Kirjoittaja Aihe: Luonnosta eläminen  (Luettu 12323 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa suklaasammakko

  • Viestejä: 51
    • Profiili
Vs: Luonnosta eläminen
« Vastaus #15 : Huhtikuu 12, 2012, 17:12 »
http://wikikko.info
Tuo on jännä sivu jonne jotkin suomalaiset ovat alkaneet keräillä muun muassa kasvien hyötykäytöstä juttua.
Itse keräilen lähinnä syksyn satoja mutta joitakin kasveja tulee mussuteltua kesäisinkin. Suosittelen levittämään pressun maan päälle nyt keväällä sellaiseen paikkaan jossa tietää olevan voikukkia, lehdet kasvavat silloin pitkälti juuren ravinnolla eivätkä tuota lehtivihreää pimeässä. Sillä tavalla ne lehdet saa maistumaan vähän enemmän salaatilta. En tiedä miten se vaikuttaa ravintoarvoon.
Nokkoset kannattaa paistaa/keittää ilman kantta kunnolla että hapot pääsevät haihtumaan pois, olen oppinut tämän kantapään kautta tekemällä pataruokaa uunissa tuoreella nokkosmurskeella... se muistuttaa jotenkin vatsahappoja se haju/maku jos ei esikäsittele. Pieneksi leikattuna ja paistettuna se sopii hyvin pinaatin sijasta curryyn (paneer).
Jos metsästä tarvitsee hätäruokaa voi syödä esim. puiden silmuja, naavaa ja mustikan versoja. Ne eivät maistu kyllä mitenkään hyviltä ja kuulemma liiallinen silmujen syönti saattaa aiheuttaa vatsanpuruja. Mustikasta koko kasvia on ennen vanhaan käytetty sokeritautiin, tasaa verensokeria.

Poissa Tattiritari

  • Slaavish warrior
  • Viestejä: 299
    • Profiili
Vs: Luonnosta eläminen
« Vastaus #16 : Huhtikuu 12, 2012, 19:07 »
Listaa hiukan päivitetty!

Ymmärtääkseni järviruokon juuret ois perunamuusin tasoa? Näitähän on ihan kauheasti joten ei tee pahaa jos käy keräämässä :)
Karma kiertämään jos olin avuksi!

Poissa pegezu

  • Viestejä: 183
    • Profiili
Vs: Luonnosta eläminen
« Vastaus #17 : Huhtikuu 12, 2012, 19:48 »
Kallioimarre: Juuret maistuvat lakritsilta, käytössä vain mielikuvitus on rajana.
Rantaminttu: Voi käyttää tavallisen mintun tapaan.
Ojakellukka: Juurista voidaan keittää suklaan makuista juomaa. tästä en ole täysin varma
Elän ennen kuin kuolen, en tahdo kuolla ennen kuin ehdin elää.

Poissa kiinnostunut :P

  • Viestejä: 35
  • Life's hard! I'm just trying to play my part.
    • Profiili
Vs: Luonnosta eläminen
« Vastaus #18 : Huhtikuu 13, 2012, 00:26 »
http://opetus.ruokatieto.fi/WebRoot/1043190/sisaltosivu.aspx?id=1071245

tuossa on hyvä linkki :) on aikoja milloin voi kerätä, kasvien nimet, mitä kasvin osaa käytetään ja mihin käyttötarkoitukseen sopii  ^-^

edit: lisää linkkejä. kerrotaan muitakin syötäviä asioita ja ohjeita :

http://www.luontoon.fi/RetkeilynABC/retkiruoka/ruokaluonnosta/Sivut/Default.aspx

esim. mistä ei kannata kerätä mieluiten mitään.

pieni pätkä keräämisestä :
 
Kasvien keruussa noudatetaan kestävän käytön periaatetta. Kasveja ei revitä juurineen tai rönsyineen. Jos kasvusto on pienehkö, ei yhdestä yksilöstä saa ottaa kaikkia lehtiä. Jos suuntaa retkensä vuosittain samalle alueelle, on keräyspaikkoja kuitenkin hyvä vaihdella. Levinneisyytensä äärirajoilla kasvaessaan kasvit eivät kestä verotusta.


Poissa Herra käpy

  • Viestejä: 30
    • Profiili
Vs: Luonnosta eläminen
« Vastaus #19 : Huhtikuu 13, 2012, 17:26 »
Kuulemma osmankäämin juuret ovat erittäin hiilihydraattipitoisia!

Osmankäämi on kyllä muutenkin mielenkiintoinen kasvi: sehän tuottaa ison pampun täynnä karvaa! Voisikohan siitä tehdä kankaita?

Olen tullut siihen lopputulokseen että ainoa "oikea" tapa elää näillä leveysasteilla on viljely / saamelaistyylinen (poro)karjanpito. Yksinkertaisesti Suomen luonnossa ei kasva tarpeeksi hiilihydraatteja että se ruokkisi meidät... Kyllä periaatteessa voisimme elää täydessä keräily/metsästyskulttuurissa, mutta riistaa ei taida riittää kaikille nykyisellä väestönmäärällä?

Poissa Nyäpikkä

  • Viestejä: 380
    • Profiili
Vs: Luonnosta eläminen
« Vastaus #20 : Huhtikuu 13, 2012, 19:50 »
Osmankäämi on kyllä muutenkin mielenkiintoinen kasvi: sehän tuottaa ison pampun täynnä karvaa! Voisikohan siitä tehdä kankaita?

Ne kuidut taitavat olla siihen liian lyhyitä ja ne eivät ilmeisesti edes takerru toisiinsa kovin hyvin. Niiden tehtävähän on lennättää siemen tuulen mukana toiseen paikkaan, takertuvat siemenhahtuvat ovat hävinneet evoluution valintapaineissa jo ajat sitten jos niitä ikinä on edes mutaatioissa syntynytkään. Hätätilassa kylmissä oloissa voisi ajatella täyttävänsä noilla jotain laihaksi huvennutta untuvatakkia tai makuupussia, jos eristyskyky ei muuten riitä. Ehkä voisivat toimia myös kenkäheinien tavoin, kuitujen lyhyys voi muodostua siinäkin ongelmaksi jos kävelyn liikkeestä täytteet vaeltavat johonkin ei-toivottuun kohtaan jalkinetta. Suomessa toimi takavuosina joku ruskovillayritys, joka keräsi suoturpeesta tupasvillan talteen ja teki siitä huopakankaita yhdessä lampaanvillan kanssa. Tupasvilla voisi olla parempaa kamaa eristeeksi kun osmankäämihahtuva. Kuiva turvekin menettelee hätätilanteessa, perinteinen saamelainen turvekammi on eräs parhaimpia asumuksia kovilla pakkaskeleillä ja yksinkertainen rakentaa.

Poissa Aivina

  • Viestejä: 204
    • Profiili
Vs: Luonnosta eläminen
« Vastaus #21 : Toukokuu 05, 2012, 21:17 »
Osmankäämin karvoilla on ennenmuinoin täytetty patjoja.

Poissa Klonkku

  • Viestejä: 1 376
    • Profiili
Vs: Luonnosta eläminen
« Vastaus #22 : Toukokuu 07, 2012, 01:11 »
Olen mielenkiinnolla seurannut sivusta tätä viestiketjua! Mahtavia juttuja. Tätä tulee tehtyä niin paljon kuin suinkin. Kaikkia uusia juttuja tulee aina kuitenkin sillointällöin eteen.

Pakuri on loistavaa juomaa. Hunajaa voi mehiläisten ja mehiläispesäkaluston avulla kerätä, ja luonto on täynnä kaikenlaista suuhunpantavaa (tärkeimmät on varmaan täällä lueteltukin). Useat sienet ovat syötäviä viimeistään ryöppäämisen jälkeen, mutta sienien ravintoarvot ovat aika heikot, eikä pelkästään niitä syömällä taida elää. Syksy taitaa olla kannattavin vuodenaika "villeillä" luonnossa. Kasvissyöjänä on tietysti vaikeampaa elää täysin luonnon armoilla kuin "kaikkiruokaisella". Jos elää mahdollisimman luonnosta käsin, niin riistan (etenkin jänis ja metsäkanalinnut) metsästäminen on mielestäni hyvinkin ok. Tärkeät protskut keholle ja mielelle. Omia metsästysaseita on mahdollista värkätä käsin. Google tietää asiasta enemmän.

Eläimiä voi seurakseen ja hyödykseen myös hommata. Kanat munivat ainakin yhden munan päivässä (kukkoa ei edes tarvita, mikäli tipuja haluaa niin sitten kukko on välttämätön). Kanoissa taitaa ainoa huono puoli on se paskan määrä mitä ne tuottaa. Jonkinlainen häkki+hautomo niille pitää rakentaa. Jyvät ovat halpoja ja kanoille pitää syöttää myös käytettyjen munien kuoret, jotta ne saavat elimistöönsä raaka-aineet uusien munien tuottamiseen. Kanoista on valtavasti enemmän hyötyä kuin haittaa. Isommat elukat ovat asia erikseen, mutta monista eläimistä saa mm. maitoa.

Loppukesästä mulla on tavoitteena selvitä useita päiviä pikkuruisen lammen rannalla syvällä korvessa yksin ilman sen kummempia apuvälineitä. Mukaan lähtee pelkästään reppu, pieni kattila, kartta, kompassi, huuliharppu, yhdet vaatteet, ongenkoukku, siimaa, puukko ja mahdollisesti tulitikut (olisihan se über-siistiä saada tuli aikaiseksi ilman "tulta", kitkalla). Ehkä mukaan lähtee vielä jonkin näköinen pressunpala, mistä saa sateensuojan, ellen löydä jotain sopivaa kallionkoloa tai rakenna havu-/olkitiipiitä. Kokeillaan miten eristäytyneitä luonnosta sitä oikein ollaan. ^-^
Elämän tarkoitus on tehdä sitä, mitä oikeasti haluaa, mutta satuttamatta toisia.

Poissa Nyäpikkä

  • Viestejä: 380
    • Profiili
Vs: Luonnosta eläminen
« Vastaus #23 : Toukokuu 07, 2012, 17:52 »
Mä ottaisin reissuun mukaan vielä noiden lisäksi makuualustan, makuupussin ja rankisen. On meinaan varsin v-maista yrittää nukkua kun itikkaa tunkee silmät ja sieraimet täyteen. Vesistön ääreltä näitä tod.näk. löytyy riesaksi saakka. Hyvin levänneenä tekee vähemmän hölmöyksiä kuin univelkaisena zombina. Ehkä ei kannata olla pelkkien tikkujen varassa, sytkä tai magnesiumtulus on hyviä backuppeja. Kattilan voi korvata alumiinivuoalla (esim. kaupan maksalaatikon pohjasta) jos haluaa säästellä grammoissa. Punkkeja kannattaa varoa, 7 päivää lehdessä oli juttu miehestä, joka heräsi sairaalassa jalat ja sormet amputoituna punkkipureman aiheuttaman tajunnanmenetyksen ja kuolion seurauksena, oli saanut punkin sieraimeensa hierottuaan päätään kissaansa vasten.

Poissa Klonkku

  • Viestejä: 1 376
    • Profiili
Vs: Luonnosta eläminen
« Vastaus #24 : Toukokuu 07, 2012, 23:23 »
Makuupussia mä mietin, mutta teen itselleni ennemmin sammalpedin tai jonkinlaisen riippumaton. Katselee sitten paikan päällä millaiset rahkeet mulla on petini rakentaa. Vaatteet kun mulla kumminkin on päällä ja sää luultavasti lämmin. Onhan siellä 100% varmasti öttiäistä joka lähtöön, mutta en stressaa siitä. Hyttysverkkona saa toimia männyn havut tai ruokoista punottu verkko ellei huppu + suunnitteilla oleva huovutettu "nuuskamuikkusen hattu" peitä tarpeeksi naamaa. Ja jos jokin menee oikein pahasti pieleen, olen muutaman tunnin kävelymatkan päässä kotitalosta. Magnesiumtulus minulla olisi. Ehkäpä otankin sen varalta messiin. Ja tuo alumiinivuoka vois olla aika kova sana! Pyrin kuitenkin varmaan aluksi kypsentämään mahdollisesti saamani kalat ihan suoraan liekissä tai mahdollisesti paistamaan/keittämään sopivasti koveralla liuskekivellä. Rasvaahan minulla ei paistamiseen ole, joten vettä on käytettävä.

Suuri kiitos huolehtimisesta, vinkeistä ja huomioista! ^-^

Ja niin! Tuli mieleen, että nyt alkaa olla parhaat pettuajat. Mäntymetsään siis! ;)
Elämän tarkoitus on tehdä sitä, mitä oikeasti haluaa, mutta satuttamatta toisia.

Poissa Nyäpikkä

  • Viestejä: 380
    • Profiili
Vs: Luonnosta eläminen
« Vastaus #25 : Toukokuu 08, 2012, 21:52 »
Kyl tietty hupullisessa maiharissakin nukkuu, mutta jonkun itikkaverhon virittäminen siihen ei ois mahdoton hommeli, harsokangasta saa kaupasta edulliseen metrihintaan ja palan sitä voisi ommella vaikka hupun reunaan valmiiksi. Toimii myös talsittaessa eteenpäin itikkapilvien peittäessä näkyvyyden jänkhällä.
Olen viritellyt joidenkin telttojeni hyttysverhoja paremmiksi kun pienet mäkäräiset (polttiaiset) mahtuivat ryömimään standardiverkkojen rei'istä läpi. Pitkään savuava hissukseen palava nuotio laavun edessä karkoittaa myös itikoita ja muita metsän petoja.

Poissa Relatiivi

  • Viestejä: 41
    • Profiili
Vs: Luonnosta eläminen
« Vastaus #26 : Toukokuu 09, 2012, 07:22 »
Erittäin hienoa, että ihmisiä kiinnostaa nykyään luontoon palaaminen kasvavassa määrin. Kohtahan se öljy loppuukin ja taantumuksen merkit tulevat Suomenkin ylle  :-[ Uskon, että luonnon hyödyntäminen tulee jälleen tärkeämpään osaan ihmisten arkielämässä, jos ei vielä meidän, niin jälkeläistemme aikana ja onhan se hyvä että on jotain käytännöllistä opetettavaa lapsillemme ympäröivään luontoon liittyen.



Ja niin! Tuli mieleen, että nyt alkaa olla parhaat pettuajat. Mäntymetsään siis! ;)

Tässä resepti pettuleivän tekoon:

0,5 l maitoa
4 dl pettujauhoja
3 dl muita jauhoja, esim. ruis-, ohra- tai vehnäjauhoja tai näiden sekoitusta
1 tl suolaa

Lämmitä maito ja lisää muut jauhot mutta ei pettua. Anna seoksen turvota kunnes maito on jäähtynyt. Lisää pettujauhot ja suola ja vaivaa taikina. Taikinasta leivotaan sentin paksuisia, 15-25 sentin läpimittaisia leipiä. Leivät paistetaan heti kuumassa uunissa. Pettuleipä on parhaimmillaan uunituoreena.

Tämä resepti on suoraan netistä kopioitu. Jotkut kertovat, että tekevät pettuleivän maidon sijasta veteen. En tiedä kumpi on käytännössä yleisempää ja eroaako valmistustapa jollakin tavalla riippuen käyttääkö maitoa vai vettä. Ehkäpä joku asiaan enemmän perehtynyt tietää paremmin?

Toisaalta tosi metsämies ja maailmanlopun selviytyjä valmistaa pettuleivän sijasta silkkoa. Pettuleipään tulee pettujauhojen lisäksi muita viljajauhoja, yleensä ruisjauhoa. Silkkoon ei tule mitään viljaa, ainoastaan pettujauhoa ja piimää. Kai tuon piimänkin voi vedellä korvata vai voiko?? En ole ikinä silkkoa käytännössä leiponut, enkä löytänyt reseptiä tähän hätään, mutta tuskin se tuosta pettuleivän teosta paljoakaan eroaa.

Poissa Nyäpikkä

  • Viestejä: 380
    • Profiili
Vs: Luonnosta eläminen
« Vastaus #27 : Toukokuu 10, 2012, 00:15 »
Jos olisin nälkään nääntymässä niin kiertäisin noi pettuhommat kaukaa. Ei vaan mene jakeluun miksi yhä pitäisi toistaa samoja virheitä jotka johtivat satojentuhansien menehtymiseen 1800-luvun suurina nälkävuosina. Petun prosessointi vaatii aivan tolkuttomasti energiaa, ensin sen korjaaminen puista, kuivaus jauhaminen, leipominen yms. Jos energiatasot on jo valmiiksi alhaalla puiden kaataminen ja kuoriminen on aivan älytöntä hommaa.

Poissa Lara_H

  • Viestejä: 26
    • Profiili
Vs: Luonnosta eläminen
« Vastaus #28 : Toukokuu 26, 2012, 19:27 »
Selviytymis hommat ovat ihan kiinnostavia aiheita, mutta kuitenkin aika irrelevantteja jos haluaa elää luonnon ehdoilla.

Kuinka kauan suomen metsistä saisi riistaa ilman että eläinten kanta laskisi, jos kaikki alkais ite metsästämään?
Hmm, mä kaivelen esiin vähän tilastoja, tämä kiinnoistais mua itsekkin.

Suomessa elää pari miljoonaa ihmistä (5.4) ja nämä ihmiset syö noin 76 kg lihaa vuodessa. Ja kulutus sen kun vaan lisääntyy.
Oho, suomessa tuotetaan vuodessa siipikarjaa noin - 87 miljoonaa kiloa, nautaa - 84.3 milj. kiloa. Tää tilasto oli vuodelta 2005, siipikarjan tuotanto on lisääntynyt paljon viime vuosina. En usko että kalakannatkaan tästä selviytyisi.

Otetaan vähän vertailua, Suomessa syödään riistanlihaa noin 10 miljoonaa kiloa vuodessa. Jos tämä lisääntyis niin pelkään pahoin että luonnon tasapaino alkaisi aika pian horjua.
http://www.lisaalihasta.fi/ymparisto/ruoka_kuormittaa/luomuliha/index.php


Viljely ei oo mikään tyhmä keksintö, riippuu miten sen tekee ja kuka ja miten ruuan jakaa. Parasta olisi kommuuni viljely jossa on hieno kirjo erinlaisia hyötykasveja, eikä suuria mono-kulttuuri peltoja. Nämä viljely tavat ovat mitä parhaita jos haluaa säästää maaperää, vettä ja lisätä luonnon monimuotoisuutta. Jos osaa viljellä niin että kasvit ite pitävät loitolla erinlaisia tuholaisia, esimerkkinä jos viljelee samettikukkaa kasvimaalla niin se karkoittaa monia haitta hyönteisiä ja tuo taas pölyttäjiä. Ja jos vuoroviljelee niin ei tarvitse joka vuosi lannoittaa. Esimerkiksi hamppu on mitä parhain maan parantaja kasvi ^-^
Kannattaa aina pitää kasvimaassa ja puutarhassa myös villiintyneitä paikkoja, ei kannata koskaan olla käyttämättä "rikkaruohoja" ravinnoksi.

Ja tuleeko teille yllätyksenä jos sanon että näin sitä tehtiin ennen vanhaan  :-*

Tai metsäpuutarha, tämä muistuttaa enemmän sitä miten alkuperäiskansat eri puolilla maailmaa viljelee:
http://wikikko.info/wiki/Mets%C3%A4puutarha


Mä olen tänä vuonna oppinut yhden tosi asian, ihminen voi elää luonnon kanssa sopusoinnussa jopa niin hyvin että luonnolla on jopa... vau! hyötyä ihmisestä! Tämä vaatii kuitenkin sen että ihminen antaa juuri sen määrän takaisin jonka hän ottaa. Antaminen voi olla - ravinteita maaperälle, pesimispaikkoja linnuille, kasvupaikkoja monille kasveille jotka eivät muuten kasva kun perinnemaisemissa jne. jne.


Villi vihannekset ovat nam, en ole viime kesänä, enkä tänä kesänä ostanut paljon salattia. Sitä on tuolla ulkona vaikka kuinka, voikukka, maitohorsma, pihatähtimö ja suolaheinä on mun lempparit. Koiranputken lehdetkin ovat hyviä, ja niiden kukat! Se on tämän vuoden "uus" tuttavuus, maistuu porkkanalle. Hmm, siitä tulis varmaan hyvää maustetta kuivattunakin. Niin ja sitten tietty popsin usein valkoapilan kukkia.

Muita kasveja tulee käytettyä sitt enemmän rohtona ja ruuanlaitossa. Mesiangervo on mahtava flunssalääke, ja nokkosta on tullu jo tukittua jokapaikkaan.

Pitää vaan aloittaa jostain, kasveja on tosi paljon mitä voi käyttää mutta kannattaa oppia ihan vain pari tavallisinta ensin ja käyttää niitä monella eri tavalla. Ja sitten lisätä tietoa pikkuhiljaa muista kasveista. Näin ainakin itse koen että opin eniten.

Poissa PieniSieni

  • Viestejä: 19
    • Profiili
Vs: Luonnosta eläminen
« Vastaus #29 : Toukokuu 27, 2012, 18:25 »
Pitää kyllä vähän tutustua näihin luonnosta löytyviin syötäviin kasveihin, muihinkin kun niihin tuttuihin marjoihin  :) Tuo Laran laittama metsäpuutarhalinkki vaikutti hyvältä, pitääkin sieltä tutkia ja lähteä tuohon lähimetsään katsomaan, mitä kaikkea sieltä löytyykään! Oikein hävettää huomata taas kerran, kuinka kaupunkilaistunut sitä on itsekin  ???