Tässä on vähän nyt tuo alkuperäinen aihe karannut käsistä, mutta todella mielenkiintoista keskustelua kuitenkin. Itsehän siis otin jo monta vuotta sitten ajattelun "pahimmaksi vihollisekseni". Yksi näitä henkisen matkani alkupään aiheita oli ajattelu "haitallisena" ihmiselle. Eli tärkeintä olisi nykyhetkeen keskittyminen. Jos ajattelet, et siis ole täysin läsnä hetkessä. Esimerkiksi kun kuulet musiikkia tai haistat jonkin tuoksun, se tuo mieleesi jotain. Minä yritän skipata tämän "mieleen tulemisen" ja kuulla musiikin ääninä ja haistaa tuoksut tuoksuina, sellaisina kuin ne ovat. Olen tämän tekniikan avulla löytänyt aivan uusia ulottuvuuksia kaikkeen. Sama pätee näkemiseen: kun katsot esimerkiksi tuttua maisemaa, näet mielessäsi mitä esimerkiksi metsän takana on. Minä pyrin "skippaamaan" tämänkin. Pyrin näkemään maiseman sellaisena kuin se on, kauniina. Ajatukset pilaavat tämän mahtavan näyn, aivan huomaamatta näet päässäsi mitä maiseman takana on ja alat toistamaan mielessäsi että näkemäsi asia on esimerkiksi pelto. Kun ajattelu jää, näet kaiken kauniina ja mahtavana ja sellaisena kuin se on.

Voi olla että teen tämä liian pakonomaisesti. Meditoinnin perusperiaatteihinhan kuuluu että älä välitä ajatuksesta, vaan yksinkertaisesti tiedosta se niin se häviää. Minä esimerkiksi tunnen joka kerta jonkin epämiellyttävän tunteen kun tiedostan ajatuksen. Tämä tunne ikään kuin menee kurkusta alaspäin (kurkkuchakrasta sydänchakraan). Eli olen tehnyt ajattelusta epämiellyttävää. Korjattavaa siis on. Tästä samasta aiheesta vielä sen verran, että lapsethan eivät ajattele mitään vaan tarkkailevat ympäristöään ja asioita ihmetyksellä ja uteliaisuudella. Ajattelu joka myöhemmin tulee kuvaan, pilaa tämän ihmetyksen. Kaikki kaunis ja mahtava mitä meille on luotu, menettää merkityksensä ja lähdemme hakemaan merkitystä elämällemme esimerkiksi tavaroista ja rahasta.

Tottakai ajattelua tarvitaan, kun esimerkiksi suunnittelet jotain tai lasket jotain matemaattisia asioita. Mutta ajattelun tarkoitus onkin olla työkalu, sen tarkoitus ei ole muokata näkemiemme, haistamiemme, kuulemiemme, tuntemiemme ja maistamiemme asioiden tuottamia aistihavaintoja.

Mutta kuten itämaisissa filosofioissa mainitaan, ajatukset muokkaavat yksilön tulevaisuutta. Se mitä asiaa ajattelet paljon ja elät sen mukaan, tulee myös tapahtumaan. Ajatus on energiaa joka myöhemmin saattaa muuttua materiaksi. Mutta mikä on tämä kohta jossa tämä muutos tapahtuu? Olen miettinyt, että se tärkeä kohta on usko. Kun uskot johonkin asiaan, se on sinulle totta. Usko vaatii paljon saman asian toistoa, jolloin vakuutut siitä. Jos uskot raamatun Jumalaan, tämä on sinulle totta. Jos uskot, että Jumalaa ei ole vaan olet tiedemies henkeen ja vereen, se on sinulle totta. Ihminen näkee ja kokee sitä mihin uskoo. Jos saat itsesi uskomaan että olet maailman rikkain mies, tämä tulee todeksi. Harmi vain että usko ei tule helpolla varsinkin jos ajattelet päinvastaisia asioita, esimerkiksi keskityt siihen että miten muka saat itsestäsi rikkaan, eihän se voi onnistua koska tilanne on mikä on. Mutta tässäkin tapauksessa ajatukset ovat vain työkalu. Päätä siis mitä haluat elämältäsi, ja yritä löytää usko siihen. Silloin saat sen.

Tästä saattoi tulla hiukan rönsyilevää tekstiä ja jotain saattoi jäädä puuttumaan, kirjoitin ikään kuin automaatilla. Jatketaan myöhemmin lisää..

Ajattelu ei pitäisi missään nimessä olla vihollinen. Ajatteleminen on kyky ja lahja jota käytetään juurikin työkaluna. Ajattelun avulla pystyt parantamaan omaa hyvinvointiasi ja myös muiden. Pystyt luomaan asioita. Pystyt tekemään hyvää. Ja mitä taitavempi olet, sitä paremmin onnistut tässä kaikessa.

Tärkeänä tässä on vain se että sinun täytyy osata hallita mielesi. Koska hallitsematon mieli voi aiheuttaa pahimmillaan hyvinkin suurta kärsimystä sekä sinulle itsellesi että myös ympäristöllesi.

Olet siis aivan oikeilla teillä sen suhteen ettet halua antaa mielellesi valtaa hyppiä silmillesi. Mutta älä sentään vihaa mieltäsi. Vaan opi hallitsemaan se.

Meditointia täytyy siis harjoittaa. Ja sitten niinä hetkinä kun et meditoi niin kokeile harjoittaa mieltäsi positiiviseen ajatteluun. Erilaiset harrastukset esim auttaa tässä. Kun rakennat positiivisen suhteen mielesi kanssa, niin sen pitäisi alkaa tuntumaan todellakin enemmän lahjalta kuin viholliselta.

Tämä on toki vain minun näkemys.


Mennään nyt hieman tämän aiheen reuna-alueilla, mutta näkisin tällä kaikella silti vahvan merkityksen trippien kulkuun.

Itselläni ns. järki, tietoisuus, äly tai miksi sitä nyt sanokaan riitelee jatkuvasti tunteiden kanssa. Joskus vievät tunteet, joskus järki. Väitän että kummassallakin on roolinsa riippuen tilanteesta. Ja nuo eivät tule järjestyksessä. Joskus ensimmäinen kokemus tilanteesta, minkä tavallaan tiedostaa on jompikumpi. Tunteita, myös "negatiivisia" on oppinut arvostamaan erään sienireissun jälkeen jolloin olikin aika vekkuli tilanne. Tavallaan tiesin kuka olen mutta olin kadottanut kaikki tunteet. Tai kun jonkinsortin egon sulamisen jälkeen kasasin itseni atomeista jäi tunteet viimeiseksi asiaksi minkä lopulta sain takaisin. Se ei ollut millään tapaa miellyttävä kokemus ja silloin opin omalla kohdallani että mikä vaan tunne on parempi entä että ei tunne lainkaan.

Tästä voisi selittää vähän pidemmänkin kaavan mukaan mutta todella vaikeaa ylipäätään selittää asiaa kuten asiaan vihkiytyneet varmasti tietävät. Tunteet ovat tärkeitä mutta niin on niiden hallitseminenkin ainakin jos haluaa pärjätä tässä nyky-yhteiskunnan sosiaalisessa myrskyssä ja tulla toimeen kanssaihmisten kanssa. Toisaalta tunteita pitää kyetä myös näyttämään ja kertomaan. Yhtä paradoxia on tämä elämä näine puitteineen. Liittyneekö sitten vain yhteiskuntaan vai mihin. Mene ja tiedä.

Itselläni ns. järki, tietoisuus, äly tai miksi sitä nyt sanokaan riitelee jatkuvasti tunteiden kanssa. Joskus vievät tunteet, joskus järki. Väitän että kummassallakin on roolinsa riippuen tilanteesta. Ja nuo eivät tule järjestyksessä. Joskus ensimmäinen kokemus tilanteesta, minkä tavallaan tiedostaa on jompikumpi. Tunteita, myös "negatiivisia" on oppinut arvostamaan erään sienireissun jälkeen jolloin olikin aika vekkuli tilanne. Tavallaan tiesin kuka olen mutta olin kadottanut kaikki tunteet. Tai kun jonkinsortin egon sulamisen jälkeen kasasin itseni atomeista jäi tunteet viimeiseksi asiaksi minkä lopulta sain takaisin. Se ei ollut millään tapaa miellyttävä kokemus ja silloin opin omalla kohdallani että mikä vaan tunne on parempi entä että ei tunne lainkaan.

Tästä voisi selittää vähän pidemmänkin kaavan mukaan mutta todella vaikeaa ylipäätään selittää asiaa kuten asiaan vihkiytyneet varmasti tietävät. Tunteet ovat tärkeitä mutta niin on niiden hallitseminenkin ainakin jos haluaa pärjätä tässä nyky-yhteiskunnan sosiaalisessa myrskyssä ja tulla toimeen kanssaihmisten kanssa. Toisaalta tunteita pitää kyetä myös näyttämään ja kertomaan. Yhtä paradoxia on tämä elämä näine puitteineen. Liittyneekö sitten vain yhteiskuntaan vai mihin. Mene ja tiedä.

Tästä hauska huomio. Koin myös itse kerran sienireissun aikana omituisen tilanteen: mikään ei tuntunut miltään. Se oli melkeinpä yksi kamalimpia kokemuksia mitä olen kokenut. Mietin vain että mikä minua vaivaa, miksi kaikki on yhdentekevää. Onneksi tämä meni ohi ja loppujen lopuksi koin vain suurta rauhaa ja tyyneyttä.

Ensinnäkin haluan sanoa että sinulla on paljon hyviä ajatuksia mielen toiminnasta.

Mielen hallinnalla en tarkoita ettäkö jokaista mieleen tulevaa ajatusta pitäisi yrittää erikseen hallita. Lentäviä ajatuksia on vaikea hallita koska niiden luonto on juurikin sellainen että niitä syntyy jatkuvasti lisää. Lentäviä ajatuksia ei siis voi suoranaisesti ehkä hallita, mutta niihin voi vaikuttaa epäsuorasti juurikin meditoinnin kaltaisella harjoituksella, jota voi harjoittaa vaikka pitkin päivää. Kun et anna noille ajatuksille valtaa, vaan keskityt sen sijaan juurikin siihen hengittämiseen, ja sinuun itseesi. Päästät irti niistä ajatuksista ja keskityt vain olemiseen. Tällä tavoin voit epäsuorasti vaikuttaa näiden lentävien ajatuksien kulkuun. Jos et lähde niihin mukaan, niin mielesi rauhoittuu hiljalleen.

Tällöin näitä ajatuksia ei synny enään niin paljoa ja niiden luonnekkin saattaa muuttua "vaisummaksi" esim negatiivisesta positiiviseen, jolloin niistä on myös helpompi pysyä irtaallaan. Tällöin pääset helpommin sellaiseen selvään mielentilaan jossa pystyt keskittymään paremmin tähän hetkeen ja pystyt myös ajattelemaan selvemmin vain niitä asioita mitä haluat ajatella.

Kaikenlainen viha ja negatiivisuus on lopulta vain sinulle itsellesi pahaksi. Vihasta luopuminen onnistui ainakin minulla hiljalleen kun ymmärsin ettei asioita kohtaan ole pakko synnyttää vihaa vaikkei niistä tykkäisikään. Tässä maailmassa on paljon asioita mistä en tykkää ja joissa näen paljon pahaa ja vääryyttä. Jos synnyttäisin vihan kaikkea tällaista kohtaan, niin täyttyisi mieleni vihasta hyvinkin nopeaan.

Tämä viha oli minullekin ongelma joskus, on se osittain vieläkin mutta pystyn jo paljon paremmin huomaamaan kaikki vihaan johtavat ajatukset/tunteet. Kaikkein huonoin tilanne on se, kun tiedostaa että nämä ovat taas näitä vihaa aiheuttavia ajatuksia, mutta kun nyt HALUAN vihata. Tällöin eivät normaalit keinot oikein meinaa toimia, ensin pitäisi saada tuo halu vihata pois. Mutta yleensä ottaen, viha kuluttaa liian paljon energiaa, paljon vähemmällä pääsee kun vain jättää vihaamisen ja kokee tapahtumat eri tavalla, tietoisesti.

James Kentillä on erinomainen essee, jossa hän käy läpi DMT:n käyttämiseen liittyviä myyttejä, ja päätyy toteamaan, että DMT-päissään näkee ihan juuri sitä, mitä odottaakin näkevänsä; The Case Against DMT Elves.

On ollut kertoja, kun olen tripannut esim. luettuani muutamia päiviä frescomaalauksia käsitteleviä kirjoja ja sitten kaikki on näyttänyt frescoilta. Pointtina se, että ihminen voi kaiketikin ehdollistaa itsensä näkemään ihan mitä tahansa – ja tällöin vain mielikuvitus on rajana.

Tekee mieli vähän palata ajassa taaksepäin ja jakaa omia kokemuksiani DMT:stä. Sienitripit ovat ihan oma maailmansa, ne eivät ole tavallaan "yllättäneet" minua sillä tavoin koskaan, ettenkö olisi pystynyt periaatteessa kuvittelemaan samat tai lähes samat asiat selvinkin päin. Sienissä toki koen nämä tuntemukset, näyt ja ajatukset suoraan sen sijaan että niistä tulisi vain kalvakka kuvitelma. Ja kun sientenkin annosta nostaa tarpeeksi, kyllä ne pirstovat minullakin universumin ja olemassaolon totaalisesti siten, että siihen ei kykene millään mielikuvituksella enää.

Mutta siis DMT. Kun ensimmäistä kertaa näin jossain myytävänä changaa, joka on siis poltettava yrttisekoitus maustettuna DMT:llä, ostin koko myyjän stokin kerralla (aavistin hyvää). Jos tulee vastaan Suomen ulkopuolella jossain, jossa aine on laillista, suosittelen tekemään saman, koska DMT on... se on ihan täysin käsittämätöntä. Ensimmäisellä kerralla olin siitä huolimatta skeptinen koko ainetta kohtaan, epäilin mahtaako toimia ollenkaan, koska mistäs minä tiesin, mitä tuli ostettua.

Voi pojat, että sain elämäni yllätyksen.

Koska tiesin, että vaikutus alkaa (jos on alkaakseen) muutamassa sekunnissa sisäänhengityksen jälkeen (kannattaa yrittää vetää kaikki kerralla, niin pitkään kuin vain pystyy), olin valmiina saunan lauteilla (ilmanvaihto, ei haittaa vaikka savu haisee) menemään makuulle ja laskemaan bongin alas. Onneksi olin, sillä saman tien kun aloin hengittää sisään, maailma pamahti psykedeeliseksi tykitykseksi. Sain joten kuten asetuttua makuulle vielä järjissäni ollessa ja sitten mentiin.

Olin aina kuvitellut, että toiset maailmat, autonomiset elävät olennot sun muut ovat vain älytöntä liioittelua ns. perus-psykedeelisestä kokemuksesta. Eivät ne ole. Tuo ensimmäinen DMT-matka heitti minut johonkin jumalalliseen ulottuvuuteen, jossa minun lisäkseni kolme muuta... muukalaista (lue: avaruudellista olentoa) istui ikään kuin pöydän ääressä - aivan kuin olisi jokin kokous. Ensin tuli pieni pelon pistos, koska kokemus oli niin yllättävä, mutta se haihtui pian ja tilalle tuli syvä, rauhallinen olo. En muista ihan tarkalleen mitä näin tai "kuulin", mutta kaikki oli rakentunut geometriasta ja väreistä, kolmiulotteisena. Yksi näistä olennoista vaikutti kuin intialaiselta rikkauden jumalalta, Ganeshalta. Juuri tämä hahmo myös rauhoitteli minua, että kaikki on jollain syvällä tavalla kunnossa.

En tiedä/muista kauanko tätä kesti tai mitä muuta näin (harmi!), mutta tullessani takaisin tajuihini, olin täysin ällikällä lyöty, koko sauna suli edelleen ympärilläni ja oli ihanan kaunista. Nauroin, hymyilin niin turkasesti ja olin onnellisempi kuin, en tiedä, ikinä elämässäni. Tajusin, että olin juuri kokenut sen, mitä olin aina jotenkin odottanut psykedeeleiltä. Tämä siis lähtökohdasta "ei hitto mihin mää oon rahani polttanut, ei tää varmaan ees toimi, otetaan nyt tuo vähän isompi annos niin jos ees jotain tuntuis".

Jälkeenpäin, varsinkin nyt kun luin tuon Arvaliksen kirjoituksen, on tullut mieleen, että nollaoletukset = vähiten ikään kuin itse rakentamia rajoituksia sille, mitä voi kokea. Tai ehkä uskottelin tuota vain mielessäni itselleni, että ylipäänsä uskaltaisin kokeilla koko ainetta. Kyllä mun odotukset DMT:stä on tuolla tasolla olleet ennen kokeilemistakin.

Myöhemmillä kerroilla olen nähnyt myös näitä "konehaltijoita" (psykedeelisistä geometria-hammasrattaista muodostuneita olentoja, ei tosin toisessa ulottuvuudessa (harmi taas!)), juuri lukemieni kirjojen juonia jne. Näille tripeille on mielestäni sieniä enemmän integroitunut nimenomaan juuri ennen trippiä kokemiani asioita. Ehkä DMT-trippieni ehdollistuminen on jotenkin vahvempaa, en tiedä.

Ainoa kaikkia DMT-kokemuksiani yhdistävä tunne on maailman syvin onnellisuus. Ei ole kertaa, jolloin en tulisi takaisin tripiltä suu korvasta korvaan. Ehkä joku universaali hyvyys tai rakkaus jotenkin tulee sieltä läpi, uskoo kuka uskoo.

Anteeksi pitkä teksti, pieni sekavuus, välihuomautukset ja sisäiset ristiriidat. Olen niistä tietoinen, mutta en osannut muotoilla tätä nyt muuten. Olen myös saattanut kirjoittaa näistä kokemuksista forumille aiemminkin, en ole varma. Viimeisenä huomiona vielä turvallisuusasia: älä käytä DMT:tä yksin, ainakaan poltettuna/vaporisoituna. Päädyt vielä polttamaan kämppäsi kun bongi kaatuu lattialle tms.

Liian pitkä, en lukenut: jos sinulla on mahdollisuus kokeilla DMT:tä laillisesti, tee se (trip sitterin kanssa). Älä kuitenkaan Suomessa. Se saattaa olla mullistavin yksittäinen kokemuksesi koskaan. DMT näyttää ehkä sinulle outoja asioita, jotka kuitenkin rakentuvat viimeisimmistä kokemuksistasi. Omat kokemukseni ovat pelkästään vain ja ainoastaan positiivisia, your mileage may vary.

Itse olen lähes aina yllättynyt, että taas uusi visuaali. Tuota ei ole nähty ennen. Visuaalit ovat tietty eri deeleillä vähän erilaisia. Usein deelin hännän päälle poltettu lehti antaa ihan omat maisemat. Parhaita kuvioita näkee joskus laskuvaiheessa, kun vaan rentouttaa mielen ja istuu katselemassa hiljaista maisemaa. Antaa mielikuvituksen juosta. Maisema muuttuu vaikka miksi kauneudeksi. Kerran pesukone muuttui ikäänkuin muumi storm trooperiksi, puisto Disney animaatioksi, takka purjelaivaksi ja sitten aarrekammioksi. Kävely kesäillassa niin kaupungissa kuin maalla on ihanaa joskin pikku pakkanen iholla ja keväinen auringonlaskun hetkikin on aivan upea . On kyllä niin harmi, että moni ei uskokkaan kuinka merkitystä täynnä nämä kokemukset ovat. Kauniita muistoja. Hienoa on, että kauneimmat hetket jäävät muistoihin. Hitsi kun näistä saisi elokuvan vaan kaikki on vain minua trippaajaa varten. On todella epäreilua, että tämä ihmisoikeutemme on määritetty rikokseksi Suomessa.  Todella julmaa  yrittää riistää ihmisiltä oikeus yrittää nähdä todellisuus näin lapsenomaisen ihanasti.

-

Tripillä yleensä nään distortionia, sähköisyyttä ilmassa ja hohtoa esineissä. Sänkyyn tuntuu että sulaa ja ulos kun katsoo ikkunasta ja keskittyy niin asfaltissa näkyy mandaali tyylistä "vääristymiä". Mutta suurin osa ajasta menee päänsisällä trippailessa omissa ajatuksissa ja kehoa tutkien. Mulle psykedeelit ovat lopulta hyvin rentouttavia, vaikka matka voi olla kuoppainen ja kauhistuttava välillä. Mun annokset eivät ole kovin suuria omasta mielestäni ja vältän sekakäyttöä, vaikka kannabista kuluukin suht paljon, mutta ei välttämättä trippailu päivinä. Priimasta tulee myös melkein edellä kertomaani vaikutusta, mutta selkeiästi heikommin ja helpommin hallittavissa.