä.
Namaste.


Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: Ashley - Joulukuu 03, 2014, 23:13
2012 toukokuussa söimme ystävän kanssa cubensiksia, minulle reilu 7g, kaverille reilu 5g.

Olime syöneet aamupalan noin puoli kymmeneltä. Matka-ajankohta oli noin klo 13 päivällä, söimme sienet ja sen jälkeen matkasimme noin 500m päähän kodistani puistotaipaleelle mukana makuualustat ja tyynyt. Sää oli aurinkoinen, ehkä 20% pilvistä, noin 15-17 celciusta. Meillä ei ollut mitään tarkempia odotuksia tripille, "katsotaan mitä tapahtuu."

Asetuimme makuulle, kaveri poltti röökin tai pari, aurinkolasit silmille ja tuijotimme aurinkoon.
Keskustelimme jostakin, trippi alkoi hiljalleen, nauroimme, huomasimme että molemmilla kurkunkansi oli jotenkin jännittynyt ja puhe alkoi kuulostaa jotenkin oudon ja koomisen yläkireältä, hiljennyimme.

Muistan, kuinka laitoin silmät kiinni ja pyrin painamaan kaiken muistiin mahdollisiman keskittynesti ja tehokkaasti. Asetuin intuitiivisesti jonkinlaiseen sisäiseen symmetriaan kehon- ja aivopuoliskojen väliin. Aurinko paistoi silmäluomien läpi keltaoranssina ja vaaleansinisenä yhtäkkiä näin värien tilttaavan ensin syväänsiniseen ja sitten violettiin. Trippi voimistui todella nopeasti, WHOOOM!

Kehoni puutui. Molempien korvieni takaa kuului korkeataajuinen sirinä DUIIIIIIIII joka liikkui päälakeani kohti.

Puolen sekunnin pilkkopimeävälähdys, jossa näin pimeässä fluorosoivana sinisenä hohtavana "horuksen silmää" muistuttavan rakennelman, joka ilmeisesti on jokin aivojen osa. (Epäilen, että jollain selittämättömällä tavalla aivoni todella näkivät itsensä.) Sitten tämä rakennelma monistautui nopeasti riikinkukon pyrstön kaltaiseksi fraktaaliksi ja mieli pamahti vauhdilla tämän kankaan läpi, poikki jonkilaisen huipputehtuurisen pylväskäytävän.

Kankaan toisella puolella oli jotain keijunkaltaisia valo-olentoja, taivas, joista etupäässä kommunikoin hiljaisuudella jonkinlaisen itselleni täysin vieraan feminiinisen Isis/Venus/Afrodite tyyppisen entiteetin kanssa. Tästä minulla ei ole jäänyt mitään, mitä osaisin välittää. Olin takaisin ruumiissani, mutta olin myös toisaalla, välillä nauroimme ystäväni kanssa yhdessä, välillä taas virittäydyimme hiljaisuuden kautta noihin näkymiin.

Se oli kuin jumalaista kultaista valoa. Kaunista, kevyttä, kiemurtelevaa, tanssivaa, monitahoista, loisteliasta, kutsuvaa,  taivaallista väkeä, mutta samalla, jotenkin, myös kuolema oli heissä / hänessä / kaikkialla vahvasti läsnä.

Tähän asti trippi oli kirkas, eheä, valoisa, ja kestoa oli mennyt vaikutusten alusta ehkä tunti.

Jossain määrin oli kyse jaetusta hallusinaatiosta, ystäväni oli selvästi samassa sfäärissä, mutta ei nähnyt niitä silmillään niin tarkkaan, kun yritimmimme kommunikoida aiheesta. Pikkuhiljaa trippi sai dissosiatiivisempia piirteitä. Pyrimme olemaan hiljaa mikäli mahdollista, jokin keskustelu ajoi molemmat epäselvyyteen, kumpi meistä olimme.

Yhtäkkiä molemmat valtasi kokonaisvaltainen hätätilatunne, että on juostava sisälle. Nousimme, keräsimme kamppeemme nopeasti ja juoksimme vähäisen matkan kotiin. Vatsaani alkoi koskea todella hurjasti.

Perillä kotona olimme molemat todella huonovointisia. Menin paniikissa vessaan, näin hetken pelkkää valkoista, sain luultavasti muutaman jonkinlaisen tajuttomuuskohtauksen ja oksensin jotenkin todella vaivalloisesti noin muutaman ruokalusikallisen verran ruskeahkoa verta*. Tämä koko kohtaus kesti noin vartin ja koin kovaa kuolemanpaniikkia. Paniikki kuitenkin laantui noin 80%:iin tästä, joka oli siedettävä taso.

Laskut olivat todella rajut, makasimme molemmat sängyllä tunnin tai pari, mietin sairaalaa ja ambulanssia ja tämä aika tuntui iäisyydeltä. Tuijotimme kelloa, aika ei tuntunut liikkuvan. Olimme loukussa jonkinlaisessa melankolisessa limbossa, emmekä tänä aikana muistaneet aiemmin tapahtuneen tripin enkelivisioista mitään. Jossain vaiheessa saimme toivonkipinän ja aloimme elpyä. Yhdeksän aikaan illalla lähdimme ulos jonkun kaverin synttäreille tms. Voin hieman huonosti kuitenkin vielä viikon ajan.

*Minulle oli ilmeisesti tullut viikkoa edeltävän aspiriinin ja mäkikuisman käytöstä seurannut vatsahaava, interaktio, josta en ollut tuolloin vielä tietoinen. Näillä saattoi olla myös trippiä tehostava vaikutus, en tiedä.

Tämmöstä. Ajattelin lähiakoina valmentautua nauttimaan hyvässä peruskunnossa 4-5 grammaa cubensiksia moklobemidin kanssa.
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: ziuziu - Kesäkuu 11, 2015, 11:37
Kaikki nämä.
Uuelleen syntymiset.
<3





 
























Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: sliriz - Heinäkuu 22, 2015, 18:02
Viimeisestä isommasta määrästä on hetki aikaa, lähes kaksi vuotta. Olen keräillyt voimia että viittisi ottaa tasan kympin, mutta eilen iski oikea mode päälle ja päätin lähteä metsään niillä eväillä mitä omasin, eli kuudella grammalla cubensista. Lähdin siis täysin extemporena pöpelikköön ilman päämäärää, vain pullo vettä ja pussi sieniä eväinäni. Nautiskelin sienet jo bussimatkalla ja pysäkillä jäätyäni lähdin hiljalleen kävelemään kohti tuntematonta, nautiskellen luonnosta ja maisemista. Luonto itsessään oli ihmeellinen ja näytti uskomattomia asioita jotka aiheuttivat vahvoja tunneassosiaatoita, mutta ne eivät olleen niin merkityksellisiä että jaksaisin niitä tässä kummemmin puida.

Löysin noin tunnin dallailun jälkeen kivan puun kannon johon päätin istahtaa. Sainkin siinä tuumailtuani sitten selvitettyä suurimmat pinnalliset ongelmat, mitkä minua ovat viimeaikoina riivanneet. Kaikki oli itsestään selvyyttä ja olin ollut idiootti. Annoin tämän itselleni anteeksi. Ihmisyyteen kuuluu typeryys. Jatkoin matkaani ehkä sata metriä jonka jälkeen löysin kivan kiven mutaisten polkujen risteyksestä keskeltä ei mitään. Meininki rupesi lähtemään hieman levottamaksi. Istuin hetkosen edellä mainitun kivan oloisen kiven päällä. Piakkoin polulle eksyi seurakseni metsäkauris, joka hetken katseli meininkiäni ihmeissään. Tuijotimme toisiamme ja kauris jatkoi matkaansa kuin myös minäkin.

Tässä vaiheessa lähti homma täysin lapasista. Romahdin kiveltä naama edellä maahan pitäen kuitenkin tyylikkäästi perseeni pystyssä. Tajusin jollain ihme leveleillä miten aivan kaikki on mahdollista. KAIKKI. Pystyin taivuttamaan todellisuutta miten halusin, pääsin käsikseni syvemmällä oleviin ulottuviiksiin, joita ei nyt vaan pysty arkikielellä selittämään. Tai oikeastaan "normaalissa" mielentilassa  tajuamaankaan. Keskustelin ystävieni kanssa toisessa ulottuvuudessa, tai enemmänkin korkeampi tietoisuuteni keskusteli ystävieni korkeampien tietoisuuksien kanssa, kuin whatsapp ryhmässä konsanaan. Kaikki kannustivat minua ja sanoivat että olen lähellä läpimurtoa. Tavoite oli ilmeisesti "valaistua" (Nyt erittäin vahvat "" merkit), tai päästä johonkin toiselle levelille. Usko oli se, mitä piti olla että pääsi sinne, välillä se kaikkosi kun taas välillä pysyi. En kuitenkaan suostunut luovuttamaan. Olin niin lähellä. Kaikki oli mahdollista, todellisuus on vain harhaa, todellisuuksia on loputtomia. Kaikki on illuusiota. Katselin kun hyttyset pistelivät minua enkä tuntenut mitään, ihmettelin vain että pitäskö tän tuntua joltain. Menin Karnadipassana jooga asanaan jotenkin oudosti ja sulahdin itseni läpi täysin fysiikan lakeja uhmaten ja takaisin samaan tuttuun ja turvalliseen naama mudassa persepystyssä asentoon. Sitten tajusin synnyttäväni uutta elämää. Tajusin olevani äitini ja isäni, esi-isäni ja esi-äitini, ja että kaikki on samaa. Ääni sisälläni sanoi että tässä menee koko yö, mutta nyt ei luovuteta! Nyt luodaan uutta! Muutuin joutseneksi, se kuvasti jumaluutta, elämän syntyä tms ja sisälläni oli iso valkoinen muna, joka oli uutta todellisuutta, uutta tietoisuutta, uutta elämää, mikä minun piti synnyttää. Jouduin tehdä suuresti töitä kuin synnytyksessä konsanaan ja keskityin asioihin jotka ovat taikaa. Sienet olivat vastaus kaikkeen. Todellisuus oli verkostoa, kuin sienirihmastoa ja kaikki oli yhteydessä. Ääni, luonto, eläimet, värit ja tärkeimpänä hengitys. Hengitin niin syvään kuin pystyin, eli tällä hetkellä jotain 10min per uloshengitys ja 10min per sisäänhengitys, koska todellisuuttahan pystyi muuttamaan. Takerruin ääneen joka oli kuin koodia, salaisuus josta kaikki on tehty, ja huusin täysiä metsässä. Loputtoman pitkään tietty, ja uskomattoman voimakkaasti ja kauniisti koska kaikki oli muokattavissa. Luonnon yksityikskohdat ja mahdollisimman pienen tarkkaileminen vei minua myös sinne. Kaikki hörhöily mihin tutustunut elämässäni sai selvät muodot, chakrani näkyivät täysin kirkkaina yms. Kaikki oli täysin selvää. Ja koko ajan kaverini kannustivat minua päässäni. Itkin ja huusin kun käsittelin vanhempiani koskevia asioita, ja miten tunsin olevani kykeneväinen luomaan jotain uutta. Olinhan samalla vanhempani, että minä ja tuleva minä. Niin ja olin tosiaan joutsen että pidin semmosta hassua PRLÖÖÖÖT ääntä ja räpiköin siipiäni. Uusi leveli näyttäytyi mutta en ollut valmis sinne.

Hiljalleen havahduin että missäköhän sitä ollaan. Keskellä pimeetä metsää. Tunsin metsän jotenkuten ja kaupungista on kuitenkin kyse, vaikka isohko metsä onkin niin tiesin about minne mennä. Römysin läpi mutaisten peltojen aivan paskaisena eteenpäin. Menin jonkun märän pusikon läpi ja päädyin tietyömaalle. Ollut varmaan aikamoinen näky.. 5km kävelyn jälkeen löysin bussipysäkin ja selvisin lopulta kotiin.

Yhteenveto. Mielenkiintoinen kokemus. Monet varmasti pitävät täysin naurettavana sekoiluna, mutta päänsisäisiä asioita ja opittua on vaikea ilmaista sanoin tahi kirjaimin. Reissu antoi minulle jotain. Tiedän etten ollut lähelläkään mitään valaistumista, sanaa jota tässä käytän lähinnän paremman sanan puuttumisesta johtuen. Tajuan että olin varmaan maailman naurettavin näky jos joku koiranlenkkeilijä olisi sattunut eteen. Eka kuuluu hirveetä karjumista metsästä ja seuraavaksi näkyy joku hörhö naama tiessä ja persepystyssä pitäen lintumaisia plörähdys ääniä, ja yrittäin synnyttää valkoista elämän munaa. Äitiäkin taisi tulla huudettua. Tilanteen koomisuus on täysin vertaansa vailla. Itselleen pitää osata nauraa! Kuitenkin sain tietynlaista tasapainoa mitä lähdin hakemaankin. Pienimpikin määrä olisi tähän varmasti riittänyt, mutta sitten en olisi päässyt kokemaan todellisuuksien muokkautuvaisuutta tai muita asioita mitä tässä olen höpötellyt. Periaatteessa voisi olla vain järkevämpää olla omassa sängyssä miettimässä kun leikkii isommilla määrillä, mutta pääsimpähän näkemään metsäkauriin ja luonto muuttaa reissua aina positiivisempaan suuntaan. Pelännyt en missään vaiheessa, eikä reissu mennyt huonoksi. Jossain vaiheessa meinasin pelätä, mutta huusin EI ja kieltäydyin pelosta ja otin vastaan kaiken mitä tuli. Saa nähä millon viitsii ottaa uusiksi vastaavaa.

Luulen että reissun suurin opetus oli, että uutta elämää pystyy luomaan. Pystyn uudistamaan minuuteni ja muokkaamaan itseäni paremmaksi. Pystyn pääsemään irti kaikista klikeistäni, kunhan vain olen siihen valmis. Antaa uskoa elämään ja tää päivä on jatkunut positiivisemmalla asennoitumisella.

Over and out!
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: Fjori - Heinäkuu 26, 2015, 10:47
^ Ihana trippitarina, naurahdin ääneen kuvitellessani tilannetta. :')
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: Arosusi - Elokuu 20, 2015, 22:30
750µg LSD:

Painovoima repii kappaleiksi
   kaiken taivaan
alta paljastaen tulen
tuhoutumattoman ytimen
yhteisen sykkivän
luun lain lakkaamattoman
halun halata avoinna olevaa
    hyppyä
mahdollisuutta mahdottomaan
kurottaen kohti toista
valona välkkyvää virtaa
    sirpaletta
silittäen sisimmän kehrän kutoen
avaten
     avaten

Antaen ja saaden
     kaiken taivaan
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: Arvalis - Elokuu 20, 2015, 23:16
Todella kaunista, Arosusi.

Tämän voisi melkein kopioida foorumin LSD-topiciin (https://psilosybiini.info/keskustelu/index.php?topic=1937.0)?

Psilosybiinisienet ja LSD kyllä ajavat hyvin pitkälti saman asian, kunhan annokset sovittaa. Haluaisitko kuitenkin kommentoida sitä, miten tuo vertaantuu isojen annosten sienitrippeihisi?
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: Arosusi - Elokuu 21, 2015, 12:01
Psilosybiinisienet ja LSD kyllä ajavat hyvin pitkälti saman asian, kunhan annokset sovittaa. Haluaisitko kuitenkin kommentoida sitä, miten tuo vertaantuu isojen annosten sienitrippeihisi?

Minun kokemuksieni mukaan LSD on suurillakin annoksilla hallittavampi, rationaalisempi & analyyttisempi,
huomattavasti energisempi, ulospäin suuntautunut ja ulkoavaruuteen ampuva.
Enemmän kiinni konsensus maailmassa ja näyttäen kaiken lävistävän elämän tanssivan silmiesi edessä ja takana.

Sienet taas tuntuvat vievän suurilla annoksilla enemmän vuoristorataa sisäänpäin, alitajuntaan ilman hallintaa, mystiseen opetukseen, kehoon ja sen läpi
kohti pyhää.

Mutta kuten sanoit kun annos on kohillaan erot hälvenevät ja erottelu loppuu.
LSD:n huomattavasti pitempi vaikutusaika voi olla siunaus tai kirous. Koin viime tripillä pitkän laskeutumisen valtavalta huipulta ajoittain melko tuskalliseksi (lähinnä kaupungin läpitunkevan melun takia), mutta myös erittäin otolliseksi ajaksi työstää ja merkityksellistää koettua. Sienten kanssa sitä monesti mennään sinne ja takaisin hyvinkin nopeasti ja sit taas ihmetellään ihmisyyttä,
 integraatio jää tehtäväksi selvinpäin.
Kehoni kertoo myös että monet näiden aineiden vaikutuksista tapahtuvat kehomielen sellaisilla tasoilla jotka eivät ole arkitietoisuuden havaittavissa tai hallinnassa.
Avautumista auttaa voi, väistämätöntä se kuitenkin lopulta on.
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: pipo - Marraskuu 03, 2015, 00:26
Ensimmäinen kokemus osoitti jo sen, ettei reissun jälkeen kannata samana päivänä lähteä uudelle matkalle. Otettiin 5g (joko jotain Thai, tai Mexicoa) puoliksi ja muutaman tunnin jälkeen samanlainen satsi, josta olisi ollut iloa enemmän, jos olisi antanut ne naapurin kissalle. Kuulin jonkun ottaneen 0,5g cubee vartin välein n. 5-6 kertaa, eli 2,5-3g reilun tunnin aikana ja aloin miettimään, että saisiko sillä keinolla pidennettyä matkan kestoa, vai onko yleensä keinoa, jolla saisi jarrua rataisiin?   
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: amnesia - Huhtikuu 11, 2016, 20:37
huhhuh! pakko on nyt kertoa vaikka tänne omasta eilisestä kokemuksestani kun on niin höperö olo edelleen. Tyyppasin siis eilen omia kasvattamiani golden teachereita ja oli kyllä menoa. Aikaisempia sienikokemuksia on lähinnä silokeilla ja cubensiksilla pienillä annoksill

Popsin kotona n. klo 15 aikaa appelsiinimehun avustuksella fiktin päältä 3.5g tattejani. olo oli odottovainen ja ylpeys omista kasvatuksista oli suuri. Olin suunnitellut että popsin sienet naamaan ja lähden kaverin luo n. 40 minuutin matkustamisen päähän itä-vantaalle ja tarjoan hänellekkin matkan. Mielessä siis oli että kerkeäisin kaverin luo ennenkun sienet alkavat potkimaan, mutta toisin kävi. Pakkasin tavaroitani reppuun n.15 minuuttia sienten syömisestä kun alkoikin ihan yhtäkkiä päässä pyörimään :D En ole koskaan kokenut sienissä vastaavia nousuja. Siinä kohinassa muistin että huomenaamuna kämpilleni on tulossa remonttimiehiä vaihtamaan ikkunoita ja postiluukusta oli tullut paripäivää aijemmin lappu jossa käskettiin siirtämään kaikki tavarat pois metrin päähän ikkunasta. Noh siinähän sitten päätin alkaa siirtelemään tavaroita kun tuli kunnon energia puuska. Tv tasoa nostaessani alkoi yhtäkkiä aivan älyttömästi naurattaa. MUistan edellisiltä matkoiltanikin että olen ollut kovin naurulle altis mutta tämä oli kyllä oikeen sydämmestä kumpuavaa huutonaurua. Happi meinasi loppua eikä oikeen pystyssäkään meinannut pysyä. Sitten nauru muuttui itkuksi. Silmät vaan tulvivat vettä ja yhtäkkiä huomasin itkeväni vessan lattialla. Itku oli siis todella hyvää ja puhdistavaa ei suinkaan pahaa tai surullista. Sometin soi ja kaveri sieltä laitteli viestiä että missä luuraan? Oli kulunut vasta 35min sienten syömisestä ja olin jo ihan kujalla. Keräsin siinä itseni ja lähdin matkaan. piti tosiaankin istua reilu 20min junassa mikä ei ollut lainkaan nautinnollista koska sählätessäni unohdin kuulokkeetkin kotiin. selvisin kuitenkin junassa maisemia katsellen. Oli vielä kaikenlisäksi oikein kaunis sää:) hyppäsin junasta pois ja menin tutulle bussipysäkille mistä piti hypätä 10minuutiksi bussiin että pääsen kaverin oven taa. Bussissa iski jumalaton hätä. Täynnä ihmisiä, huutavia lapsia, ihmiset tuijottaa, ei jumalauta! laitoin kaverille viestiä ja tuiotin puhelinta koko matkan. Ahdisti aivan perkeleesti. Hyökkäsin bussista ulos pysäkillä ja lähes juoksin kaverin ovelle. henkeä ahdisti ja sydän hakkasi. Tripillä trippailu 0/5. kaveri avasi oven ja huomasi heti että olen ihan hädässä. menin sohvalle tasaamaan hengitystä ja pölisin ihan kummia. Oli sellainen kiusallisen rauhaton olo ja kaikki mitä sanoin kuulosti mielestäni tyhmältä. Ei tosiaan ollut hyvä olla ja tuntui että pitää lähteä sieltä kaverin luotakin kohta pois. Siinä sitten sain itseni kuitenkin rauhoittumaan kun mentiin sohvalle katsomaan telkkaria. käperryin siihen kaverin kainaloon ja yhtäkkiä iski! Pää siirtyi sekunnissa jotenkin niin avaruudellisen tyhjään tilaan ja koko ympäröivä maailma muuttui yhdeksi suureksi visuaaliksi. kaikki oli helvetin kaunista ja aivan kun sisällä olisi tapahtunut äänetön ydinräjähdys joka jätti minut leijailemaan unenkaltaiseen tyhjiöön. Siinä samassa tuli taas itku mutta ei samanlainen itku kuin aikaisemmin kotona vaan vuolas räkänaama huutoitku joka kesti ja kesti. Itkulle ei edes ollut mitään syytä tuntui vain kun kaikki "pahat henget" olisivat pyrkineet minusta ulos. itkin melkein kolme tuntia siinä kaverin sylissä ja hän ymmärsi ja paijasi päätäni koko tämän ajan. Tunsin ääretöntä turvaa kaverin sylissä ja kaikki tuntui niin aidolta. ei sitä pysty selittämään. Melkeinmpä koko matkan ajan olin hiljaa. välillä kaveri kysyi minun itkiessäni että vieläkö on hyvää itkua ja onko hyvä olla. Kysymyksiin vastasin mutta koko matkan ajan vaivasi se että kaikki sanomani tuntui minusta todella hölmöltä ja kiusalliselta. Niinpä ilmoitin kaverillekkin että haluaisin olla vain hiljaa. Meillä on kaverin kanssa hyvä suhde ja todellakin kyllä lähennyttiin ton reissun aikana. ohhoh. Ainiin, vielä se pitää mainita että kotona söin sen 3.5g ja kaverille otin mukaan vajaa 2g. Kaveri ei sitten halunnutkaan ottaa kun ajatteli että parempi hänen olla selvinpäin niin minäpä sitten söin ne hänenkin tattinsa. Eli kokonaisuudessaan tuli otettua sellaiset reilu 5g näitä omia poikia.

Olisi kiva kuulla onko jollekkin muulle iskenyt koskaan tälläistä itkua? kavereilla ei ole koskaan tullut eteen mitään samanlaista eikä itsellenikään. Tosiaan kun itku ei vaan loppunut ja se oli vuolasta ja lohdutonta ulvontaa. Sen pituinen se.
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: ziuziu - Marraskuu 05, 2016, 17:19
Aro Sus. Sillain. <3
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: Mente - Tammikuu 29, 2017, 15:03
Kaksi viikkoa sitten otin ensin 4,5 grammaa Golden Teachereita. Kahden tunnin jälkeen olo tuntui vaisulta, joten otin 2 grammaa lisää. Syy miksi tuntui vaisulta on se, että käytän Fluoksetiinia masennukseen ja Fluoksetiini blokkasi tehokkaasti psilosybiinin. Kuitenkin alkuannoksen ja buustauksen jälkeen tuli syvä rauhallisuuden tunne, värit olivat voimakkaammat ja puut näyttivät tanssivan hitaasti. Kuuntelin espanjalaista kitaramusiikkia ja katselin valokuvia. Tunteet velloivat ilosta syvään suruun. Ne kaikki tunteet tuntuivat uskomattoman kauniilta.

En ole ensimmäistä kertaa tekemisissä mielialalääkkeiden ja psilosybiinin kanssa, joten tiedän mitä odottaa.
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: Missy - Helmikuu 05, 2017, 11:42
Itsellä ovat annokset vakiintuneet 6-8g tienoille. Edellinen oli 7g ja rapiat, isoin nauttimani annos oli reilut 8g. Joskus tekisi mieli koittaa 10g, koska se on niin kaunis tasaluku, mutta tähän mennessä ei ole tullut sellaista fiilistä.

Ei ole tarjota mitään yhtenäistä yhden kerran trippistooria, koska hyvistä aikomuksista huolimatta kuvauksen kirjoittaminen on aina jäänyt. Hyvin suunniteltu ei taidakaan olla ihan puoliksi tehty... Koosteen voin kyllä rakentaa palasista jotka mielestäni löydän.

Tuo grammamäärä sieniä on, näin epäkunnioittavasti sanottuna, ihan jumalattoman iso kasa tunkea kurkustaan alas. Ensimmäisillä kerroilla koin niin kovaa pahoinvointia, että itse kuivattujen sienien tuoksun assosioin jo todella vahvasti nauseaan. Nykyään on jostain syystä tämä huono olo ja varsinkin oksentelu väistyneet kuvioista kokonaan. Sieneni nautin vähän erilaisin tavoin, mutta aina ruuan kanssa. Viime kerralla sekoitin sienenpalaset itsetehtyyn raparperikeittoon (oli muuten mainio vaihtoehto), joskus pidin sienimunakkaista (ei lisännyt pahoinvointia raskaudestaan huolimatta ja nousi ihan hyvin mikä vähän yllätti) ja yhdessä vaiheessa suosin mustikkajugurttia.

Voin tosin mainita että ekan tripin (kokonaisuudessaan n 2+2g muistaakseni) raju oksentaminen oli varsin mainio tapaus. Kun koin etten enää pystynyt pidättelemään oksennusta, nappasin tuopillisen vettä helpottamaan toimenpidettä ja lähdin vessaan. Eikun sormet kurkkuun nopeuttamaan toimituksen kulkua ja oksensin mahaa häiritsevän sisällön pihalle. Flegmaattisena nojailin vessanpönttöön kun yhtäkkiä huomasin miten pöntössä oleva kupliva massa rupesi muuttumaan ja kiemurtelemaan ja fraktalisoitumaan. Se oli niin hienoa että pitkän aikaa istuin siinä pönttöön nojaillen, ihmetyksessä oksennusta katsoen ja nauraen hillittömästi kaikelle, myös itse tilanteelle. Ehkä kaunein oksennus ever!

On ihan jännää ruveta havaitsemaan ensimmäiset tuntemukset. Jossain vaiheessa sienien ottamisen jälkeen saattaa tulla "shiiit, mitä menin tekemään"-fiilis, mutta ensituntemusten jälkeen mieli rauhoittuu ja kehon valtaa odotuksen tunne. Kehossa tuntuu hassuja repiviä fiiliksiä lihaksissa, äänimaailma muuttaa muotoaan ja värit muuttuvat kirkkaammiksi. Siinä vaiheessa on hyvä mennä fiilistelemään ja katselemaan sohvalta viltin alta katossa roikkuvaa tuikkulyhtyä. Hiljaisuus on asia, joka on tähän mennessä aina tuntunut parhaimmalta. Haluan olla itseeni käpertynyt ja vain... Tuntea. Siksi onkin kaikista hienointa jos saa olla aivan yksin ja rauhassa.

Kun tuikun ympärillä rupeaa kiemurtelemaan hentoisia lähes näkymättömiä kuvioita tunnen yleensä tarvetta vetäytyä sänkyyn turvaan. Lähinnä siksi että tiedän että pian sitä mennään. Sänky on ollut ihan paras paikka tähän mennessä, liikkuminen olisi henkilökohtaisesti ihan tuhoon tuomittu asia. Huvittava ehkä, mutta tuhoon tuomittu.

Jossain vaiheessa todellisuus rupeaa aina rapisemaan. Se on ehkä hienoin tunne ever. Kerran muistan miten silmät auki katselin kun todellisuus hajosi warp drive -tyylisiksi värikkäiksi valosäikeiksi. En voinut kuin nauraa ja tuntea pakahduttavaa riemua, niin vapauttava tunne, tunsin miten tahdoin koko todellisuuden murentuvan palasiksi. Niin se tekikin. Fyysinen kehoni katoaa, mieleni ajelehtii kehottomana tilassa jossa ajalla ja paikalla ei ole sijaa.

Matkalla lopulliseen päämäärään käyn usein vierailemassa monessa eri kohdassa hajonnutta todellisuutta. Olen tuntenut niin suurta yhteenkuuluvuutta muinaisten suomalaisten tietäjien kanssa, olen tietoisuutena käynyt rämeikön laidalla jonkinlaista naamiokasvoista poppamiestä tervehtimässä. Tietoisuuteni huomattiin, se oli hienoa. Tunsin tietoisuuteni astiaksi joka vastaanotti kirkasta tietoa, näki, koki ja tunsi. Samoin tunsin itseni jollain tavalla loistavan tätä valoa kuin majakka. Olin osa kokonaisuutta, ykseyttä, kaikkeutta. Leijuin keskellä kaikkea olevaa, kaikkea ollutta ja kaikkea mitä koskaan tulee olemaan.

Lopullinen päämäärä matkalle on yleensä täydellisen hajoamisen tila. Silloin en enää vieraile paikoissa, oleskelen täydellisessä tyhjyydessä. Tyhjyys on huono sana, tosin, koska tyhjyys ei ole koskaan tyhjää. Se on absoluuttinen rauhan ja täyttymyksen tila. Ainoita hetkiä elämässäni kun tämä kaaoksen- ja hälinäntäyteinen pää on saavuttanut hiljaisuuden ja levon. Muistellessani sitä hetkeä en voi olla tuntematta suurta ihmetystä ja rakkautta. Niin valtava rauha, niin valtava... Ei sitä osaa kuvailla. Maanpäällinen nirvana?

Jossain tässä vaiheessa saatan heräillä todellisuuteen. Olen esimerkiksi havahtunut siihen että makaan sängyllä mahallani kuin joku tripeillä oleva kampela, tuijottaessani eteeni. Tai siis sivulle. Olisin varmasti pystynyt liikkumaan jos olisin halunnut, mutta miksi olisin. Olin läsnä ajassa ja paikassa ja kuitenkin katseeni näki niin kauas, halki avaruuden, halki ajan ja paikan. Kaikki fyysinen oli niin kaunista. Ääriviivat sulavia ja valkohehkuisia, hehkuva ilma. Siitä vielä valuin jatkamaan olemistani jossain ihan muualla.

Jossain vaiheessa sitten säpsähdän yleensä hereille. Nousen istumaan, tuijottaen maailmaa. Edellisellä kerralla se tosin meni niin että havahduin hereille sängynpädystä ja tökin jotain outoa, esillä olevaa osaa itsestäni (maha, se oli maha) ja totesin että "kyllä, se olen minä".

Laskuissa sitten yleensä raahaan itseni vessaan tarkastelemaan itseäni ja maailmaani. On ollut hetkiä kun on tuntunut varmalta että kuolen, nojannut kaakeleihin ja vuorotellen nauranut ja parkunut räkä poskella kohtaloani. Joskus taas jälkikäteen ei tule oikeastaan ollenkaan negatiivisia tuntemuksia, olen vain ihmeissäni kaikesta kokemastani. Olen kokenut jälkikäteen myös kriisejä todellisuuden olemuksesta ja siitä miten eriytyneitä ja yksinäisiä me näissä kehon suomissa rajoissamme olemmekaan. Kaikki tämä kuuluu niin täydellisesti asiaan, ja olen kiitollinen siitä.

Yleensä tämän jälkeen kuluukin tunteja raajojaan ja mielenpalasiaan keräten. Pikkuhiljaa palikat päässä pääsevät niin hyvin paikoilleen kuin voivat, niiden järjestys nyt ei alkujaankaan ole kovin kehuttava. Raajojen ymmärtäminen kestääkin sitten vähän kauemmin, miten voi ihmisellä olla niin paljon ja pitkiä raajoja ja miten ihmeessä niitä pitäisi muka hallita.

Sellaisia ne yleensä ovat, matkani, yleistettynä kokonaisuutena. Rakastan! Ne ovat matka kotiin ja sisäiseen rauhaan.

Ehdottomiin alkuvalmisteluihin kuuluu kaikkien mahdollisten ahdistuksenaiheiden läpikäynti. Olen kovin helposti ja turhaan ahdistuva ihminen. Käyn päässäni läpi aiheet, teen etukäteen sen minkä täytyy (esimerkiksi maksan rästissä olevan laskun tai lähetän ystävälle viestin) tai löydän rauhoittavan vastauksen jolla voi sitten auttaa ahdistunutta trippiminääni. Ensimmäisten trippien aikana en tätä tehnyt, ja kun minulle näytettiin pyynnöstäni helvetti, se ei ollutkaan muuta kuin yhtäkkiä niskaan romahtavat ahdistuksenaiheet ja sen tajuaminen oli todella hieno asia. Se oli kovin hieno trippi myöskin, seikkailin Evil Deadin Army of Darkness -maisemissa. Siitä se helvetti-ajatus sitten lähti.

Mutta, loppukaneetti:

Ei ole olemassa hyvää matkaa tai huonoa matkaa. On vain olemassa Matka.
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: Meischel - Joulukuu 03, 2017, 15:10
Hyviä kuvauksia tällä palstalla. Heitän nyt omankin sekaan:

Päätin kokeilla tuossa viikko sitten Terence Mckennan suosittelemaa 5g hiljaisessa pimeydessä, kun jotenkin oli sellanen tunne, että nyt tarttee jotakin syvempää oppimista/resetointia. En tiedä onko mun kasvatuksista tulleet sienet olleet aina vähän vähemmän psilosybiiniä sisältävia, vai oonko vaan hard head, mut jollain 2g annoksilla ei o oikeen mitään vaikutusta tullut. Cubensiksia oon siis kasvatellu. Yleensä oon mennyt n. 4g annoksilla sieniä, kerran myös kokeilin MAOI:n kanssa ja sillon muistaakseni otin 3g. Joten päätin nyt, että otan sen 5g MAOI:n kanssa. Eli jauhoin eka 3g peganum harmalaa (Syrian rue) pippurimyllyssä jauhoksi ja heitin huiviin. Siitä noin 30min eteenpäin ja aloin popsia sieniä perään. En ehtinyt syödä niitä edes loppuun, kun alko jo kunnon humina käydä päässä, ei mennyt ku 10 minuuttia ja ne alko jo potkimaan. Ennen kestänyt ainakin sen 40 minuuttia, mutta nyt mentiin jo. Äkkiä loputkin sienet huiviin, alko kyllä *hieman* pelottaan, että onkohan tää nyt liikaa, kestänköhän mä tän? No, pimennysverhot kiinni, puhelin äänettömälle, korvatulpat korviin, vesipullo yöpöydälle ja sängylle makaamaan.
Ekana kiinnitän huomion ääniin. Kuulen päivän selvästi erilaisia piippauksia, poksahduksia, huminaa ja erilaisia elektronisia ääniä. Lopulta kuulen jo kauniin melodian soivan. Jonkun aikaa näitä ihasteltuani, alkaa näyt pyöriä luomien takana. Ensin yksinkertaisia värejä, joista muodostuu sitten erilaisia muotoja, hieroglyfejä ja esineitä. Nään yhessä vaiheessa jopa sargofagin lentävän näkökentän halki jonkin koneen/aluksen sisällä. Nyt alko kuumottaan. Tekee mieli avata silmät ja laittaa valot päälle, ihan hetkeks vaan, että saan todellisuudesta kiinni. Ei! Keskityn vaan hengittamaan syvään ja kohtaamaan kokemuksen.
Lopulta rauhotun, ja pystyn keskittymään taas. Nyt alan nähdä erilaisia maisemia, koneiden sisuksia. Tajuan, että en enää vaan nää niitä, vaan oon niiden sisällä. Erilaisista putkista ja värikkäistä metallisista levyistä tehtyjä muuttuvia huoneita/tiloja/maisemia joiden sisällä lentelen paikasta toiseen. Tää on eka kerta kun tunnen matkan aikana päätyväni johonkin toiseen paikkaan tai ulottuvuuteen. Silti tiedän koko ajan, että mun kroppa makaa sängyllä ja että pääsen palaamaan siihen ja omaan persoonaani millon tahansa, jos vaan liikahdan tai avaan silmäni, joten en välttämättä sanois tätä täydeks "out of body" kokemukseks, vaikka ajoittain en edes tunne mun kehoa ollenkaan. Jossakin vaiheessa löydän itteni jostakin sirkuksesta, jossa mulle näytetään erilaisia temppuja ja näytöksiä. En "näe" niitä sanan hmm... varsinaisessa merkitykksessä, mutta visuaalit ja koko homman tunne jotenkin kertoo/näyttää mulle näitä temppuja. Joka tapauksessa oon haltioissani.
Lopulta sirkus hiipuu, kuin liekki nuotiossa ja oon jossakin eri paikassa. Visuaalit ei enää muutu, vaan nyt ne on jämähtänyt tähän yhteen tilaan jonka sisällä oon. Jonkun aikaa tarkastelen tilannetta meditatiivisessa tilassa, en tartu yhteenkään ajatukseen, vaan katson vain mitä tapahtuu. Mutta kun mitään ei näytä tapahtuvan, niin tarraan kiinni johonkin ajatukseen ja se nostaa mut ilmaan. Rakennelmat ympärillä alkaa muuttaa muotoaan sitä mukaa, kun pääsen ajatuksessa pidemmälle ja kun lopulta tulen johonkin oivallukseen, tää konemainen rakennelma mun ympärillä hajoaa ja katoaa valkoiseen valoon. Ahaa! Tää oli jokin testi. Mutta niitä on lisää. Nyt oon taas erinäkösessä paikassa ja tunnelmakin on erilainen. Alan taas seurata ajatusta, eikä aikaakaan kun pääsen johonkin uuteen oivallukseen ja kone hajoaa taas. Sekoan laskuissa kuinka monta tasoa läpäsen, mutta jokaisessa tehtävä on vähän erilainen. Mun pitää ikäänku oppia katsomaan mun elämää aina uudesta perspektiivistä ja tajuta siitä jotain, niin pääsen seuraavalle tasolle. Tasot on kaikki erilaisia, yhdessä on selvästi sellanen kiero meininki, vähänku joku ilkikurinen, mutta samalla rakastava olento yrittäis ohjailla mun ajatusta vääriin suuntiin. "Mene tänne! Täällä on vastaus, tule kattomaan." mutta tiedän että se yrittää harhauttaa mua ja pääsen läpi senkin tason. Yhdessä on selvästi aikaraja, äänet ja visuaalit ympärillä muuttuu tasaiseen tahtiin kaaottisemmaks ja pelottavammaks, kunnes täpärästi tajuan senkin tason läpi.
Lopulta tunnen pääseväni läpi koko opetuksen ja siirryn pois pelialueelta. Nyt mielenmaisemani ylle on ilmestyny valtava varjo. Se on sieni. Tunnen sen läsnäolon. Tuun hieman surulliseks,  koska opin just äsken itestäni ja elmästäni monta asiaa, mitä en edes enää muista. Miten voisin käyttää näitä oivalluksia muuttamaan itteäni paremmaks ihmiseks, jos mä unohdin ne jo samantien kun tajusin ne? Ikäänku vastaukseksi sieni näyttää mulle paikan, jossa monimutkanen kone on toiminnassa. Erilaisia rakenteita kohoaa korkeuksiin, muuttuen koko ajan ja se rakentaa itseään. Vanhoja osia irtoaa ja niiden tilalle tulee uusia. Katson ylös korkeuksiin ja nään tän rakenteen päällä mun aivot. Tää paikka on mun alitajunta, tajuan. Kaikki mitä koen jää tänne muistiin. Vaikka en muista mitään mun tämäniltasia oivalluksia, niiden antama viisaus on kuitenkin rakennettu tänne ja sitä kautta kasvan ihmisenä, vaikken muistaisikaan suoraan mitä opin. Uskomaton helpotuksen tunne. Euforia. Läpäisin kaikki testit ja nyt sain palkinnoks uskomattoman rakkauden ja kiitollisuuden tunteen.
Nousen käymään kusella, ja meen sitten takas pimeyteen makoilemaan, mutten enää vaivu muihin maailmoihin.
Miettiessäni mitä just koin saa mut miettimään miksi mä sain kokea jotain tällaista? Jos jokainen ihminen sais edes kerran elämässään kokea tän kiitollisuuden tunteen, niin koko maailma muuttuisi täysin. Mietin omaa elämän tilannettani ja tajuan kuinka onnellinen mä oon. Mietin kavereitani ja suhteitani heihin ja alan itkemään. Itken ja itken vaikka kuinka kauan. Tuntuupa puhdistavalta. Räkä ja sylki valuu pitkin naamaa ja sänkyä kun poraan silmät päästäni. Tunnen yhtäaikaa niin montaa tunnetta, etten voi kun jatkaa itkemistä. Itken kiitollisuudesta, rakkaudesta, surusta, yhteenkuuluvuudsta, ilosta. Itken koska itkeminen tuntuu niin helvetin hyvältä. Pääten etten enää ikinä yritä piilottaa itkua, vaikka olisin kenen seurassa.
Lopulta oon täysin tyhjä, kun kaikki tunteet on huudettu ulos. En tiedä kauan siinä meni, en kattonu missän vaiheessa kelloa, mutta koko päivä tuntu humahtavan hetkessä.  Visuaaleja ei enää näy ja oon jo hyvän matkaa laskuissa. Loppuillan syön ja kattelen pari jaksoa Game of Thronesia ja kampean nukkumaan.

Ihmettelen näin jälkeenpäin, että en missään vaiheessa kokenu kuitenkaan täydellistä ego kuolemaa. Tiesin koko ajan kuka ja millainen olen, mikä on musta aika erikoista, koska kokemus oli muuten aika diippi ja voimakas. Voin suositella tätä Terencen taktiikkaa kyllä jokaiselle, joka on kiinnostunut itsensä henkisestä kehittämisestä ja mystisistä kokemuksista. Helppo tää kokemus ei ollu. Pari kertaa pelko ja ahdistus meinas päästä niskan päälle, mutta muistitin vaan itseäni koko ajan, että se on vain tunne. Miltä se tuntuu? Tarkastele sitä tunnetta ja muista hengittää syvään. Niin kauan kun hengität, niin ei o mitään hätää. Ja tärkeää on olla myös täysin paikallaan. Antaa mielen lentää, eikä ajatella, että oisko tässä asennossa hyvä, tai onko tyyny nyt hyvin. Oon aina tykännyt matkailla yksin, kun nää kokemukset on ollu mulle aina tosi henkilökohtaisia. Pääsen puimaan mun elämää, ajatuksia ja persoonaani kaikessa rauhassa ja jos siinä on joku kaveri vieressä, se menee vaan siihen "hei, tää on aika hassun tuntusta". Jos et oo ennen kokeillut, ja päätät kokeilla isoa annosta, niin muista, että se on todellakin ihan erilaista kuin pienemmillä annoksilla matkailu, ole valmis. Mutta siitä voi saada ihan hirveesti irti, mä opin kiitollisuutta, empatiaa ja rakastamista ihan uudella tasolla :) Ajattelin seuraavaks kokeilla ottaa 6g cubensista ja taas 3g Syrian rueta, kun kestin vielä ton annoksen ja tiiän nyt myös vähän enemmän millasta se voi olla. Kokeillaan kepillä jäätä ja katotaan kuin pitkälle päästään ^^.
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: tami - Maaliskuu 25, 2018, 23:39
Ajatuksia isompien annosten ottamisesta ilman sitteriä?
Sieniä on tullut syötyä ehkä 20krt, yleensä kavereiden kanssa annoksella 1-1,5g silokkeja. Yksin on tullut tripattua 4 kertaa, isoimmillaan 2g annoksella. Sienet toimivat noilla annoksilla hyvin (1,5g egon pois hälventyminen ja koko näkökenttä täynnä visuaaleja niin ettei eteensä nää). Kokemukset tuntuvat olevan aika vaihtelevia, esim. 2g trippi selvästi heikompi/harmonisempi, edellinen 1,5g oli todella intensiivinen ja sekava (tämä tosin paaston jälkeen).
Kai tässä yritän kysellä että uskaltaisiko ottaa yksin seuraavalla kerralla vaikka 3g vai onko se "liikaa" ja tarvitaanko sitteriä noille ekoille oikeasti isommilla annoksilla tehtäville tripeille?
Tarkotuksena makustella tota 3g trippiä ja seuraavaksi ottaa mahdollisesti 4g riippuen miten se sujuu :D
Otsikko: Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
Kirjoitti: Pehmo - Maaliskuu 26, 2018, 11:30
Jos sinulla ei ole ollut aikaisempien trippien kanssa mitään ongelmaa, niin en näkisi mitään syytä miksikö et voisi ottaa 3 tai 4 grammaa seuraavilla kerroilla. Huolehdi vain hyvästä set & settingistä ja lähde matkalle :)