Psilosybiini.info
Uudistunut keskustelupalsta osoitteessa https://discourse.psilosybiini.info

Mielenterveysongelmien hoitaminen/helpottaminen psilosybiinisienillä

Poissa Nakertaja

    • Viestejä: 43
    • Karma: 3
    • Profiili
Ajattelinpa nyt päivitellä tänne sienten vaikutuksista minun masennukseeni.

Olen kokeillut kaksi kertaa sieniä, viimeisin (erittäin syvälle vienyt) trippi oli tammikuussa. Ilman masennuslääkkeitä olen nyt ollut vuoden verran. Kokeilin siis sieniä nimenomaan siinä toivossa, että ne voisivat auttaa masennukseeni ja tuoda uusia näkökulmia hieman kehää kiertäviin ajatuksiini. Näin pidemmän ajan jälkeen voin huomata, että sienet auttoivat joihinkin masennukseen liittyviin juttuihin, mutta merkittävää muutosta arkielämään vaikuttavan masennuksen suhteen ei tapahtunut. Näkyvin vaikutus oli itsensä arvostamisen ja rakastamisen lisääntyminen, mikä auttoi merkittävästi itsetuhoiseen käyttäytymiseen. En enää satuttanut itseäni fyysisesti. Vaikutus kesti noin 4 kuukautta, ja voin sanoa, että mitkään lääkkeet eivät koskaan ole auttaneet tuohon. Tripin aikana myös ymmärsin, että (toisin kuin luulin) minä haluan elää täällä ja katsoa mitä elämä tuo tullessaan enkä päättää elämääni itse kesken kaiken.

Lisäksi "sain sieniltä tukea" pitää omista mielipiteistäni ja haaveistani kiinni, vaikka ne joidenkin mielestä olisivatkin typeriä. Täällä kuitenkin eletään vain vähän aikaa, eikä sitä kannata haaskata elämällä niin kuin muut sinun haluavat elävän, vaan niin kuin itse haluat elää.

Jotain hyvää siis saivat aikaan :) Mutta kieltämättä myös paljon juttuja, joiden käsittely on veläkin hieman kesken. Tripillä esiin tulleiden tunteiden ym. sulattelu varmaan ajoittain jopa pahensi ahdistusta/masennusta, mutta nyt olen saavuttanut sellaisen "hitaasti, mutta varmasti" -fiiliksen.



Poissa Mandrake

    • Viestejä: 9
    • Karma: 2
    • Profiili
Itsen olen käyttänyt kahden vuoden ajan silokkiuutetta masennuksen hoitoon.

Huomasin ensimmäisen tripin jälkeen, että mielialani kohentui todella merkittävästi useammaksi kuukaudeksi. Mycotopiassa luin myöhemmin joidenkin onnistuneen hoitamaan masennustaan ja muita mielenterveysongelmiaan pienillä toistuvilla annoksilla ja päätin kokeilla itsekin.

Otan annoksen (n. 0.15g.0,2g silokkeja vastaavan määrän silokkiuutetta) aina kun tuntuu että mielialani alkaa vajoamaan ja ärtyneisyyteni lisääntyy liikaa ja joka kerta toimii! Yleensä mielialani pysyy hyvänä/normaalina viikosta-kuukauteen ennen kun tarvii uusia annosta.

Hiukan taustastani: Olen kärsinyt pienen ikääni masentuneisuudesta ja joutunut kaksi yli vuoden kestänyttä SSRI kuuria vetämään sekä käynyt psykiatrilla jne.

Koen että silokit lääkkeenä käytettynä ovat toimineet paremmin kun osasin edes kuvitella!



Poissa Mushroom

    • Viestejä: 19
    • Karma: 2
    • Profiili
Noniin, ajattelimpa pyhittää oman topicinsa tälle niin ihanalle elämäntavalle!  ;)
Eli miten sienillä hoidetaan obsessiivis-kompulsiivista häiriötä? Kokemukset, tutkimukset, ideat ym. tänne! :p

Pääsen käsiksi luotettaviin tieteellisiin tietokantoihin hakemaan artikkeleita yms. aiheesta, haen tänne kun ehdin.
Vilkaisin yhtä, täs Pari kohtaa (löytynyt Academic Search Elitestä):
Researchers Explore New Visions for Hallucinogens on tutkimuksen nimi ja Susan brown tekijä, vuodelta 2006. Ei ny ihan pelkästään tätä aihetta, mut oli siä juttuu tästäki.

Tiivistelmä: "The article discusses the academic research of hallucinogens. Johns Hopkins University's Bayview Medical Center has been running an experiment since 2001 into psylocybin's ability to induce a mystical state. The study was the first federally approved research on psilocybin in humans to be reported in four decades and leads a vanguard of studies that mark a quiet revival of research on psychedelic drugs. A timeline of the history of modern research into hallucinogens is presented, beginning in 1914."

Tekstistä: "That is exactly the kind of patient that Francisco A. Moreno hoped to help. Last month Dr. Moreno, a psychiatrist at the University of Arizona, reported success in treating particularly difficult cases of obsessive-compulsive disorder with psilocybin.
Dr. Moreno was inspired to try the drug when a patient reported that the only time his symptoms had ever abated was when he was using magic mushrooms as a young adult. Prozac and similar drugs, which extend the working period of serotonin, sometimes help people with OCD. Others find no relief. Dr. Moreno thought psilocybin might help patients for whom approved drugs and psychotherapy had failed. He gave the drug to nine patients with OCD.
The patients he treats are seriously impaired. They have intrusive thoughts of harming themselves or others, he says, such as "the urge to pinch or bite little babies." But they are not suicidal or homicidal. "They are horrified by their thoughts," he says.
In this small and preliminary study, psilocybin ended the obsessive thoughts and compulsive actions -- such as hand washing -- of some patients completely, and for the first time in their adult lives, for at least the brief follow-up period of 24 hours. The symptoms of all nine subjects markedly improved.
That the drug worked so soon was surprising: Other medications can take weeks to kick in. "Nothing works as quickly and as drastically as these hallucinogens do," Dr. Moreno says.
Despite his promising results, Dr. Moreno is not an advocate for the drug. He published his report quietly in the Journal of Clinical Psychiatry last month. Neither the journal nor the university has alerted the media as they usually do when a promising new treatment is found.
Dr. Moreno hopes his work might lead to the discovery of a safer drug that treats OCD more effectively. He does plan, however, to continue his work with psilocybin, following his patients for longer periods next time, he says. "If this, if any drug, could help people with OCD, with mental illness," he says, "then we should explore it."



Poissa Juju

    • Viestejä: 70
    • Karma: 2
    • Profiili
Noin kymmenen vuotta sitten otin ekan kerran Suippumadonlakkeja ja se jäi sitten siihen (tai muutaman kerran sen jälkeenkin, mutta liian vähän tai kuivasin liikaa uunissa).  Silloin en muistaakseni tarkkaillut, että oliko psilosybiinillä lieventäviä vaikutuksia neuroottisuuteeni (kun nimittäin olin keskittynyt muihin asioihin tuolloin :D ). Mutta nyt tänä syksynä otin Suippumadonlakkeja 5-6 kertaa kunnolla ja aina huomasin, kuinka mun pakonomaiset oireet katosivat pariksi päiväksi. En voi muuta kuin täysin vahvistaa tuon siteeraamasi tekstin... kuulostaa hyvin tutulta.  :)


Poissa Mushroom

    • Viestejä: 19
    • Karma: 2
    • Profiili
Kiinnostavaa Juju! Oletko huomannut minkäänlaisia pitkäaikaisvaikutuksia, tarkoittaen nyt enintään paria kuukautta jos tänä syksynä otit annokset? Tulivatko oireet takaisin yhtäkkisesti vai vähitellen? Ovatko oireet aivan yhtä voimakkaita tätä lukiessasi kuin ennen näitä istuntoja?
Entä miltä osin oireet lieventyivät ja kuinka paljon? Lieventyivätkö ne "itsestään" vai jonkun selvän ajatusmallin avulla?

Paljon kysymyksiä, mutta olisin kiitollinen jos vastaisit :)


Poissa Juju

    • Viestejä: 70
    • Karma: 2
    • Profiili
Kiinnostavaa Juju! Oletko huomannut minkäänlaisia pitkäaikaisvaikutuksia, tarkoittaen nyt enintään paria kuukautta jos tänä syksynä otit annokset?


En ikävä kyllä. Niin kun sanoin, pari päivää on tuo rauhoittava vaikutus kestänyt... kuten tuossa tekstissäkin (tai siis 24h).

Mutta on tullut kyllä mieleen, että miten jos ottaisi monen kuukauden ajan jonkun minimaalisen annoksen tyyliin 5 Suippumadonlakkia (tai vastaavan määrä psilosybiiniä) 2-3 kertaa viikossa, niin että voisiko sitten jo alkaa rakentumaan taas sellaisia ratoja aivoissa, jotka pitäisivät mut normaalin rauhallisena. Vähä niin kuin jotkin masennuslääkkeet... eikö ne jotenkin noin toimi? Että voi sitten olla ilman, kun on ollut tarpeeksi kauan balassissa hommat.

On noista myös ollut selvästi kohonnut mieliala usemman päivän (2-3 vrk.).


Tulivatko oireet takaisin yhtäkkisesti vai vähitellen?
 

No kyllä palauduin "normaaliksi neuroottiseksi" omaksi itsekseni aina sitten muutaman päivän jälkeen... eli siis aika nopeasti.



Ovatko oireet aivan yhtä voimakkaita tätä lukiessasi kuin ennen näitä istuntoja?


Kyllä. Harmi.



Entä miltä osin oireet lieventyivät ja kuinka paljon? Lieventyivätkö ne "itsestään" vai jonkun selvän ajatusmallin avulla?

Paljon kysymyksiä, mutta olisin kiitollinen jos vastaisit :)


Ne vaan katosivat... aluksi vain unohdin ne... mieli oli keskittynyt joihinkin muihin asioihin ja tuntoihin kun normaalisti, ja sittenkin kun tiedostin asian ja ajattelin sitä, niin pysyin rauhallisena edelleen... suoraan sanoen ihmettelin sitä. Mitään ajatusmallia en siihen käsittääkseni tarvinnut tai edes yrittänyt käyttää... tajusin asian laidan vasta kun huomasin "rauhallisuuteni" oleen päällä jo jonkin aikaa.

Mutta ei mulla kylläkään ole diagnosoitu OCD:tä. Tai en edes siitä ole ikinä koittanut mitään lääkäreille puhua. Ehkä pitäisi. Keskittymishäiriöistä on kyllä ollut jotain puhetta, mutta testeihinhän ei kovinkaan helposti pääse. Siitä voin kyllä kuitenkin sen sanoa, että amfetamiinilla ja ADHD-lääkkeillä on muhun samantyylinen rauhoittava vaikutus kuin Psilosybiinillä.

Kofeiini taas toimii päinvastoin... oireet pahenevat.

Myös liian pieni määrä alkoholia tuntuu nykyään vain pahentavan "oireitani", vaikka ennen juuri pari kaljaa vaan rentoutti.


Poissa somniphorius

    • Viestejä: 77
    • Karma: 37
    • Profiili
Olipas mieltä lämmittävää lukea näitä läpi, suurimmaksi osaksi kuitenkin suht positiivinen jälkimaku suurimmassa osassa kirjoituksia.

Itselläni on diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö ja olen myöskin potenut jonkinasteista masennusta läpi elämäni teini-iästä lähtien.
Ihmeparantumisen kaltainen ensikokemukseni sienten parissa tapahtui vuosia sitten(2004?) suurten elämänmuutosten yhteydessä itseni etsimis- ja karkumatkalla Hollantiin kylmästä ja niin ahdistavasta Suomesta. Trippi oli keskimäärin tasoa 4 vaikka mielestäni nuo tasot on aika hataraa ohjeviittaa antavia.
Taikamaailmassa sulauduttuani ensin seinään ja kadoten mystisiin maailmoihin järjestelin ihan konkreettisesti asioita avaten taikamaailman laatikoita ja sukeltaen sinne järjestelmään asioita. Trippi oli sanoinkuvaamaton. Tämä asioiden järjestely koski lähinnä juurikin omaa käytöstä, suhtautumista asioihin(asennetta) ja itsetuntoa suhteessa henkilökohtaisiin tapahtumiin elämäni aikana joita riittää lapsuuden adoptiosta laitoselämään kuin vanhempana perhe-elämän ongelmiin, lapset, eksät, oma päihteiden käyttö jne you name it.
Lopputuloksena vahvempi itsetunto joka aiemmin aiheutti jos jonkinlaista päänvaivaa, aivan uudenlainen maailmankatsomus ja suhtautuminen asioihin.

Sittemmin olen vain muutaman kerran satunnaisesti törmännyt taikasieniin ja trippi on ollut lähinnä viihdekäytöllistä, joskin taas kuitenkin jonkin verran hohtoa elämään tuovaa.
Niin tai näin, olen ollut masentunut ja ollut iloinen kuten elämään yleensä kuuluu. Tunnen kuitenkin että olen kokenut jotain suurta ja sanoinkuvaamatonta, maistanut niin vahvaa mystisen mittakaavan omaavaa lääkettä ettei itsetuntoani saa horjumaan samalla tavalla kuin ennen. 

Jokainen ihminen omaa omanlaisen maailmansa, psyykkeen ominaisuuksineen ja minuus on niin erilainen jokaisella että lähtökohtaisesti tottakai suosittelen tutustumaan aiheeseen huolella ja sopivan varoen :)

Itselläni tämä toimii  ;D


Poissa Submission

    • Viestejä: 7
    • Karma: 3
    • Profiili
Yhdellä sienitripillä pääsin vihdoin käsittelemään yhtä mun lapsuutta koskevaa asiaa. Seksuaalist hyväksikäyttöö oman isoisäni toimesta. Aiemmilla tripeillä mietin et miks mä aina,aina itken sienissä. Sitten viime kerralla tajusin että toi asia on jäänyt multa ihan kokonaan käsittelemättä ja vaikuttanut huomattavasti mun elämää. Tol tripil hyväksyin sen et toi asia ei muuta mua millään lailla,oon aivan se sama ihminen ku ennenkin eikä mun tarvii kantaa häpeetä tosta asiasta. Ja mun isoisä on sairas. Se on oikeesti päästään hyvin sairas ihminen,ei kukaan muuten tollasta tekis. Oon pystyny puhumaan ton tripin jälkeen tosta asiasta paljon, paljon avoimemmin ja paremmin ihmisille. Paniikkikohtaukset ja ahdistukset on myös hävinneet melkein kokonaan.

Kyl toi asia vieläkin päässä ajoittain pyörii mut sen ajatuksen ympärille ei liity ahdistusta tai negatiivisia tunteita. Se vaan pyörii tuol pääs. Mut oon myös oppinu että ei pidä liikaa kiinnittää ajatuksiaan enään siihen. Se on tapahtunut ja mä haluun ja jatkaa mun elämää.


Poissa Singularity

    • Viestejä: 101
    • Karma: 25
    • Profiili
https://www.jyu.fi/ajankohtaista/arkisto/1999/05/tiedote-2007-09-18-14-38-47-840660
väitös 29.5.1999 Juha Holma: Psykoosi on kertomuksen etsimistä kokemuksille

Kovasti tutultahan toi näkökulma tuntuu.

Me olemme tarinamme. Sitä voi sitten pureksia, että mikä on mielikuvitusta rikastavien molekyylien monimutkainen rooli sisäisen eheyden rakentamisessa ja tuhoamisessa <3

On kyllä mielenkiintoinen juttu. Jäin vain miettimään tota tarinaa ja länsimaista psykologiaa/psykiatriaa ylipäätään. Miten niihin tulisi suhtautua? "Psykoosipotilaan kertomukset itsestä voivat olla jopa niin jäsentymättömiä, että hän ei tiedä kuka hän on." Eikös tämä ole yksi ikuisia kysymyksiä jota jokaisen tulisi kysyä itseltään? Tietysti jos kaveri on psykoottisessa tilassa eikä -oikeasti- ymmärrä kuka on, on tilanne toinen. Ehkä kirjoituksessa viitataan juuri tällaiseen tilaan. Muuten tuo kuka olen, mistä tulen ja minne menen, tyyppinen tarina pistää miettimään. Olenko menneisyyteni? En ole. Teoriassa voin vapatua mistä vain milloin vain, olla kuka tahansa. Voin olla mitä tahansa. Eivätkös mystikot yritä meille juuri selittää, että eläkää tässä hetkessä, sillä se on ainut mikä on. Käytännössä tietysti paljon vaikeampaa.

On ollut todella terapeuttista lukea muiden ongelmista, jopa pitkään jatkuneista, juuri siitä syystä, että huomaa muilla niitä myös olevan, kuten Klonkku taisi mainita. Mikä tässä maailmassa on "normaalia"? Hyviä pointteja muun muassa Lähiötontulta siitä, että ne asiat tulisi käsitellä ja jäsennellä. Itse olen huomannut juuri asioiden läpikäymisen, niistä puhumisen ja kirjoittamisen auttavan. Myös oman kulttuurin ulkopuolle katsomisen ja sieltä aivan uusien katsontakantojen löytäminen (esim. kristinusko vs. hindulaisuus) voi auttaa. Sienet sinällää eivät tosiaan muuta tai poista ongelmia.

Itse kun otin lievään masennukseen viime kerralla sieniä ja toivoin juuri saavani hieman taikaa taas elämään, päädyin siihen, että haluan trippini äkkiä loppuvan. Tajusin tripillä miten kaipasin vain tavallaista, normaalia "harmaata" arkea. Mikä levollisuus ja rauha "tavallisessa" elämässä, "tavallisissa" asioissa oli/on. Sen olen myös huomannut, että haluan nykyisin koskea asioita fyysisesti enemmän. Hivellä käsillä esim. seinää, pöytää tai asfalttia. Tuntea aivan konkreettisesti asiat eikä vain pyörittää niitä mielessä. Kuten de Mello sanoo, me syömme ruokalistaa, emme itse ruokaa. Tulla pois sanoista ja käsitteistä ja kokeilla sitä itseään!

... koska sienet nyt vaan tuntuu kosmiselta jokerikortilta, joka voi tuoda eteen ihan mitä hyvänsä, hyvää tai pahaa.
Ai että miten hyvin sanottu!  :D
"If you want to find the secrets of the Universe, think in terms of energy, frequency and vibration." -Nikola Tesla


Poissa Arvalis

    • Viestejä: 783
    • Karma: 30
    • Profiili
Psilosybiinin on tuoreessa tutkimuksessa todettu pyyhkivän koehiirien ehdollistuneet pelkoreaktiot ja synnyttävän uusia hermosoluja. Kokeen tehnyt tutkijaryhmä ehdottaakin, että psilosybiinin kaltaisia yhdisteitä tutkittaisiin mahdollisena hoitona postraumaattiseen stressioireyhtymään.
"Instant gratification takes too long."
-- Carrie Fisher



Poissa ikuinen_matka

  • Tulokas
    • Viestejä: 2
    • Karma: 0
    • Profiili
Kertokaas jotkun alan asiantuntiat  O:-)


EDIT: Uusi ketju yhdistetty aikaisempaan. --Arvalis


Poissa Edward Rapu

    • Viestejä: 21
    • Karma: 18
    • Profiili
Ensinnäkin, suosittelisin tarkentamaan kysymystä, sillä epämääräisellä kysymyksellä saat todenäköisimmin epämääräisiä vastauksia. Kummankin kysymyksesi aiheista on jo myös olemassa ketjut, jotka löytyvät nopeasti tämän osion aiheita alaspäin selatessa: https://www.taikasieni.net/smf/index.php?topic=114.0 ja https://www.taikasieni.net/smf/index.php?topic=386.0

Nopeana vastauksena oma mielipiteeni; mielenterveysongelmien hoitaminen riippuu toki ongelman tyypistä, esimerkiksi skitsofreniaa en ensisijaisesti lähtisi psykedeeleillä lääkitsemään. Oman kokemukseni perusteella masennustilassa sienet voivat joko sekoittaa valmiiksi sekavaa mieltä entisestään, tai vaihtoehtoisesti auttaa ymmärtämään taustalla olevia ongelmia ja siten mahdollistaa niiden tehokkaamman käsittelyn. Jokatapauksessa ihmeparannusta ei kannata odottaa (vaikka sellaisiakin kokemuksia on kuvattu), ja negatiivisessa mielentilassa trippailemiseen usein liittyy myös negatiivisia kokemuksia, jotka voivat intensiteetiltään olla huomattavasti voimakkaampia kuin jokapäiväisen elämän tunnevaihtelut.

Lääkityksen osalta ainakin SSRI-lääkkeet ja bentsodiatsepiinit heikentävät psilosybiinin vaikutusta. MAO-estäjät (esim. moklobemidi) taas voimistavat vaikutusta, joten sellaisia käytettäessä tulee olla hyvin perehtynyt järkevään annosteluun yllätysten välttämiseksi. Luulisin myös antipsykoottisen lääkityksen heikentävän/estävän psilosybiinin vaikutuksen.


Poissa Sakarias

    • Viestejä: 23
    • Karma: 9
    • Profiili
Ihan ensimmäiseksi huomauttaisin tällaisesta käytännön asiasta: kysymystäsi varten ei tarvitse avata kahta eri ketjua, yksi riittää aivan hyvin.

Mitä itse kysymykseesi tulee, esim. PubMed (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed) on erinomainen lääketieteeseen painottuva tutkimustietokanta, josta löytyy runsain määrin mm. taikasienten vaikuttavaa ainesosaa, psilosiiniä ja muita psykedeelejä käsitteleviä tutkimuksia, tutkimuskatsauksia ja laajempia meta-analyysejä. Myös MAPS:lla on laaja psykedeelitutkimusarkisto. Psykedeelitutkimus elää yhä pioneerivaihettaan ja olemassa olevat tutkimukset ovat joitakin poikkeuksia lukuunottamatta pieniä ja puutteellisesti toteutettuja. Olemassaolevan tutkimusaineiston ja sen havaintoja tukevan, järjestelmällisten tutkimusten ulkopuolelle jäävän havainto- ja kokemusaineiston, sekä erään tuntemani henkilön ja hänen ystäviensä kokemusten perusteella väitän, että psilosiinillä voi olla sopivassa mielentilassa ja ympäristössä oikein annosteltuna (ns. set, setting ja dose) merkittävän positiivisia, pitkäkestoisia mielenterveydellisiä vaikutuksia paitsi psyykkisesti ns. terveillä ihmisillä, myös erinäisistä ns. mielenterveyden häiriöistä kärsivien ihmisten kohdalla. Tärkeää edellisessä lauseessa on ymmärtää korostetun tekstin merkitys ja sen keskeisten termien sisältö (ks. esim. Wikipedia ja Erowid). Se, mitä "sopiva" tässä yhteydessä tarkoittaa on kuitenkin lopulta aina yksilöllistä ja tilannekohtaista, mutta tiettyjä todennäköisesti positiivisesti tai negatiivisesti vaikuttavia osatekijöitä voidaan eritellä ja on eritelty.

Psykoterapiassa psykedeelejä, myös psilosiiniä, on käytetty psykoterapeuttista prosessia tehostavana työkaluna 1960-luvulta alkaen erinäisten ns. mielenterveyden häiriöiden ja myös ns. mielisairauksien hoidossa - lainsäädännöllisistä seikoista johtuen pääosin ns. maan alla ja suhteellisen pienessä mittakaavassa vuodesta 1971 alkaen. Keskustelin kesällä erään vuosikymmenien ajan psykedeeliterapiaa antaneen saksalaisen psykoanalyyttisesti suuntautuneen psykoterapeutin kanssa ja hänen kokemuksensa mukaan psykedeelien avulla saavutettu psyykkisen paranemisen kokonaisvaltaisuus, tulosten pitkäkestoisuus ja erityisesti prosessin ällistyttävä nopeus (perinteisin psykoterapeuttisin menetelmin samoihin tuloksiin päästään usein vasta vuosien terapian jälkeen) ovat olleet ällistyttäviä. Psykedeeliterapiaa käsittelevät tutkimukset tukevat hänen kokemustaan ja henkilökohtaisesti uskon, että psykedeeleissä on psykiatrian tulevaisuus. Tässä vaiheessa kaiken hehkutuksen jälkeen haluaisin kuitenkin muistuttaa, että hyvistä tuloksista huolimatta kaikki eivät ole hyötyneet psykedeeliterapiasta ja joidenkin kohdalla hyöty on jäänyt lyhytkestoiseksi. Psykoosisairauksien hoitoon psykedeeliterapia ei myöskään ymmärrykseni mukaan sovellu tai siihen ei ainakaan vielä ole löydetty sopivia metodeja. Terapeuttisessa käytössä pitkäkestoiset haittavaikutukset ovat tietämykseni mukaan jääneet hyvin vähäisiksi, mutta väärissä käsissä, väärässä mielentilassa ja ympäristössä ja/tai väärällä annoksella käytöstä voi seurata pitkäkestoisia mielenterveyden häiriöitä ja mielisairauteen alttiin henkilön kokemus voi suistaa psykoosiin.

Tuon saksalaisen psykoterapeutin kuvailemana psykedeeliavusteisessa psykoterapiassa yleinen käytäntö on, että psykedeelisessioita edeltää viikkojen tai kuukausien mittainen terapiajakso ja psykedeelisessiot ovat kokonaisuudessaan useamman päivän mittaisia sisältäen intention pohtimisen (mm. mitä tältä sessiolta halutaan) ja yöunien jälkeen itse psykedeelikokemuksen ja välittömän jälkipuinnin, jonka tarkoitus on integroida kokemus hyväksytyksi ja toimivaksi osaksi itseä. Jälkipuintia jatketaan seuraavan viikon tai seuraavien viikkojen aikana, kunnes aika on sopiva seuraavaan psykedeelisessioon. Viimeisen psykedeelisession jälkeen psykoterapia jatkuu kerran viikossa, joskus harvemmin, joskus tiheämmin, kunnes aika on sopiva terapiasuhteen katkaisemiseen. Tässä huomionarvoisimpia seikkoja ovat intention pohtiminen ja integraatio. Jos psykedeelikokemuksen aikana halutaan käsitellä jotakin tiettyä asiaa, tulee sen olla ns. lähellä pintaa kun sukellus mielen syöveriin alkaa. Kokemuksen integrointi osaksi itseä on mielestäni ensiarvoisen tärkeää, sillä lyhyen ajan sisällä tapahtuu valtavan laaja kokemus, joka saattaa johtaa merkittäviin muutoksiin mielen rakenteissa. Karkeasti kuvaillen eräs tuntemani henkilö masentui vuosikausiksi psykedeelikokemuksen (psilosiini) hajotettua mm. ikävän lapsuuden vuoksi rakentuneet, patologiset mittasuhteet saaneet, mm. ahdasmielisyyteen johtaneet suojakuoret. Tämä itsessään oli positiivinen asia ja hän pääsi kuorien myötä eroon aiemmasta ahdasmielisyydestään, koki kykenevänsä ammentamaan luovuuttaan ja elämään vapaammin ja laajemmin itsenään. Ilo jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä kestävämpi muutos olisi vaatinut tapahtuneiden muutosten ja uuden minän pohdintaa ja käsittelyä. Kykyä ja voimaa laajemman ja luovemman minän ylläpitämiseksi ei lopulta ollutkaan, eikä korvaavaa mekanismia suojakuorien funktiolle kehittynyt. Voimat loppuivat, kehittyi häpeä uutta minää kohtaan ym. ja henkilö vietti vuoden käytännössä peiton alla, kunnes pääsi erinomaiseen psykodynaamiseen psykoterapiaan ja on kyennyt jatkamaan psyykkistä kehitystään. Tämä oli karkea kuvaus, mutta pointtini on, että voimakkaita muutoksia aikaansaaneen psykedeelikokemuksen jälkikäsittely on hyvin tärkeää.

Hieman eksyin jaarittelemaan - aihe on sydäntäni lähellä. Pointtini kokonaisuudessaan on, että mielestäni optimaalinen tulos mielenterveysongelmien hoitamisessa psykedeelien avulla saavutetaan psykoterapeuttisessa kontekstissa kokeneiden psykoterapeuttien avulla - miksei tosin myös esim. shamanistisessa kontekstissa kokeneen shamaanin avulla, joskin tutkimustietoa ja henkilökohtaista ymmärrystä tästä on vähemmän. Mielenterveysongelmista kärsivän henkilön mielentila on lähtökohtaisesti huono lähtökohta psykedeelikokemukseen terapeuttisen kontekstin ulkopuolella ja johtaa herkästi vain synkkään, kauhistuttavaan umpioon. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö psykedeeleillä voisi olla positiivista vaikutusta mielenterveysongelmiin myös maallikon käsissä - yhtä hyvin vaikutus voi kuitenkin olla hyvinkin negatiivinen erityisesti vaikeammista, syvälle ulottuvista ongelmista kärsivillä, eikä psykoterapeuttisessa kontekstissa saavutettuja tuloksia kannata odottaa! Ymmärrys aiheesta, kyky introspektioon ja hyvät ystävät ovat joka tapauksessa kokemuksen ja sen jälkikäsittelyn kannalta tärkeitä.

Ensisijaisesti suosittelen syvälle ulottuviin, pitkäkestoisiin ja/tai vaikeisiin mielenterveysongelmiin psykoterapiaa - itselle sopivasta terapiamuodosta kannattaa keskustella terapiaan lähetteen tekevän psykiatrin kanssa. Tämä mahdollistaa myös psykedeelikokemusten ja niiden aikaansaamien muutosten käsittelyn, vaikka terapeutti itse tuskin lähtee trippivahdiksi - kannattaa tosin sitäkin kysyä! Mikäli terapiaan lähtee ja pääsee, kannattaa käydä useammalla eri terapeutilla ennen lopullista valintaa, sillä osapuolten yhteensopivuus on terapeuttisen työn kannalta tärkeää.


Taikasieniä tai muitakaan psykedeelejä ei kannata ottaa, mikäli käytössä on mikä tahansa serotonerginen tai MAO-estäjänä toimiva lääkitys, sillä yhteiskäyttö voi johtaa serotoniinisyndroomaan. Yleisin ja merkittävin yhteiskäytössä vaarallinen lääkeluokka ovat masennuslääkkeet, muita yleisesti käytettyjä ovat mm. tramadoli, triptaanit (migreenin oirelääke), metoklopramidi (pahoinvointilääke) sekä luontaistuotteista tryptofaani, mäkikuisma ja harmikki.

Wikipediassa on laajempi lista serotoniinisyndroomaan liitetyistä aineista:

http://en.wikipedia.org/wiki/Serotonin_syndrome


Jostain syystä vastasin huonosti muotoiltuun, lyhyeen kysymykseen pitkällä esseellä - ilmeisimmin olen voimakkaan ehdollistunut tenttivastausten kirjoittamiseen! En myöskään erityisemmin kiinnittänyt huomiota siihen, onko aiheesta kenties muita ketjuja. Mielestäni tämän ketjun voisi kokonaisuudessaan yhdistää esim. tuohon ffgh:n esille tuomaan "Mielenterveysongelmien hoitaminen/helpottaminen psilosybiinisienillä" -ketjuun.


Poissa Arvalis

    • Viestejä: 783
    • Karma: 30
    • Profiili
(Yhdistin käyttäjän ikuinen_matka luoman uuden aiheen tähän keskustelukokonaisuuteen.)

Jos jotakuta kiinnostaa psykedeeliavusteinen psykoterapia laajemmaltikin, niin häntä suositan tsekkaamaan Myron Stolaroffin toimittaman kirjan The Secret Chief: Revealed [ilmaisena MAPS:n sivuilla], joka kertoo psykedeeliterapian pioneerin Leo Zeffin tarinan.
"Instant gratification takes too long."
-- Carrie Fisher