Olen tässä jo pitkään miettinyt, että näkeekö tripillä "outoja asioita". Elokuvista saa sen käsityksen, että kannabiksen/sienien käyttäminen saa aikaan sen, että näkee kaikkea eriskummallista. Itse en ole koskaan nähnyt mitään, isoilla sieniannoksillakaan. Ainoastaan silloin kun olen silmät kiinni näen ikään kuin unia hereillä ja nekin katoavat jos en keskity niihin. Ja se, etten halua katsoa muita ihmisiä koska he näyttävät jotenkin pelottavilta. Mutta elokuvista ja monien kokemusten perusteella saa sen käsityksen, että näkee ihmeellisiä asioita. Olenko jotenkin "viallinen" vai mistä tämä johtuu?

En nyt saa päähän ainuttakaan leffaa poislukien Fear and Loathing in Las Vegas (eikä siinäkään sieniä nautittu) mutta en kyllä oikein osaa verrata omia visuaaleja siinä esitettyihin. Mutta kyllä. Meikä näkee. Todella ihmeellisiä asioita. En aina, tai jokaisella reissulla ja annoksen koollakin on vaikutus asiaan mutta omat reissut täyttävät kyllä lääketieteellisessä mielessä psykoosin merkit hyvinkin. Ja silti sitä jotenkin kuitenkin tietää (paria kertaa lukuunottamatta) että se johtuu vain niistä sienistä.

Mutta täytyy kyllä sanoa sekin että visuaalinen tykitys on laantunut kun kokemuksia on kertynyt enemmän. En tiedä johtuuko se jostain omasta kypsymisestä vai voiko johtua jopa jostain baeosystiiniin eri suhteesta tai kuivatusmetodin ja kauden saaliin sekoittelusta tai ylipäätään jostain biologisesta eroavuudesta eri kausien välillä. Vaikka niistä visuaaleista ei ehkä itsessään juuri ole hyötyä henkisen kasvun kannalta tai muuten lääkinnällisesti siinä mielessä miksi itse sieniä nautin, on silti sinällään harmi että suunta on ollut tämä niiden suhteen.

EDIT: ketjun aihe on kysymys johon en vastannut joten pari esimerkkiä: kosminen lohikäärme taloni yllä. Varjo-olento joka pimensi koko olohuoneen. Säikeitä jotka yhdistävät kaiken maailmankaikkeudessa toisiinsa. Ehkä noin hevosen kokoinen korppi jolla silinteri ja okulaari, leijumassa pihalla katselemassa olohuoneen ikkunasta sisään. Erikoisia merihevosen näköisiä lohikäärmeolentoja jotka ovat kotoisin sienimaailmasta. Itse Sienen "fyysinen" olemus. Talon vintti joka on jonkin kosmisen, tai sienimaailmassa asuvan olennon sisusta jossa matkailen sienimaailmassa kaverini kanssa ns. turvallisesti. Vaimo oli metsän henki tai oikeastaan jumalatar joka vei minut "reissulle" omalle pihallemme. Täysin harmaa taivas alkutalvesta yöllä on mitä kauneinen näkymä universumiin kaikkine "mausteineen".

Oishan noita listattavaksi mutta ehkä esimerkit riittää tuomaan asian ilmi Aina läsnä on myös perusvisuaalit jotka itellä on: asiat hengittää. Asiat alkavat liikkumaan "pehmeästi ja epäsymmetrisesti". Luonto kasvaa ja luo kokoajan uutta. Varsinki kuuset ovat suurinpiirtein kauneimpia asioita maailmankaikkeudessa.

Nuo ovat siis pääsääntöisesti silmät auki nähtyjä asioita. Silmät kiinni meno on yleensä vielä hurjempaa..

Omat annokset ovat olleet Suippumadonlakilla välillä 0,5-3,6g ja kerran on tullut myös Cubensista testattua annoksella 3,5g (kuivana kaikki).

Tällainen varianssi tuntemieni tapausten sekä omakohtaisten kokemusteni välillä on saanut minut uskomaan, että visuaalisuuden aste vaihtelee ensisijaisesti henkilön visuaalisen hahmotuskyvyn ja mielikuvituksen mukaan. Mielikuvituksekaskaan tyyppi ei aina ole visualisaatiovalmiudessa, jos on set & settingin suhteen vähän tiukempi paikka, ja hieman rajoitetummin visuaalisesti orientoituneet henkilötkin pystyvät indusoimaan mielikuvitustaan esimerkiksi aistideprivaatiolla tai vaikka kuuntelemalla transsiin johdattelevaa musiikkia. Toissijaisesti annoksella on merkitystä. Yksi lappu ei vielä rukkaa kaikkea hahmotuskykyä uusiksi.

Samoja asioita olen myös miettinyt. Varsinkin tuota visuaalien yhteyttä mahdolliseen mielikuvitukseen tai ehkä jopa tietynlaiseen luovuuteen. Lähes poikkeuksetta tuttavani, tai oikeastaan kaikki kertomukset mitä olen aiheesta kuullut sanoo että luonto näyttäytyy aina erikoisen kauniina. Kaverini, joka kyllä näkee mökin seinillä ja katossa ties mitä sienissä ei omien sanojen mukaan näe luontoa mitenkään tavallisesta poikkeavana. Ehkä hän näkee luonnon aina yhtä kauniina kuin muut näkee sen psykedeelien vaikutuksen alaisena. Tämähän se on juuri hienoa tässä tämä perspektiivien erilaisuus eri ihmisten kesken.

Vaikea puhua yksistään visuaalisesta puolesta kun tripit ovat yleensä niin visuaalisia kuin myös tunteellisia/aistillisia. Tunnen kaiken mitä näen. Olen yhteydessä kaikkeen. Näen ja tunnen miten pinnat alkavat elämään/hengittämään. Näen ja tunnen värit. Pinnat hohtavat ja kimaltelevat kauniisti. Tekstuurit korostuu. Hajut/tuoksut korostuu ja hengittämällä ilmaa pystyn aistimaan kaiken ilmassa olevan ja ilman kautta välittyvän. Myös äänet ovat välittömässä yhteydessä tunteisiin. Näkökentässä näkyy paljon erilaisia kuvioita jotka tuntuvat välillä olevan yhteydessä ympäröiviin pintoihin. Ne liikkuvat itsestään ja niitä voi myös itse koittaa liikuttaa. Silmät suljettuina nämä värikuviot korostuvat usein moninkertaisesti. Nämä kuviot voivat myös yhdistyä musiikin kanssa luoden aivan oman maailman johon pääsee uppoutumaan hyvinkin syvällisesti kaikkien aistien kanssa.

En ole koskaan nähnyt tripillä mitään mitä en uskoisi oikeasti olevan. Kaikki tripillä oleva tuntuu vain nousevan esille tai korostuvan.

Moniulotteinen maailma


Elokuvien antamat käsitteet tripeistä ovat mielestäni yleensä melko tai täysin harhaanjohtavia.

Tässä on tullut hyviä vastauksia tähän aiheeseen ja itse asiassa jollakin tapaa ne ovat selkeyttäneet sitä mitä olen miettinyt. Olen itse sellainen, että esimerkiksi kun alan rakentamaan tai tekemään jotain luovaa työtä, en kykene näkemään valmista asiaa mielessäni vaan teen ikään kuin kokeilemalla. Sama pätee meditointiharjoituksiin, joissa visualisoidaan jotakin tiettyä asiaa/esinettä mielessä, en kykene näkemään sitä selkeästi edes sekuntia. Ehkä tässä on syy, miksi en näe mitään tripin aikana.

Kehooni taas pystyn keskittymään vaikka kuinka kauan meditoinneissa ja joogassa. Koinkin myös usein sienitripit kehollisesti, tunsin järkyttävän selvästi kuinka kehoni on jämähtänyt johonkin täysin kieroon asentoon. Eli periaatteessa koin kaiken tunteina, koska kehon jännistystilathan ovat käytännössä sama kuin tunnet jotain (kun esimerkiksi ahdistaa, keho jännittyy sydämen ja ehkä kurkunkin alueelta), tai sitten vanhoja vammoja joita yrität vieläkin varjella jolle ei enää ole tarvetta. Ja kehohan on yhtä kuin mieli, olen siis miettinyt että keho ja lihasmuisti on ikään kuin ihmisen alitajunta. Kaikki varastoituu sinne. Kun pääset näistä kehollisista ongelmista eroon, myös mielesi vapautuu.

Se miten sinun mielesi toimii, millä tavoin ajattelet ja havainnollistat asioita voi vaikuttaa trippeihin. Kuten esim juuri tuohon visuaaliseen puoleen, jos et koe sitä niin vahvasti. Voi johtua siitä miten mielesi on rakentunut. Uskoisin että tuohon visuaaliseen puoleen voi kuitenkin luoda yhteyden juurikin tripin aikana.

Oma ajattelutyylini on yleensä lähes täysin visuaalista. Rauhallisena päivänä mielessäni ei välttämättä pyörähdä yhtään sanaa, mutta visuaalisia kuvitteita ja tietoa vilisee jatkuvalla syötöllä. Tällä visuaalisella ajattelulla pystyn esimerkiksi suunnittelemaan asioita hyvinkin tehokkaasti ja nopeasti. Tällaisessa tilassa kaikki ajatukseni ovat siis visuaalisia kuvitteita jotka yhdistyvät jollain tapaa valmiiseen tietoon. Tämä tieto on universaalia tietoa jota mieleni vain vastaanottaa. Tietoa tulee sitä mukaan kun pyöritän visuaalista kuvitettani eteenpäin.
Mielipiteeni ja ajatukseni ovat kuin valmiita asioita mielessäni. Ikäänkuin mielikuvia jotka sisältävät myös sen tiedon. En koe tarpeelliseksi toistaa itselleni tätä tietoa verbaalisesti koska asia on jo tiedossa ennen sitä ensimmäistä sanaa jolla lähtisin tätä tietoa purkamaan. Koen siis verbaalisen ajattelun usein hyvin hitaaksi ja melkein jopa turhaksi.

Joillakin on ilmeisesti taipumus ajatella asioita visuaalisen puolen sijasta pääasiassa vain verbaalisesti. Olen kuullut ajattelutavasta joka toimisi ainoastaan verbaalisella puolella, kuin myös ajattelutavasta joka hyödyntää molempia puolia tasaisesti. Itse olen sitä mieltä että kaikki ajattelu kuitenkin pohjautuu juuri visuaaliseen puoleen jota pitkin myös se kaikki tieto tulee. Jokaisen sanan takana on aina se mielikuva ja tieto mitkä ajaa niitä sanoja eteenpäin. Jos pystyy vain irtaantumaan näistä sanoista kokonaan, jolloin jäljelle jää vain se itse mielikuva ja tieto, niin voi päästä käsiksi yksistään siihen visuaaliseen puoleen.

Edit: korjattu teksti

Oma ajattelutyylini on yleensä lähes täysin visuaalista. Rauhallisena päivänä mielessäni ei välttämättä pyörähdä yhtään sanaa, mutta visuaalisia kuvitteita ja tietoa vilisee jatkuvalla syötöllä. Tällä visuaalisella ajattelulla pystyn esimerkiksi suunnittelemaan asioita hyvinkin tehokkaasti ja nopeasti. Tällaisessa tilassa kaikki ajatukseni ovat siis visuaalisia kuvitteita jotka yhdistyvät jollain tapaa valmiiseen tietoon. Tämä tieto on universaalia tietoa jota mieleni vain vastaanottaa. Tietoa tulee sitä mukaan kun pyöritän visuaalista kuvitettani eteenpäin.

Mielipiteeni ja ajatukseni ovat kuin valmiita asioita mielessäni. Ikäänkuin mielikuvia jotka sisältävät myös sen tiedon. En koe tarpeelliseksi toistaa itselleni tätä tietoa verbaalisesti koska asia on jo tiedossa ennen sitä ensimmäistä sanaa jolla lähtisin tätä tietoa purkamaan. Koen siis verbaalisen ajattelun usein hyvin hitaaksi ja melkein jopa turhaksi.

Joillakin on ilmeisesti taipumus ajatella asioita visuaalisen puolen sijasta pääasiassa vain verbaalisesti. Olen kuullut ajattelutavasta joka toimisi ainoastaan verbaalisella puolella, kuin myös ajattelutavasta joka hyödyntää molempia puolia tasaisesti. Itse olen sitä mieltä että kaikki ajattelu kuitenkin pohjautuu juuri visuaaliseen puoleen jota pitkin myös se kaikki tieto tulee. Jokaisen sanan takana on aina se mielikuva ja tieto mitkä ajaa niitä sanoja eteenpäin. Jos pystyy vain irtaantumaan näistä sanoista kokonaan, jolloin jäljelle jää vain se itse mielikuva ja tieto, niin voi päästä käsiksi yksistään siihen visuaaliseen puoleen.

Mulla on pääosin verbaalia ajattelua ja allekirjoitan sen hitauden! Kaikkia visuaalinen on pampulalla auditiivista heikompaa: tarkkaavuus, havainnon koostaminen, visuaalinen muisti. Voin pakottaa itseni ajattelemaan mielikuvilla tarvittaessa, mutta siihen täytyy käyttää paljon mielenvoimia. Esim. melodiat ovat mieli"kuvina" helpompia. Olen ilmeisesti auditiivis-verbaalinen ajattelija.

Uskon tosin siihen, että kieli käsitteellistää visuaalista ajatteluakin, oli siitä tietoinen tai ei. Eri aistijärjestelmät hyödyntävät toisiaan tavoitteena saavuttaa mahdollisimman koherentti ja tehokas lopputulos.

Ja kyllä näen visuaaleja, nautin kuvataiteesta, olen ihan ok valokuvaaja yms. Psilosybiinin vaikutuksessa visuaaliseen aistimukseen on ehkä helpompi uppoutua.

Enpä ottanut huomioon tuota auditiivista puolta. Visuaalinen ja auditiivinen ajattelu ovat ikäänkuin yhtä ja samaa, ainakin omassa mielessäni. Siinä missä pystyn ajattelemaan asioita yksistään visuaalisella puolella, niin pystyn ajattelemaan esimerkiksi myös rytminä ja melodiana. Musiikkia säveltäessä tai kuunnellessa melodia ja rytmi pyörii mielessäni yleensä sekä auditiivisena ja myös visuaalisena käsitteenä. Tässäkin tapauksessa universaali logiikka/tieto on se minkä avulla asioita yhdistelen. Musiikin kanssa tämä tieto on ehkä tavallista enemmän yhteydessä tunteisiin.

Tunteet ja halut ovatkin tärkeänä osana mielen toimintaa. Asioita syntyy juurikin niiden voimittamana.

Kyllähän myös verbaaliselle ajattelulle löytyy tietysti ne omat tarkoituksensa. Pystyn puhumalla esim "selventämään" jonkin asian itselleni. Vaikka asia onkin valmiiksi tiedossa, niin joskus on tilanteita jolloin joudun vääntämään tämän tiedon itselleni ikäänkuin rautalangasta. Esim. tunteellisessa tilassa tällainen voi olla hyödyllistä. Tai muutoin todella vaikeiden asioiden havainnollistamisessa.

Tämän lisäksi onhan verbaalisella ajattelulla tietysti tärkeä rooli esim kirjoittamisessa ja tiedon jakamisessa. Sosiaalinen kanssakäyminen ja keskustelu toimii tehokkaasti kun mielikuvat jaetaan puhumalla. Vaikka voihan tähänkin käyttää myös esim kuvia, ääntä ja viittomista.

Pointtina nyt kuitenkin että ajattelu ihan yleensä, kun siis ajattelet itseksesi, niin onnistuu tehokkaasti pelkästään visuaalisella/auditiivisella puolella. Verbaalinen ajattelu toimii tapana havainnollistaa näitä asioita, mutta se ei ole missään nimessä pakollista ajattelun kannalta, ja usein se vain hidastaa/hankaloittaa ajattelemista merkittävästi. Trippejä ajatellen, niin jos ei koe visuaalista puolta niin vahvasti kuin haluaisi, niin omaan ajattelutapaan syventyminen ja sen muuttaminen voi mahdollisesti auttaa löytämään sen visuaalisen puolen.