Tää on mun mielestä kauheen hauska topikki, tulee mieleen vähän ala-asteen pojat koittamassa ostaa sytkäriä kioskilta
No, kuitenkin, pakko myöntää, et sen verran tuli itekkin mietittyy, et kysyyhän ne siellä apteekissa. Ja tarkistin toki, että saako halvalla netistä. En alkanut ostelemaan tosin mitään sadan kappaleen tukkupakkauksia. Aina kun vielä pitää varmistella, ni mietin et jos ne kysyy, niin tokaisen et "Sienten kasvatukseen". Tuohon odottaisin sellaista "aha" vastausta. Toisaalta, jos mielenkiintoa löytyisi enemmän, niin voisin mielelläni kertoa kaiken minkä tiedän ruokasienten kasvattamisesta, niin yksityiskohtaisesti kuin myyjä jaksaisi kuunnella, olinhan jo väsyttänyt kaikki kaverini samalla tekstillä.
(Voin vain veikata että ulkopuolisen korvaan sienten kasvattamisen salat ja ihmeellinen maailma on maailman jännittävin asia). No, oikeasti vähän harmitti, ettei kysytty, olisin halunnut nähdä miten myyjä reagoi.
Lähestyin vanhemman puoleista naismyyjää ja esitin asiani selkeästi ja kuuluvalla äänellä. "Hei, haluaisin ostaa neljä kappaletta 20ml ruiskuja". Myyjä lähtee niitä etsimään, menee hyllylle, menee toiselle, kysyy vielä montako kappaletta, tulee lopulta takaisin, neljä väärää ruiskua mukana. "No mutta.. nämä on 10ml ruiskuja... haluaisin 20ml ruiskuja..". Asia korjataan. Pyydän vielä neulat mukaan. Lähden kassalle, ja tässä vaiheessa myyjä sanoo että lähtee mukaan, ja seuraa kassalle. No mitäs hittoa, mietin. Mutta käy ilmi, ettei ruiskuissa oo viivakoodia, niin tuli selvittämään kassatytölle paljon on hinta.. joka unohtaa hinnan samantien, kääntyilee penkillään, penkoo lappuja, jono muodostoo ja seison siinä kansan ihmeteltävänä ruiskuineni. Toisaalta ei ole kiire mihinkään, niin mikäs siinä odotellessa, ei mua ärsytä. Lopulta myyjätyttö katsoo hymyillen hieman anteeksipyydellen ja kysyy "Paljonkas nuo ruiskut maksoikaan...". "Ne on 60 senttiä kappale". Hinta lyödään koneeseen ja pääsen jatkamaan matkaani.
Niin, että eipä ole sen kummempaa kuin missä tahansa muussakaan kaupassa käynti. Kannattaa toki tietää mitä hakee, niin ei tartte sitten niin paljoa arvuutella myyjien kanssa, että mimmoinenkohan sen pitäisi olla ja mihinköhän käyttöön sen pitäisi sopia. Mutta reippaasti vaan sinne puotiin, jos ei nyt olla ihan tuppukylässä, ja myyjänä on naapurin Irmeli, ja huomenna kaikki tietää kylillä kuka osti ruiskuja.
Noin siis yksi menee yksi ostotarina. Foliohattumaassahan toki vanhempi naismyyjä lähti mukaan kassalle antamaan salaisen merkin nuoremmalle, joka koulutuksen saaneena tajusi kyllä heti tilanteen, painoi tiskin alla salaa nappia, vartijat kohdisti videokameran epäilyttävään ostajaan, visa electroni skannattiin, osoitteet tarkastettiin ja rekisteröitiin, myyjätyttö pelasi aikaa että siviilikytät kerkeää pihalle salakuvaamaan ja seuraamaan kotiin, että saadaan sitten kotietsintä laitettua kunhan odotettu sato on valmis.
