Psilosybiini.info

Muu keskustelu => Vapaa aihe => Aiheen aloitti: JPR - Kesäkuu 14, 2019, 23:33

Otsikko: Mitä näet tripillä?
Kirjoitti: JPR - Kesäkuu 14, 2019, 23:33
Olen tässä jo pitkään miettinyt, että näkeekö tripillä "outoja asioita". Elokuvista saa sen käsityksen, että kannabiksen/sienien käyttäminen saa aikaan sen, että näkee kaikkea eriskummallista. Itse en ole koskaan nähnyt mitään, isoilla sieniannoksillakaan. Ainoastaan silloin kun olen silmät kiinni näen ikään kuin unia hereillä ja nekin katoavat jos en keskity niihin. Ja se, etten halua katsoa muita ihmisiä koska he näyttävät jotenkin pelottavilta. Mutta elokuvista ja monien kokemusten perusteella saa sen käsityksen, että näkee ihmeellisiä asioita. Olenko jotenkin "viallinen" vai mistä tämä johtuu?
Otsikko: Vs: Mitä näet tripillä?
Kirjoitti: Eni - Kesäkuu 15, 2019, 18:16
No eipä ole itsellänikään leffatyyppisiä hallusinaatioita näkynyt. Pinnat toki elää ja värivääristymiä tulee. Eiköhän nuo elokuvissa nähdyt lie enemmänkin hollywoodin, kuin sienten taikaa.
Otsikko: Vs: Mitä näet tripillä?
Kirjoitti: ruoja - Kesäkuu 17, 2019, 06:46
En nyt saa päähän ainuttakaan leffaa poislukien Fear and Loathing in Las Vegas (eikä siinäkään sieniä nautittu) mutta en kyllä oikein osaa verrata omia visuaaleja siinä esitettyihin. Mutta kyllä. Meikä näkee. Todella ihmeellisiä asioita. En aina, tai jokaisella reissulla ja annoksen koollakin on vaikutus asiaan mutta omat reissut täyttävät kyllä lääketieteellisessä mielessä psykoosin merkit hyvinkin. Ja silti sitä jotenkin kuitenkin tietää (paria kertaa lukuunottamatta) että se johtuu vain niistä sienistä.

Mutta täytyy kyllä sanoa sekin että visuaalinen tykitys on laantunut kun kokemuksia on kertynyt enemmän. En tiedä johtuuko se jostain omasta kypsymisestä vai voiko johtua jopa jostain baeosystiiniin eri suhteesta tai kuivatusmetodin ja kauden saaliin sekoittelusta tai ylipäätään jostain biologisesta eroavuudesta eri kausien välillä. Vaikka niistä visuaaleista ei ehkä itsessään juuri ole hyötyä henkisen kasvun kannalta tai muuten lääkinnällisesti siinä mielessä miksi itse sieniä nautin, on silti sinällään harmi että suunta on ollut tämä niiden suhteen.

EDIT: ketjun aihe on kysymys johon en vastannut joten pari esimerkkiä: kosminen lohikäärme taloni yllä. Varjo-olento joka pimensi koko olohuoneen. Säikeitä jotka yhdistävät kaiken maailmankaikkeudessa toisiinsa. Ehkä noin hevosen kokoinen korppi jolla silinteri ja okulaari, leijumassa pihalla katselemassa olohuoneen ikkunasta sisään. Erikoisia merihevosen näköisiä lohikäärmeolentoja jotka ovat kotoisin sienimaailmasta. Itse Sienen "fyysinen" olemus. Talon vintti joka on jonkin kosmisen, tai sienimaailmassa asuvan olennon sisusta jossa matkailen sienimaailmassa kaverini kanssa ns. turvallisesti. Vaimo oli metsän henki tai oikeastaan jumalatar joka vei minut "reissulle" omalle pihallemme. Täysin harmaa taivas alkutalvesta yöllä on mitä kauneinen näkymä universumiin kaikkine "mausteineen".

Oishan noita listattavaksi mutta ehkä esimerkit riittää tuomaan asian ilmi :) Aina läsnä on myös perusvisuaalit jotka itellä on: asiat hengittää. Asiat alkavat liikkumaan "pehmeästi ja epäsymmetrisesti". Luonto kasvaa ja luo kokoajan uutta. Varsinki kuuset ovat suurinpiirtein kauneimpia asioita maailmankaikkeudessa.

Nuo ovat siis pääsääntöisesti silmät auki nähtyjä asioita. Silmät kiinni meno on yleensä vielä hurjempaa..

Omat annokset ovat olleet Suippumadonlakilla välillä 0,5-3,6g ja kerran on tullut myös Cubensista testattua annoksella 3,5g (kuivana kaikki).
Otsikko: Vs: Mitä näet tripillä?
Kirjoitti: Arvalis - Kesäkuu 17, 2019, 19:15
Eräs tuttava ei nähnyt visuaaleja ollenkaan, ei edes syötyään joku 30 g tryffeleitä. Kyseinen tapaus ei myöskään osannut piirtää kunnolla edes tikku-ukkoa ja oman kertomuksensa mukaan hahmottaa visuaalisten ärsykkeiden suhteen lähinnä liikettä. Hän koki kyllä leijailevansa painottomassa tilassa ja siirtyvänsä ajasta ikuisuuteen, sekä jossain vaiheessa irtaantui ruumiistaan – mutta ilmeisesti, koska hän ei muutenkaan ajattele visuaalisesti, hän ei nähnyt ympäröiviä asioita toisin. Ja olen toki itsekin ollut vastaavissa avaruudellisissa tiloissa vastaavilla annoksilla, mutta mun kohdallani on näkynyt fraktaalipuuroa ja loputtoman kirkkaita valoja. Toisaalta tiedän toisen tapauksen, joka alkaa jo 75 mikrogramman annoksella näkemään irtonaisia silmiä seinillä. Omalla kohdallani siihen tarvitaan tuplasti tykimpi annos.

Tällainen varianssi tuntemieni tapausten sekä omakohtaisten kokemusteni välillä on saanut minut uskomaan, että visuaalisuuden aste vaihtelee ensisijaisesti henkilön visuaalisen hahmotuskyvyn ja mielikuvituksen mukaan. Mielikuvituksekaskaan tyyppi ei aina ole visualisaatiovalmiudessa, jos on set & settingin suhteen vähän tiukempi paikka, ja hieman rajoitetummin visuaalisesti orientoituneet henkilötkin pystyvät indusoimaan mielikuvitustaan esimerkiksi aistideprivaatiolla tai vaikka kuuntelemalla transsiin johdattelevaa musiikkia. Toissijaisesti annoksella on merkitystä. Yksi lappu ei vielä rukkaa kaikkea hahmotuskykyä uusiksi.

James Kentillä on erinomainen essee, jossa hän käy läpi DMT:n käyttämiseen liittyviä myyttejä, ja päätyy toteamaan, että DMT-päissään näkee ihan juuri sitä, mitä odottaakin näkevänsä; The Case Against DMT Elves (http://tripzine.com/listing.php?id=dmt_pickover).

On ollut kertoja, kun olen tripannut esim. luettuani muutamia päiviä frescomaalauksia käsitteleviä kirjoja ja sitten kaikki on näyttänyt frescoilta. Pointtina se, että ihminen voi kaiketikin ehdollistaa itsensä näkemään ihan mitä tahansa – ja tällöin vain mielikuvitus on rajana.



Otsikko: Vs: Mitä näet tripillä?
Kirjoitti: ruoja - Kesäkuu 17, 2019, 21:27
Tällainen varianssi tuntemieni tapausten sekä omakohtaisten kokemusteni välillä on saanut minut uskomaan, että visuaalisuuden aste vaihtelee ensisijaisesti henkilön visuaalisen hahmotuskyvyn ja mielikuvituksen mukaan. Mielikuvituksekaskaan tyyppi ei aina ole visualisaatiovalmiudessa, jos on set & settingin suhteen vähän tiukempi paikka, ja hieman rajoitetummin visuaalisesti orientoituneet henkilötkin pystyvät indusoimaan mielikuvitustaan esimerkiksi aistideprivaatiolla tai vaikka kuuntelemalla transsiin johdattelevaa musiikkia. Toissijaisesti annoksella on merkitystä. Yksi lappu ei vielä rukkaa kaikkea hahmotuskykyä uusiksi.

Samoja asioita olen myös miettinyt. Varsinkin tuota visuaalien yhteyttä mahdolliseen mielikuvitukseen tai ehkä jopa tietynlaiseen luovuuteen. Lähes poikkeuksetta tuttavani, tai oikeastaan kaikki kertomukset mitä olen aiheesta kuullut sanoo että luonto näyttäytyy aina erikoisen kauniina. Kaverini, joka kyllä näkee mökin seinillä ja katossa ties mitä sienissä ei omien sanojen mukaan näe luontoa mitenkään tavallisesta poikkeavana. Ehkä hän näkee luonnon aina yhtä kauniina kuin muut näkee sen psykedeelien vaikutuksen alaisena. Tämähän se on juuri hienoa tässä tämä perspektiivien erilaisuus eri ihmisten kesken.
Otsikko: Vs: Mitä näet tripillä?
Kirjoitti: tami - Kesäkuu 18, 2019, 16:25
Kaikenlaista on tullut nähtyä, taivas on melkein aina fraktalisoitunut, puiden latvat tanssivia ja soittavia hahmoja, luonto on aina ihan mahtavan upeaa <3 joka paikasta löytyy eläimiä ja kasvoja. Monesti on ollut jotain maya taiteen näköistä riimukuviota. Kerran puu muuttui viikinkijumalaksi ja löi minua vasaralla joka aihetti jonkunlaisen pirtoutumisen. Nämä kaikki silmät auki, silmät kun laittaa kiinni niin vaan taivas on rajana :D
Selvinpäinkin noita kasvoja ja eläimiä löytyy oksistoista ym.
Otsikko: Vs: Mitä näet tripillä?
Kirjoitti: Pehmo - Kesäkuu 19, 2019, 16:40
Vaikea puhua yksistään visuaalisesta puolesta kun tripit ovat yleensä niin visuaalisia kuin myös tunteellisia/aistillisia. Tunnen kaiken mitä näen. Olen yhteydessä kaikkeen. Näen ja tunnen miten pinnat alkavat elämään/hengittämään. Näen ja tunnen värit. Pinnat hohtavat ja kimaltelevat kauniisti. Tekstuurit korostuu. Hajut/tuoksut korostuu ja hengittämällä ilmaa pystyn aistimaan kaiken ilmassa olevan ja ilman kautta välittyvän. Myös äänet ovat välittömässä yhteydessä tunteisiin. Näkökentässä näkyy paljon erilaisia kuvioita jotka tuntuvat välillä olevan yhteydessä ympäröiviin pintoihin. Ne liikkuvat itsestään ja niitä voi myös itse koittaa liikuttaa. Silmät suljettuina nämä värikuviot korostuvat usein moninkertaisesti. Nämä kuviot voivat myös yhdistyä musiikin kanssa luoden aivan oman maailman johon pääsee uppoutumaan hyvinkin syvällisesti kaikkien aistien kanssa.

En ole koskaan nähnyt tripillä mitään mitä en uskoisi oikeasti olevan. Kaikki tripillä oleva tuntuu vain nousevan esille tai korostuvan.

Moniulotteinen maailma :)


Elokuvien antamat käsitteet tripeistä ovat mielestäni yleensä melko tai täysin harhaanjohtavia.
Otsikko: Vs: Mitä näet tripillä?
Kirjoitti: enomuumi - Kesäkuu 19, 2019, 17:54
Elokuvien antamat käsitteet tripeistä ovat mielestäni yleensä melko tai täysin harhaanjohtavia.

Jeps, varmastikkin juurikin näin. Siksi tämä ketju onkin kiinnostavaa luettavaa.

Elokuva on monessa suhteessa rajallinen media juurikin luonteensa tähden.

Käsikirjoittajat ja ohjaajat taas perustavat omaa luomistyötään pitkälti oman alansa tulkintoihin aiheesta ja tätä sitten yritetään tehdä sävähdyttävämmin/ viihdyttävämmin. Näin syntyy kollektiivisesti hyväksytty näkemys siitä mitä trippi on. Myöskin propagandan nimellä tunnettu prosessi - tosin tässä kyse tuskin on tarkoitushakuisuudesta vaan et mennään siitä missä aita on matalin.

Iso kiitos kokemuste jakamisesta!
Otsikko: Vs: Mitä näet tripillä?
Kirjoitti: JPR - Kesäkuu 20, 2019, 20:57
Tässä on tullut hyviä vastauksia tähän aiheeseen ja itse asiassa jollakin tapaa ne ovat selkeyttäneet sitä mitä olen miettinyt. Olen itse sellainen, että esimerkiksi kun alan rakentamaan tai tekemään jotain luovaa työtä, en kykene näkemään valmista asiaa mielessäni vaan teen ikään kuin kokeilemalla. Sama pätee meditointiharjoituksiin, joissa visualisoidaan jotakin tiettyä asiaa/esinettä mielessä, en kykene näkemään sitä selkeästi edes sekuntia. Ehkä tässä on syy, miksi en näe mitään tripin aikana.

Kehooni taas pystyn keskittymään vaikka kuinka kauan meditoinneissa ja joogassa. Koinkin myös usein sienitripit kehollisesti, tunsin järkyttävän selvästi kuinka kehoni on jämähtänyt johonkin täysin kieroon asentoon. Eli periaatteessa koin kaiken tunteina, koska kehon jännistystilathan ovat käytännössä sama kuin tunnet jotain (kun esimerkiksi ahdistaa, keho jännittyy sydämen ja ehkä kurkunkin alueelta), tai sitten vanhoja vammoja joita yrität vieläkin varjella jolle ei enää ole tarvetta. Ja kehohan on yhtä kuin mieli, olen siis miettinyt että keho ja lihasmuisti on ikään kuin ihmisen alitajunta. Kaikki varastoituu sinne. Kun pääset näistä kehollisista ongelmista eroon, myös mielesi vapautuu.
Otsikko: Vs: Mitä näet tripillä?
Kirjoitti: ruoja - Kesäkuu 20, 2019, 22:02
Olen itse sellainen, että esimerkiksi kun alan rakentamaan tai tekemään jotain luovaa työtä, en kykene näkemään valmista asiaa mielessäni vaan teen ikään kuin kokeilemalla.

Tämä onkin mielenkiintonen pointti. Itse olen samanlainen. En paljoa rakentele, mitä nyt jotain amatöörihirsisalvausta ja perus omakotitalohuoltoa ja pihahommaa jne. mutta vaikka sitten musiikin sävellyksen kanssa. En koskaan näe, kuule tai aisti mitenkään sitä mikä siitä työstettävästä asiasta lopulta tulee. En edes vilaukselta. Ei ole ns. sitä lopullista visiota olemassa ennenkuin se on valmis jolloin näkee mitä tuli tällä kertaa tehtyä. Sitä jotenki yllättyy sitten kun se homma on valmis ja jos se sattuu kuulostamaan/näyttämään/tuntumaan hyvältä.
Otsikko: Vs: Mitä näet tripillä?
Kirjoitti: Pehmo - Kesäkuu 21, 2019, 16:50
Se miten sinun mielesi toimii, millä tavoin ajattelet ja havainnollistat asioita voi vaikuttaa trippeihin. Kuten esim juuri tuohon visuaaliseen puoleen, jos et koe sitä niin vahvasti. Voi johtua siitä miten mielesi on rakentunut. Uskoisin että tuohon visuaaliseen puoleen voi kuitenkin luoda yhteyden juurikin tripin aikana.

Oma ajattelutyylini on yleensä lähes täysin visuaalista. Rauhallisena päivänä mielessäni ei välttämättä pyörähdä yhtään sanaa, mutta visuaalisia kuvitteita ja tietoa vilisee jatkuvalla syötöllä. Tällä visuaalisella ajattelulla pystyn esimerkiksi suunnittelemaan asioita hyvinkin tehokkaasti ja nopeasti. Tällaisessa tilassa kaikki ajatukseni ovat siis visuaalisia kuvitteita jotka yhdistyvät jollain tapaa valmiiseen tietoon. Tämä tieto on universaalia tietoa jota mieleni vain vastaanottaa. Tietoa tulee sitä mukaan kun pyöritän visuaalista kuvitettani eteenpäin.
Mielipiteeni ja ajatukseni ovat kuin valmiita asioita mielessäni. Ikäänkuin mielikuvia jotka sisältävät myös sen tiedon. En koe tarpeelliseksi toistaa itselleni tätä tietoa verbaalisesti koska asia on jo tiedossa ennen sitä ensimmäistä sanaa jolla lähtisin tätä tietoa purkamaan. Koen siis verbaalisen ajattelun usein hyvin hitaaksi ja melkein jopa turhaksi.

Joillakin on ilmeisesti taipumus ajatella asioita visuaalisen puolen sijasta pääasiassa vain verbaalisesti. Olen kuullut ajattelutavasta joka toimisi ainoastaan verbaalisella puolella, kuin myös ajattelutavasta joka hyödyntää molempia puolia tasaisesti. Itse olen sitä mieltä että kaikki ajattelu kuitenkin pohjautuu juuri visuaaliseen puoleen jota pitkin myös se kaikki tieto tulee. Jokaisen sanan takana on aina se mielikuva ja tieto mitkä ajaa niitä sanoja eteenpäin. Jos pystyy vain irtaantumaan näistä sanoista kokonaan, jolloin jäljelle jää vain se itse mielikuva ja tieto, niin voi päästä käsiksi yksistään siihen visuaaliseen puoleen.

Edit: korjattu teksti
Otsikko: Vs: Mitä näet tripillä?
Kirjoitti: ruoja - Kesäkuu 22, 2019, 03:06
Ei ihan täysin suoraan liity aiheeseen mutta aloituspostauksessa mainittiin elokuvat joten sen nojalla laitan tämän tänne:


Aika symbolistisesti ja kärjistetysti kuvattu yleisesti kapitalismia ja yhteiskuntaa mutta toisaalta hitusen voin kyllä samaistua sieniin perehtymisen jälkeen tuota tietoisuuden avautumista mitä tuo oman tulkinnan mukaan yrittää kuvata. Jännä video.
Otsikko: Vs: Mitä näet tripillä?
Kirjoitti: pampula - Kesäkuu 24, 2019, 17:47
Oma ajattelutyylini on yleensä lähes täysin visuaalista. Rauhallisena päivänä mielessäni ei välttämättä pyörähdä yhtään sanaa, mutta visuaalisia kuvitteita ja tietoa vilisee jatkuvalla syötöllä. Tällä visuaalisella ajattelulla pystyn esimerkiksi suunnittelemaan asioita hyvinkin tehokkaasti ja nopeasti. Tällaisessa tilassa kaikki ajatukseni ovat siis visuaalisia kuvitteita jotka yhdistyvät jollain tapaa valmiiseen tietoon. Tämä tieto on universaalia tietoa jota mieleni vain vastaanottaa. Tietoa tulee sitä mukaan kun pyöritän visuaalista kuvitettani eteenpäin.

Mielipiteeni ja ajatukseni ovat kuin valmiita asioita mielessäni. Ikäänkuin mielikuvia jotka sisältävät myös sen tiedon. En koe tarpeelliseksi toistaa itselleni tätä tietoa verbaalisesti koska asia on jo tiedossa ennen sitä ensimmäistä sanaa jolla lähtisin tätä tietoa purkamaan. Koen siis verbaalisen ajattelun usein hyvin hitaaksi ja melkein jopa turhaksi.

Joillakin on ilmeisesti taipumus ajatella asioita visuaalisen puolen sijasta pääasiassa vain verbaalisesti. Olen kuullut ajattelutavasta joka toimisi ainoastaan verbaalisella puolella, kuin myös ajattelutavasta joka hyödyntää molempia puolia tasaisesti. Itse olen sitä mieltä että kaikki ajattelu kuitenkin pohjautuu juuri visuaaliseen puoleen jota pitkin myös se kaikki tieto tulee. Jokaisen sanan takana on aina se mielikuva ja tieto mitkä ajaa niitä sanoja eteenpäin. Jos pystyy vain irtaantumaan näistä sanoista kokonaan, jolloin jäljelle jää vain se itse mielikuva ja tieto, niin voi päästä käsiksi yksistään siihen visuaaliseen puoleen.


Mulla on pääosin verbaalia ajattelua ja allekirjoitan sen hitauden! Kaikkia visuaalinen on pampulalla auditiivista heikompaa: tarkkaavuus, havainnon koostaminen, visuaalinen muisti. Voin pakottaa itseni ajattelemaan mielikuvilla tarvittaessa, mutta siihen täytyy käyttää paljon mielenvoimia. Esim. melodiat ovat mieli"kuvina" helpompia. Olen ilmeisesti auditiivis-verbaalinen ajattelija.

Uskon tosin siihen, että kieli käsitteellistää visuaalista ajatteluakin, oli siitä tietoinen tai ei. Eri aistijärjestelmät hyödyntävät toisiaan tavoitteena saavuttaa mahdollisimman koherentti ja tehokas lopputulos.

Ja kyllä näen visuaaleja, nautin kuvataiteesta, olen ihan ok valokuvaaja yms. Psilosybiinin vaikutuksessa visuaaliseen aistimukseen on ehkä helpompi uppoutua.
Otsikko: Vs: Mitä näet tripillä?
Kirjoitti: ruoja - Kesäkuu 25, 2019, 13:31
Niin, liekkö tähän liittyy myös Default Mode Network ja sen aktiivisuus. Ulkomuistista siteeraan löyhästi kirjaa How to Change Your Mind (on muuten hyvä kirja psykedeeleistä, niiden historiasta, tutkimuksista jne). Mukana myös muualta luettua ja omaa pohdintaa, joten sillä varauksella sitten :) Vanhetessa ihmisellä DNM vahvistuu ja ilmeisesti yleisesti tunnustetaan että ego sijatisee DNM:ssä. DNM:n osien yliaktiivisuus voi linkittyä myös kaikenlaiseen mielenterveysongelmaan, kuten vakavaan masennukseen. Psilosiinin (ilmeisesti myös muiden psykedeelien, vaikka vaikutusmekanismit vähän vaihteleekin) vaikutuksen alaisena DNM:n reitit heikkenee. Moni väittää, ja olen itsekkin kokenut psilosiinin vaikutuksen alaisena näkeväni ja kokevani maailman lapsen silmin.

Kehittyessään aivothan oppivat käyttämään eräänlaista välimuistia. Se mahdollistaa perusasioiden puoliautomaattisen suorituksen tai prosessoinin. Liekkö evoluution energiansäästökeino. Paljon siitä informaatiosta mitä inputtina aivoihin tulee jää käsittääkseni tavallaan käsittelemättä, tai menevät juuri jonkin pikaprosessoinin/filtterin läpi. Jos astit kokee sitä mitä voisi olettaa, homma ok eikä tarvi käsitellä informaatiota kovin syvällisesti. Tämä voi tietysti olla aika kaukaa haettu aasinsilta trippivisuaaleihin mutta kaikki varmasti muistaa ensimmäisen kertansa (psykedeeleillä) ? Vaikka on ihmisiä joilla ensimmäinen kerta on ollut huono kokemus tavalla tai toisella, on se monelle ollut todellaa taianomainen kokemus niin tunteellisesti kuin visuaalisestikkin jollaista ei enää saa toiste. Liekkö se johtuu sitten siitä kun DNM ekan kerran tavallaan sammutetaan jolloin aivot saa eräänlaisen shokin.

Noh, tämä menee ehkä jo liikaa ohi aiheen (miksihän meikä harrastaa tätä OT:ta nykyään joka ketjussa..) mutta jänskä näitä on pohtia :)
Otsikko: Vs: Mitä näet tripillä?
Kirjoitti: Pehmo - Kesäkuu 26, 2019, 19:38
Enpä ottanut huomioon tuota auditiivista puolta. Visuaalinen ja auditiivinen ajattelu ovat ikäänkuin yhtä ja samaa, ainakin omassa mielessäni. Siinä missä pystyn ajattelemaan asioita yksistään visuaalisella puolella, niin pystyn ajattelemaan esimerkiksi myös rytminä ja melodiana. Musiikkia säveltäessä tai kuunnellessa melodia ja rytmi pyörii mielessäni yleensä sekä auditiivisena ja myös visuaalisena käsitteenä. Tässäkin tapauksessa universaali logiikka/tieto on se minkä avulla asioita yhdistelen. Musiikin kanssa tämä tieto on ehkä tavallista enemmän yhteydessä tunteisiin.

Tunteet ja halut ovatkin tärkeänä osana mielen toimintaa. Asioita syntyy juurikin niiden voimittamana.

Kyllähän myös verbaaliselle ajattelulle löytyy tietysti ne omat tarkoituksensa. Pystyn puhumalla esim "selventämään" jonkin asian itselleni. Vaikka asia onkin valmiiksi tiedossa, niin joskus on tilanteita jolloin joudun vääntämään tämän tiedon itselleni ikäänkuin rautalangasta. Esim. tunteellisessa tilassa tällainen voi olla hyödyllistä. Tai muutoin todella vaikeiden asioiden havainnollistamisessa.

Tämän lisäksi onhan verbaalisella ajattelulla tietysti tärkeä rooli esim kirjoittamisessa ja tiedon jakamisessa. Sosiaalinen kanssakäyminen ja keskustelu toimii tehokkaasti kun mielikuvat jaetaan puhumalla. Vaikka voihan tähänkin käyttää myös esim kuvia, ääntä ja viittomista.

Pointtina nyt kuitenkin että ajattelu ihan yleensä, kun siis ajattelet itseksesi, niin onnistuu tehokkaasti pelkästään visuaalisella/auditiivisella puolella. Verbaalinen ajattelu toimii tapana havainnollistaa näitä asioita, mutta se ei ole missään nimessä pakollista ajattelun kannalta, ja usein se vain hidastaa/hankaloittaa ajattelemista merkittävästi. Trippejä ajatellen, niin jos ei koe visuaalista puolta niin vahvasti kuin haluaisi, niin omaan ajattelutapaan syventyminen ja sen muuttaminen voi mahdollisesti auttaa löytämään sen visuaalisen puolen.
Otsikko: Vs: Mitä näet tripillä?
Kirjoitti: JPR - Kesäkuu 26, 2019, 21:53
Tässä on vähän nyt tuo alkuperäinen aihe karannut käsistä, mutta todella mielenkiintoista keskustelua kuitenkin. Itsehän siis otin jo monta vuotta sitten ajattelun "pahimmaksi vihollisekseni". Yksi näitä henkisen matkani alkupään aiheita oli ajattelu "haitallisena" ihmiselle. Eli tärkeintä olisi nykyhetkeen keskittyminen. Jos ajattelet, et siis ole täysin läsnä hetkessä. Esimerkiksi kun kuulet musiikkia tai haistat jonkin tuoksun, se tuo mieleesi jotain. Minä yritän skipata tämän "mieleen tulemisen" ja kuulla musiikin ääninä ja haistaa tuoksut tuoksuina, sellaisina kuin ne ovat. Olen tämän tekniikan avulla löytänyt aivan uusia ulottuvuuksia kaikkeen. Sama pätee näkemiseen: kun katsot esimerkiksi tuttua maisemaa, näet mielessäsi mitä esimerkiksi metsän takana on. Minä pyrin "skippaamaan" tämänkin. Pyrin näkemään maiseman sellaisena kuin se on, kauniina. Ajatukset pilaavat tämän mahtavan näyn, aivan huomaamatta näet päässäsi mitä maiseman takana on ja alat toistamaan mielessäsi että näkemäsi asia on esimerkiksi pelto. Kun ajattelu jää, näet kaiken kauniina ja mahtavana ja sellaisena kuin se on.

Voi olla että teen tämä liian pakonomaisesti. Meditoinnin perusperiaatteihinhan kuuluu että älä välitä ajatuksesta, vaan yksinkertaisesti tiedosta se niin se häviää. Minä esimerkiksi tunnen joka kerta jonkin epämiellyttävän tunteen kun tiedostan ajatuksen. Tämä tunne ikään kuin menee kurkusta alaspäin (kurkkuchakrasta sydänchakraan). Eli olen tehnyt ajattelusta epämiellyttävää. Korjattavaa siis on. Tästä samasta aiheesta vielä sen verran, että lapsethan eivät ajattele mitään vaan tarkkailevat ympäristöään ja asioita ihmetyksellä ja uteliaisuudella. Ajattelu joka myöhemmin tulee kuvaan, pilaa tämän ihmetyksen. Kaikki kaunis ja mahtava mitä meille on luotu, menettää merkityksensä ja lähdemme hakemaan merkitystä elämällemme esimerkiksi tavaroista ja rahasta.

Tottakai ajattelua tarvitaan, kun esimerkiksi suunnittelet jotain tai lasket jotain matemaattisia asioita. Mutta ajattelun tarkoitus onkin olla työkalu, sen tarkoitus ei ole muokata näkemiemme, haistamiemme, kuulemiemme, tuntemiemme ja maistamiemme asioiden tuottamia aistihavaintoja.

Mutta kuten itämaisissa filosofioissa mainitaan, ajatukset muokkaavat yksilön tulevaisuutta. Se mitä asiaa ajattelet paljon ja elät sen mukaan, tulee myös tapahtumaan. Ajatus on energiaa joka myöhemmin saattaa muuttua materiaksi. Mutta mikä on tämä kohta jossa tämä muutos tapahtuu? Olen miettinyt, että se tärkeä kohta on usko. Kun uskot johonkin asiaan, se on sinulle totta. Usko vaatii paljon saman asian toistoa, jolloin vakuutut siitä. Jos uskot raamatun Jumalaan, tämä on sinulle totta. Jos uskot, että Jumalaa ei ole vaan olet tiedemies henkeen ja vereen, se on sinulle totta. Ihminen näkee ja kokee sitä mihin uskoo. Jos saat itsesi uskomaan että olet maailman rikkain mies, tämä tulee todeksi. Harmi vain että usko ei tule helpolla varsinkin jos ajattelet päinvastaisia asioita, esimerkiksi keskityt siihen että miten muka saat itsestäsi rikkaan, eihän se voi onnistua koska tilanne on mikä on. Mutta tässäkin tapauksessa ajatukset ovat vain työkalu. Päätä siis mitä haluat elämältäsi, ja yritä löytää usko siihen. Silloin saat sen.

Tästä saattoi tulla hiukan rönsyilevää tekstiä ja jotain saattoi jäädä puuttumaan, kirjoitin ikään kuin automaatilla. Jatketaan myöhemmin lisää.. :)
Otsikko: Vs: Mitä näet tripillä?
Kirjoitti: Pehmo - Kesäkuu 26, 2019, 23:47
Tässä on vähän nyt tuo alkuperäinen aihe karannut käsistä, mutta todella mielenkiintoista keskustelua kuitenkin. Itsehän siis otin jo monta vuotta sitten ajattelun "pahimmaksi vihollisekseni". Yksi näitä henkisen matkani alkupään aiheita oli ajattelu "haitallisena" ihmiselle. Eli tärkeintä olisi nykyhetkeen keskittyminen. Jos ajattelet, et siis ole täysin läsnä hetkessä. Esimerkiksi kun kuulet musiikkia tai haistat jonkin tuoksun, se tuo mieleesi jotain. Minä yritän skipata tämän "mieleen tulemisen" ja kuulla musiikin ääninä ja haistaa tuoksut tuoksuina, sellaisina kuin ne ovat. Olen tämän tekniikan avulla löytänyt aivan uusia ulottuvuuksia kaikkeen. Sama pätee näkemiseen: kun katsot esimerkiksi tuttua maisemaa, näet mielessäsi mitä esimerkiksi metsän takana on. Minä pyrin "skippaamaan" tämänkin. Pyrin näkemään maiseman sellaisena kuin se on, kauniina. Ajatukset pilaavat tämän mahtavan näyn, aivan huomaamatta näet päässäsi mitä maiseman takana on ja alat toistamaan mielessäsi että näkemäsi asia on esimerkiksi pelto. Kun ajattelu jää, näet kaiken kauniina ja mahtavana ja sellaisena kuin se on.

Voi olla että teen tämä liian pakonomaisesti. Meditoinnin perusperiaatteihinhan kuuluu että älä välitä ajatuksesta, vaan yksinkertaisesti tiedosta se niin se häviää. Minä esimerkiksi tunnen joka kerta jonkin epämiellyttävän tunteen kun tiedostan ajatuksen. Tämä tunne ikään kuin menee kurkusta alaspäin (kurkkuchakrasta sydänchakraan). Eli olen tehnyt ajattelusta epämiellyttävää. Korjattavaa siis on. Tästä samasta aiheesta vielä sen verran, että lapsethan eivät ajattele mitään vaan tarkkailevat ympäristöään ja asioita ihmetyksellä ja uteliaisuudella. Ajattelu joka myöhemmin tulee kuvaan, pilaa tämän ihmetyksen. Kaikki kaunis ja mahtava mitä meille on luotu, menettää merkityksensä ja lähdemme hakemaan merkitystä elämällemme esimerkiksi tavaroista ja rahasta.

Tottakai ajattelua tarvitaan, kun esimerkiksi suunnittelet jotain tai lasket jotain matemaattisia asioita. Mutta ajattelun tarkoitus onkin olla työkalu, sen tarkoitus ei ole muokata näkemiemme, haistamiemme, kuulemiemme, tuntemiemme ja maistamiemme asioiden tuottamia aistihavaintoja.

Mutta kuten itämaisissa filosofioissa mainitaan, ajatukset muokkaavat yksilön tulevaisuutta. Se mitä asiaa ajattelet paljon ja elät sen mukaan, tulee myös tapahtumaan. Ajatus on energiaa joka myöhemmin saattaa muuttua materiaksi. Mutta mikä on tämä kohta jossa tämä muutos tapahtuu? Olen miettinyt, että se tärkeä kohta on usko. Kun uskot johonkin asiaan, se on sinulle totta. Usko vaatii paljon saman asian toistoa, jolloin vakuutut siitä. Jos uskot raamatun Jumalaan, tämä on sinulle totta. Jos uskot, että Jumalaa ei ole vaan olet tiedemies henkeen ja vereen, se on sinulle totta. Ihminen näkee ja kokee sitä mihin uskoo. Jos saat itsesi uskomaan että olet maailman rikkain mies, tämä tulee todeksi. Harmi vain että usko ei tule helpolla varsinkin jos ajattelet päinvastaisia asioita, esimerkiksi keskityt siihen että miten muka saat itsestäsi rikkaan, eihän se voi onnistua koska tilanne on mikä on. Mutta tässäkin tapauksessa ajatukset ovat vain työkalu. Päätä siis mitä haluat elämältäsi, ja yritä löytää usko siihen. Silloin saat sen.

Tästä saattoi tulla hiukan rönsyilevää tekstiä ja jotain saattoi jäädä puuttumaan, kirjoitin ikään kuin automaatilla. Jatketaan myöhemmin lisää.. :)


Ajattelu ei pitäisi missään nimessä olla vihollinen. Ajatteleminen on kyky ja lahja jota käytetään juurikin työkaluna. Ajattelun avulla pystyt parantamaan omaa hyvinvointiasi ja myös muiden. Pystyt luomaan asioita. Pystyt tekemään hyvää. Ja mitä taitavempi olet, sitä paremmin onnistut tässä kaikessa.

Tärkeänä tässä on vain se että sinun täytyy osata hallita mielesi. Koska hallitsematon mieli voi aiheuttaa pahimmillaan hyvinkin suurta kärsimystä sekä sinulle itsellesi että myös ympäristöllesi.

Olet siis aivan oikeilla teillä sen suhteen ettet halua antaa mielellesi valtaa hyppiä silmillesi. Mutta älä sentään vihaa mieltäsi. Vaan opi hallitsemaan se.

Meditointia täytyy siis harjoittaa. Ja sitten niinä hetkinä kun et meditoi niin kokeile harjoittaa mieltäsi positiiviseen ajatteluun. Erilaiset harrastukset esim auttaa tässä. Kun rakennat positiivisen suhteen mielesi kanssa, niin sen pitäisi alkaa tuntumaan todellakin enemmän lahjalta kuin viholliselta.

Tämä on toki vain minun näkemys.


Mennään nyt hieman tämän aiheen reuna-alueilla, mutta näkisin tällä kaikella silti vahvan merkityksen trippien kulkuun.
Otsikko: Vs: Mitä näet tripillä?
Kirjoitti: JPR - Heinäkuu 12, 2019, 20:53
Kesti hiukan vastata tähän. Olet kyllä Pehmo aivan oikeassa kertomissasi asioissa. Myöskin mainitsemasi positiivinen ajattelu on tärkeää, minulta se on jäänyt hiukan vähälle koska olen yrittänyt keskittyä nykyhetkeen, aiemminhan elin vain ja ainoastaan ajatuksissani. En kuullut mitä muut minulle puhuivat enkä huomannut mitään tapahtumia ympärilläni. Positiivinen ajattelu on seuraava etappini, ja myös aion luoda jotain todella suurta.

Ainut mistä olen eri mieltä on tuo mielen hallinta. Minä juuri tein sen virheen, että yritin hallita mieleni eli hiljentää sen aina kun sinne ilmaantui jotain epämiellyttäviä ajatuksia. Sitä ei kuulu hallita, vaan ainoastaan tiedostaa ajatukset ja keskittyä taas nykyhetkeen, helpoin esimerkki on keskittyä hengitykseen.

Kun mieltä yrittää hallita, seuraa erilaisia jännitystiloja kehoon.

Ja tästä olen maininnut varmaan jokaisessa tekstissäni minkä kirjoitan, mutta keho on mielestäni käytännössä alitajunta. Kaikki mitä olet ikinä oppinut/kokenut, on siellä. Jos oman kehon ja mielen toimintaa pystyy tarkkailemaan sen vaatimalla keskittymisellä, huomaa että ensin tulee tunne, sen jälkeen ajatus. Tähän perustuu tämä ihmisten "autopilotti". Toimit ikään kuin autopilotilla, automaattisesti.

Otetaan esimerkki että tapaat uuden ihmisen kasvotusten. Sinulle tulee varmasti jokin tunne siinä yhteydessä. Tämä tunne aiheuttaa juuri tietynlaisten, siihen tilanteeseen sopivien ajatusten suman ja näitä edeltänyt tunne vain kasvaa, jossain tapauksissa hallitsemattomaksi. Jos olet esimerkiksi jossain vaiheessa elämääsi oppinut, että tuntemattomat ihmiset haluavat sinulta jotain tai haluavat tehdä sinulle jotain, sinulle tulee siinä tilanteessa sama tunne kuin jossain menneisyydessä kokemassasi tapaamisessa ja sitä seuraavat ajatukset siitä että tuo ihminen vain haluaa sinulta jotain. Toimit siis sen mukaan, tylysti tms. koska hänhän vain haluaa jotain sinulta. Todellisuus voi olla toinen mutta käyttäydyt vanhojen oppimiesi mallien mukaan.

Kehoon ja tunteisiin keskittyminen auttaa jos haluat toimia siten kuin oikeasti haluaisit, etkä autopilotilla. Tämä autopilotti tosin on yleensä todella vaikea huomata, olethan toiminut sen mukaan käytännössä koko elämäsi.

Laitetaan vielä selvennykseksi, että tunteet eivät tarkoita ainoastaan sitä, että olet vihainen, surullinen tai onnellinen. Tunteilla tarkoitan myös aivan pieniä tuntemuksia, kaikkea mitä vain voit tuntea kehossasi, pieniä pistelyitä esimerkiksi. Näitä on todella vaikea tiedostaa jos ei ole koko ikänsä aikana huomioinut tunteitansa.

Lasken myös kehoon/alitajuntaan jääviin tuntemuksiin erilaiset vammat, psyykkiset ongelmat yms. mitä on joskus tapahtunut. Ne jäävät sinne jos et keskity kipukohtaan ja paranna itseäsi. Ja nämähän tietenkin tuhoavat elämäsi, et pysty enää keskittymään mihinkään ja muutenkin olo muuttuu ehkä masentuneeksi tai et vain enää pysty tekemään jotain mitä aiemmin pystyit.

Kyllä, mainitsin itsensä parantamisen. Uskon että ihminen pystyy parantamaan itsensä kaikesta mikäli vamma ei ole sellainen että se vaatisi jotain kirurgista operaatiota. Paranevathan pienet haavatkin "itsestään", miksei siis isommatkin haavat? Puhun siis tässäkin myös kokemuksesta, minulta on jo tähän mennessä parantunut monia erikoisia ongelmia.

Jos joku haluaa haastaa näkemykseni, kokemukseni ja kaiken mitä olen kirjoittanut, otan sen aidosti innolla vastaan ja rakastan keskustelua näistä aiheista. Mainitsemani asiat ovat minun kokemuksiani, ja teillä muilla taas on omat kokemuksenne. Löytäkää omat tienne parantua ja löytäkää elämänilo uudelleen, yritän vain auttaa.
Otsikko: Vs: Mitä näet tripillä?
Kirjoitti: ruoja - Heinäkuu 12, 2019, 22:41
Itselläni ns. järki, tietoisuus, äly tai miksi sitä nyt sanokaan riitelee jatkuvasti tunteiden kanssa. Joskus vievät tunteet, joskus järki. Väitän että kummassallakin on roolinsa riippuen tilanteesta. Ja nuo eivät tule järjestyksessä. Joskus ensimmäinen kokemus tilanteesta, minkä tavallaan tiedostaa on jompikumpi. Tunteita, myös "negatiivisia" on oppinut arvostamaan erään sienireissun jälkeen jolloin olikin aika vekkuli tilanne. Tavallaan tiesin kuka olen mutta olin kadottanut kaikki tunteet. Tai kun jonkinsortin egon sulamisen jälkeen kasasin itseni atomeista jäi tunteet viimeiseksi asiaksi minkä lopulta sain takaisin. Se ei ollut millään tapaa miellyttävä kokemus ja silloin opin omalla kohdallani että mikä vaan tunne on parempi entä että ei tunne lainkaan.

Tästä voisi selittää vähän pidemmänkin kaavan mukaan mutta todella vaikeaa ylipäätään selittää asiaa kuten asiaan vihkiytyneet varmasti tietävät. Tunteet ovat tärkeitä mutta niin on niiden hallitseminenkin ainakin jos haluaa pärjätä tässä nyky-yhteiskunnan sosiaalisessa myrskyssä ja tulla toimeen kanssaihmisten kanssa. Toisaalta tunteita pitää kyetä myös näyttämään ja kertomaan. Yhtä paradoxia on tämä elämä näine puitteineen. Liittyneekö sitten vain yhteiskuntaan vai mihin. Mene ja tiedä.
Otsikko: Vs: Mitä näet tripillä?
Kirjoitti: Pehmo - Heinäkuu 13, 2019, 20:10
Kesti hiukan vastata tähän. Olet kyllä Pehmo aivan oikeassa kertomissasi asioissa. Myöskin mainitsemasi positiivinen ajattelu on tärkeää, minulta se on jäänyt hiukan vähälle koska olen yrittänyt keskittyä nykyhetkeen, aiemminhan elin vain ja ainoastaan ajatuksissani. En kuullut mitä muut minulle puhuivat enkä huomannut mitään tapahtumia ympärilläni. Positiivinen ajattelu on seuraava etappini, ja myös aion luoda jotain todella suurta.

Ainut mistä olen eri mieltä on tuo mielen hallinta. Minä juuri tein sen virheen, että yritin hallita mieleni eli hiljentää sen aina kun sinne ilmaantui jotain epämiellyttäviä ajatuksia. Sitä ei kuulu hallita, vaan ainoastaan tiedostaa ajatukset ja keskittyä taas nykyhetkeen, helpoin esimerkki on keskittyä hengitykseen.

Kun mieltä yrittää hallita, seuraa erilaisia jännitystiloja kehoon.

Ja tästä olen maininnut varmaan jokaisessa tekstissäni minkä kirjoitan, mutta keho on mielestäni käytännössä alitajunta. Kaikki mitä olet ikinä oppinut/kokenut, on siellä. Jos oman kehon ja mielen toimintaa pystyy tarkkailemaan sen vaatimalla keskittymisellä, huomaa että ensin tulee tunne, sen jälkeen ajatus. Tähän perustuu tämä ihmisten "autopilotti". Toimit ikään kuin autopilotilla, automaattisesti.

Otetaan esimerkki että tapaat uuden ihmisen kasvotusten. Sinulle tulee varmasti jokin tunne siinä yhteydessä. Tämä tunne aiheuttaa juuri tietynlaisten, siihen tilanteeseen sopivien ajatusten suman ja näitä edeltänyt tunne vain kasvaa, jossain tapauksissa hallitsemattomaksi. Jos olet esimerkiksi jossain vaiheessa elämääsi oppinut, että tuntemattomat ihmiset haluavat sinulta jotain tai haluavat tehdä sinulle jotain, sinulle tulee siinä tilanteessa sama tunne kuin jossain menneisyydessä kokemassasi tapaamisessa ja sitä seuraavat ajatukset siitä että tuo ihminen vain haluaa sinulta jotain. Toimit siis sen mukaan, tylysti tms. koska hänhän vain haluaa jotain sinulta. Todellisuus voi olla toinen mutta käyttäydyt vanhojen oppimiesi mallien mukaan.

Kehoon ja tunteisiin keskittyminen auttaa jos haluat toimia siten kuin oikeasti haluaisit, etkä autopilotilla. Tämä autopilotti tosin on yleensä todella vaikea huomata, olethan toiminut sen mukaan käytännössä koko elämäsi.

Laitetaan vielä selvennykseksi, että tunteet eivät tarkoita ainoastaan sitä, että olet vihainen, surullinen tai onnellinen. Tunteilla tarkoitan myös aivan pieniä tuntemuksia, kaikkea mitä vain voit tuntea kehossasi, pieniä pistelyitä esimerkiksi. Näitä on todella vaikea tiedostaa jos ei ole koko ikänsä aikana huomioinut tunteitansa.

Lasken myös kehoon/alitajuntaan jääviin tuntemuksiin erilaiset vammat, psyykkiset ongelmat yms. mitä on joskus tapahtunut. Ne jäävät sinne jos et keskity kipukohtaan ja paranna itseäsi. Ja nämähän tietenkin tuhoavat elämäsi, et pysty enää keskittymään mihinkään ja muutenkin olo muuttuu ehkä masentuneeksi tai et vain enää pysty tekemään jotain mitä aiemmin pystyit.

Kyllä, mainitsin itsensä parantamisen. Uskon että ihminen pystyy parantamaan itsensä kaikesta mikäli vamma ei ole sellainen että se vaatisi jotain kirurgista operaatiota. Paranevathan pienet haavatkin "itsestään", miksei siis isommatkin haavat? Puhun siis tässäkin myös kokemuksesta, minulta on jo tähän mennessä parantunut monia erikoisia ongelmia.

Jos joku haluaa haastaa näkemykseni, kokemukseni ja kaiken mitä olen kirjoittanut, otan sen aidosti innolla vastaan ja rakastan keskustelua näistä aiheista. Mainitsemani asiat ovat minun kokemuksiani, ja teillä muilla taas on omat kokemuksenne. Löytäkää omat tienne parantua ja löytäkää elämänilo uudelleen, yritän vain auttaa.


Ensinnäkin haluan sanoa että sinulla on paljon hyviä ajatuksia mielen toiminnasta.

Mielen hallinnalla en tarkoita ettäkö jokaista mieleen tulevaa ajatusta pitäisi yrittää erikseen hallita. Lentäviä ajatuksia on vaikea hallita koska niiden luonto on juurikin sellainen että niitä syntyy jatkuvasti lisää. Lentäviä ajatuksia ei siis voi suoranaisesti ehkä hallita, mutta niihin voi vaikuttaa epäsuorasti juurikin meditoinnin kaltaisella harjoituksella, jota voi harjoittaa vaikka pitkin päivää. Kun et anna noille ajatuksille valtaa, vaan keskityt sen sijaan juurikin siihen hengittämiseen, ja sinuun itseesi. Päästät irti niistä ajatuksista ja keskityt vain olemiseen. Tällä tavoin voit epäsuorasti vaikuttaa näiden lentävien ajatuksien kulkuun. Jos et lähde niihin mukaan, niin mielesi rauhoittuu hiljalleen.

Tällöin näitä ajatuksia ei synny enään niin paljoa ja niiden luonnekkin saattaa muuttua "vaisummaksi" esim negatiivisesta positiiviseen, jolloin niistä on myös helpompi pysyä irtaallaan. Tällöin pääset helpommin sellaiseen selvään mielentilaan jossa pystyt keskittymään paremmin tähän hetkeen ja pystyt myös ajattelemaan selvemmin vain niitä asioita mitä haluat ajatella.

Kaikenlainen viha ja negatiivisuus on lopulta vain sinulle itsellesi pahaksi. Vihasta luopuminen onnistui ainakin minulla hiljalleen kun ymmärsin ettei asioita kohtaan ole pakko synnyttää vihaa vaikkei niistä tykkäisikään. Tässä maailmassa on paljon asioita mistä en tykkää ja joissa näen paljon pahaa ja vääryyttä. Jos synnyttäisin vihan kaikkea tällaista kohtaan, niin täyttyisi mieleni vihasta hyvinkin nopeaan.
Otsikko: Vs: Mitä näet tripillä?
Kirjoitti: JPR - Heinäkuu 13, 2019, 21:39
Itselläni ns. järki, tietoisuus, äly tai miksi sitä nyt sanokaan riitelee jatkuvasti tunteiden kanssa. Joskus vievät tunteet, joskus järki. Väitän että kummassallakin on roolinsa riippuen tilanteesta. Ja nuo eivät tule järjestyksessä. Joskus ensimmäinen kokemus tilanteesta, minkä tavallaan tiedostaa on jompikumpi. Tunteita, myös "negatiivisia" on oppinut arvostamaan erään sienireissun jälkeen jolloin olikin aika vekkuli tilanne. Tavallaan tiesin kuka olen mutta olin kadottanut kaikki tunteet. Tai kun jonkinsortin egon sulamisen jälkeen kasasin itseni atomeista jäi tunteet viimeiseksi asiaksi minkä lopulta sain takaisin. Se ei ollut millään tapaa miellyttävä kokemus ja silloin opin omalla kohdallani että mikä vaan tunne on parempi entä että ei tunne lainkaan.

Tästä voisi selittää vähän pidemmänkin kaavan mukaan mutta todella vaikeaa ylipäätään selittää asiaa kuten asiaan vihkiytyneet varmasti tietävät. Tunteet ovat tärkeitä mutta niin on niiden hallitseminenkin ainakin jos haluaa pärjätä tässä nyky-yhteiskunnan sosiaalisessa myrskyssä ja tulla toimeen kanssaihmisten kanssa. Toisaalta tunteita pitää kyetä myös näyttämään ja kertomaan. Yhtä paradoxia on tämä elämä näine puitteineen. Liittyneekö sitten vain yhteiskuntaan vai mihin. Mene ja tiedä.

Tästä hauska huomio. Koin myös itse kerran sienireissun aikana omituisen tilanteen: mikään ei tuntunut miltään. Se oli melkeinpä yksi kamalimpia kokemuksia mitä olen kokenut. Mietin vain että mikä minua vaivaa, miksi kaikki on yhdentekevää. Onneksi tämä meni ohi ja loppujen lopuksi koin vain suurta rauhaa ja tyyneyttä.


Ensinnäkin haluan sanoa että sinulla on paljon hyviä ajatuksia mielen toiminnasta.

Mielen hallinnalla en tarkoita ettäkö jokaista mieleen tulevaa ajatusta pitäisi yrittää erikseen hallita. Lentäviä ajatuksia on vaikea hallita koska niiden luonto on juurikin sellainen että niitä syntyy jatkuvasti lisää. Lentäviä ajatuksia ei siis voi suoranaisesti ehkä hallita, mutta niihin voi vaikuttaa epäsuorasti juurikin meditoinnin kaltaisella harjoituksella, jota voi harjoittaa vaikka pitkin päivää. Kun et anna noille ajatuksille valtaa, vaan keskityt sen sijaan juurikin siihen hengittämiseen, ja sinuun itseesi. Päästät irti niistä ajatuksista ja keskityt vain olemiseen. Tällä tavoin voit epäsuorasti vaikuttaa näiden lentävien ajatuksien kulkuun. Jos et lähde niihin mukaan, niin mielesi rauhoittuu hiljalleen.

Tällöin näitä ajatuksia ei synny enään niin paljoa ja niiden luonnekkin saattaa muuttua "vaisummaksi" esim negatiivisesta positiiviseen, jolloin niistä on myös helpompi pysyä irtaallaan. Tällöin pääset helpommin sellaiseen selvään mielentilaan jossa pystyt keskittymään paremmin tähän hetkeen ja pystyt myös ajattelemaan selvemmin vain niitä asioita mitä haluat ajatella.

Kaikenlainen viha ja negatiivisuus on lopulta vain sinulle itsellesi pahaksi. Vihasta luopuminen onnistui ainakin minulla hiljalleen kun ymmärsin ettei asioita kohtaan ole pakko synnyttää vihaa vaikkei niistä tykkäisikään. Tässä maailmassa on paljon asioita mistä en tykkää ja joissa näen paljon pahaa ja vääryyttä. Jos synnyttäisin vihan kaikkea tällaista kohtaan, niin täyttyisi mieleni vihasta hyvinkin nopeaan.

Tämä viha oli minullekin ongelma joskus, on se osittain vieläkin mutta pystyn jo paljon paremmin huomaamaan kaikki vihaan johtavat ajatukset/tunteet. Kaikkein huonoin tilanne on se, kun tiedostaa että nämä ovat taas näitä vihaa aiheuttavia ajatuksia, mutta kun nyt HALUAN vihata. Tällöin eivät normaalit keinot oikein meinaa toimia, ensin pitäisi saada tuo halu vihata pois. Mutta yleensä ottaen, viha kuluttaa liian paljon energiaa, paljon vähemmällä pääsee kun vain jättää vihaamisen ja kokee tapahtumat eri tavalla, tietoisesti.
Otsikko: Vs: Mitä näet tripillä?
Kirjoitti: ruoja - Heinäkuu 13, 2019, 22:38
Itselläni ns. järki, tietoisuus, äly tai miksi sitä nyt sanokaan riitelee jatkuvasti tunteiden kanssa. Joskus vievät tunteet, joskus järki. Väitän että kummassallakin on roolinsa riippuen tilanteesta. Ja nuo eivät tule järjestyksessä. Joskus ensimmäinen kokemus tilanteesta, minkä tavallaan tiedostaa on jompikumpi. Tunteita, myös "negatiivisia" on oppinut arvostamaan erään sienireissun jälkeen jolloin olikin aika vekkuli tilanne. Tavallaan tiesin kuka olen mutta olin kadottanut kaikki tunteet. Tai kun jonkinsortin egon sulamisen jälkeen kasasin itseni atomeista jäi tunteet viimeiseksi asiaksi minkä lopulta sain takaisin. Se ei ollut millään tapaa miellyttävä kokemus ja silloin opin omalla kohdallani että mikä vaan tunne on parempi entä että ei tunne lainkaan.

Tästä voisi selittää vähän pidemmänkin kaavan mukaan mutta todella vaikeaa ylipäätään selittää asiaa kuten asiaan vihkiytyneet varmasti tietävät. Tunteet ovat tärkeitä mutta niin on niiden hallitseminenkin ainakin jos haluaa pärjätä tässä nyky-yhteiskunnan sosiaalisessa myrskyssä ja tulla toimeen kanssaihmisten kanssa. Toisaalta tunteita pitää kyetä myös näyttämään ja kertomaan. Yhtä paradoxia on tämä elämä näine puitteineen. Liittyneekö sitten vain yhteiskuntaan vai mihin. Mene ja tiedä.

Tästä hauska huomio. Koin myös itse kerran sienireissun aikana omituisen tilanteen: mikään ei tuntunut miltään. Se oli melkeinpä yksi kamalimpia kokemuksia mitä olen kokenut. Mietin vain että mikä minua vaivaa, miksi kaikki on yhdentekevää. Onneksi tämä meni ohi ja loppujen lopuksi koin vain suurta rauhaa ja tyyneyttä.

Joo tuo sama liittyi tuohon omaan reissuun. Mikään ei tuntunut miltään. Siis henkisesti.
Otsikko: Vs: Mitä näet tripillä?
Kirjoitti: homit - Syyskuu 06, 2019, 13:17
James Kentillä on erinomainen essee, jossa hän käy läpi DMT:n käyttämiseen liittyviä myyttejä, ja päätyy toteamaan, että DMT-päissään näkee ihan juuri sitä, mitä odottaakin näkevänsä; The Case Against DMT Elves (http://tripzine.com/listing.php?id=dmt_pickover).

On ollut kertoja, kun olen tripannut esim. luettuani muutamia päiviä frescomaalauksia käsitteleviä kirjoja ja sitten kaikki on näyttänyt frescoilta. Pointtina se, että ihminen voi kaiketikin ehdollistaa itsensä näkemään ihan mitä tahansa – ja tällöin vain mielikuvitus on rajana.

Tekee mieli vähän palata ajassa taaksepäin ja jakaa omia kokemuksiani DMT:stä. Sienitripit ovat ihan oma maailmansa, ne eivät ole tavallaan "yllättäneet" minua sillä tavoin koskaan, ettenkö olisi pystynyt periaatteessa kuvittelemaan samat tai lähes samat asiat selvinkin päin. Sienissä toki koen nämä tuntemukset, näyt ja ajatukset suoraan sen sijaan että niistä tulisi vain kalvakka kuvitelma. Ja kun sientenkin annosta nostaa tarpeeksi, kyllä ne pirstovat minullakin universumin ja olemassaolon totaalisesti siten, että siihen ei kykene millään mielikuvituksella enää.

Mutta siis DMT. Kun ensimmäistä kertaa näin jossain myytävänä changaa, joka on siis poltettava yrttisekoitus maustettuna DMT:llä, ostin koko myyjän stokin kerralla (aavistin hyvää). Jos tulee vastaan Suomen ulkopuolella jossain, jossa aine on laillista, suosittelen tekemään saman, koska DMT on... se on ihan täysin käsittämätöntä. Ensimmäisellä kerralla olin siitä huolimatta skeptinen koko ainetta kohtaan, epäilin mahtaako toimia ollenkaan, koska mistäs minä tiesin, mitä tuli ostettua.

Voi pojat, että sain elämäni yllätyksen.

Koska tiesin, että vaikutus alkaa (jos on alkaakseen) muutamassa sekunnissa sisäänhengityksen jälkeen (kannattaa yrittää vetää kaikki kerralla, niin pitkään kuin vain pystyy), olin valmiina saunan lauteilla (ilmanvaihto, ei haittaa vaikka savu haisee) menemään makuulle ja laskemaan bongin alas. Onneksi olin, sillä saman tien kun aloin hengittää sisään, maailma pamahti psykedeeliseksi tykitykseksi. Sain joten kuten asetuttua makuulle vielä järjissäni ollessa ja sitten mentiin.

Olin aina kuvitellut, että toiset maailmat, autonomiset elävät olennot sun muut ovat vain älytöntä liioittelua ns. perus-psykedeelisestä kokemuksesta. Eivät ne ole. Tuo ensimmäinen DMT-matka heitti minut johonkin jumalalliseen ulottuvuuteen, jossa minun lisäkseni kolme muuta... muukalaista (lue: avaruudellista olentoa) istui ikään kuin pöydän ääressä - aivan kuin olisi jokin kokous. Ensin tuli pieni pelon pistos, koska kokemus oli niin yllättävä, mutta se haihtui pian ja tilalle tuli syvä, rauhallinen olo. En muista ihan tarkalleen mitä näin tai "kuulin", mutta kaikki oli rakentunut geometriasta ja väreistä, kolmiulotteisena. Yksi näistä olennoista vaikutti kuin intialaiselta rikkauden jumalalta, Ganeshalta. Juuri tämä hahmo myös rauhoitteli minua, että kaikki on jollain syvällä tavalla kunnossa.

En tiedä/muista kauanko tätä kesti tai mitä muuta näin (harmi!), mutta tullessani takaisin tajuihini, olin täysin ällikällä lyöty, koko sauna suli edelleen ympärilläni ja oli ihanan kaunista. Nauroin, hymyilin niin turkasesti ja olin onnellisempi kuin, en tiedä, ikinä elämässäni. Tajusin, että olin juuri kokenut sen, mitä olin aina jotenkin odottanut psykedeeleiltä. Tämä siis lähtökohdasta "ei hitto mihin mää oon rahani polttanut, ei tää varmaan ees toimi, otetaan nyt tuo vähän isompi annos niin jos ees jotain tuntuis".

Jälkeenpäin, varsinkin nyt kun luin tuon Arvaliksen kirjoituksen, on tullut mieleen, että nollaoletukset = vähiten ikään kuin itse rakentamia rajoituksia sille, mitä voi kokea. Tai ehkä uskottelin tuota vain mielessäni itselleni, että ylipäänsä uskaltaisin kokeilla koko ainetta. Kyllä mun odotukset DMT:stä on tuolla tasolla olleet ennen kokeilemistakin.

Myöhemmillä kerroilla olen nähnyt myös näitä "konehaltijoita" (psykedeelisistä geometria-hammasrattaista muodostuneita olentoja, ei tosin toisessa ulottuvuudessa (harmi taas!)), juuri lukemieni kirjojen juonia jne. Näille tripeille on mielestäni sieniä enemmän integroitunut nimenomaan juuri ennen trippiä kokemiani asioita. Ehkä DMT-trippieni ehdollistuminen on jotenkin vahvempaa, en tiedä.

Ainoa kaikkia DMT-kokemuksiani yhdistävä tunne on maailman syvin onnellisuus. Ei ole kertaa, jolloin en tulisi takaisin tripiltä suu korvasta korvaan. Ehkä joku universaali hyvyys tai rakkaus jotenkin tulee sieltä läpi, uskoo kuka uskoo.

Anteeksi pitkä teksti, pieni sekavuus, välihuomautukset ja sisäiset ristiriidat. Olen niistä tietoinen, mutta en osannut muotoilla tätä nyt muuten. Olen myös saattanut kirjoittaa näistä kokemuksista forumille aiemminkin, en ole varma. Viimeisenä huomiona vielä turvallisuusasia: älä käytä DMT:tä yksin, ainakaan poltettuna/vaporisoituna. Päädyt vielä polttamaan kämppäsi kun bongi kaatuu lattialle tms.

Liian pitkä, en lukenut: jos sinulla on mahdollisuus kokeilla DMT:tä laillisesti, tee se (trip sitterin kanssa). Älä kuitenkaan Suomessa. Se saattaa olla mullistavin yksittäinen kokemuksesi koskaan. DMT näyttää ehkä sinulle outoja asioita, jotka kuitenkin rakentuvat viimeisimmistä kokemuksistasi. Omat kokemukseni ovat pelkästään vain ja ainoastaan positiivisia, your mileage may vary.