Kirjoittaja Aihe: Kuoleman jälkeinen todellisuus  (Luettu 7322 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa hyphalknot

  • Viestejä: 14
    • Profiili
Kuoleman jälkeinen todellisuus
« : Helmikuu 12, 2012, 18:03 »
Olisi seksikästä, jos kuoleman jälkeen olisi jotain.

Itse uskon niin, tieteen löydöksistä riippumatta, koska silloin elämällä on mahdollisesti edes joku tarkoitus.

Jossain määrin liikaa vahingonlaukauksia, maailmankaikkeudet syntyy tyhjästä, galaksit syntyy sattumalta, ja sattumalta ne on erittäin vakaita järjestelmiä, sattumalta kehittyy elämää kuolleesta aineesta.

Voihan toki olla, että näin tapahtuu kun annetaan aikaa 13,7 mrd vuotta, siinä epätodennäköinen alkaa muuttua todennäköiseksi, ja ilmeisesti myös mahdoton mahdolliseksi.

Aivoihin liittyy sen verran, että ne jossain määrin osallistui tämän kirjoitukseen  ^-^


Mode edit: Viesti siirretty aivot-viestiketjusta omaksi aiheekseen.-Mik.is
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 05, 2012, 14:31 kirjoittanut Mik.is »

Poissa Tattiritari

  • Slaavish warrior
  • Viestejä: 299
    • Profiili
Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
« Vastaus #1 : Helmikuu 12, 2012, 22:36 »
Mass effect<3 kannattaa pelata :) Se mitä myö tehdään täällä ei merkitse, myö ollaan vain väliaikainen pala olemassa olevaa universumia.

ei ole helppoa vastausta materiaalin kulutukselle, niin kauan kuin puuta käytetään niin sitä parempi, mitä enemmän puita kaadetaan, sitä paremmin tilalle kasvaa uusia ja nopeammin. Puu huonekalu toimii hiilidioksidi säiliönä, mieti sitä.
Karma kiertämään jos olin avuksi!

Poissa Ilviselmä

  • ihmekös tuo
  • Viestejä: 545
    • Profiili
Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
« Vastaus #2 : Helmikuu 14, 2012, 22:24 »
silloin elämällä on mahdollisesti edes joku tarkoitus.
Miksi ei riitä, että elämä luo itse tarkoituksensa – että tarkoitus on siellä, missä tarkoitusta koetaan ja luodaan?

Lainaus
Jossain määrin liikaa vahingonlaukauksia, maailmankaikkeudet syntyy tyhjästä, galaksit syntyy sattumalta, ja sattumalta ne on erittäin vakaita järjestelmiä, sattumalta kehittyy elämää kuolleesta aineesta.
Sattumaa tai ei, on vaikea kuvitella maailmaa joka rakentuisi jonkin muun periaatteen varaan kuin sen, mikä toimii.

Ah, pyhä itseorganisoituvuus, kyllä sä osaat hommasi.

Poissa hyphalknot

  • Viestejä: 14
    • Profiili
Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
« Vastaus #3 : Helmikuu 14, 2012, 23:26 »
Pakkohan sen on riittää, vastausta tuskin tulee.

Poissa Ilviselmä

  • ihmekös tuo
  • Viestejä: 545
    • Profiili
Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
« Vastaus #4 : Helmikuu 14, 2012, 23:35 »
Pakkohan sen on riittää, vastausta tuskin tulee.
Jos vastaus on tää, hela hoito.

Poissa hyphalknot

  • Viestejä: 14
    • Profiili
Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
« Vastaus #5 : Helmikuu 15, 2012, 06:20 »
Voishan se olla.

Poissa Arvalis

  • Viestejä: 844
    • Profiili
Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
« Vastaus #6 : Helmikuu 16, 2012, 10:19 »
Vastikään syy-seuraus-suhteita havainnoimaan herännyt nisäkäs näkee intentioiltaan eriävät autonomiset yksiköt toisistaan irrallisina, eikä kykenee pitämään mielessään, että "elämä" on useiden, toimintaansa vuorovaikutteisuudellaan ylläpitävien organismien aggregaatiossa, saumattomassa yhteispelissä. Tällöin nisäkäs on taipuvainen kuvittelemaan, että intentionaalisen koherenssin katoaminen yksittäisestä autonomisesta yksiköstä tarkoittaisi "kuolemaa", vaikka ihan selkeästi elämä jatkuu aina vaan ja me elämme ikuisesti menneiden aikamuotojen nykytulkinnoissa. Vielä konkreettisemmin elämme samana geeniperimänä, jota olemme kantaneet jo vuosimiljardien ajan.

Näkökannan siirtäminen veks illusorisesta yksilöllisyydestä, kuvitteellisesta persoonajatkumosta kohti todellista todellisuutta fiksaa välittömästi kuolemaa koskevan tarpeettoman problematiikan.

Täällä on vain yksi elävä olento, yhtenä ainoana hetkenä, yhdessä ainoassa paikassa. Me kaikki eletään samaa elämää. Ei se pääty.
"Instant gratification takes too long."
-- Carrie Fisher

Poissa hyphalknot

  • Viestejä: 14
    • Profiili
Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
« Vastaus #7 : Helmikuu 16, 2012, 18:58 »
Nuo filosofiset maalailut on jänniä luettavia.

Voitko kertoa tarkemmin missä mielessä yksilöllisyys on illusorinen?
Elämmekö mielestäsi jossain harhassa?

Poissa _FOOL_

  • Viestejä: 19
    • Profiili
Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
« Vastaus #8 : Helmikuu 17, 2012, 17:52 »
Yksilöllisyyden harha on sekin paradoksaalista. Siinä missä yksilö rajaa itsensä kehoonsa, hän joutuu luovuttamaan näkökulmansa siitä tosiasiasta että sekä keho että muut keholliset ovat yksilön omia tulkintoja. Kaikkeus sellaisenaan on yksinomaan yksilöllinen tulkinta, kehoon sijoittuneen ja sen kokemuksiin rajoittuneen tietoisuuden konstruktio.
Sen sijaan ykseytensä kanssa käsikkäin kaikkeudessa kulkiessaan, tämä nk. MINÄ OLENto on alati kiitollinen siitä tosiasiasta että rajoittuu kehoonsa, sillä se on koko olemassaolonsa kannalta ainoa kasassapitävä tekijä. Kun yksilön vetovoima kehon ja yksilöllisyyden "harhaan" todella katoaa, tämä ei pysy kasassa ja räjähtää kaikkeuteen vain todetakseen sen olevan yksilöllisyyttä ilman kehon rajoittuneisuutta.

Kuoleman jälkeisen elämän hykerryttävin konsepti on minän kannalta, että voi jälleen vapaasti valita kuinka rajata itsensä uudestaan. Kuolema on minälle riippumattomuutta elämänkokemuksesta ja muutoshalukkuutta elämänkokemuksen kannalta vakaalta(vakavilta) tuntuvia seikkoja kohtaan.

Täällä on vain yksi elävä olento, yhtenä ainoana hetkenä, yhdessä ainoassa paikassa. Me kaikki eletään samaa elämää. Ei se pääty.

Täälläkin on!

Poissa pampula

  • Luotettava tunnistaja
  • Viestejä: 317
  • Luotettavasti sienten tunnistama
    • Profiili
Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
« Vastaus #9 : Helmikuu 19, 2012, 10:50 »
Kun yksilön vetovoima kehon ja yksilöllisyyden "harhaan" todella katoaa, tämä ei pysy kasassa ja räjähtää kaikkeuteen vain todetakseen sen olevan yksilöllisyyttä ilman kehon rajoittuneisuutta.

Kuoleman jälkeisen elämän hykerryttävin konsepti on minän kannalta, että voi jälleen vapaasti valita kuinka rajata itsensä uudestaan. Kuolema on minälle riippumattomuutta elämänkokemuksesta ja muutoshalukkuutta elämänkokemuksen kannalta vakaalta(vakavilta) tuntuvia seikkoja kohtaan.

Näinkö on? Kuka muuten toteaa tuossa ylemmässä?


kohti todellista todellisuutta fiksaa välittömästi

Huoh...
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 19, 2012, 12:52 kirjoittanut Mik.is »
Life is full of pain, I'm cruisin' through my brain
and I fill my nose with snow and go Rimbaud,
go Rimbaud

Poissa pampula

  • Luotettava tunnistaja
  • Viestejä: 317
  • Luotettavasti sienten tunnistama
    • Profiili
Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
« Vastaus #10 : Helmikuu 19, 2012, 11:14 »
Tällöin nisäkäs on taipuvainen kuvittelemaan, että intentionaalisen koherenssin katoaminen yksittäisestä autonomisesta yksiköstä tarkoittaisi "kuolemaa", vaikka ihan selkeästi elämä jatkuu aina vaan ja me elämme ikuisesti menneiden aikamuotojen nykytulkinnoissa.

Elämää ei ole toistaiseksi löydetty avaruudesta, joten tuo "aina vaan" ei ehkä toimi jos elämä maapallolta loppuu. Lainauksen loppuosa on mielenkiintoinen, mutta en käsitä sitä oikein. Tarkoitatko oAo menneisyyden tulkinnoilla sitä, että jos ajattelemme historiaa niin se on olemassa? Tulkintammehan voivat olla vääristyneet esim. tiedon puutteen vuoksi. Vai mitä tarkoitat?

Kävin joskus kurssin "Johdatus suhteellisuusteoriaan" ja vaikka en siitä kovin paljon ymmärtänyt niin jäi mieleen ns. nelivektrorit käyttökelpoisina työkaluina. Ne olivat vektoreita, missä normaalien x-, y- ja z-koordinaattien lisäksi oli neljäs koordinaatti - aika (yleensä muodossa ct). Ei suhteellisuusteoriasta sen enempää (oma ymmärryskin tosi heikkoa), mutta mietin näiden keskustelujen hengessä, että ehkä voisi ajatella menneisyyden olevan olemassa tietyissä paikka- ja aikakoordinaateissa, samoin kuin aurinko tai Helsinki ovat olemassa tällä hetkellä tietyissä paikkakoordinaateissa. Eli kaikki, mikä "on ollut" olemassa on edelleen olemassa, vaikka emme pääse menneisyyteen käsiksi.


PS. Laitoin kaksi viestiä, koska se tuntui oikealta ratkaisulta.
Life is full of pain, I'm cruisin' through my brain
and I fill my nose with snow and go Rimbaud,
go Rimbaud

Poissa Ilviselmä

  • ihmekös tuo
  • Viestejä: 545
    • Profiili
Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
« Vastaus #11 : Helmikuu 20, 2012, 01:10 »
Nuo filosofiset maalailut on jänniä luettavia.
Käyttämäsi sana "filosofia" kuulosti tässä yhteydessä korvaan jotain teoreettista kuvaavalta. Vaan ainakin minusta oAo:n kuvaus ilmentää juurikin sitä, mitä a) henkiset traditiot b) tieteelliset käsitykset c) terve järki maailmasta sanovat. En mä näe missä muualla yksilöllisyyttä ilmentyy kuin siellä, missä maailma itselleen tietyissä koordinaateissa yksilöllisyyden harhan luo.

Missä kohtaa sä alat, missä ympäristö loppuu? Musta koko kysymys on harhaanjohtava ja perustuu sekaviin lähtöoletuksiin.

Poissa pampula

  • Luotettava tunnistaja
  • Viestejä: 317
  • Luotettavasti sienten tunnistama
    • Profiili
Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
« Vastaus #12 : Helmikuu 20, 2012, 13:02 »
Tuskin tuo harha/ristiriita mitä henkiset traditiot, tieteelliset käsitykset ja terve järki on yrittänyt varsin kauan onnistumatta ratkaista, on kovin mitäänsanomaton. Kaikki me siinä harhassa elämme ja sen läpi näkeminen selkeästi on hyvin vaikeaa tai yleensä mahdotonta. Harha on sinällään melko latautunut sana, ja minun mielestä se ei sellaisena ole paras tai ainoa mahdollisuus tässä käytettäväksi. En myöskään puhuisi tarpeettomasta problematiikasta kun kyseessä on mysteeri, mihin tiede, taide, uskonnot, filosofiat ja arkinen pohdiskelu ovat kaikki sitoutuneet varsin syvästi. Mieluummin puhuisin hyvin tarpeellisesta problematiikasta.

Mä tykkäsin kovasti Lähiötontun Aivot-ketjuun linkittämästä videosta. Sopinee tännekin:


Being No One
Life is full of pain, I'm cruisin' through my brain
and I fill my nose with snow and go Rimbaud,
go Rimbaud

Poissa IDEP2

  • Viestejä: 9
  • Which of my many identities are you accusing?
    • Profiili
Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
« Vastaus #13 : Maaliskuu 25, 2012, 02:00 »
Olisi seksikästä, jos kuoleman jälkeen olisi jotain.

Itse uskon niin, tieteen löydöksistä riippumatta, koska silloin elämällä on mahdollisesti edes joku tarkoitus.

Jossain määrin liikaa vahingonlaukauksia, maailmankaikkeudet syntyy tyhjästä, galaksit syntyy sattumalta, ja sattumalta ne on erittäin vakaita järjestelmiä, sattumalta kehittyy elämää kuolleesta aineesta.

Voihan toki olla, että näin tapahtuu kun annetaan aikaa 13,7 mrd vuotta, siinä epätodennäköinen alkaa muuttua todennäköiseksi, ja ilmeisesti myös mahdoton mahdolliseksi.

Aivoihin liittyy sen verran, että ne jossain määrin osallistui tämän kirjoitukseen  ^-^


Mode edit: Viesti siirretty aivot-viestiketjusta omaksi aiheekseen.

Epätodennäköinen alkaa muuttua todennäköiseksi. Now that's a thought.

Kelataanpas: jospa olemassa oleminen on itsestäänselvää ja aina olevaa. Oletetaan myös, että yksi universumi tai useita sellaisia on aina olemassa.
Koska materian olemassaolo on havaittavissa, materiaa tulee myös olemaan olemassa aina. Tämä on totta siinä tapauksessa, että universumin perustuksissa vallitsee epäjärjestys tai täysi säännöllisyys, tai mitä tahansa näiden väliltä; paitsi jos materian olemassaolo tapahtuisi nyt tai joskus viimeistä kertaa. Eli siis kaikissa tapauksissa.
Mikäli materiaa ei tulisi aina olemaan ennemmin tai myöhemmin, ei sitä olisi nytkään, jos universumi perustuu säännöllisyyteen. Jos taas materian olemassaolo ei ole itsestäänselvyys vaan universumin perusta on epäsäännöllisyydessä, ennemmin tai myöhemmin uusi epäsäännöllisyys johtaa materian syntymiseen jälleen.

Säännöllisessä universumissa, jossa jotain tapahtuu, kaikki tapahtuu useaan kertaan tai sitten ei tapahdu mitään. Täydellisen säännöllisyyden vallitessa on vain yhtä, baseline, (fysiikan pohjalta määritelty) entropia. Vastaavasti jokainen poikkeavaksi havaittu asia toistuu kuvaillussa universumissa ensin vastakkaisilmiönään ja lopulta samanlaisena kuin alunperin. Muutoin vallitsisi epäsäännöllisyys, tai universumi ei pohjautuisi täydellisyyteen ja säännöllisyyteen.

Jos materian olemassaolo toistuu ja universumi pohjautuu säännöllisyyteen, olemme säännöllisen kehityksen tuotteita ja täten voimme odottaa meidän kaltaistemme olioiden syntyvän uudelleen tulevaisuudessa täsmälleen samanlaisina ja kaikenlaisissa variaatioissa. Jos universumi pohjautuu epäsäännöllisyyteen, perustelu minkä tahansa tapahtumiselle uudestaan ja uudestaan on itsestään selvä.

Jos universumit ja siitä lähtien kaikki rakenteet galakseihin ja planeettoihin asti tulevat olemassaololtaan toistumaan, todennäköisyyksien laskemisesta tulee hauskaa. Loputtomuus ja uusiutuminen (mikäli ne nyt sitten liittyvät universumiimme mitenkään) johtavat siihen, että alkeistapauksia on ääretön määrä. Kun todennäköisyyttä laskettaessa alkeistapauksia on tällainen määrä, todennäköisyys on ääretön, eli käytännössä yksi, eli täysi.

Ja miettikää, jos olemmekin vain se yksi vahinko, joka on syntynyt juuri tällaiseksi ja jota vastaava mutta hiukan eroava tulee syntymään tulevaisuudessa, ja joka nyt vain miettii että mitä pirua tapahtui ja miksi olemme olemassa? Mikä on tämän todennäköisyys? 100%, jos ylläolevaan logiikkaani on luottaminen. Emme tarvitse mitään syytä olemassaolollemme, olemme vain yksi äärettömästä määrästä vahinkoja.

Tämä pälätys siis ei ole offtopic, ei pyri herättämään keskustelua, eikä välttämättä vastaa mitään todellisuutta, koska kello on kaksi. Ymmärsikö kukaan? :D

Poissa Arosusi

  • Viestejä: 73
    • Profiili
Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
« Vastaus #14 : Toukokuu 02, 2012, 13:17 »
http://www.academicearth.org/courses/death

Tuolta löytyy Yalen yliopistossa pidetty kuolemaa käsittelevä filosofian kurssi. Joskus pari vuotta sitten katoin tuota ja ihan pätevää pohdiskelua monesta näkökulmasta löytyy...
gate gate pāragate pārasaṃgate bodhi svāhā