Kaikki päihteet ovat musta kiehtovia, mutta laittomia stimulantteja, opiaatteja tai lääkkeitä en kuitenkaan oo harrastanut.
Psykedeelit on yksi elämäni suurista rakkauksista. Pääosin ovat maistuneet sienet, happo, ayahuasca (lähinnä mimosa+harmala), vapotettu DMT ja salvia. Psykedeeliurani alkoi 2C-I:llä, josta on myös hyvät muistot. 2C-E tuli myös tuolloin testattua, pitäis tutkia lisääkin. Hiljattain 2C-B:n (hieman MDMA:n kaltainen, psykedeelinen empatogeeni) ja 2CT7:n parissa oon myös kokenut oikein terapeuttisia ja avartavia kokemuksia, tykkään kyllä. Oon tutkareiden suhteen hieman varautunut mutta kuitenkin avoin. Toivon, että niiden tieteellistä tutkimusta lisätään roimasti, jotta mahdolliset riskit selviävät.
Kesällä maistoin
changaa, joka on vähänniinku poltettavaa ayahuascaa, ja se oli sanalla sanoen ihana kokemus. Kehollisesti hiton avaavaa, tajunnallisesti äärettömän inspiroivaa ja outoa vieraine tietoisuuksineen ja toismaailmallisine taidenäyttelyineen.
Lisäks oon tullut hieman tutuksi MDMA:n kanssa parin viime vuoden aikana. Kokemuksia on alle kymmenen, mutta jokainen niistä on ollut kaunis ja eheyttävä elämys. MDMA on ollut mulle kuin "instant zen" - todella syvä tuntemus siitä, että kaikki on sopivasti. Täyteläinen synkronisaatio tässä ja nyt - ei pelkoa, on tavallistakin sujuvampaa antaa tunteiden ilmaista itseään ja luottaa. Tällä on mielestäni aivan valtava potentiaali niin virallisemmassa terapiassa kuin ihan vaan ihmisten välisen vuorovaikutuksen ja luottamussuhteiden avartamisessa. Sen myötä kun tabut MDMA:n ympärillä murtuvat ja siitä tulee hyväksytympää, voin nähdä sen auttavan esimerkiksi perhesuhteiden sulavoittamisessa täysin käsittämättömillä tavoilla.
Olin MDMA:n suhteen pitkään tosi epäileväinen, kun olin kuullut siitä pelottelutarinoita. Jossain vaiheessa kävi ilmi, että merkittävin syy pelottelulle oli eräs tutkimus, jossa MDMA todettiin apinoilla neurotoksiseksi, ja joka paljastui jälkeenpäin jostain käsittämättömästä syystä
MDMA:n sijaan metamfetamiinilla tehdyksi. MDMA ei toki ole täysin riskitön päihde, mutta suhteessa kuitenkin
käsittääkseni laittomien päihteiden vähiten haitallisesta päästä, etenkin jos sitä ei rouski joka viikonloppu. Monet suosittelevat, ettei yli kahden kuukauden välein. Tästä ei tunnu olevan konsensusta. Kysyin asiasta
MAPSin Rick Doblinilta, joka sanoi että mahdollisia fyysisiä haittoja suurempi huolenaihe on mahdolliset psyykkiset haitat; toisin sanoen, mikäli esimerkiksi emotionaalisessa elämässä alkaa ilmentyä esimerkiksi serotoniinivajeeseen viittaavia ongelmia, on varmastikin syytä vähentää käyttöä.
Diggaan toisinaan juoda perseet, se on musta aika avartavaa. Musta tulee vähän avoimemmin urpo ja luolamies. Tupakkaa otan toisinaan yhen hatsin kans, koska mulla ei oo siihen mitään toleranssia ja meen siitä aivan vitun sekasin ja sehän jos mikä on hassua.
