Olisi seksikästä, jos kuoleman jälkeen olisi jotain.
Itse uskon niin, tieteen löydöksistä riippumatta, koska silloin elämällä on mahdollisesti edes joku tarkoitus.
Jossain määrin liikaa vahingonlaukauksia, maailmankaikkeudet syntyy tyhjästä, galaksit syntyy sattumalta, ja sattumalta ne on erittäin vakaita järjestelmiä, sattumalta kehittyy elämää kuolleesta aineesta.
Voihan toki olla, että näin tapahtuu kun annetaan aikaa 13,7 mrd vuotta, siinä epätodennäköinen alkaa muuttua todennäköiseksi, ja ilmeisesti myös mahdoton mahdolliseksi.
Aivoihin liittyy sen verran, että ne jossain määrin osallistui tämän kirjoitukseen 
Mode edit: Viesti siirretty aivot-viestiketjusta omaksi aiheekseen.
Epätodennäköinen alkaa muuttua todennäköiseksi. Now that's a thought.
Kelataanpas: jospa olemassa oleminen on itsestäänselvää ja aina olevaa. Oletetaan myös, että yksi universumi tai useita sellaisia on aina olemassa.
Koska materian olemassaolo on havaittavissa, materiaa tulee myös olemaan olemassa aina. Tämä on totta siinä tapauksessa, että universumin perustuksissa vallitsee epäjärjestys tai täysi säännöllisyys, tai mitä tahansa näiden väliltä; paitsi jos materian olemassaolo tapahtuisi nyt tai joskus viimeistä kertaa. Eli siis kaikissa tapauksissa.
Mikäli materiaa ei tulisi aina olemaan ennemmin tai myöhemmin, ei sitä olisi nytkään, jos universumi perustuu säännöllisyyteen. Jos taas materian olemassaolo ei ole itsestäänselvyys vaan universumin perusta on epäsäännöllisyydessä, ennemmin tai myöhemmin uusi epäsäännöllisyys johtaa materian syntymiseen jälleen.
Säännöllisessä universumissa, jossa jotain tapahtuu, kaikki tapahtuu useaan kertaan tai sitten ei tapahdu mitään. Täydellisen säännöllisyyden vallitessa on vain yhtä, baseline, (fysiikan pohjalta määritelty) entropia. Vastaavasti jokainen poikkeavaksi havaittu asia toistuu kuvaillussa universumissa ensin vastakkaisilmiönään ja lopulta samanlaisena kuin alunperin. Muutoin vallitsisi epäsäännöllisyys, tai universumi ei pohjautuisi täydellisyyteen ja säännöllisyyteen.
Jos materian olemassaolo toistuu ja universumi pohjautuu säännöllisyyteen, olemme säännöllisen kehityksen tuotteita ja täten voimme odottaa meidän kaltaistemme olioiden syntyvän uudelleen tulevaisuudessa täsmälleen samanlaisina ja kaikenlaisissa variaatioissa. Jos universumi pohjautuu epäsäännöllisyyteen, perustelu minkä tahansa tapahtumiselle uudestaan ja uudestaan on itsestään selvä.
Jos universumit ja siitä lähtien kaikki rakenteet galakseihin ja planeettoihin asti tulevat olemassaololtaan toistumaan, todennäköisyyksien laskemisesta tulee hauskaa. Loputtomuus ja uusiutuminen (mikäli ne nyt sitten liittyvät universumiimme mitenkään) johtavat siihen, että alkeistapauksia on ääretön määrä. Kun todennäköisyyttä laskettaessa alkeistapauksia on tällainen määrä, todennäköisyys on ääretön, eli käytännössä yksi, eli täysi.
Ja miettikää, jos olemmekin vain se yksi vahinko, joka on syntynyt juuri tällaiseksi ja jota vastaava mutta hiukan eroava tulee syntymään tulevaisuudessa, ja joka nyt vain miettii että mitä pirua tapahtui ja miksi olemme olemassa? Mikä on tämän todennäköisyys? 100%, jos ylläolevaan logiikkaani on luottaminen. Emme tarvitse mitään syytä olemassaolollemme, olemme vain yksi äärettömästä määrästä vahinkoja.
Tämä pälätys siis ei ole offtopic, ei pyri herättämään keskustelua, eikä välttämättä vastaa mitään todellisuutta, koska kello on kaksi. Ymmärsikö kukaan?
