Pari kysymystä:
-Onko jotain järjestelmällistä tapaa erottaa pienet kirjoheltat isoista madonlakeista?
-kuinka hyvä tuntomerkki kosteusmuuntuvuus on? Mitkä yleiset lbm:t ovat kosteusmuuntuvia?
-Onko kovin stressattu 'kostea kasvupaikka' suunnattu lähinnä niille jotka muuten etsisivät lakkeja kedoilla. Eli kuinka kostea paikka voi olla? Kaikkein tuuheimmat lauhamättäät olen löytänyt paikoista joissa kengän alla litisee muutama milli-sentti vettä. Liikaakin kosteutta?
Ensimmäiseen en osaa antaa kunnollista vastausta. En tunnista kirjohelttoja, mutten myöskään usko niitä isoihin suippumadonlakkeihin koskaan sekoittavani.
Jos tarkoitat kosteusmuuntuvuudella lakin värin muutosta sienen kuivuessa, niin se on yksi tuntomerkki muiden joukossa, ei yksistään riittävä.
Ei sateita => ei sieniä. Kosteutta pitää olla, mutta en ole vesilammikosta suippumadonlakkia tavannut. Tosin eihän se vesi yleensä kauaa vaikkapa heinäpellon pinnassa ole, vaan imeytyy maahan.
Kannattaa selailla kuvagallerioita suippumadonlakeista ja pyrkiä sen jälkeen havainnoimaan tuntomerkkien kokonaisuutta (lakki, heltat, jalka, sinistyminen, kasvupaikka, -aika ja -tapa jne.) Checklist-lähestymistapa auttaa, mutta kokonaisuuden hahmottaminen on ehkä lopulta tärkeämpää.
Näistä mikään?
Ei.
...elikkäs tarviiko sitä skeidaa olla kasvupaikalla? itse olen tuumaillut, että sitä ei tarvi, kasvaa vaan paremmin jos on.
Oikeassa olet -- ei tarvitse.
Syksy on kaunista aikaa!