Itellä läsnyysharjoituksia, kun niitä tykkään kutsua.
Tällasia kokemuksia ollut mm. kun kannabista nauttinut järkevästi ja makaillut, istuskellut sohvalla viikko tolkulla. Rupee mieli puhistumaan, aikaa käsitellä sisäiset jutut. Samalla joogamainen venyttely ja kehon jännitysten purkaus, annan kehon korjaantua itsestään, tietoinen kontrolli vähemmälle. Mitään joogakirjoja en oikeastaan jaksa lukea, uskon että keho tietää paremmat korjaavat liikkeet, kuin standardi joogaliikeet. Tai sitten vaan hakemalla haen liikkeitä, hauskempaa. Kannabis ei tässä oikeastaan ollut välttämättömyys, mutta auttaa potkaisemaan homman vauhtiin ja kun kannabiksella tapana tehdä tosi herkäksi tuntemuksille, hakeutuu vaan olemaan. Ilman jotakin päihdettä vaikea rikkoa jumittunutta arkiajattelua ja kohdata ahdistuksia.
Meditaatiosta tulee tapa, kuin vaikka grillillä käynnistä, saatanpa jäädä mettään istuskelemaan joksikin aikaa vaan, tosin siellä nyt helppo, kun kaunista luontoa katsella.
Yksi ollut myös viikon matka etelässä. Nukuin teltassa, makasin rannalla joogailemassa, välillä vuorimaastossa kävelemässä ja kiipeilemässä. Vaikea tulla takaisin ahdistuksen ilmapiiriin, ei sillä etten itse olisi ahdistusmöykky.
Yöpyöräilyt, halkojen hakkuut jne. aktiiviteetit kans ihan meditatiivisluontoisia, mutta siinä, että vaan on paikallaan ja pystyy myös olemaan, on vielä jotain meditatiivisempaa, ei pääse karkuun mielen juttuja.
Minusta vaan tuntuu, että meditaatio ei olisi välttämättömyys ihmiselle, joka elää luonnolleen sopivasti. Mutta tällaisessa elämän menossa, kun nykyihminen elää, niin meditaatio on tärkeä vastapaino. Tai/ja jooga, ja vastaavat.
