Psilosybiini.info

Muu keskustelu => Vapaa aihe => Aiheen aloitti: hyphalknot - Helmikuu 12, 2012, 18:03

Otsikko: Kuoleman jälkeinen todellisuus
Kirjoitti: hyphalknot - Helmikuu 12, 2012, 18:03
Olisi seksikästä, jos kuoleman jälkeen olisi jotain.

Itse uskon niin, tieteen löydöksistä riippumatta, koska silloin elämällä on mahdollisesti edes joku tarkoitus.

Jossain määrin liikaa vahingonlaukauksia, maailmankaikkeudet syntyy tyhjästä, galaksit syntyy sattumalta, ja sattumalta ne on erittäin vakaita järjestelmiä, sattumalta kehittyy elämää kuolleesta aineesta.

Voihan toki olla, että näin tapahtuu kun annetaan aikaa 13,7 mrd vuotta, siinä epätodennäköinen alkaa muuttua todennäköiseksi, ja ilmeisesti myös mahdoton mahdolliseksi.

Aivoihin liittyy sen verran, että ne jossain määrin osallistui tämän kirjoitukseen  ^-^


Mode edit: Viesti siirretty aivot-viestiketjusta (http://www.taikasieni.net/smf/index.php?topic=679.0) omaksi aiheekseen.-Mik.is
Otsikko: Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
Kirjoitti: Tattiritari - Helmikuu 12, 2012, 22:36
Mass effect<3 kannattaa pelata :) Se mitä myö tehdään täällä ei merkitse, myö ollaan vain väliaikainen pala olemassa olevaa universumia.

ei ole helppoa vastausta materiaalin kulutukselle, niin kauan kuin puuta käytetään niin sitä parempi, mitä enemmän puita kaadetaan, sitä paremmin tilalle kasvaa uusia ja nopeammin. Puu huonekalu toimii hiilidioksidi säiliönä, mieti sitä.
Otsikko: Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
Kirjoitti: Ilviselmä - Helmikuu 14, 2012, 22:24
silloin elämällä on mahdollisesti edes joku tarkoitus.
Miksi ei riitä, että elämä luo itse tarkoituksensa – että tarkoitus on siellä, missä tarkoitusta koetaan ja luodaan?

Lainaus
Jossain määrin liikaa vahingonlaukauksia, maailmankaikkeudet syntyy tyhjästä, galaksit syntyy sattumalta, ja sattumalta ne on erittäin vakaita järjestelmiä, sattumalta kehittyy elämää kuolleesta aineesta.
Sattumaa tai ei, on vaikea kuvitella maailmaa joka rakentuisi jonkin muun periaatteen varaan kuin sen, mikä toimii.

Ah, pyhä itseorganisoituvuus, kyllä sä osaat hommasi.
Otsikko: Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
Kirjoitti: hyphalknot - Helmikuu 14, 2012, 23:26
Pakkohan sen on riittää, vastausta tuskin tulee.
Otsikko: Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
Kirjoitti: Ilviselmä - Helmikuu 14, 2012, 23:35
Pakkohan sen on riittää, vastausta tuskin tulee.
Jos vastaus on tää, hela hoito.
Otsikko: Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
Kirjoitti: hyphalknot - Helmikuu 15, 2012, 06:20
Voishan se olla.
Otsikko: Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
Kirjoitti: Arvalis - Helmikuu 16, 2012, 10:19
Vastikään syy-seuraus-suhteita havainnoimaan herännyt nisäkäs näkee intentioiltaan eriävät autonomiset yksiköt toisistaan irrallisina, eikä kykenee pitämään mielessään, että "elämä" on useiden, toimintaansa vuorovaikutteisuudellaan ylläpitävien organismien aggregaatiossa, saumattomassa yhteispelissä. Tällöin nisäkäs on taipuvainen kuvittelemaan, että intentionaalisen koherenssin katoaminen yksittäisestä autonomisesta yksiköstä tarkoittaisi "kuolemaa", vaikka ihan selkeästi elämä jatkuu aina vaan ja me elämme ikuisesti menneiden aikamuotojen nykytulkinnoissa. Vielä konkreettisemmin elämme samana geeniperimänä, jota olemme kantaneet jo vuosimiljardien ajan.

Näkökannan siirtäminen veks illusorisesta yksilöllisyydestä, kuvitteellisesta persoonajatkumosta kohti todellista todellisuutta fiksaa välittömästi kuolemaa koskevan tarpeettoman problematiikan.

Täällä on vain yksi elävä olento, yhtenä ainoana hetkenä, yhdessä ainoassa paikassa. Me kaikki eletään samaa elämää. Ei se pääty.
Otsikko: Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
Kirjoitti: hyphalknot - Helmikuu 16, 2012, 18:58
Nuo filosofiset maalailut on jänniä luettavia.

Voitko kertoa tarkemmin missä mielessä yksilöllisyys on illusorinen?
Elämmekö mielestäsi jossain harhassa?
Otsikko: Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
Kirjoitti: _FOOL_ - Helmikuu 17, 2012, 17:52
Yksilöllisyyden harha on sekin paradoksaalista. Siinä missä yksilö rajaa itsensä kehoonsa, hän joutuu luovuttamaan näkökulmansa siitä tosiasiasta että sekä keho että muut keholliset ovat yksilön omia tulkintoja. Kaikkeus sellaisenaan on yksinomaan yksilöllinen tulkinta, kehoon sijoittuneen ja sen kokemuksiin rajoittuneen tietoisuuden konstruktio.
Sen sijaan ykseytensä kanssa käsikkäin kaikkeudessa kulkiessaan, tämä nk. MINÄ OLENto on alati kiitollinen siitä tosiasiasta että rajoittuu kehoonsa, sillä se on koko olemassaolonsa kannalta ainoa kasassapitävä tekijä. Kun yksilön vetovoima kehon ja yksilöllisyyden "harhaan" todella katoaa, tämä ei pysy kasassa ja räjähtää kaikkeuteen vain todetakseen sen olevan yksilöllisyyttä ilman kehon rajoittuneisuutta.

Kuoleman jälkeisen elämän hykerryttävin konsepti on minän kannalta, että voi jälleen vapaasti valita kuinka rajata itsensä uudestaan. Kuolema on minälle riippumattomuutta elämänkokemuksesta ja muutoshalukkuutta elämänkokemuksen kannalta vakaalta(vakavilta) tuntuvia seikkoja kohtaan.

Täällä on vain yksi elävä olento, yhtenä ainoana hetkenä, yhdessä ainoassa paikassa. Me kaikki eletään samaa elämää. Ei se pääty.

Täälläkin on!
Otsikko: Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
Kirjoitti: pampula - Helmikuu 19, 2012, 10:50
Kun yksilön vetovoima kehon ja yksilöllisyyden "harhaan" todella katoaa, tämä ei pysy kasassa ja räjähtää kaikkeuteen vain todetakseen sen olevan yksilöllisyyttä ilman kehon rajoittuneisuutta.

Kuoleman jälkeisen elämän hykerryttävin konsepti on minän kannalta, että voi jälleen vapaasti valita kuinka rajata itsensä uudestaan. Kuolema on minälle riippumattomuutta elämänkokemuksesta ja muutoshalukkuutta elämänkokemuksen kannalta vakaalta(vakavilta) tuntuvia seikkoja kohtaan.

Näinkö on? Kuka muuten toteaa tuossa ylemmässä?


kohti todellista todellisuutta fiksaa välittömästi

Huoh...
Otsikko: Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
Kirjoitti: pampula - Helmikuu 19, 2012, 11:14
Tällöin nisäkäs on taipuvainen kuvittelemaan, että intentionaalisen koherenssin katoaminen yksittäisestä autonomisesta yksiköstä tarkoittaisi "kuolemaa", vaikka ihan selkeästi elämä jatkuu aina vaan ja me elämme ikuisesti menneiden aikamuotojen nykytulkinnoissa.

Elämää ei ole toistaiseksi löydetty avaruudesta, joten tuo "aina vaan" ei ehkä toimi jos elämä maapallolta loppuu. Lainauksen loppuosa on mielenkiintoinen, mutta en käsitä sitä oikein. Tarkoitatko oAo menneisyyden tulkinnoilla sitä, että jos ajattelemme historiaa niin se on olemassa? Tulkintammehan voivat olla vääristyneet esim. tiedon puutteen vuoksi. Vai mitä tarkoitat?

Kävin joskus kurssin "Johdatus suhteellisuusteoriaan" ja vaikka en siitä kovin paljon ymmärtänyt niin jäi mieleen ns. nelivektrorit käyttökelpoisina työkaluina. Ne olivat vektoreita, missä normaalien x-, y- ja z-koordinaattien lisäksi oli neljäs koordinaatti - aika (yleensä muodossa ct). Ei suhteellisuusteoriasta sen enempää (oma ymmärryskin tosi heikkoa), mutta mietin näiden keskustelujen hengessä, että ehkä voisi ajatella menneisyyden olevan olemassa tietyissä paikka- ja aikakoordinaateissa, samoin kuin aurinko tai Helsinki ovat olemassa tällä hetkellä tietyissä paikkakoordinaateissa. Eli kaikki, mikä "on ollut" olemassa on edelleen olemassa, vaikka emme pääse menneisyyteen käsiksi.


PS. Laitoin kaksi viestiä, koska se tuntui oikealta ratkaisulta.
Otsikko: Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
Kirjoitti: Ilviselmä - Helmikuu 20, 2012, 01:10
Nuo filosofiset maalailut on jänniä luettavia.
Käyttämäsi sana "filosofia" kuulosti tässä yhteydessä korvaan jotain teoreettista kuvaavalta. Vaan ainakin minusta oAo:n kuvaus ilmentää juurikin sitä, mitä a) henkiset traditiot b) tieteelliset käsitykset c) terve järki maailmasta sanovat. En mä näe missä muualla yksilöllisyyttä ilmentyy kuin siellä, missä maailma itselleen tietyissä koordinaateissa yksilöllisyyden harhan luo.

Missä kohtaa sä alat, missä ympäristö loppuu? Musta koko kysymys on harhaanjohtava ja perustuu sekaviin lähtöoletuksiin.
Otsikko: Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
Kirjoitti: pampula - Helmikuu 20, 2012, 13:02
Tuskin tuo harha/ristiriita mitä henkiset traditiot, tieteelliset käsitykset ja terve järki on yrittänyt varsin kauan onnistumatta ratkaista, on kovin mitäänsanomaton. Kaikki me siinä harhassa elämme ja sen läpi näkeminen selkeästi on hyvin vaikeaa tai yleensä mahdotonta. Harha on sinällään melko latautunut sana, ja minun mielestä se ei sellaisena ole paras tai ainoa mahdollisuus tässä käytettäväksi. En myöskään puhuisi tarpeettomasta problematiikasta kun kyseessä on mysteeri, mihin tiede, taide, uskonnot, filosofiat ja arkinen pohdiskelu ovat kaikki sitoutuneet varsin syvästi. Mieluummin puhuisin hyvin tarpeellisesta problematiikasta.

Mä tykkäsin kovasti Lähiötontun Aivot-ketjuun linkittämästä videosta. Sopinee tännekin:


Being No One (http://www.youtube.com/watch?v=mthDxnFXs9k#)
Otsikko: Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
Kirjoitti: IDEP2 - Maaliskuu 25, 2012, 02:00
Olisi seksikästä, jos kuoleman jälkeen olisi jotain.

Itse uskon niin, tieteen löydöksistä riippumatta, koska silloin elämällä on mahdollisesti edes joku tarkoitus.

Jossain määrin liikaa vahingonlaukauksia, maailmankaikkeudet syntyy tyhjästä, galaksit syntyy sattumalta, ja sattumalta ne on erittäin vakaita järjestelmiä, sattumalta kehittyy elämää kuolleesta aineesta.

Voihan toki olla, että näin tapahtuu kun annetaan aikaa 13,7 mrd vuotta, siinä epätodennäköinen alkaa muuttua todennäköiseksi, ja ilmeisesti myös mahdoton mahdolliseksi.

Aivoihin liittyy sen verran, että ne jossain määrin osallistui tämän kirjoitukseen  ^-^


Mode edit: Viesti siirretty aivot-viestiketjusta (http://www.taikasieni.net/smf/index.php?topic=679.0) omaksi aiheekseen.

Epätodennäköinen alkaa muuttua todennäköiseksi. Now that's a thought.

Kelataanpas: jospa olemassa oleminen on itsestäänselvää ja aina olevaa. Oletetaan myös, että yksi universumi tai useita sellaisia on aina olemassa.
Koska materian olemassaolo on havaittavissa, materiaa tulee myös olemaan olemassa aina. Tämä on totta siinä tapauksessa, että universumin perustuksissa vallitsee epäjärjestys tai täysi säännöllisyys, tai mitä tahansa näiden väliltä; paitsi jos materian olemassaolo tapahtuisi nyt tai joskus viimeistä kertaa. Eli siis kaikissa tapauksissa.
Mikäli materiaa ei tulisi aina olemaan ennemmin tai myöhemmin, ei sitä olisi nytkään, jos universumi perustuu säännöllisyyteen. Jos taas materian olemassaolo ei ole itsestäänselvyys vaan universumin perusta on epäsäännöllisyydessä, ennemmin tai myöhemmin uusi epäsäännöllisyys johtaa materian syntymiseen jälleen.

Säännöllisessä universumissa, jossa jotain tapahtuu, kaikki tapahtuu useaan kertaan tai sitten ei tapahdu mitään. Täydellisen säännöllisyyden vallitessa on vain yhtä, baseline, (fysiikan pohjalta määritelty) entropia. Vastaavasti jokainen poikkeavaksi havaittu asia toistuu kuvaillussa universumissa ensin vastakkaisilmiönään ja lopulta samanlaisena kuin alunperin. Muutoin vallitsisi epäsäännöllisyys, tai universumi ei pohjautuisi täydellisyyteen ja säännöllisyyteen.

Jos materian olemassaolo toistuu ja universumi pohjautuu säännöllisyyteen, olemme säännöllisen kehityksen tuotteita ja täten voimme odottaa meidän kaltaistemme olioiden syntyvän uudelleen tulevaisuudessa täsmälleen samanlaisina ja kaikenlaisissa variaatioissa. Jos universumi pohjautuu epäsäännöllisyyteen, perustelu minkä tahansa tapahtumiselle uudestaan ja uudestaan on itsestään selvä.

Jos universumit ja siitä lähtien kaikki rakenteet galakseihin ja planeettoihin asti tulevat olemassaololtaan toistumaan, todennäköisyyksien laskemisesta tulee hauskaa. Loputtomuus ja uusiutuminen (mikäli ne nyt sitten liittyvät universumiimme mitenkään) johtavat siihen, että alkeistapauksia on ääretön määrä. Kun todennäköisyyttä laskettaessa alkeistapauksia on tällainen määrä, todennäköisyys on ääretön, eli käytännössä yksi, eli täysi.

Ja miettikää, jos olemmekin vain se yksi vahinko, joka on syntynyt juuri tällaiseksi ja jota vastaava mutta hiukan eroava tulee syntymään tulevaisuudessa, ja joka nyt vain miettii että mitä pirua tapahtui ja miksi olemme olemassa? Mikä on tämän todennäköisyys? 100%, jos ylläolevaan logiikkaani on luottaminen. Emme tarvitse mitään syytä olemassaolollemme, olemme vain yksi äärettömästä määrästä vahinkoja.

Tämä pälätys siis ei ole offtopic, ei pyri herättämään keskustelua, eikä välttämättä vastaa mitään todellisuutta, koska kello on kaksi. Ymmärsikö kukaan? :D
Otsikko: Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
Kirjoitti: Arosusi - Toukokuu 02, 2012, 13:17
http://www.academicearth.org/courses/death (http://www.academicearth.org/courses/death)

Tuolta löytyy Yalen yliopistossa pidetty kuolemaa käsittelevä filosofian kurssi. Joskus pari vuotta sitten katoin tuota ja ihan pätevää pohdiskelua monesta näkökulmasta löytyy...
Otsikko: Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
Kirjoitti: Nyäpikkä - Toukokuu 03, 2012, 00:00
Tibetan Book of The Dead - The Great Liberation (http://www.youtube.com/watch?v=BCHh8xqMWeo#)

Ainakin kuuloaisti siis pelittää kuoleman jälkeen tämän käsityksen mukaan. Kuolleiden kirjan on varmaan tallentanut eläviä varten joku korkeamman tietoisuuden boddhisattva, joka päätti ottaa vielä yhden kierroksen ja tallentaa bardokokemuksensa matkaoppaaksi. Oli miten oli, dokkari oli varsin kiintoisa.
Otsikko: Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
Kirjoitti: Ystävällinen Apina - Toukokuu 03, 2012, 01:38
Ennen kun voi kysyä kysymyksen mitä tapahtuu kuoleman jälkeen, pitää ensin selvittää kuka kuolee. Siis: kuka minä olen.

Kun tuohon kysymykseen löytää vastauksen, niin myös tämä kysymys aukeaa.

Se on muuten siinä mielessä jännä kysymys että sitä ei voi kukaan toiselle kertoa (kuka minä olen) vaan se täytyy itse tulla selvyyteen omakohtaisen kokemuksen kautta.

Lyhyesti: sinä et ole sinun ruumiisi, etkä myöskään ajatuksesi. Joten, kuka kuolee? Sinä et voi koskaan kuolla.
Otsikko: Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
Kirjoitti: PalezQkkeli - Toukokuu 03, 2012, 15:43
Itse uskon että jos universumi on syntynyt sattumalta, niin meillä on aivan yhtä suuri todennäköisyys elää ikuisesti sattumalta ;).
Jos on olemassa jotain korkeampaa älyä, niin sillä on varmasti syynsä meidän olemassaololle. Keskustellaan asiasta sitten hyvin eletyn harmonisen elämän jälkeen. Jos tällaisella elämällä ei saa paikkaa taivaasta niin se ei ole minun paikkani  ;)
Otsikko: Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
Kirjoitti: Arosusi - Toukokuu 03, 2012, 19:50
Ite en usko että kaikkeudella olisi Luojaa tai että maailmasta olisi muutenkaan löydettävissä mitään Suurta Tarkoitusta. Itse asiassa jos olisi olemassa jumal(i)a niiden määrämä hyvä ja ainoa oikea totuus tai kohtalo, ei elämälläni olisi mitään merkitystä toimiessani vain suurempien voimien pienenä pelinappulana.
En myöskään usko että kuoleman jälkeen tapahtuisi mitään muuta kuin aivotoiminnan loppuminen ja säilöntä aineiden täyttämän ruumiin hidas maatuminen.
Ja juuri tämän kuolevaisuuden ja elämän loppuvuuden ymmärtäminen saa minut luomaan itselleni merkityksen tähän ainoaan elämään. Vain tuntemalla rajat voi olla rajaton, ja ylittää itsensä.

Taikasienet ovatkin tarjonneet minulle mystisiä kokemuksia siitä kuinka maadun multaan ja yhdyn ensin maapallon atomeihin ja myöhemmin auringon kuollessa atomini leviävät taas ympäri maailmaankaikkeutta, toivottavasti luoden jotain uutta miljardien vuosien kuluessa.


Friedrich Nietzsche:"Jos jumalia olisi olemassa, kuinka voisin sietää sitä etten itse ole jumala – siis mitään jumalia ei ole."

Mikhail Bakunin:"As long as we have a master in heaven, we will be slaves on earth. A boss in Heaven is the best excuse for a boss on earth, therefore If God did exist, he would have to be abolished."
Otsikko: Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
Kirjoitti: hyphalknot - Toukokuu 05, 2012, 20:13
Nothing lasts but nothing is lost.
Otsikko: Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
Kirjoitti: kiinnostunut :P - Elokuu 11, 2012, 17:10
Tuli taas kaverin kanssa mietittyä jänniä asioita  :D Mitä jos kuoleman jälkeen elämä alkaisi vain alusta? Eli syntyisi samaan aikaan ja eläisi elämän samalla tavalla kokoajan. Sen takia näkisi välillä "enneunia". Mutta jos ne olisikin pieniä muistikuvia edellisestä elämästä. Hyvät mietinnät aina meillä kahvitauoilla  :)
Otsikko: Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
Kirjoitti: pegezu - Elokuu 11, 2012, 20:27
Tuli taas kaverin kanssa mietittyä jänniä asioita  :D Mitä jos kuoleman jälkeen elämä alkaisi vain alusta? Eli syntyisi samaan aikaan ja eläisi elämän samalla tavalla kokoajan. Sen takia näkisi välillä "enneunia". Mutta jos ne olisikin pieniä muistikuvia edellisestä elämästä. Hyvät mietinnät aina meillä kahvitauoilla  :)
Totta, mutta entäs jos joku toinen on jo kokenut tämän elämän, mitä itse elämme? Tarkoitan että jospa joskus, tähän minun kehooni, tulee jokin toinen sielu. MUTTA, jokainen tekee omat valinnat kuitenkin.
Paikoilla, on tietyt koordinaatit, mutta aika, on myös yksi koordinaatti. Voi olla, että kuolema, on se matka ajassa jonnekkin toisaalle. (voisin keskustella tästä todella pitkään mutta en jaksa kirjoittaa niin paljoa kun tätä asiaa on vaikeaa pukea sanoiksi)

Edit/lisäys: Kertokaa, mikä on todellisuus? Se mitä täällä maapallolla näemme/koemme, se mikä on tieteellisesti todistettu, vaiko se, mitä me pystymme kokemaan esim deelien avulla? Mikä tekee esim unista epätodellisia, mielestäni ne ovat yhtä totta, koska pystymme kokemaan ne.
Otsikko: Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
Kirjoitti: kiinnostunut :P - Elokuu 12, 2012, 00:03
Itse olen sitä mielta että mikään ei ole mahdollista  :-\ koska mistä ihan ensimmäinen hiukkanen tai vastaava olisi ilmestynyt? ja minne se olisi ilmestynyt? Sen olisi pitänyt tulla jostain tyhjyydestä tyhjyyteen  :D
Otsikko: Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
Kirjoitti: Istwan - Elokuu 30, 2012, 15:02
Kaikki rajat hahmotetaan konventionaalisesti.
The dying is the living. Ei toista ilman toista, the void is precisely form. Suchnessia.
Tämän tyyppiset asiat aiheuttaa minussa nykysellään tahatonta naurua  :D
Otsikko: Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
Kirjoitti: Hattivattitatti - Tammikuu 28, 2013, 19:29
Musta heti kuoleman jälkeen synnytään heti uudelleen.
Otsikko: Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
Kirjoitti: raimotatti - Elokuu 09, 2014, 16:25
Jos ruumis on kasvatus alusta ainoastaan sielulle, Ruumis kuihtuu mutta sielu jatkaa kasvua muualla. Toisaalta jos tietäisimme miksi olemme täälä, samalla kadottaisimme elämän tunteen. Mitä tarkemmin havaitsemme ympäristön sitä enemmän tunnemme olevan elossa. Kaikki mitä meidän ympärillä värisee on sähköä, syömme ja juomme atomeita ja elektroneja liekko sitten elämä sattumaa tuskin. Tärkeintä ihmisellä on nauttia elämästä ja onnelisuudeta kuin etsiä merkkejä siitä jatkuuko elämä vai ei sen kyllä jokainen vielä näkee.
Otsikko: Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
Kirjoitti: psilo - Elokuu 10, 2014, 00:55
edit
Otsikko: Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
Kirjoitti: 4x - Syyskuu 14, 2014, 11:20
Kaikki me ollaan vaan paloja jostain isommasta tietoisuudesta, joka on vaan jakautunut maapallolle luuppaamaan eri ihmisten elämiin. Kun yksittäisen ihmisen, ja miksei eläimenkin, elämä loppuu, se palaa tähän suurempaan tietoisuuteen, ja kun lopulta kaikki nämä tietoisuuden osat luuppaavat loppuun, ne yhdistyvät yhdeksi suuremmaksi tietoisuudeksi, joka mahdollisesti elää muiden yhdistyneiden tietoisuuksien parissa, jotka myöskin taas lopulta yhdistyvät yhdeksi isommaksi tietoisuudeksi. Lopulta kaikki muuttuu selväksi, ja kaikki on ymmärrettävissä.

 Lopulta me ollaan jumala, tai osa jumalaa tai yhtä jumalista.

Tällä hetkellä meno on vasta melko alkeellinen. Ihminen on viallinen ja typerä. Ihmiset sotii, ja kadehtii toisiaan. Ihmisen aivotkaan eivät voi kuin arvailla tiettyjä asioita, ja ajattelu muutenkin on aika rajoittunutta. Tieto on myös erittäin marginaalista ja aikalailla maapallolle sijoittuvaa.

Tämäkin teksti on vaan rajoittuneiden ajatusten pyörittelyä. Voisin mennä juomaan kahvia toisen tietoisuuden ja minän kanssa.
Otsikko: Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
Kirjoitti: JännäHiippari - Joulukuu 07, 2014, 16:57
Kiinnostava aihe. Ajattelen ettei ihminen varmastikkaan elä kuoleman jälkeen minkäänlaisena persoonana, mutta ainakin ihmisen teot elävät toisten muistoissa.

Mutta mikä on elävää ja mikä on todellisuutta? Onko mehiläisparvi jonkinlainen yksittäinen elävä organismi? Entäs kuoleman jälkeen meidät hävittävien bakteerien ja muiden otuksian parvi? Muututaanko me vain joksikin aivan erilaiseksi?

Peace and love,

-JännäHiippari
Otsikko: Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
Kirjoitti: Mipsu - Joulukuu 07, 2014, 22:01
Onko mehiläisparvi jonkinlainen yksittäinen elävä organismi?
Ei ole. Kaikki mehiläislajit eivät edes muodosta yhdyskuntaa vaan viihtyvät erakkoina.
Otsikko: Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
Kirjoitti: JännäHiippari - Joulukuu 08, 2014, 18:12
Hmm.. ainakaan minulle tuo rajanveto ei ole itsestäänselvyys: Kuten mehiläisyhdyskunta, mekin koostumme pienemmistä ja suuremmista elävistä entiteeteistä. Eräät näistä pystyvät selviämään yksin (osa bakteereista) mutta suurin osa tarvitsee kokonaisuutta selvitäkseen.

Mitä asioita ohjailevaan keskusyksikköön tulee, meillä sen virkaa toimittaa tietenkin aivot, mutta myös mehiläisparvella on omanlaisensa hajautettu älykkyys. Parvi kykenee ratkaisemaan esimerksiksi lyhimmän reitin tiettyyn paikkaan eli Traveling salesman-probleeman joka ei ole mikään simppeli juttu. Eli parvea voitaisiin ajatella jonkinnäköiseksi mieleksi
Otsikko: Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
Kirjoitti: Kosminen Nauraja - Joulukuu 08, 2014, 19:06
Mitä asioita ohjailevaan keskusyksikköön tulee, meillä sen virkaa toimittaa tietenkin aivot, mutta myös mehiläisparvella on omanlaisensa hajautettu älykkyys. Parvi kykenee ratkaisemaan esimerksiksi lyhimmän reitin tiettyyn paikkaan eli Traveling salesman-probleeman joka ei ole mikään simppeli juttu.

Kyllä vain. Sama juttu muurahaisilla ja termiiteillä jotka niinikään pystyvät melkoisiin suorituksiin ryhmänä. Meillä on itse asiassa hyvin vähän tietoa siitä miten ne tarkkaan ottaen kommunikoivat ja järjestäytyvät. http://news.sciencemag.org/2013/02/shhh-ants-are-talking (http://news.sciencemag.org/2013/02/shhh-ants-are-talking)

Tietoteknisin termein voisi ajatella että ihmisaivot edustavat standalone CISC arkkitehtuuria ja mehiläiset/hyönteiset verkottunutta RISC arkkitehtuuria.

Lainaus
Eli parvea voitaisiin ajatella jonkinnäköiseksi mieleksi
Miksipä ei, vaikka haluamme moderneina individualisteina niin mielellämme nähdä mielen jakamattomana yksikkönä joka tekee yksinään rationaalisia päätöksiä.



Otsikko: Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
Kirjoitti: Arvalis - Joulukuu 09, 2014, 00:07
Mitä asioita ohjailevaan keskusyksikköön tulee, meillä sen virkaa toimittaa tietenkin aivot, mutta myös mehiläisparvella on omanlaisensa hajautettu älykkyys. Parvi kykenee ratkaisemaan esimerksiksi lyhimmän reitin tiettyyn paikkaan eli Traveling salesman-probleeman joka ei ole mikään simppeli juttu.
Kuriositeettina mainittakoon, että ameboiksi luettavat limasienetkin kykenevät tämäntyyppiseen toimintaan (http://www.nature.com/news/how-brainless-slime-molds-redefine-intelligence-1.11811), eli älykkyys ei välttämättä vaadi edes keskushermostoa tuekseen.
Otsikko: Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
Kirjoitti: JännäHiippari - Joulukuu 09, 2014, 22:29
Luulisi että aina kun etsitään reittiä ryhmässä ja haistellaan toisten takamuksia niin lyhin reitti lopulta löytyy. Hajujälki pysyy lyhimmällä reitillä kuitenkin aina vahvimpana koska lyhimmän reitin joka kohta ohitetaan useammin. Tai jotain sellaista  :)

Niin individualisteina unohdamme että koostumme erilaisista kokonaisuuksista itsekin. Aivoissamme olevat neuronit tarvitsevat ryhmiä kuten nuo parveilevat ötökätkin.

Tuo limalinkki.. cool  8)
Otsikko: Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
Kirjoitti: Yrjö Viemäri - Joulukuu 10, 2014, 03:57
Kuoleman jälkeinen todellisuus...hmmm.. Kannattaisi lukea Koraania (the Qur'an) niin selviää tämäkin melko yleisesti tiedossa oleva asia! "There’s a lot more to Paradise than just sex and physical pleasure, you know." ;)

 The Qur'an says that those who do get into Paradise will be rewarded with blessings that eclipse anything on earth; unlimited food of your choice, riches, and wishes come true. Things considered sinful on Earth such as wine will be allowed, and people will be able to eat and drink all they want and not get full or hungover or sick. People will be reunited with their friends and relatives, we will all be made young again, and there will be no anger or pain. Everyone will be given palaces to live in, and clothing fit for royalty, with luxurious couches and thrones for everyone. There will be rivers of the purest water, milk, wine, and honey, all of which are better than any you will find on earth. Those who get to the highest part of Paradise, Jaana al-Firdaus, will also be able to see Allah with their own eyes. So, in a sense, Heaven is a paradise filled with pleasures.

Eli suomexi käännettynä "aivan vitun siisti meininki on kuoleman jälkeen paradiisissa"!

Eikä siinä vielä kaikki..

“Terrorists are promised 72 virgin women when they die!”  :P
"Kukkasia ja mehiläisiä!" "Hunajaa! Kukapa ei hunajasta tykkäisi!"

Niin individualisteina unohdamme että koostumme erilaisista kokonaisuuksista itsekin. Aivoissamme olevat neuronit tarvitsevat rytmiä kuten nuo parveilevat ötökätkin.

http://youtu.be/R3hes5VADLU (http://youtu.be/R3hes5VADLU)



Otsikko: Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
Kirjoitti: JännäHiippari - Joulukuu 27, 2014, 13:41
Saakohan siellä Koraanin taivaassa taikasieniä myös ;)
Otsikko: Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
Kirjoitti: Yrjö Viemäri - Joulukuu 27, 2014, 17:34
Saakohan siellä Koraanin taivaassa taikasieniä myös ;)
Hasan bin Sabbahin luomassa taivaassa sai ainakin hashista ja piparia.

Hasan built the legendary “Garden of Earthly Delights”, which would play an important role in the initiatic rites of the Hashishins (also called the “Assassins”).

The garden lay in a beautiful valley nestled between two high mountains. Here he had imported exotic plants, birds, and animals from all over the world. Surrounding the garden were luxurious palaces of marble and gold, decorated with beautiful paintings and fine silk furniture. Streams of milk, wine, and honey flowed throughout this earthly paradise, while fountains gushed with wine and pure spring water.

The initiate, after being knocked out by a powerful potion mixed with hashish, would be carried into the garden. When he awoke from his slumber, he would be greeted by a host beautiful teenage girls (houris), who sang and danced and played lovely instruments for him. As he drifted into an ecstatic daze, the girls would go to work on the initiate, giving him a full-body tongue massage, while one girl performed oral sex on him. Eventually, the bedazzled young man would climax into the girl’s mouth “as softly and slowly and blissfully as a single snowflake falling.” (Robert Anton Wilson, from Prometheus Rising) No wonder Hasan could demand absolute loyalty from his followers, no questions asked . . .

http://disinfo.com/2012/07/hasan-bin-sabbah-and-the-secret-order-of-hashishins/ (http://disinfo.com/2012/07/hasan-bin-sabbah-and-the-secret-order-of-hashishins/)
Otsikko: Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
Kirjoitti: Klonkku - Joulukuu 28, 2014, 23:41
Toivon, että joku lyttää teoriani, jotten ala uskomaan siihen.

Oon pitkään pyöritellyt kuolemasta eri teorioita, ottanut niitä omakseni, hylännyt, palannyt takaisin toiseen, etsinyt uuden ja tällä hetkellä elän siinä uskossa, että kuoleman jälkeen vain hävitään aina mieltä myöten. Ei enää olla siis olemassa muuta kuin luontoon hajoavana materiana, joka toki palaa kiertokulkuun aivan samaan tapaan kuin räkäklimppi, jonka sylkäiset kadulle. Kuolema olisi siis sanansa mukaisesti kuolemista; häviämistä maailmasta. Mieli/sielu elää niin vahvasti kehon kautta, etten usko, että olisi mitään aineetonta olemista. Luulen että tähän syvimpään olemisen tilaan voidaan päästä mm. meditoimalla. En tosin yllättyisi, vaikka kuoleman jälkeen olisikin jotain. En vain tällä hetkellä ole omaksunut sitä teoriaa, sillä se ei tee nyt järkeä.

Niin kauan kuin aivoissa kiertää veri, "voi elää". Eläminen ja oleminen tapahtuu siis aivojen kautta. Jos ajatellaan, että ihminen saisi lähteä täältä luonnollisesti, tällainen teoria voisi selittää sen, että kuollessaan näkee "elämänfilminsä" juuri ennen kuin filmi loppuu ja lopun jälkeen jäljelle jää tyhjyys ja pimeys. Hetki ennen sitä, kun sekunnit hidastuvat minuuuteiksi ja ymmärrät kuolevasi. Joillain tripeillä olen miettinyt paljon kuolemaa ja jopa "kuollutkin", mutta eihän taikamaailmasta mitään vastauksia koskaan saada. Kuoleman tutkiskelu vaikutuksissa on kuitenkin välillä hieman pelottavaa, mutta myös hyvin avartavaa.

Mistä mieli on sitten peräisin? En usko että se olisi mikään sen kummempi lahja. Se on vain kehittynyt evoluution tuloksena. Sen kehittymisen on mahdollistanut meidän ruumiinrakenteemme ja oveluutemme (kuinka ihmisen on täytynyt keksiä ratkaisuja selviämiselleen -> eli on täytynyt käyttää päätään jottei kuolisi). Ihmismieli on syntynyt evoluution huippunäytöksenä. Jälkikasvumme ilmentävät kahden siihen saakka kehittyneen mielen kombinaatiota. Siihen vaikuttaa tottakai ympäristö ja aikakausi, jona mieli on syntynyt, mutta luulisin, että ihmismielen jonkinasteinen kehitys jatkuu. Kun teknologia ja mieli saadaan jollain tapaa jossain vaiheessa yhdistettyä kunnolla, syntyy mahdollisesti seuraava suuri teknologiatsunami, joka muuttaa maailmaa helvetin radikaalisti scifimpään suuntaan. Mieli on siitä kummallinen järjestelmä, että se haluaa helpottaa elämää niin kauan, kunnes ihmisen (ja sitä kautta myös mielen) tarvitsee vain olla. Ehkä mieli pyrkii pohjimmiltaan siihen; syvään psyykkiseen lepotilaan (vrt. nirvana).

Ihmisrotu on valitettavasti vain jo tuomittu kuolemaan ja tuomittu tuhoamaan oma planeettansa joko hitaasti tai nopeasti. Se on jo tässä vaiheessa aika selvää. Sitäpaitsi, uusi maailmanloppu tulisi väistämättä jossain vaiheessa, oli ihmistä tai ei!

Jälkikasvun tekeminen tähän maailmaan arvelluttaa pirusti. Millaista elämä on 100 vuoden päästä? Ylikansoitus on helvetin suuri ongelma tälle pallolle. Onko ihmisen tappaminen sittenkään niin suuri rikos? Sodathan ovat ylikansoittumisen kannalta ajateltuna ihan hyvä juttu! Me maapallonkuluttajat joudetaankin kuolemaan, vai mitä? Tuntuu, että pikkuhiljaa ihminen on siinä kohtaa elämäänsä, että se alkaa nähdä elämänfilmiään ajassa takaperin. Tästä lähtee lähtölaskenta ystävät hyvät! Ei kultainen nuoruus, jää unholaan...

Tundramatiks - Yhdes astellaan (https://www.youtube.com/watch?v=50vT9O5yEKg)
Otsikko: Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
Kirjoitti: Greatmaster - Joulukuu 29, 2014, 01:55


Jälkikasvun tekeminen tähän maailmaan arvelluttaa pirusti.

Mitä minulle tapahtuu kuoleman jälkeen, sitä voin vain arvailla, kun en oikein tiedä huomisestakaan. Sen kuitenkin tiedän ( paremminkin uskon ), että tämänpäivän todellisuus jatkuu kuolemamme jälkeenkin eritoten jälkikasvussamme. Ei viedä heiltä sitä mahdollisuutta pois. Isän veri virtaa pojassa ja niimpä esimerkkimme kautta voi jälkikasvumme olla avain muutokseen. Se suotakoon, kun se vielä on mahdollista. Joskus me kuitenkin joka tapauksessa kuollaan kaikki, mikä sekin on vain luonnollista.

Otsikko: Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
Kirjoitti: Eni - Joulukuu 29, 2014, 10:48
Olen Klonkun kanssa hyvin samoilla linjoilla, ja mitä enemmän asiaa pohdin, sitä selvemmältä oman elämäni tai ihmislajin tai vaikka nyt maapallon elämän tarkoituksettomuus vaikuttaa. Energia/materia on vain sattuman kautta lainassa pienen hetken ja palaa muuhun käyttöön, kun oma elämä loppuu. Mieli niinikään syntyy lopulta vain kvanttimekaniikasta ja katoaa samalla, kun "elämä" kaikkoaa.
Minun mielestäni tämä ei ole millään tavalla lohduton näkemys, vaan antaa ainakin itselleni mahdollisuuden nauttia elämästä täysin rinnoin ja palkita itseäni mukavien asioiden (myös muille) tekemisestä saamillani kivoilla aivokemikaaleilla :)
Otsikko: Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
Kirjoitti: Yrjö Viemäri - Joulukuu 30, 2014, 05:09

..mitä enemmän asiaa pohdin, sitä selvemmältä oman elämäni tai ihmislajin tai vaikka nyt maapallon elämän tarkoituksettomuus vaikuttaa.
Minun mielestäni tämä ei ole millään tavalla lohduton näkemys, vaan antaa ainakin itselleni mahdollisuuden nauttia elämästä täysin rinnoin ja palkita itseäni mukavien asioiden (myös muille) tekemisestä saamillani kivoilla aivokemikaaleilla :)

Juuri tämänlaatuinen ajattelu luo mielestäni valtaosan maailman ongelmista. Eli keskittyminen pinnalliseen, pikkupulskeaan sekä omahyväiseen "elämästä täysin rinnoin nauttimiseen" sen sijaan että ponnisteltaisiin suurempaan sisäiseen ymmärrykseen elämän tarkoitusperistä, sekä pyrittäisiin jo hankitun ymmärryksen käyttöönottoon.

Ikävä kyllä oivallukset elämän tarkoituksesta ja merkityksestä eivät ole automaattisia ja ilmaisia vaan vaativat usein ponnistelua ja työtä. Ja lähes jokaiselle ihmiselle on kuitenkin suhteellisen selvää "kuinka tulisi elää"; kuinka ravita, huoltaa ja harjoittaa kehoaan sekä mieltään. Kuinka suhtautua muihin ihmisiin, eläimiin, luontoon etc. mutta silti näitä melkeinpä itsestäänselvyyksiä jatkuvasti laiminlyödään ja jalostetaan lähinnä vain sitä laiskuutta. Mennään siitä missä aita on matalin. Ei jakseta. Ei viitsitä. Namia, jätskiä ja aivokemiaa. Hattaraa ja tikkareita. Ja sitten "filosofoidaan" että elämällä ei ole tarkoitusta, tai että tarkoitus on "mukavien asioiden tekemistä ja itsensä sekä ystäviensä palkitsemista kivalla aivokemialla".

Elämänilmiön ymmärtäminen tarkoitusperineen on kyllä aivan mahdollista ja ponnisteluna jo itsessään suuresti palkitsevaa, mutta varmasti vaikeaa jos samalla haluaa nauttia päihteitä tikkari suussa sohvalla tv:tä katsellen ja suristellen anaalitappia perseessään. Toki tämäkin yhdistelmätaito on varmasti hankittavissa, mutta ei ehkä kuitenkaan se suositeltavin tapa aloittaa.

Otsikko: Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
Kirjoitti: Eni - Joulukuu 30, 2014, 10:25
Ymmärrät minut täysin väärin. Joko tyhmyyttäsi tai ehkä tahallasi päästäksesi paasaamaan ja saarnaamaan omaa filosofiaasi.

Ei minun tarkoitukseni ole mikään pikkupulskea hedonismi, vaan nimenomaan yritys tehdä maailmasta parempi sinä lyhyenä aikana, jonka täällä tallaan. Ja toisaalta olla se paras mahdollinen minä, sekä jättää maailmalle parempia jälkipolvia (vrt. parempi maailma jälkipolville). Parhaaseen mahdolliseen minään liittyy ylläripylläri pyrkimys suurempaan sisäiseen ymmärrykseen sekä muiden ihmisten auttaminen ja moni muu hippiaatteen  artikuloima asia. Toteamani filosofia kuitenkin sanoo, ettei elämällä lopulta ole merkitystä, ja sen pohdiskelu on enemmän uskovaisten asia.

Ymmärtänet, että sosio- ja muita paatteja lukuunottamatta mainitsemiani kivoja aivokemikaalipalkkioita saa hyvistä teoista ja ylipäätään muiden ihmisyksilöiden kanssa olemisesta.
Voithan sinä toki velloa eksistentialistisessa voivoikuonpahamaailma-näkemyksessäsi, mutta mitä sinä teet millekään mitään parantaaksesi? Mikä sinun atribuutiosi on kaikkeen mitä muilta vaadit ja millä mandaatilla sanot, että muiden näkemykset elämän tarkoituksettomuudesta tai tarkoituksesta ovat vääriä.

Päihteet ja tikkarit eivät liity kirjoitukseeni millään tavoin.
Maailmassa on vikana juuri asioita väkisin väärinymmärtävät typerykset, jotka eivät edes yritä käsittää muiden näkemyksiä yhtään mistään. Ja ehkä koraania tavaava pseudoälyköt 20-vuotiaat, jotka kuvittelevat keksineensä hassispäissään vastaukset kaikkeen ja velvollisuudekseen saarnata tätä ainoaa totuutta(an) kaikille muille.
Otsikko: Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
Kirjoitti: Yrjö Viemäri - Joulukuu 30, 2014, 13:14
Ymmärrät minut täysin väärin. Joko tyhmyyttäsi tai ehkä tahallasi päästäksesi paasaamaan ja saarnaamaan omaa filosofiaasi.

Ei, kyllä minä ymmärrän sinut ihan oikein niin kauan kun ajatuksesi sisältää tämän:

..mitä enemmän asiaa pohdin, sitä selvemmältä oman elämäni tai ihmislajin tai vaikka nyt maapallon elämän tarkoituksettomuus vaikuttaa.

Tarvitaanko muuten mielipiteiden esittämiseen mielestäsi joku mandaatti?
Otsikko: Vs: Kuoleman jälkeinen todellisuus
Kirjoitti: säätiön mies - Tammikuu 02, 2015, 01:00
Vastikään syy-seuraus-suhteita havainnoimaan herännyt nisäkäs näkee intentioiltaan eriävät autonomiset yksiköt toisistaan irrallisina, eikä kykenee pitämään mielessään, että "elämä" on useiden, toimintaansa vuorovaikutteisuudellaan ylläpitävien organismien aggregaatiossa, saumattomassa yhteispelissä. Tällöin nisäkäs on taipuvainen kuvittelemaan, että intentionaalisen koherenssin katoaminen yksittäisestä autonomisesta yksiköstä tarkoittaisi "kuolemaa", vaikka ihan selkeästi elämä jatkuu aina vaan ja me elämme ikuisesti menneiden aikamuotojen nykytulkinnoissa. Vielä konkreettisemmin elämme samana geeniperimänä, jota olemme kantaneet jo vuosimiljardien ajan.

Näkökannan siirtäminen veks illusorisesta yksilöllisyydestä, kuvitteellisesta persoonajatkumosta kohti todellista todellisuutta fiksaa välittömästi kuolemaa koskevan tarpeettoman problematiikan.

Täällä on vain yksi elävä olento, yhtenä ainoana hetkenä, yhdessä ainoassa paikassa. Me kaikki eletään samaa elämää. Ei se pääty.

Juuri noin kuten yllä! yksilön kannalta voi ensin kysyä että mikä on  tämä todellisuus joka vallitsee ennen kuolemaa, onko tämä nyt sitten totta?

Tenzin Wanqyal Rinpoche ( tibetan yogas of dream and sleep , 1998 ) toteaa yksilöllisen olemassaolon unenomaisuudesta ja tämän meitä petkuttavan trikin tarkoituksellisuudesta seuraavaa: Jos olemme tässä maailmassa kykeneväisiä näkemään olemassaolon tulkinnanvaraisuuden, voimme käyttää koko elämäämme harjoituksena kuoleman hetkellä tapahtuvia prosesseja ennakoiden. Käytännössä valvetilassa tunnistamme reagointitapojemme luovan maailmaa , ja pyrimme siihen tulkintaan, joka tukee (valitsemaamme) tulkintaa maailmasta rakastavana ja hyväntahtoisena paikkana( jos näin olemme valinneet).
Rinpoche ja koko tiibetiläinen traditio kouluttaa ihmistä näkemään unia siten, että hän tulee tietoisiksi unennäöstä unennäön aikana. Oppiessaan lisää tietoisuuden hallintaa harjoittuessaan hallitsemaan uniaan ja arkielämäänsä, ihminen valmistautuu  seuraavaa askelta eli kuolemaa varten.

Tajuttuamme unien olevan vain arkielämämme heijastumia jotka karmallinen reagointitapamme luo ja tulkitsee, niihin voi vaikuttaa aivan samalla lailla kuin reagointitapamme luovat maailmaa valvetilassa. Tästä samasta kirjoitti Castaneda viimeisessä kirjassaan ( the art of dreaming), joskin hieman ollen ehkä hieman sekava ja ennenkaikkea siinä määrin kallellaan pelkodiskukseen päin, että viesti kannattaa lukea kriittisesti, pitäen mielessään em Einsteinin dogma.

Kysymystä  kuoleman jälkeisestä todellisuudesta päästään lähemmäksi ajattelemalla interfaasia eli kuolemisen hetkeä.
Ensiksi kaksi yleistä olettamusta toistettuna:
1. verenkierron lakkaaminen aiheuttaa hypoksian aivojen solukalvoissa  ja sitä seuraa aivosähkötoiminnan lakkaaminen hiljalleen muutaman minuutin kuluessa (lääketieteellinen kuolema). Aivosähköisen kentän ollessa vielä olemassa solukalvojen permeabiliteetti lisääntyy kun homeostaasia ylläpitävä järjestelmä romahtaa ja endogeeninen DMT vapautuu käpyrauhasen välittömässä läheisyydessä sijaitseviin aivorakenteisiin ja aiheuttaa täyden reseptoritäytteisyyden tason vaikutuksen hiipuvalle tietoisuudelle.

2. kokeellisesti, ulkoatuotu DMT  aiheuttaa tietyn reseptorikylläisyyden jälkeen samantapaisen tilan kuin kuoleman hetkellä oletettu kyllästyminen ( strassman )

Kyseessä on ensimmäisessä tapauksessa oikea ja viimeinen trippi tässä fysikaalisessa olomuodossa, ja jälkimmäisessä
on simulaatio edellisestä.
 
Maksimaalinen reseptorien täyttyminen vastaa kuoleman kokemusta osittain tai kokonaan. Sitä edeltävä tunne egon kuolemasta tukee hypoteesia ainakin subjektiivisella kokemisen tasolla. Tilalle on ominaista irtipäästön jälkeen  "more real than real"-tunne, eräänlainen suuren intensiteetin läsnäolon tunne, ja kaiken nähdyn, kuullun ja tunnetun liukuminen abstaktion suuntaan siinä määrin, että käsitteellinen mieli ei kykene kokemaansa abstaktia enää tulkitsemaan.
Mieli hämmentyy tällöin helposti, ja menettää itsehillintänsä ja lähtee laukkaamaan kuvien perään, samoin kuin unessä unikuvien tai tripin kuvien, tai arkielämän kuvien, jotka otamme niin todesta. Päätyy reagoimaan kokemaansa täällä hankkimien työkalujen avulla ja päätyy tänne takaisin.
Jokin tekee vaivatta synteesiä tässäkin tilassa, eikä kiinnity kuviin, mutta on kuin vastasyntynyt vauva: ei ymmärrä kokemaansa. Kysymyksessä on kuoleman hetki ja heräämisen hetki yhtä aikaa.

Kiinnitämme usein liikaa huomioita visuaaleihin, ikään kuin ne olisivat psykedeelisen kokemuksen tarkoitus.
Näin ei mielestäni ole. Visuaalit ovat egon suojeluyrityksiä, joilla se yrittää selittää havainnoimaansa niin, että säilyisi vielä tilanteen herrana, ja parhaimmassa tapauksessa jujuttamaan "sen joka havannoi" takaisin käsitteelliseen maailmantulkintaan - toisin sanoen tulkitsemaan abstraktia tämänpuoleisilla työkaluilla ja siten "pelastamaan" itsensä. tämä ei ole tarkoitus. tarkoitus on päinvastainen, nimenomaan päästää ego hetkeksi uurastamasta.

Täyden reseptorikylläisyyden tason liikkumattomat abstraktiot ovat ehkä eri asia, vaikea sanoa mistä derivoituvat, mutta seuraavassa eli valkoisen valon tilassa nekään eivät ole enää tarpeen. Kuolema on oikea trippi jossa muistot hajaantuvat energiakanavien hajotessa ja jokin jatkaa jonnekin, mutta se ei ole enää se joka täällä tallustaa. Simuloitu trippi kääntyy takaisinpäin jossain vaiheessa ja palaamme tähän todellisuuteen harjoittelemaan, vielä joksikin aikaa.

Tästä vaiheesta Rinpoche ( yhtenevästi tiibetiläisen kuoleman kirjan kanssa ) mainitsee, että kouluttamaton mieli, joka ei ole elämänsä aikana valmistautunut tähän ( Bardoon ) , menee samalla tavalla karmallisten jälkien perässä kun on mennyt eläessään tai uneksiessaan aiemmin. Tämä aiheuttaa jatkumon niiden elämien välillä, jotka olivat ja jotka odottavat.
Terence Mc Kenna mainitsee tästä useasti puhuessaan kokemuksestaan suurten dmt-annosten kanssa (machine elvit yrittivät ei-verbaalisesti viestittää McKennalle , " do not give up to overwhelment").


 Arvalis kirjoitti, että nisäkäs on taipuvainen kuvittelemaan, että intentionaalisen koherenssin katoaminen yksittäisestä autonomisesta yksiköstä tarkoittaisi "kuolemaa", vaikka ihan selkeästi elämä jatkuu aina vaan ja me elämme ikuisesti menneiden aikamuotojen nykytulkinnoissa.
Kuitenkin yksilön kuolema tarkoittaa ihan oikeasti yksilön kuolemaa, ja niin kuin hän sanoo, kyseessä on nimenomaan yksilön kuolema.
Kuolemme yksilöinä, varmasti.  toisaalta tiibetinbuddhalaisen tradition mukaan, kun onnistumme kahden alemman tason harjoituksessa ( valvetila ja unet ), niin olemme vahvistaneet jotain ominaisuutta, jolla yksilöllinen tietoisuus voi säilyä bardossa jonkin aikaa...ellei lähde taas kerran laukkaamaan harhakuvien perässä. Tällöin voimme ainakin jollain tasolla edesauttaa sitä, että kun kastamme/jokin kastaa itsensä tänne polariteettien maailmaan, niin tietty pohjatyö on tehty.
mikäpä olisi sen mukavampaa nykyistä itseä, tulevaa jotain ja molempien kanssakulkijoita ajatellen?:)

Se keveys, jolla ego heittää keveät mullat itsensä päälle tuossa tilanteessa, johtaa väistämättä ajatukseen, että yksilöllisyys on tavallaan tämän syklisen opetusprosessin "kuonaa" joka täytyy ravistaakin aina välillä pois, jotta meno ei kävisi liian raskaaksi.
vaihtaahan ihminenkin vaatteita aina välillä, varsinkin kasvaessaan.
eli kuolee ja ei kuole. tarpeeton kuolee, tarpeellinen jää jatkamaan, eikä sure sitä mikä on jäänyt. mitään ei jäänyt.


Kysymystä (mikä on kuoleman jälkeinen todellisuus) voisi valaista edeltävä kysymys " mikä on kuolemaa edeltävän todellisuuden luonne?" koska sen määrittelemällä tulee määritelleeksi olennaista sen vastaparista.

Toistaiseksi oletetaan, että pineal gland todellakin endogeenisen DMT:n varasto ja lähde, sen fylogeneesin, rakenteen ja melatoniinisynteesitehtävän vuoksi. jos näin on, niin tuosta kauniista rauhasesta on löydetty ensimmäinen avain ikiaikaiseen kysymykseen materiaalisen tietoisuuden( aivojen neuroverkko ja sen oskillaatio) ja henkisen dimension suhteesta.
aya14:ssa espanjalainen tutkimusryhmä oli löytänyt isotoopimerkattua iv. glukoosia käyttäen mri:n avulla aivoista alueen " default mood zone" , joka supressoituu samalla hetkellä kun dmt:llä tavallisesti aktivoituvat alueet aktivoituvat.
Tutkijaryhmä totesi että egon paikallistamisen hetki aivoverkossa lähenee:)
Eli kuoleman jälkeisessä todellisuudessa ego hajoaa, mutta jokin muu voi paksusti, paremmin kuin (elin)aikoihin.
Mitä tapahtuu tälle jollekin kun materiaaliseen pohjaava perusta olemassaololle pettää? vaikea sanoa, tietysti,
Toisaalta, jos kuolema olisi vain kuolema, niin miksi aivoissa olisi noin monimutkainen ja hieno järjestelmä kuoleman hetkeä varten? Järjestelmän olemassaolo ei millään tavalla edesauta lajin säilymistä, joten evoluutioteorian mukaan se on joko rudimentti tai sitten on olemassa jokin tarkoitus. Rudimenttihypoteesi voi olla ainoa pakotie takaisin materialistiseen maailmankatsomukseen, mutta muussa tapauksessa, se tarkoitus on yksilölle itselleen, eikä se ole tässä ajassa. (sic)


Kysymys on tärkeä. Sitä pitäisi kunnioittaa kuten kysymystä oman elämämme tarkoituksesta. Kun on kunnioitusta itseään ja muita täällä oleviä (itsiä) kohtaan, ei halua toimia niin, että kummallekaan illuusiolle tulee tarpeetonta kontrastia, ja silloin autamme toisiamme ja itseämme parhaiten eteenpäin.
Toisaalta vastakkainenkaan, jos tapahtuu, ei ole pahitteeksi, koska se on ollut tarpeen päästessään tapahtumaan ja sen kautta päästään kuitenkin eteenpäin...katamme pöytämme itse, laajemmin kuin käsitämmekään. toistuvat inventaariot elämän lopuissa pelottavat vaikka syytä siihen ei olisi. Eni on toissapäivän postauksessaan aivan asialla.

Kohtalaisen tärkeitä asioita alalla on tapahtumassa. Psykedeelien noitavaino tulee loppumaan tietoisuuden vääjäämättömän lisääntymisen myötä, ja sitä myötä myös kuoleman/elämänpelko, joka kulttuuriamme vaivaa.

Vaikka olen postaamassa nyt ensimmäistä kertaa, toivotan kaikille etsijöille ja löytäjille hyvää ja tarkoituksenmukaista alkanutta vuotta 2015! :)