Vaikka en varmaksi sanoisi, että itse pelkissä aivoissa asustaa mieli/sielu.
Kovin valtaisa merkitys kuitenkin tällä möykyllä pääkallon sisässä tämän mielen/sielun olemassaololle on.

Yleisesti ja laveasti on myös niin, että ympäri maapalloa ihmiset asettavat ja ovat pitkiä aikoja asettaneet tämän ihmishengen asumaan joko päähän, sydämeen tai mahaan. Kaikki kovin merkityksellisiä paikkoja ihmisen olemassaololle.

Haluan ainakin itse ajatella kuitenkin niin, että aivot ovat lopulta vain yksi osa kokonaista kaunetta mitä ihmiskeho ja koneisto on. Ne saattavat olla monimutkaisin ja tutkimattomin artikla ihmisessä, mutta vaikka nyt sitten niiden kautta voin kuitenkin havainnoida koko kehoani Temppelinä sitä enempää ruumiinosiin määrittelemättä. Olemme kokonaisuuksia. Aivot vaativat verisuonet ja verisuonet vaativat aivot.


Toki voisi olla hauska ajatella, että koko ihmiskeho on vain aivojen olemassaoloa elossapitävä koneisto..


En vielä katsonut tuota videota, ehkä sitten kohta kahvin kanssa 

Mikrsoskooppiset nanorobotit voivat korvata hauraan luustomme molekyyli molekyyliltä jollain vahvemmalla tukikudoksella. Kenties keksimme näppärän keinon muokata geenejämme niin että seuraavan sukupolven lapset syntyvät valmiiksi adamantium-luisina, kuten Ryhmä X -sarjakuvan Ahma. Iho, lihakset, sydän, kolesterolin rasittama veri - remppaa riittää. Tai ehkä loppujen lopuksi osoittautuu viisaammaksi unohtaa koko peruskorjaus ja rakentaa kaikki uudestaan alusta alkaen - niinhän vanhojen mörskien kohdalla usein käy. Unohdetaan R2D2 ja ajatellaan mielummin Terminaattoria tai Blade Runnerin androideja uuden, paremman ihmissuvun rakennemalleina. Evoluutio ei enää tee meitä; me teemme evoluutiota.

Terminaattoreista päästäänkin mukavasti luonnevikoihin ja aivojen kaikenpuoleiseen rajoittuneisuuteen. Voisiko tuotakin lihaklönttiä parannella? Aivot ovat jotakin aivan muuta kuin nivelet tai sydän. Parhaimmatkin tietokoneemme ovat vielä kaukana ihmisaivojen monimutkaisuudesta. Ihmisaivoissa on sata miljardia neuronia, jokaisella tuhat linkkiä toisiin neuroneihin ja jokainen kykenevä pariin sataan operaatioon sekunnissa - sanotaan parikymmentä tuhatta biljoonaa "laskutoimitusta" joka sekunti. Siitä monimutkaisuudesta jotenkin nousee sieluni, tajuntani, muistini, tietoisuuteni omasta itsestäni, kaikki se mitä teen tangoa tanssiessani; minä. Ensimmäinen todellinen terakone, kahteentoista biljoonaan laskutoimitukseen sekunnissa pystyvä ASCI White, mallintaa parhaillaan ydinräjähdyksiä Lawrence Livermore -laboratoriossa Kaliforniassa. Jos kehitys jatkuu entistä tahtia, ihmisaivojen kapasiteetti ohitetaan kahdessakymmenessä vuodessa. Mitä silloin tapahtuu?

Kapasiteetti ei tietenkään vielä ole sama kuin kyky ja äly; Mensan testissä puhtaat nollat kuittaavalla idiootilla on kallossaan yhtä paljon laitteistoa kuin minullakin. Älyä ylläpitävän ja kehittävän softan, ohjelmiston, laatiminen on paljon hankalampaa kuin riittävän laitteiston rakentaminen. Tekoälyn kehitys on ollut tuskaisen hidasta; kone kyllä laskea rouskuttaa, mutta esimerkiksi yksinkertaisinkin hahmontunnistus ja tehtävä tyyliin "ota pöydältä omena ja laske se tuolille", on työn takana. Tietokoneemme ovat edelleenkin kompuuttereita, laskukoneita; parhaimmatkin ovat älynlahjoiltaan jossain perhelemmikkimme, nelivarvaskilpikonna F. Grond Metusalem von Paddan tasolla. Mutta jonain päivänä...

Kenties todellista koneälyä ei lopulta edes tarvitse rakentaa alusta alkaen; voimme ottaa mallin omista aivoistamme, siirtää tietoisuutemme ja sielumme tietokoneisiin scifin kyyberpunkkareiden tavoin. Mahdotonta? Otetaan yksi aivojeni miljardeista neuroneista ja korvataan se samankokoisella mikropiirillä, joka pystyy tekemään täsmälleen samat temput kuin neuronikin: vastaanottamaan ja lähettämään viestejä tuhatta kanavaa pitkin. Varmastikin olen aivan sama ihminen tämän vaihdon jälkeen. Korvataan toinen neuroni, miljoona, miljardi... ja lopulta aivojeni paikalla on tietokone. Katoanko minä jossain vaiheessa? Jos ajattelet niin, uskot pahamaineiseen vitalismiin, mystiseen elämänvoimaan, kuolemattomaan sieluun, johonkin mikä ei ole tästä maailmasta, ei mitattavissa, ei havaittavissa, mutta kuitenkin pystyy vaikuttamaan tähän maailmaan. No hyvä, monennenko neuronin kohdalla minä sitten lakkaan olemasta?

Tavalla tai toisella keinoäly tulee ohittamaan meidät, samalla väistämättömyydellä kuin meidän kehittämämme uudet ruumiinosat ovat jo korvaamassa evoluution aikaansaannoksia. Kenties niin käy jo minun elinaikanani, kenties vasta pitkän ajan kuluttua, mutta aikaahan maailmankaikkeudessa piisaa. Ja kun koneäly kerran pääsee vauhtiin, sen evoluutio tulee olemaan hurjaa. Minä tuskailen yrittäessäni saada edes sirun tiedoistani siirretyksi opiskelijoille luentokurssin aikana; tietokone voi hetkessä siirtää kaiken oppimansa toiselle tietokoneelle. Kun yksi kone on oppinut jotain uutta, kaikki osaavat kohta saman, eikä kukaan koskaan unohda oppimaansa. Orgaaniset aivomme olivat aikanaan ihan kiva lähtökohta hengen kehitykselle, mutta kyllähän ne totta puhuen alkavat kohta olla kirpputorikamaa.

Valtaoja, Esko (2001). Kotona maailmankaikkeudessa, 75-77. Ursa, Helsinki.

Jokaisen neuronit ovat järjestyneet aivojen kehittyessä yksilöllisellä tavalla, tämä muun muassa tekee meistä yksilöitä. Tietyt yhteydet filtteröidään pois, tietyt muodostuvat vahvemmiksi. Nykykäsityksen mukaan lasten kasvaessa aikuisiksi, yhä suuremmissa määrin kanavia sulkeutuu ja toisia vahvistuu. Ihmisen täytyy mukautua suodattamaan ympäristöstään välttämätön informaatio suuremmalle prioriteetille. Leijonat syövät savannilla kekkuloivat kiviä tutkiskelevat ja pilviä hämmästelevät yksilöt pois ja selviytymiseen keskittyvät yksilöt jäävät jatkamaan lajiaan. Näin kärjistetysti sanottuna.

Enteogeenejä nauttiessa nämä vähemmällä käytöllä olevat yhteydet voivat jälleen aktivoitua ja kaikki on jälleen yhtä ihmeellistä kuin "silloin lapsena". Näin olen asian käsittänyt.

Edit: Ja vielä. En ole varma mistä kehityksestä puhut tässä tapauksessa. Yhden ihmisen laskentakapasiteetti on rajallinen, puhumattakaan täällä pallon pinnalla vietetystä häviävän pienestä ajasta, josta vain osan voi käyttää johonkin kehittävään tekemiseen. Eli vastaus on todennäköisesti ei?

Mutta se on kyllä ihmeellistä, miten paljon aivot vaikuttavat siihen millaisia me olemme. Jos mikä muu tahansa ruumiinosa/elin vaihdetaan, meidän luonteemme, inhimillisyytemme, ei muuttuisi niin radikaalisti kuin aivojen vaihdolla tai aivovamman saatuamme, joten miksei meidän "mielemme/sielumme" sijaitsisi siellä jos meidän minämme kuitenkin sijaitsee? Tehtiinhän lobotomiakin aivoja vahingoittamalla. Ihmisiltä ei meidän tietääksemme ole vaihdettu aivoja (eikä näin saa lain mukaan tehdäkään), mutta vasta tuli joku dokkari, missä oli videoclippiä aikojen takaa, clipissä kahden apinan päät vaihdettiin keskenään onnistuneesti. Apinat olivat vaihdon jälkeen muuttuneet erittäin aggressiivisiksi ja lopulta jouduttu lopettamaan. Neurologiset systeemit eliöissä ovat erittäin arkoja ja jo kokemukset muuttavat meitä radikaalisti.

Jos ihmisten aivot olisivat tietokone eikö kaikkien aivot myös toimisi samalla tavalla? Tässä vaiheessa ihmiskunta ei tarvitsisi kun yhden ihmisen saamaan aikaan saman kehityksen kun vaikka 6miljoonaa ihmistä.

Kaikki ihmiset toimivat eri tavalla ainakin jossainmäärin. "Kehitys" on ihmisten yhteistyön tulos. Ja jos kaikki ihmiset olisivat samanlaisia, eli tässä tapauksessa kaikenlaisia, olisi tämä tietokoneihminen melko monimuotoinen skisofreenikko: nero-mutantti-diktaattori-nisti. Tämän vuoksi kehitykseen tarvitaan yksilöitä, jotka saavat vahingossa tehtyä jotain merkittävää.

Shiron, samaa mieltä. harva edes tulee ajatelleeksi kuinka herkkä prosessi ihmisen minä oikein on. On miljoonia ihmisiä joiden minä on muovautunut pysyvästi PELKÄSTÄ ELÄMÄSTÄ! Aargh tyhmät ihmiset, tai siis, tyhmät aivot jotka ovat tyhmiä tyhmän kasvuympäristön takia. Tunnevammasta kertoo se

Ode to the Brain! by Symphony of Science

Tässä hieman erilainen media välittämään aivojen merkityksellisyyttä. Biisissä on näemmä käytetty tuota samaista videota, josta itsekin inspiroiduin tätä aihetta tarkemmin hämmästelemään. Törmäsin muuten tälläiseen artikkeliin, josta löytyy jännittäviä kysymyksiä aivojen mysteereistä: http://discovermagazine.com/2007/aug/unsolved-brain-mysteries

Vertailun vuoksi tässä on samantyylinen video universumin rakenteesta:

Zoom Into Millenium Simulation of Universe [720p]



Hyvin verkostomaisia kaikki tyynni. On tämä asia ollut joskus aiemminkin tapetilla, mutta edelleen aika kiehtova seikka miten paljon muistuttavat toisiaan.