Muistan jostain että oksennustapahtuma olisi refleksi, siis autonomisen hermoston heijaste mahan saamaan ärsykkeeseen. Varmaan tuollainen toiminto on ollut evoluution suosima, ts. ne esi-isät joilla oksennus pelitti satunnaisissa myrkytystapauksissa paremmin, jäivät useimmin henkiin lisääntymään.

Olisiko vielä aivoissa joku "oksennuskeskus", joka päihteen stimuloimana kuvittelisi että nyt on ruoansulatuskanavassa huonot meiningit, vaikkei näin tosissaan olisi?

Mikä teidän mielestänne on kohtuullinen käyttötiheys perustuen omaan kokemukseenne? Millaisilla perusteilla harkitsette uutta annosta tai sitten sitä että olisi tarkoitus pitää vähän taukoa? Kiva jos samalla mainitsette vähän myös käyttämiänne annoksia sillä lienee aika selvä että 2g ja 5g reissujen välillä on myös tämän suhteen eroa. Halutessaan voi kertoa myös naapurin kissan kokemuksista.

Muistaakseni oli niin että psilosybiiniä EI tulisi nauttia mikäli joutuu syömään SSRI-lääkkeitä.

Väärin. SSRI-lääkkeillä ja sienillä ei ole haitallisia yhteisvaikutuksia. Jotkut sanovat, että SSRI hieman vaimentaisi trippiä, mutta nämä ovat lähinnä huhupuheita.

Tripillä olen havainnut aivoissani rasahtelua, naksumista ja tuntenut virtauksia joiden jälkeen yleensä on tapahtunut jotain jännittävää. Olen kysellyt ystäviltäni tuleeko heille tämmöistä, mutta kukaan ei tunnusta. En tiedä kuvittelenko, mutta aivan kuin näitä rasahteluja tapahtuisi myös päiviä tripin jälkeen. Heh  Tapahtuuko tätä teillä?

That buzzing sound you hear during peak moments may be your body speaking to the rest of your consciousness as it expands beyond the corporeal parameters of the flesh. The further out consciousness expands beyond the body, the louder the buzz. I consider this phenomena a kind of built-in homing device letting you know when you're leaving your body and how far out you are going. And yes, I have experienced this before and I take my body's cues seriously.