Kuoleman jälkeinen todellisuus

[Nyäpikkä]

Tibetan Book of The Dead - The Great Liberation

Ainakin kuuloaisti siis pelittää kuoleman jälkeen tämän käsityksen mukaan. Kuolleiden kirjan on varmaan tallentanut eläviä varten joku korkeamman tietoisuuden boddhisattva, joka päätti ottaa vielä yhden kierroksen ja tallentaa bardokokemuksensa matkaoppaaksi. Oli miten oli, dokkari oli varsin kiintoisa.

[Ystävällinen Apina]

Ennen kun voi kysyä kysymyksen mitä tapahtuu kuoleman jälkeen, pitää ensin selvittää kuka kuolee. Siis: kuka minä olen.

Kun tuohon kysymykseen löytää vastauksen, niin myös tämä kysymys aukeaa.

Se on muuten siinä mielessä jännä kysymys että sitä ei voi kukaan toiselle kertoa (kuka minä olen) vaan se täytyy itse tulla selvyyteen omakohtaisen kokemuksen kautta.

Lyhyesti: sinä et ole sinun ruumiisi, etkä myöskään ajatuksesi. Joten, kuka kuolee? Sinä et voi koskaan kuolla.

[PalezQkkeli]

Itse uskon että jos universumi on syntynyt sattumalta, niin meillä on aivan yhtä suuri todennäköisyys elää ikuisesti sattumalta .
Jos on olemassa jotain korkeampaa älyä, niin sillä on varmasti syynsä meidän olemassaololle. Keskustellaan asiasta sitten hyvin eletyn harmonisen elämän jälkeen. Jos tällaisella elämällä ei saa paikkaa taivaasta niin se ei ole minun paikkani 

[Arosusi]

Ite en usko että kaikkeudella olisi Luojaa tai että maailmasta olisi muutenkaan löydettävissä mitään Suurta Tarkoitusta. Itse asiassa jos olisi olemassa jumal(i)a niiden määrämä hyvä ja ainoa oikea totuus tai kohtalo, ei elämälläni olisi mitään merkitystä toimiessani vain suurempien voimien pienenä pelinappulana.
En myöskään usko että kuoleman jälkeen tapahtuisi mitään muuta kuin aivotoiminnan loppuminen ja säilöntä aineiden täyttämän ruumiin hidas maatuminen.
Ja juuri tämän kuolevaisuuden ja elämän loppuvuuden ymmärtäminen saa minut luomaan itselleni merkityksen tähän ainoaan elämään. Vain tuntemalla rajat voi olla rajaton, ja ylittää itsensä.

Taikasienet ovatkin tarjonneet minulle mystisiä kokemuksia siitä kuinka maadun multaan ja yhdyn ensin maapallon atomeihin ja myöhemmin auringon kuollessa atomini leviävät taas ympäri maailmaankaikkeutta, toivottavasti luoden jotain uutta miljardien vuosien kuluessa.


Friedrich Nietzsche:"Jos jumalia olisi olemassa, kuinka voisin sietää sitä etten itse ole jumala – siis mitään jumalia ei ole."

Mikhail Bakunin:"As long as we have a master in heaven, we will be slaves on earth. A boss in Heaven is the best excuse for a boss on earth, therefore If God did exist, he would have to be abolished."

[hyphalknot]

Nothing lasts but nothing is lost.

[kiinnostunut :P]

Tuli taas kaverin kanssa mietittyä jänniä asioita  Mitä jos kuoleman jälkeen elämä alkaisi vain alusta? Eli syntyisi samaan aikaan ja eläisi elämän samalla tavalla kokoajan. Sen takia näkisi välillä "enneunia". Mutta jos ne olisikin pieniä muistikuvia edellisestä elämästä. Hyvät mietinnät aina meillä kahvitauoilla 

[pegezu]

Tuli taas kaverin kanssa mietittyä jänniä asioita  Mitä jos kuoleman jälkeen elämä alkaisi vain alusta? Eli syntyisi samaan aikaan ja eläisi elämän samalla tavalla kokoajan. Sen takia näkisi välillä "enneunia". Mutta jos ne olisikin pieniä muistikuvia edellisestä elämästä. Hyvät mietinnät aina meillä kahvitauoilla 

Totta, mutta entäs jos joku toinen on jo kokenut tämän elämän, mitä itse elämme? Tarkoitan että jospa joskus, tähän minun kehooni, tulee jokin toinen sielu. MUTTA, jokainen tekee omat valinnat kuitenkin.
Paikoilla, on tietyt koordinaatit, mutta aika, on myös yksi koordinaatti. Voi olla, että kuolema, on se matka ajassa jonnekkin toisaalle. (voisin keskustella tästä todella pitkään mutta en jaksa kirjoittaa niin paljoa kun tätä asiaa on vaikeaa pukea sanoiksi)

Edit/lisäys: Kertokaa, mikä on todellisuus? Se mitä täällä maapallolla näemme/koemme, se mikä on tieteellisesti todistettu, vaiko se, mitä me pystymme kokemaan esim deelien avulla? Mikä tekee esim unista epätodellisia, mielestäni ne ovat yhtä totta, koska pystymme kokemaan ne.

[kiinnostunut :P]

Itse olen sitä mielta että mikään ei ole mahdollista  koska mistä ihan ensimmäinen hiukkanen tai vastaava olisi ilmestynyt? ja minne se olisi ilmestynyt? Sen olisi pitänyt tulla jostain tyhjyydestä tyhjyyteen 

[Istwan]

Kaikki rajat hahmotetaan konventionaalisesti.
The dying is the living. Ei toista ilman toista, the void is precisely form. Suchnessia.
Tämän tyyppiset asiat aiheuttaa minussa nykysellään tahatonta naurua 

[Hattivattitatti]

Musta heti kuoleman jälkeen synnytään heti uudelleen.

[raimotatti]

Jos ruumis on kasvatus alusta ainoastaan sielulle, Ruumis kuihtuu mutta sielu jatkaa kasvua muualla. Toisaalta jos tietäisimme miksi olemme täälä, samalla kadottaisimme elämän tunteen. Mitä tarkemmin havaitsemme ympäristön sitä enemmän tunnemme olevan elossa. Kaikki mitä meidän ympärillä värisee on sähköä, syömme ja juomme atomeita ja elektroneja liekko sitten elämä sattumaa tuskin. Tärkeintä ihmisellä on nauttia elämästä ja onnelisuudeta kuin etsiä merkkejä siitä jatkuuko elämä vai ei sen kyllä jokainen vielä näkee.

[psilo]

edit

[4x]

Kaikki me ollaan vaan paloja jostain isommasta tietoisuudesta, joka on vaan jakautunut maapallolle luuppaamaan eri ihmisten elämiin. Kun yksittäisen ihmisen, ja miksei eläimenkin, elämä loppuu, se palaa tähän suurempaan tietoisuuteen, ja kun lopulta kaikki nämä tietoisuuden osat luuppaavat loppuun, ne yhdistyvät yhdeksi suuremmaksi tietoisuudeksi, joka mahdollisesti elää muiden yhdistyneiden tietoisuuksien parissa, jotka myöskin taas lopulta yhdistyvät yhdeksi isommaksi tietoisuudeksi. Lopulta kaikki muuttuu selväksi, ja kaikki on ymmärrettävissä.

 Lopulta me ollaan jumala, tai osa jumalaa tai yhtä jumalista.

Tällä hetkellä meno on vasta melko alkeellinen. Ihminen on viallinen ja typerä. Ihmiset sotii, ja kadehtii toisiaan. Ihmisen aivotkaan eivät voi kuin arvailla tiettyjä asioita, ja ajattelu muutenkin on aika rajoittunutta. Tieto on myös erittäin marginaalista ja aikalailla maapallolle sijoittuvaa.

Tämäkin teksti on vaan rajoittuneiden ajatusten pyörittelyä. Voisin mennä juomaan kahvia toisen tietoisuuden ja minän kanssa.

[JännäHiippari]

Kiinnostava aihe. Ajattelen ettei ihminen varmastikkaan elä kuoleman jälkeen minkäänlaisena persoonana, mutta ainakin ihmisen teot elävät toisten muistoissa.

Mutta mikä on elävää ja mikä on todellisuutta? Onko mehiläisparvi jonkinlainen yksittäinen elävä organismi? Entäs kuoleman jälkeen meidät hävittävien bakteerien ja muiden otuksian parvi? Muututaanko me vain joksikin aivan erilaiseksi?

Peace and love,

-JännäHiippari

[Mipsu]

Onko mehiläisparvi jonkinlainen yksittäinen elävä organismi?

Ei ole. Kaikki mehiläislajit eivät edes muodosta yhdyskuntaa vaan viihtyvät erakkoina.