Psykedeelien kautta olen oppinut kiinnittämään enemmän huomiota omaan itseeni ja oppinut näkemään oman egoni ulkopuolelle. Rauhoittuminen, syventyminen ja meditaatio ovat tulleet tärkeiksi keinoiksi jokapäiväiseen elämääni.

Olen lukenut aiheesta muutamia kirjoja ja tällä hetkellä olen hyvin kiinnostunut viemään omaa tietoisuuttani eteenpäin eri keinoin josta pitäisi varmaan perustaa uusi aihe. Nyt tarvitsisin kumminkin apua. Erityisesti hengityksen hallinnassa on helppo tehdä isoja virheitä jos kukaan ei ole opettamassa ja niistä voi olla vaikea päästä myöhemmin eroon. Siksi olen ajatellut mennä ihan jooga kursseille näitä harjoittelemaan. Erityisesti Astangajooga kiinnostaisi.

Kysynkin, onko kellään kokemusta pääkaupunki seudun kurssipaikoista? Esim. löytyykä huonoja rahastuspaikkoja tai jotain erityisen suositeltavia paikkoja? Harmikseni teen vuorotyötä joten jonkinlaista joustavuutta paikalta vaaditaan.

Yleinen höpinä aiheesta on myöskin toivottavaa tässä ketjussa.

Teen joogaa yhdessä vaimokkeen kanssa kahdestaan. Vältän viimeiseen asti joogakursseja. Siellä on kuitenkin näitä "viimesen päälle joogakuteet-nokkapystyssä-toisten kehoja arvostelevia" tekopyhiä joogeja. Mulla on muutama mm. Rodney Yee:n joogavideo, minkä mukaan olen opetellut tekemään. Teen puhtaasti kunnon ja hyvän olon takia, varsinaisen henkisyyden haen muualta, vaikka jooga siihen auttaakin. Tuntuu minulle oikealta tavalta harrastaa.

Veljen vaimo on harrastanut kohta 10 vuotta astangaa ja käy intiassa kursseilla silloin tällöin. On pyydellyt mukaan kursseille, mutta en ole vielä halunnut mennä. Hänen kanssaan on joskus mielenkiintoisia keskusteluja psykedeeleistä (hän itse ei käytä).

Aloitin tuossa kesällä zazen-meditaation harjoittamisen itsenäisesti kun pää oli paineiden alla.

Zazen-meditaatiossa alkumetreillä keskitytään vain ja ainoastaan hengitykseen. Asennolla loppujen lopuksi ei ole väliä. Voi harjoittaa jopa penkillä istuen jos keho ei kestä tyynyllä istumista. Itse tykkään istua tyynyllä puoli-lootus asennossa.

Kun on asettauduttu paikoileen selkä suorana aloitetaan hengittäminen pallen kanssa nenän kautta sisään syvällä vedolla. Tästä lähtee hengitysten laskeminen. Hengityksiä lasketaan kymmeneen jonka jälkeen palataan yhteen.

Jos ajatuksia alkaa tulla päähän liian vahvasti aloitetaan laskeminen alusta.(Laskemisen tarkoitus on vain helpottaa mielen tyhjyyttä) Tarkoitus ei kuitenkaan välttämättä ole välttää ajatuksia vain kohdata ne ja työntää sivuun samalla hetkellä ja jatkaa hengitykseen keskittymistä. Hyvän esimerkin kuulin tästä jostain dokumentista: 'Kuvittele olevasi lapsi joka leikkii pallolla keskittyneesti. Jos lapselle tulee lisäärsykkeitä kiinnittää lapsi huomion niihin mutta jatkaa pallolla leikkimistä.' Itsellä helpottui ajatusten pois sulkeminen ku rupesin miettimään 'hengitystä' pallona.

Edistyneempiäkin tapoja ja mietelauseita tulee myöhemmin mukaan mutta itte tuskin tarvitsen mitään syvempää.

Ensimmäisen kokemukseni halusin olevan jotenkin erikoinen niin päätin lähtä ihan luonnon helmaan pienen joen luokse. Istuin pienen sillan alla ja asetin kellon 'herättämään' 25min päästä. Asettauduin asentoon, 'asensin' katseen veteen ja aloitin hengitysten laskemisen. Aluksi oli vaikea saada ajatukset kokoon mutta kyllä ne siintä asettui tyhjiöksi. Puhelin ilmaisi että nyt on mennyt 25min ja tunsin miten tietynlainen kirkkaus valtasi koko kehon ja mielen. Hienoimpia tunteita mitä olen kohdannut eläessäni.

Nykyään aamulaiskuuden/kiireiden taki jäänny meditoinnit meditoimatta..

Multa löytyy tämän niminen kirja

Ulrica Norberg: meditaatio
ISBN 951-0-30072-1

Ihan pätevä opas vaikkei musta mitään meditoijaa oo kasvanut.

Mikä on syy näihin yhtäläisyyksiin?

Todellisuus!

Miksi länsimainen ajattelunperinne ei ole samalla lailla yhteydessä todellisuuteen? Vaikkapa juutalaisuus tai antiikin ajattelijat?

Intuitio/terve järki. Painotukset.

Tosin kyllä länsimainen kulttuuriperinne musta on yhteydessä "todellisuuteen" ihan samalla lailla. "Valtakulttuuri" vain on pitkään painottanut erilaisia juttuja.

Korkeampiin voimiin tunnutaan suhtautumalla aivan toisella tavalla, kuten korkeampaan tietoisuuteen, tai uuteen aikakauteen. Ne tuntuvat hyvin vierailta etsiessäni niille yhteyttä esimerkiksi raamatulliseen maailmankuvaan.

Toisaalta:

Viime aikoina on alkanut tuntua yhä enemmän siltä että raamattu pitäisikin tulkita zeniläisestä näkökulmasta.

(tuolt)

Ylläoleva lainaus kiteyttää sen, mitä koitan sanoa. Koitan sanoa, että meditoimalla psykedeeliset kokemukset muuttuvat helpommin navigoitaviksi ja osa psykedeelien tarjoamista tiloista tulee meditointiharjoituksen myötä helpommin esiin myös päivittäisessä elämässä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ahkerasti meditoimalla voisi aiheuttaa itselleen psykedeelisten aineiden tarjoamia tajunnallisia muutoksia, tai että psykedeelit olisivat oikotie sinne mihin meditaatio johtaa. Ei sinne päinkään - vastoin jokseenkin yleistynyttä käsitystä. Mutta meditaatioharjoitus ja psykedeelien käyttö täydentävät toisiaan täydellisesti.

Suosittelen meditaatiota kaikille, mutta psykedeelejä suosittelen vain meditoiville ihmisille!

Meditaatio on rankkaa. Istut selkä suorassa ja tuijotat seinää - se koituu tylsäksi hyvin nopeasti. Jatkaminen vaatii munaa, mutta se kannattaa. Kun teet harjoituksia säännöllisesti, niin alkavat sun aivosikin intuitiivisesti käsittämään, että meditaatio tarjoaa korvaamatonta mielenrauhaa ja hengähdystaukoja elämän vilskeessä. Mutta edes tämän ymmärryksen juurruttua ei meditaatio tule olemaan helppoa. Meditaatio näet tarjoaa näkökulmaa siihen, mitä alitajunnassa on kaiken aikaa meneillään - kaikki paska tulee esiin ja sä et voi tehdä sille mitään muuta kuin kokea sitä. Mutta siinä sitä oppii sietämään sietämätöntä. Juuri tästä syystä psykedeelikokemukset voivat olla meditoivalla ihmisellä vähän vähemmän paskasia ja huomattavasti hyödyllisempiä.

Meditaation aloittaminen on helppoa:

Etsi sellainen istuin, missä on mukava istua. Istu selkä suorassa. Laita herätyskello hälyttämään 10 minuutin kuluttua. Sulje silmät, mikäli et tuijota seinää. Jos tuijotat seinää, kohdista katseesi alaspäin eteesi ja anna silmiesi levätä. Hengitä sisään ja lausu päässäsi luku "yksi." Hengitä ulos. Jokaisella sisäänhenkäyksellä laske seuraavaan numeroon, kunnes pääset lukuun kymmenen, jolloin aloitat rumban uudelleen luvusta yksi. Kiinnitä huomiota vain hengityksesi laskemiseen. Kun mielesi alkaa harhailemaan, palaa takaisin hengityksen laskemiseen. Tee tätä, kunnes kymmenen minuuttia on kulunut. Tee tätä joka päivä. Jossain vaiheessa alat muovaamaan harjoitusta enemmän itsellesi sopivaan muotoon.

Aihe yhdistetty aikaisempaan. --Arvalis