En ainakaan ole nähnyt näistä mitään dataa, arvailla toki voi. Nyt aletaan riipimään jo niitä pahnanpohjimmaisiakin tutkareita markkinoille ja mitään takuita siitä etteikö sekaan alkaisi ihan aidosti myrkyllistä tavaraa eksyä ei ole.
Jonkin verran ns.
clandestine chemistry -foorumeilla hengailleena tiedän varmaksi, että psykofarmakologinen underground noudattaa
rationaalisen lääkekehitystyön periaatteita ja mahdollisesti toksisisia metaboliitteja tuottavia aineita sekä epämääräisiä synteesiketjuja kritisoidaan ankaraan sävyyn. Uusia aineita suunnitellaan
rakenne-aktiivisuus-vuorovaikutus -analyysien pohjalta ja haitallisia elementtiä välttäen. Ihan samat käytännöt siellä on kuin lääkekehitystyössä yleensä, GC/MS-analyysejä ja rottakokeita myöten.
Tämä ei tietenkään merkitse sitä, että kaikki markkinoilla oleva tavara olisi käynyt läpi laaduntarkastustoimenpiteitä, mutta johonkin voi sentään luottaa.
En ainakaan ole kuullut sellaisista synteettisista fenetyyliamiineista ei kellään ole tietoa.
[...]
Tryptamiinit tuskin ovat toksisia, mutta fenetyyliamiinien kohdalla on aika lailla arvailua.
Kyllä
sitä aineistoa on
ihan saatavilla. Itse olen nähnyt ihan vakuuttavia määriä toksikologista ja farmakodynaamista dataa ja osaan sanoa melko varmaksi, että useimmat 2C- ja DO*-sarjan fenetyyliamiinipsykedeelit ovat melko turvallisia. Niiden reseptoriaffiniteetit ja metaboliaväylät ovat hyvin pitkälti samanlaisia kuin luonnosta saatavilla olevilla psykedeeleillä.
Monia markkinoilla olevia yhdisteitä suunnitellut Alexander Shulgin nimenomaan suunnitteli aineita, jotka näki suorana jatkeena jo tunnetuille aineille, eikä lähtenyt sotkemaan pakkaa ylimääräisillä substituutioilla ja keholle vierailla kemikaaleilla. Shulgin elää ja voi hyvin, vaikka ikää on jo 86 vuotta ja trippejä takana tuhansittain. Olen tosin ounastellut, että miehen viimeaikaiset läppäviat ja silmäsairaudet voisivat olla seurausta 5-HT
2*-agonistien pitkään jatkuneesta käytöstä - mutta jos näin on, niin ihan samaten runsaasti sieniä popsimalla saa rikottua hermostonsa.
Nicholsin ryhmän kehittämät, raskaan sarjan dragonFLY-yhdisteet sen sijaan voivat olla joissain tapauksissa hyvinkin haitallisia (johtuen lähinnä pitkäikäisestä täysagonistivaikutuksesta) ja tästä syystä olenkin pidättäytynyt kokeilemasta niitä. Mutta dragonFLY:t suunniteltiin reseptoritutkimuksia varten ja
niiden ei ollut koskaan tarkoitus karata labrasta.
