Kirjoittaja Aihe: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla  (Luettu 32400 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Lähiötonttu

  • Viestejä: 140
    • Profiili
Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
« Vastaus #15 : Tammikuu 16, 2012, 19:51 »
Liittyy siinä määrin aiheeseen, että laitan tähän eli lääketeollisuuden tuottama mao estäjä + sienet.

Naapurilla on hyviä kokemuksia moclobemid (yhdeltä kauppanimeltään aurorix) + sienet yhdistelmästä. Tuolla tavalla sienet tuntuisivat muuttuvan melkein joksikin uudeksi substanssiksi. Mieli on kirkas ja jollain todella radikaalilla tavalla avoin. Jotkut puhuvat että noin vaikutukset muistuttavat hyvin paljon DMT:tä, mutta naapurilla ei ole vertailukohtaa niin en osaa sanoa. Reissun kesto lisääntyyä merkittävästi ja annokset eivät ole oikein vertailukelpoisia enää vaan sieniä voi ottaa huomattavasti enemmän kuin normaalisti. Tuo kyllä nussii aivot aika pahasti (mikä tuntuu seuraavan viikon) ja pintaan tullut materiaali on siinä määrin vahvaa että aikaa toipumiseen ja prosessointiin pitää varata reilusti. Jos nyt kuitenkin takana on kokemusta näiden substansisen kanssa pelleilystä vähän enemmän niin tuota voisi melkein suositella varauksella.

Täällä vähän vastaava hehkutus:

http://www.bluelight.ru/vb/threads/512659-Mushrooms-Moclobemide-Experience-Magical-trip-of-a-lifetime

« Viimeksi muokattu: Tammikuu 16, 2012, 23:42 kirjoittanut Klonkku »

Poissa Ilviselmä

  • ihmekös tuo
  • Viestejä: 548
    • Profiili
Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
« Vastaus #16 : Helmikuu 20, 2012, 02:05 »
4g on oma kattoni. Tuntuu, että isot annokset psykedeelejä sysäävät mut aika poikkeuksetta tekemisiin perimmäisen epävarmuuteni ja itseinhoni kanssa. Neljän gramman kokemukseni oli todella rankka, pelottava ja vastenmielinen, mutta kuitenkin jo kokemuksen aikana jälleensynnyin varsin tuoreeseen, myönteiseen, elämäntäyteiseen tilaan.

Muutama viikko sitten otin ison läjän happoa. Turpaan tuli. Kirjoitin kokemuksestani kuvauksen; paljolti kirjoitelmani yltää koskettamaan myös isoja sieniannoksia.

Viime aikoina on tuntunut siltä, että jokin mussa ja tavanomaisissa trippipuitteissani kitkastaa. Jotenkin en ole saanut heittäydyttyä pimeyteeni täysin antaumukselliselta, koska olen pelännyt sitä tai tätä. Sen seurauksena on alkanut tuntua, että ehkä isoja annoksia, tai trippailua muutenkin, olisi taas syytä harjoittaa yksinäisyyden sijaan ennemminkin luotettavassa, rakastavassa seurassa joka muistuttaa että on ihan ok olla ja kokea tää. Ja päästää irti. Ja antaa pimeyden pyyhkiä yli.

Poissa Tattiritari

  • Slaavish warrior
  • Viestejä: 310
    • Profiili
Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
« Vastaus #17 : Helmikuu 21, 2012, 13:44 »
3g taitaa olla suurin ottamani eilen, nappasin 3 konvehtia huiviin ja lasillisen sitrus mehua.

Mielenkiintoinen fiilis tulee kun nousujen huipulla lähde suihkuun, tulee joku piikki ja alkaa nauramaan hämmennyksestä että alkusoittoa egon pirstoutumiselle.
Nyt ollut sillein että melkein joka viikonloppu on tullut otettua ~2.5 annos alkoholin sijaan että maha pienentyisi haha... innotuin taas pitkästä aikaan ottamaan kun ennen tammikuun ensimmäistä ottamista viimeeksi otin vuosi sitten, mukava oli palata takaisin "kotiin" ja tutkailla itseään uudesta näkökulmasta, tulihan tuota tirautettua kyynel kun pidin pienen briiffin itselleni omasta parisuhteesta, uskomatonta kuinka maltillinen nainen minulla on ollut jo melkein 5 vuotta! Tripin laskettua siivosin kaikki omat harraste roinat kaappeihin pois näkysältä, kyllä oli hieno fiilis tehdä jotain tollaista ajatuksella kun ennen se on ollut sellaista "ääh emmä jaksa ku ylihuomenna käytän niitä muutenkin".

Sienet on siitä hienoja että oikeasti opettavat kokoajan ja valistavat, tuo vuoteen sieniä ottaminen johtui lähinnä siitä että olin eksyksissä elämän suhteen, varmaan jonkunlainen masennus kun mietin elämän kestoa ja mitä sitten tapahtuu kun henki menee. Viinalla tuota sai tyrehdytettyä ja silloin oli helpompi hyväksyä tosiasiat, mutta isukin kanssa pohdiskelemisen jälkeen tulin siihen tulokseen että onko sillä väliä että tulenko takaisin tähän maailmaan edes vaikka rakkaat jää taakse? Ja kyllä se elämä jatkuu jossain muodossa vaikka keho lopettaa toiminnan. Tämän jälkeen ollut häkellyttävän hyvät fiilikset nyt monta kuukautta ja alkoi taas sienet maistumaan, sain mentorointia jopa laihduttamiseen kun sekoittelin lidlistä ostettua perunajauhetta veteen... perkeleen hiilihydraatti jauhe + vesi + rasva ja sokeri että maistuisi edes joltain! :) Tuon masennus episodin takia en ole täällä kyennyt käymään.

Olen tullut siihen tulokseen että pienemmät annokset sopii viihdekäyttöön ja isompia annoksia pitää ottaa jos tahtoo itseään parantaa jollain tapaa ja auttaa itseään ymmärtämään.
Karma kiertämään jos olin avuksi!

Poissa Lähiötonttu

  • Viestejä: 140
    • Profiili
Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
« Vastaus #18 : Helmikuu 21, 2012, 14:06 »
Olen tullut siihen tulokseen että pienemmät annokset sopii viihdekäyttöön ja isompia annoksia pitää ottaa jos tahtoo itseään parantaa jollain tapaa ja auttaa itseään ymmärtämään.

Vähän samalla tavalla ajattelisin. Viiden gramman paljastama todellisuus ei ole oikein sellaista mitä ihmiset noin yleisesti viihteeksi mieltävät. Pari grammaa pilven kanssa on lähempänä ihmisten konseptiota hauskanpidosta. Viiden gramman tasolla egon defenssit ovat aika heikoissa ja ihminen joutuu kohtaamaan arkisesti yleensä pinnan alla olevia asioita. Tämä ei tarkoita että kaikki vastaan tuleva olisi negatiivista, päinvastoin voi löytää itsestään valtavan positiivisiakin asioita. Joskus nuo negatiivisetkin aspektit löytävät katharsisen vapautumisen kokemuksen aikana jos niille kykenee avautumaan. Kannattaa nyt ainakin kerran kokeilla kunnon annosta. Kunhan nyt varmistaa ettei ulkomaailman kanssa tarvitse olla vaikutuksen aikana kovin aktiivisesti tekemisissä.

Noi isot annokset ovat tietyssä mielessä helpompiakin koska pienemmillä annoksilla ylös tunkeva materiaali voi muovautua ahdistukseksi ja kielellisiksi luupeiksi, jotka ovat sitten erittäin epämiellyttäviä kokea, mutta eivät yleensä ratkea katharsisesti.


Poissa Ilviselmä

  • ihmekös tuo
  • Viestejä: 548
    • Profiili
Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
« Vastaus #19 : Helmikuu 21, 2012, 15:19 »
Noi isot annokset ovat tietyssä mielessä helpompiakin koska pienemmillä annoksilla ylös tunkeva materiaali voi muovautua ahdistukseksi ja kielellisiksi luupeiksi, jotka ovat sitten erittäin epämiellyttäviä kokea, mutta eivät yleensä ratkea katharsisesti.
Täällä esiintyy kielellisiä luuppeja, tai ainakin yritystä muodostaa sellaisia, annoskoosta riippumatta. Isommilla annoksilla kyllä jossain pisteessä käy yleensä aika vaikeaksi muodostaa lauseita, mutta siltikään automaation kaltainen pyrkimys tehdä niin ei haihdu poies.

Poissa Arvalis

  • Viestejä: 844
    • Profiili
Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
« Vastaus #20 : Helmikuu 21, 2012, 20:15 »
Mitäköhän mä otin. Kuusi-seitsemän grammaa cubensiksia, parissa erässä. Ensin otin vähän yli kolme ja sitten otin seuraavaksi kerraksi varatun satsin myös, noudattaen Terence-sedän neuvoa "When in doubt, double the dose."

Tarpeeksi se oli.
"Instant gratification takes too long."
-- Carrie Fisher

Poissa Ilviselmä

  • ihmekös tuo
  • Viestejä: 548
    • Profiili
Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
« Vastaus #21 : Helmikuu 21, 2012, 21:43 »
Musta tuntuu, että isojen annosten mahdollistama "totaalinen egokuolema", käsitemaailman ja rajapintojen totaalinen liukeneminen, on mulle tosi kynnyksellinen ja vaikeasti löytyvä juttu siksi, kun mä olen persoonaltani niin hiton taipuvainen ja kaipuvainen ylläpitämään kytkentöjä kanssaihmisten ja "konsensustodellisuuden" kanssa. Siinä vaiheessa, kun tuntuu että kaikki alkaa liueta käsistä, ujuttaudun paradoksaalisesti yltiöitsekriittiseen, kontrollifriikkiin tilaan, ja kaikki saastani tulee silmille, ja mä olen voimaton sen edessä.

Tunnen selvästi että just noina hetkinä ois valtava potentiaali kasvaa, mutta mä olen silloin usein myös niin poukkoileva ja vauhkona, etten vaan saa upottauduttua. Helposti kans tulee silloin mieleen se miltä mä muiden silmissä näytän jos mä jäänkin siihen tilaan kuolaavana urpona ikuisiksi ajoiksi. Minä, joka on monta vuotta tehnyt psykedeeliaktivismia, sit mä oonkin yhtäkkiä pilannu niillä kaiken. Tässä vasta esimerkki. Ei oo ihan helppoa, kun on niin hirveä näyttämisen ja todistelun halu. Kelaan hetkittäin niin saatanasti sitä, mitä musta ajatellaan, samaistun sosiaalisiin roolileikkeihini. Yltiösosiaalisuus ja suuri diplomatiankaipuu elämässä noin yleisesti muodostaa tietynlaisen vankilan.

Selvin päin tarkasteltuna ei näytä ollenkaan todennäköiseltä, että tonsuuntaiset pelot ois oikeesti erityisen aiheellisia, mutta myrskyn silmässä sitä helposti antaa neurooseilleen rutosti valtaa.

Käytännöllisiä ehdotuksia, sen lisäksi että trippais seurassa joka rohkaisee menemään suoraan kohti?

Poissa Sclerotia

  • Viestejä: 162
    • Profiili
Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
« Vastaus #22 : Helmikuu 21, 2012, 21:44 »
Meinasin aloittaa ketjun egon kadottamisesta, mutta ehkä keskustelu siitä voisi sisältyä tähän ketjuun.

2 viikkoa sitten eräs henkilö otti 4,5g cubensiksia ja nousujen jälkeen savut voimakasta sativaa.
Tämä tapahtui yksin kerrostaloyksiössä keskellä kaupunkia.

Meno huoneessa oli melkoista ilotulitusta jo ennen savujen ottamista, ja savut voimistivat kokemusta entisestään. Paikat vääntyili ja venyili.
Jonkin aikaa savujen jälkeen tuntui, että koko todellisuus olisi kadonnut hetkeksi. Kaikki muuttui oudoksi hieman fraktaalimaiseksi mössöksi, ja aloin vähitellen unohtaa kuka olen ja missä olen.
En ollut ajoittain varma miten päin olen, tai missä asennossa olen, ja osaksi tämän takia pidin kovasti kiinni tästä todellisuudesta. Pelkäsin, että kaadun ja satutan itseäni.
Tilanne oli kohtalaisen ahdistava. Välillä näkökenttään osui huoneeni ikkuna, ja pystyin erottamaan ulkona näkyvän maailman. Tämä auttoi pysymään tässä todellisuudessa. Tämä kamppailu kesti ehkä 20 minuuttia, tai ehkä tunnin. Ajantaju oli melkolailla kadonnut. Jokatapauksessa tilanne tasaantui, ja olin taas huoneessani kuuntelemassa musiikkia. Loppuajan trippi oli sitä mihin olin jo tottunut. Miellyttäviä visuaaleja, kaunista musiikkia ja pientä euforiaa.
Tripin jälkeen ajattelin, että ovi toisiin todellisuuksiin olisi ollut auki, mutta en vielä uskaltanut kulkea siitä. Ja arvelen, että ahdistusta saattoi lisätä nousujen jälkeen poltettu sativa. (siis muutenkin kuin trippiä voimistavana)

Lueskelin hieman kokeneempien kokemuksia netistä, ja kyse oli mitä ilmeisemmin egon katoamisesta. Tai ainakin egon katoaminen oli lähellä.

Kiinnostus isoihin annoksiin lisääntyi, ja seuraava annos voisikin olla 6g.
Tässä pari shroomeryn ketjua aiheesta.
http://www.shroomery.org/forums/showflat.php/Cat/0/Number/1086809
http://www.shroomery.org/forums/showflat.php/Number/13735794
Moni suosittelee kokeilemaan isoja annoksia yksin. Mitäs mieltä taikasieniläiset ovat tästä asiasta?

Poissa Tattila

  • Viestejä: 70
    • Profiili
Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
« Vastaus #23 : Helmikuu 22, 2012, 00:36 »
YKSIN!!! Ehdottomasti, mutta kuitenkin niin, että on mahdollisuus saada apua, jos tripistä tulee katastrofi. Itse kun en hae mitään viihteellistä, vaan sitä jotain suurempaa ymmärrystä niin nämä ns. isot annokset, ovat aika perus settiä.
Psykedeelit-elämä, Dissosiatiivit-kuolema.

Poissa Arvalis

  • Viestejä: 844
    • Profiili
Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
« Vastaus #24 : Helmikuu 22, 2012, 05:15 »
Käytännöllisiä ehdotuksia, sen lisäksi että trippais seurassa joka rohkaisee menemään suoraan kohti?
Neljä grammaa ei riitä. Jos mielii kokea totaalisen dissoluution, niin tulee syödä niin isoja annoksia, että oikeasti vähän pelottaa. Ainakin yli kuusi grammaa. Ehkä enemmän. 10 g riittää varmasti.

Noilla annostuksilla ei settingillä ole enää mitään merkitystä, koska kyky vastaanottaa aisti-informaatiota katoaa valkoiseen valoon, kehoaan ei enää tunne ja kielellinen käsityskyky assimiloituu ajattomaan totuuteen.

Luultavasti tripin sisällöstä ei muista muuta kuin nousut ja laskuvaiheen, mutta tietynlainen syvän oivaltamisen tunne tulee olemaan kaikessa läsnä.
"Instant gratification takes too long."
-- Carrie Fisher

Poissa Diviner

  • Viestejä: 23
    • Profiili
Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
« Vastaus #25 : Helmikuu 22, 2012, 14:44 »
Lainaus
Neljä grammaa ei riitä. Jos mielii kokea totaalisen dissoluution, niin tulee syödä niin isoja annoksia, että oikeasti vähän pelottaa. Ainakin yli kuusi grammaa. Ehkä enemmän. 10 g riittää varmasti.

Portaittain suosittelisin kuitenkin lähestymään näitä "heroic-doseja". Itse kokenut jonkin asteista depersonaloitumista ihan sativan voimin, siksipä suuret psykedeeliannokset jännittävätkin. Aluksi tunsin olevani surullinen, vaikka minulla ei ollut mitään syytä olla suru puserossa. Mielessä lähinnä, että jos tunnen surua ilman syytä, olen yhteydessä kollektiiviseen mieleen. Hetkittäin todellisuus tuntui vähemmän todelliselta. En siinä mielentilassa tullut kysyneeksi seurueelta oliko jollain heistä syytä olla surullinen. (tiedostamatonta empatiaa?) Kerroin kavereilleni, että menen lepäilemään. Muutaman tunnin itsetutkiskelu auttoi taas palaamaan tähän todellisuuteen. Olin nauttinut pienimmän annokseni semejä (alle 0,5 g) muutama päivä ennen sativaisen polttelua ja pilveenkään ei juuri toleranssia tuolloin ollut. Uskon, että kyseessä oli kaksisuuntainen mielialahäiriö. Selvänä en ole mitään vastaavaa kokenut, enkä toivottavasti koekkaan, en tiedä kestäisinkö.
"Jos ihminen pääsee käsitteellisen ajattelunsa rajoille ja kokee elävästi ja syvästi, varmaakin varmemmin, että nyt hän vasta on todellisuuden tuntumassa, silloin ei ole kysymyksessä pako mihinkään. Pikemminkin se on unesta heräämistä."

Poissa Ilviselmä

  • ihmekös tuo
  • Viestejä: 548
    • Profiili
Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
« Vastaus #26 : Helmikuu 23, 2012, 08:58 »
Uskon, että kyseessä oli kaksisuuntainen mielialahäiriö. Selvänä en ole mitään vastaavaa kokenut, enkä toivottavasti koekkaan, en tiedä kestäisinkö.
Eihän ko. häiriötä taideta ihan niin määritellä, että jonkun yksittäisen päihtymyskokemuksen aikana (tai akuutisti sen jälkeen) on jotain oireita?

Muutenkaan en kyllä välttämättä näkis syytä alkaa kutsua odottamattomia, käsittämättömiä tai ääripäisiä tunnetiloja miksikään häiriöksi, jos niistä ei ihan oikeasti ala olla elämälle laajamittaisempaa haittaa.


Oon tässä pureksinut aiempaa postaustani, totaalisen liukenemisen kaipuuta ja niin edelleen. Että osittain ongelma on myös se, että yritän tavoittaa käsitteellisesti kokemuksen, joka ei ole käsitteellistettävissä. Kyllä tossa viime kokemuksessanikin oli hetki, jona havahduin, että ai niin, minä olen tässä, mikä minä olen, mistäköhän tähän materialisoiduin. Vähitellen palauduin tähän maailmaan... jostakin. Ehkä enemmänkin se, mitä ajan takaa on, että haluan kehittää kykyäni päästä irti, ottaa pelkoni ja epävarmuuteni vastaan, antautua kokemaan rankkoja sisäisiä tiloja ja samalla kuitenkin luottaa enemmän.

Poissa Diviner

  • Viestejä: 23
    • Profiili
Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
« Vastaus #27 : Helmikuu 26, 2012, 18:07 »
Lainaus
Eihän ko. häiriötä taideta ihan niin määritellä, että jonkun yksittäisen päihtymyskokemuksen aikana (tai akuutisti sen jälkeen) on jotain oireita?

Joo, ei. Kyseinen häiriö vaan kuvaa tuota tilaa aika hyvin.
"Jos ihminen pääsee käsitteellisen ajattelunsa rajoille ja kokee elävästi ja syvästi, varmaakin varmemmin, että nyt hän vasta on todellisuuden tuntumassa, silloin ei ole kysymyksessä pako mihinkään. Pikemminkin se on unesta heräämistä."

Poissa Mik.is

  • Viestejä: 1 039
    • Profiili
Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
« Vastaus #28 : Maaliskuu 09, 2012, 13:04 »
Törmäsin tällaiseen podcastiin, jossa haastateltava kertoo käyttävänsä suuria annoksia n. 20-30grammaa. Aika mystisillä leveleillä liikutaan.

http://in-a-perfect-world.podomatic.com/entry/2012-02-06T16_03_11-08_00

Poissa Normijätkä

  • Viestejä: 47
    • Profiili
Vs: Psilosybiinisienet suurilla annoksilla
« Vastaus #29 : Huhtikuu 03, 2012, 13:46 »
Tripin aikana olin muun muassa aivan varma että olin tullut joko hulluksi tai jumalaksi, uskoin olevani ainoa oikeasti tietoinen olento maailmassa (trippikaverini olivat vain sienistä johtuvia älykkäitä avaruusolentoja). Tästä tietenkin seurasi se että koska minulla ei ole kokemusta tai havaintoa maailmasta jossa minua ei ole olemassa täytyy minun siis olla kuolematon, jotta maailma olisi olemassa.

Erittäin tuttua settiä.