Listaa hiukan päivitetty!

Ymmärtääkseni järviruokon juuret ois perunamuusin tasoa? Näitähän on ihan kauheasti joten ei tee pahaa jos käy keräämässä

http://opetus.ruokatieto.fi/WebRoot/1043190/sisaltosivu.aspx?id=1071245

tuossa on hyvä linkki on aikoja milloin voi kerätä, kasvien nimet, mitä kasvin osaa käytetään ja mihin käyttötarkoitukseen sopii 

edit: lisää linkkejä. kerrotaan muitakin syötäviä asioita ja ohjeita :

http://www.luontoon.fi/RetkeilynABC/retkiruoka/ruokaluonnosta/Sivut/Default.aspx

esim. mistä ei kannata kerätä mieluiten mitään.

pieni pätkä keräämisestä :
 
Kasvien keruussa noudatetaan kestävän käytön periaatetta. Kasveja ei revitä juurineen tai rönsyineen. Jos kasvusto on pienehkö, ei yhdestä yksilöstä saa ottaa kaikkia lehtiä. Jos suuntaa retkensä vuosittain samalle alueelle, on keräyspaikkoja kuitenkin hyvä vaihdella. Levinneisyytensä äärirajoilla kasvaessaan kasvit eivät kestä verotusta.

Osmankäämi on kyllä muutenkin mielenkiintoinen kasvi: sehän tuottaa ison pampun täynnä karvaa! Voisikohan siitä tehdä kankaita?

Ne kuidut taitavat olla siihen liian lyhyitä ja ne eivät ilmeisesti edes takerru toisiinsa kovin hyvin. Niiden tehtävähän on lennättää siemen tuulen mukana toiseen paikkaan, takertuvat siemenhahtuvat ovat hävinneet evoluution valintapaineissa jo ajat sitten jos niitä ikinä on edes mutaatioissa syntynytkään. Hätätilassa kylmissä oloissa voisi ajatella täyttävänsä noilla jotain laihaksi huvennutta untuvatakkia tai makuupussia, jos eristyskyky ei muuten riitä. Ehkä voisivat toimia myös kenkäheinien tavoin, kuitujen lyhyys voi muodostua siinäkin ongelmaksi jos kävelyn liikkeestä täytteet vaeltavat johonkin ei-toivottuun kohtaan jalkinetta. Suomessa toimi takavuosina joku ruskovillayritys, joka keräsi suoturpeesta tupasvillan talteen ja teki siitä huopakankaita yhdessä lampaanvillan kanssa. Tupasvilla voisi olla parempaa kamaa eristeeksi kun osmankäämihahtuva. Kuiva turvekin menettelee hätätilanteessa, perinteinen saamelainen turvekammi on eräs parhaimpia asumuksia kovilla pakkaskeleillä ja yksinkertainen rakentaa.

Olen mielenkiinnolla seurannut sivusta tätä viestiketjua! Mahtavia juttuja. Tätä tulee tehtyä niin paljon kuin suinkin. Kaikkia uusia juttuja tulee aina kuitenkin sillointällöin eteen.

Pakuri on loistavaa juomaa. Hunajaa voi mehiläisten ja mehiläispesäkaluston avulla kerätä, ja luonto on täynnä kaikenlaista suuhunpantavaa (tärkeimmät on varmaan täällä lueteltukin). Useat sienet ovat syötäviä viimeistään ryöppäämisen jälkeen, mutta sienien ravintoarvot ovat aika heikot, eikä pelkästään niitä syömällä taida elää. Syksy taitaa olla kannattavin vuodenaika "villeillä" luonnossa. Kasvissyöjänä on tietysti vaikeampaa elää täysin luonnon armoilla kuin "kaikkiruokaisella". Jos elää mahdollisimman luonnosta käsin, niin riistan (etenkin jänis ja metsäkanalinnut) metsästäminen on mielestäni hyvinkin ok. Tärkeät protskut keholle ja mielelle. Omia metsästysaseita on mahdollista värkätä käsin. Google tietää asiasta enemmän.

Eläimiä voi seurakseen ja hyödykseen myös hommata. Kanat munivat ainakin yhden munan päivässä (kukkoa ei edes tarvita, mikäli tipuja haluaa niin sitten kukko on välttämätön). Kanoissa taitaa ainoa huono puoli on se paskan määrä mitä ne tuottaa. Jonkinlainen häkki+hautomo niille pitää rakentaa. Jyvät ovat halpoja ja kanoille pitää syöttää myös käytettyjen munien kuoret, jotta ne saavat elimistöönsä raaka-aineet uusien munien tuottamiseen. Kanoista on valtavasti enemmän hyötyä kuin haittaa. Isommat elukat ovat asia erikseen, mutta monista eläimistä saa mm. maitoa.

Loppukesästä mulla on tavoitteena selvitä useita päiviä pikkuruisen lammen rannalla syvällä korvessa yksin ilman sen kummempia apuvälineitä. Mukaan lähtee pelkästään reppu, pieni kattila, kartta, kompassi, huuliharppu, yhdet vaatteet, ongenkoukku, siimaa, puukko ja mahdollisesti tulitikut (olisihan se über-siistiä saada tuli aikaiseksi ilman "tulta", kitkalla). Ehkä mukaan lähtee vielä jonkin näköinen pressunpala, mistä saa sateensuojan, ellen löydä jotain sopivaa kallionkoloa tai rakenna havu-/olkitiipiitä. Kokeillaan miten eristäytyneitä luonnosta sitä oikein ollaan.

Makuupussia mä mietin, mutta teen itselleni ennemmin sammalpedin tai jonkinlaisen riippumaton. Katselee sitten paikan päällä millaiset rahkeet mulla on petini rakentaa. Vaatteet kun mulla kumminkin on päällä ja sää luultavasti lämmin. Onhan siellä 100% varmasti öttiäistä joka lähtöön, mutta en stressaa siitä. Hyttysverkkona saa toimia männyn havut tai ruokoista punottu verkko ellei huppu + suunnitteilla oleva huovutettu "nuuskamuikkusen hattu" peitä tarpeeksi naamaa. Ja jos jokin menee oikein pahasti pieleen, olen muutaman tunnin kävelymatkan päässä kotitalosta. Magnesiumtulus minulla olisi. Ehkäpä otankin sen varalta messiin. Ja tuo alumiinivuoka vois olla aika kova sana! Pyrin kuitenkin varmaan aluksi kypsentämään mahdollisesti saamani kalat ihan suoraan liekissä tai mahdollisesti paistamaan/keittämään sopivasti koveralla liuskekivellä. Rasvaahan minulla ei paistamiseen ole, joten vettä on käytettävä.

Suuri kiitos huolehtimisesta, vinkeistä ja huomioista!

Ja niin! Tuli mieleen, että nyt alkaa olla parhaat pettuajat. Mäntymetsään siis!

Erittäin hienoa, että ihmisiä kiinnostaa nykyään luontoon palaaminen kasvavassa määrin. Kohtahan se öljy loppuukin ja taantumuksen merkit tulevat Suomenkin ylle  Uskon, että luonnon hyödyntäminen tulee jälleen tärkeämpään osaan ihmisten arkielämässä, jos ei vielä meidän, niin jälkeläistemme aikana ja onhan se hyvä että on jotain käytännöllistä opetettavaa lapsillemme ympäröivään luontoon liittyen.

Ja niin! Tuli mieleen, että nyt alkaa olla parhaat pettuajat. Mäntymetsään siis!

Tässä resepti pettuleivän tekoon:

0,5 l maitoa
4 dl pettujauhoja
3 dl muita jauhoja, esim. ruis-, ohra- tai vehnäjauhoja tai näiden sekoitusta
1 tl suolaa

Lämmitä maito ja lisää muut jauhot mutta ei pettua. Anna seoksen turvota kunnes maito on jäähtynyt. Lisää pettujauhot ja suola ja vaivaa taikina. Taikinasta leivotaan sentin paksuisia, 15-25 sentin läpimittaisia leipiä. Leivät paistetaan heti kuumassa uunissa. Pettuleipä on parhaimmillaan uunituoreena.

Tämä resepti on suoraan netistä kopioitu. Jotkut kertovat, että tekevät pettuleivän maidon sijasta veteen. En tiedä kumpi on käytännössä yleisempää ja eroaako valmistustapa jollakin tavalla riippuen käyttääkö maitoa vai vettä. Ehkäpä joku asiaan enemmän perehtynyt tietää paremmin?

Toisaalta tosi metsämies ja maailmanlopun selviytyjä valmistaa pettuleivän sijasta silkkoa. Pettuleipään tulee pettujauhojen lisäksi muita viljajauhoja, yleensä ruisjauhoa. Silkkoon ei tule mitään viljaa, ainoastaan pettujauhoa ja piimää. Kai tuon piimänkin voi vedellä korvata vai voiko?? En ole ikinä silkkoa käytännössä leiponut, enkä löytänyt reseptiä tähän hätään, mutta tuskin se tuosta pettuleivän teosta paljoakaan eroaa.

Selviytymis hommat ovat ihan kiinnostavia aiheita, mutta kuitenkin aika irrelevantteja jos haluaa elää luonnon ehdoilla.

Kuinka kauan suomen metsistä saisi riistaa ilman että eläinten kanta laskisi, jos kaikki alkais ite metsästämään?
Hmm, mä kaivelen esiin vähän tilastoja, tämä kiinnoistais mua itsekkin.

Suomessa elää pari miljoonaa ihmistä (5.4) ja nämä ihmiset syö noin 76 kg lihaa vuodessa. Ja kulutus sen kun vaan lisääntyy.
Oho, suomessa tuotetaan vuodessa siipikarjaa noin - 87 miljoonaa kiloa, nautaa - 84.3 milj. kiloa. Tää tilasto oli vuodelta 2005, siipikarjan tuotanto on lisääntynyt paljon viime vuosina. En usko että kalakannatkaan tästä selviytyisi.

Otetaan vähän vertailua, Suomessa syödään riistanlihaa noin 10 miljoonaa kiloa vuodessa. Jos tämä lisääntyis niin pelkään pahoin että luonnon tasapaino alkaisi aika pian horjua.
http://www.lisaalihasta.fi/ymparisto/ruoka_kuormittaa/luomuliha/index.php


Viljely ei oo mikään tyhmä keksintö, riippuu miten sen tekee ja kuka ja miten ruuan jakaa. Parasta olisi kommuuni viljely jossa on hieno kirjo erinlaisia hyötykasveja, eikä suuria mono-kulttuuri peltoja. Nämä viljely tavat ovat mitä parhaita jos haluaa säästää maaperää, vettä ja lisätä luonnon monimuotoisuutta. Jos osaa viljellä niin että kasvit ite pitävät loitolla erinlaisia tuholaisia, esimerkkinä jos viljelee samettikukkaa kasvimaalla niin se karkoittaa monia haitta hyönteisiä ja tuo taas pölyttäjiä. Ja jos vuoroviljelee niin ei tarvitse joka vuosi lannoittaa. Esimerkiksi hamppu on mitä parhain maan parantaja kasvi
Kannattaa aina pitää kasvimaassa ja puutarhassa myös villiintyneitä paikkoja, ei kannata koskaan olla käyttämättä "rikkaruohoja" ravinnoksi.

Ja tuleeko teille yllätyksenä jos sanon että näin sitä tehtiin ennen vanhaan 

Tai metsäpuutarha, tämä muistuttaa enemmän sitä miten alkuperäiskansat eri puolilla maailmaa viljelee:
http://wikikko.info/wiki/Mets%C3%A4puutarha


Mä olen tänä vuonna oppinut yhden tosi asian, ihminen voi elää luonnon kanssa sopusoinnussa jopa niin hyvin että luonnolla on jopa... vau! hyötyä ihmisestä! Tämä vaatii kuitenkin sen että ihminen antaa juuri sen määrän takaisin jonka hän ottaa. Antaminen voi olla - ravinteita maaperälle, pesimispaikkoja linnuille, kasvupaikkoja monille kasveille jotka eivät muuten kasva kun perinnemaisemissa jne. jne.


Villi vihannekset ovat nam, en ole viime kesänä, enkä tänä kesänä ostanut paljon salattia. Sitä on tuolla ulkona vaikka kuinka, voikukka, maitohorsma, pihatähtimö ja suolaheinä on mun lempparit. Koiranputken lehdetkin ovat hyviä, ja niiden kukat! Se on tämän vuoden "uus" tuttavuus, maistuu porkkanalle. Hmm, siitä tulis varmaan hyvää maustetta kuivattunakin. Niin ja sitten tietty popsin usein valkoapilan kukkia.

Muita kasveja tulee käytettyä sitt enemmän rohtona ja ruuanlaitossa. Mesiangervo on mahtava flunssalääke, ja nokkosta on tullu jo tukittua jokapaikkaan.

Pitää vaan aloittaa jostain, kasveja on tosi paljon mitä voi käyttää mutta kannattaa oppia ihan vain pari tavallisinta ensin ja käyttää niitä monella eri tavalla. Ja sitten lisätä tietoa pikkuhiljaa muista kasveista. Näin ainakin itse koen että opin eniten.