Meikäläistä ihmetyttää salvian vaikutuksissa eniten tuo tunne, että jokin vetää takavasemmalle. Kovin monet on kuvailleet just sitä samaa. Miksi aina vasemmalle? Miksei se vedä koskaan oikealle? Ekaa -ja tähän mennessä ainoaa, kertaa salviaa polttaessani tunsin kanssa jonkin vetävän mua taaksepäin ja kovaa, mutta veto oli siis suoraan taakse, eikä takavasemmalle.
Kerron tähän vähän tuosta kerrasta:
Eli olin kaverini kanssa Amsterdamissa, missä ostin yhdestä smart shopista 10x salviaa. Mentiin läheiseen puistoon salvian, muutaman ganja gramman ja parin oluen kanssa ja etsittiin mahdollisimman rauhaisa mesta. Tällainen löytyi erään suuren puun alta pienen tekolammen rannalta. Istuttiin nurtsille. Smart shopin myyjä oli suositellut 0.25 gramman annosta ja salvia myytiin 0.5:n gramman setissä, joten kauhaisin piipulla pussista puolet ja valmistauduin polttamaan.
En ollut lukenu salvian vaikutuksista oikeastaan mitään tuolloin. Jotenkin olin saanut kuvan, et se olis suhteellisen mieto vaikutuksiltaan. Varmaan koska tiesin vaikutusajan olevan todella lyhyt. Odotin jotakin pientä värien näkemistä ja kummallisia ajatuksia, mikä nyt jälkikäteen vähän naurattaa. Noh, imutin piippullisen kitusiin ja pidättelin hengitystä sen ~30 sekuntia, jonka jälkeen puhalsin savut ulos. Koitin alkaa jutella jotain kaverille, mutta muutamassa sekunnissa se ajatus karkasi päästä. Maailma alkoi pyöriä pystysuunnassa hulluna silmissä ja aloin tuntea voimakasta vetoa taaksepäin, kuin jokin käsittämättömän valtava voima olis vetänyt mua pois tästä todellisuudesta. Sain ojennettua käteni ja henkäisin kaverilleni: "Pidä mut täällä!". Kaveri otti lädestä kiinni, etten tippuisi kokonaan tästä maailmasta, tosi romanttista. Aloin unohtaa tilanteen ja syyn ja seurauksen. Koko historia pyyhkiytyi ja lensi uloshengitetyn savun mukana jonnekin kauas pois. Oli vain tämä hetki ja se hetki oli kaaottinen. Silmissä pyöriminen loppui, jonka jälkeen maailma muuttui täysin kaksiulotteiseksi. Vähän ku ois taulua kattonu. Tilanne tuntui riistäytyvän täysin hallinnasta. Viimeisillä arkitajunnan rippeillä sain vielä sanottua "Hei. Mitä v*ttua?". Sitten unohdin kuka, tai mikä olin, missä olin, miksi olin, tai mitä oli oleminen ylipäänsä. Näkökenttä räjähti visuaaleihin. Ääreisnäössä näin vain kummallisia limittäisiä nauhoja jotka jättivät vain näkökentän keskiosaan kapean kaistaleen, jonka läpi näin kaksiulotteisen maailman. En osaa sitä lyhyesti oikein selittää, mutta jos olet Windows 95:lla vetänyt hiirellä error-ikkunaa ympäri näyttöä, niin tiedät kuinka se jättää itsestään "kopioita" niin, että näet keskellä sen yhden ikkunan ja sen ympärillä vain niiden kopioikkunoiden reunat. Vähän samalla tavalla näin maailman salvioissa. Näytti kuin olisin ollut jossakin putkessa. Tuntui, kuin tämä maailma, jonka koemme kaikilla aisteillamme ja jonka osana myös itse olemme olisi jakautunut ohuisiin paperiarkkeihin. Silloin kun paperiarkit ovat peräkkäin kiinni toisissaan, koemme ajan kulun ja ylipäänsä ymmärrämme jatkuvuuden. Muistamme mitä tapahtui edellisessä arkissa ja näemme jo seuraavan ja osaamme varautua sen tapahtumiin. Nyt nämä paperiarkit alkoi irtautua toisistaan ja olin tipumassa niiden väliin jäävään tyhjyyteen. En ollut kosketuksissa edelliseen arkkiin, joten mulla ei ollut aavistustakaan mitä oli tapahtunut ja näin seuraavan arkin vain vaivoin tän kummallisen putken läpi, mutta olin siitäkin tippumassa, joten en tiennyt edes mitä odottaa. Kaikki mitä vielä näin tästä maailmasta muuttui sarjakuvamaiseksi. Kaverini, jota en edes tunnistanut muuttui ilkeän näköiseksi. Sen naama vääntyi samanlaseen ilkeään hymyyn kuin Grinchillä. Tajusin, että tän ilkeän tyypin täytyi olla kaiken tän kaaoksen aiheuttaja, koska se selvästi piti hauskaa mun kustannuksella. Yritin kysyä, että miksi hän tekee tämän minulle, mutta en saanut sanaa suustani, koska en edes tuntenut, enkä käsittänyt että mulla kroppa, tai mikä se semmoinen edes on. Yritin kai jotenkin telepaattisesti kommunikoida, mutta äkkiä selvisi, että joko tämä ilkeä heppu ei kuullut mua, tai ei vain yksinkertaisesti välittänyt aneluistani. Vakuutuin, että tän ukon täytyi olla jokin sirkustirehtööri, joka piti mua vetonaulana jossakin kaaottisessa sirkuksessa ja nyt hän näytteli minua koko maailmalle. En pystynyt liikkumaan tai puhumaan, jouduin vain alistumaan kohtalooni.
Kun sitten yhtä nopeasti kuin vaikutukset alkoivat, ne myös loppuivat. Pääsin pois putkesta ja maailma vetäytyi takaisin kolmiulotteiseksi, siis ihan kirjaimellisesti näin, kuinka syvyys ulottuvuus hitaasti venyi pituus- ja leveys ulottuvuudesta. Se oli ihan uskomattoman näköistä. Meni hetken aikaa ennenkuin muistin missä oli. Uskomattoman huojentunut olo, se loppui! Mitä ikinä äsken tapahtuikaan... Jouduin ksymään kaverilta, että poltinko mä sen salvian jo, koska en muistanut ollenkaan polttaneeni. Kysyin myös, että oltiinko me lähdetty kahdestaan tänne Damiin. En vain muistanut oltiinko me kahdestaan siellä reissulla, kun pätki vielä niin pahasti. Akuutti vaikutus kesti suunnilleen 5 min ja siitä pikkuhiljaa muistin palattua ja muutenkin tilanteen rauhoituttua yhteensä noin 15 min. Olin kyllä ihan ihmeissäni ja nauratti niin perkeleesti koko episodi. Se oli myös korkkaus meikäläisen psykedeeli kokemuksille. Kerta laakista vaan pää edellä syvään päätyyn
no, onneks kuitenkin oli vaikutuksiltaan niinkin lyhyt kestoinen.
Mutta tosiaan, kannattaa ehdottomasti ainakin ekalla kerralla olla se trip sitteri mukana, koska itellä ainakin meni langanpäät niin solmuun, että olisin varmaan yrittänyt juosta pakoon, jos olisin vaan voinut liikkua vaikutuksen alla. Oli se sen verran jäätävä kokemus, mutta nyt kun on jo edes vähän enempi kokemusta tuosta psykedeelisestä tilasta, niin olis tosi mielenkiintoista kokeilla salviaa uudestaan. Ehkä vielä jonain päivänä palaan Amsterdamiin...
Edit: tulipa pitkä...
