Olen huomannut, että kun herää aamulla tai päiväunilta ja laittaa heti heräämisen jälkeen kädet silmien eteen niin, että näkökentässä on vain mustaa, näen hetken aikaa (korkeintaan minuutin) visuaaleja, jotka poikkeavat sienivisuaaleista oudolla tavalla. Näen ensin kaksiulotteisia kuvioita, jotka hetken päästä muuttuvat kolmiulotteisiksi ja olempa joskus nähnyt jopa huoneita ja erilaisia paikkoja! Käsillä silmien hellä painaminen auttaa hieman, että visuaalit lähtevät "käyntiin". Se on hienoa, outoa ja ehkä jopa pelottavaakin, mutta kuitenkin niin kaunista ja jännittävää! Teen tätä usein, sillä joka aamu on aikaa uhrata minuutti sisäisen maailman tutkimiseen. Kokeilkaa ja kertokaa näettekö tekin?

Kuulin erään taktiikan kaveriltani kuinka voisi saada aikaan hallusinaatioita hereillä ollessaan: Suihku päälle, suihkuhuone kokonaan pimeäksi ja suihkun alle istumaan. Siinä pitäisi töröttää 10-30min, niin pitäisi alkaa hallusinoimaan. En ole kokeillut, voi olla huuhaa-juttuja.

Onko muita taktiikoita? Esim. kukaan kokeillut shamaanimatkoja tms.

Tutulta kuulostaa, mulle tulee heräämisten yhteydessä välillä sellaisia himmeitä pyöriviä tulikärpäsiä, jotka jättävät jälkeensä pientä tracervanaa, ehkä myös sinisävyisiä pilviä, jotka saattavat hajota Julia-joukkoa muistuttaviksi fraktaaleiksi mutta näiden abstraktien juttujen lisäksi en ole kyllä nähnyt mitään tunnistettavia näkymiä. Juu selvänäköisyys oiskin ihan kiva bonus, etenkin seuraavien lottonumeroiden suhteen..

Itse tunnen olevani unessa lähes aina. Aivan kuin päälläni olisi läpinäkyvä harso joka estää minua näkemästä ja kokemasta kaikkea niinkuin pitäisi. Vasta kun pääsen unitilaan, vastaavasti myös juuri herättyäni, tunnen kykeneväni ajattelemaan selvästi. Muutaman sienen nautittua tämä todellisuus tuntuu erittäin vieraalta. Kuin jokin koittaisi hyökätä mieltäni vastaan.. Joskus sen pystyy estämään ja joskus ei.
Usein jään vain tuijottamaan tyhjyyteen silmät auki. Joskus se kestää vain sekuntteja, kerran huomasin tuijottaneeni useampia minuutteja. Kun tarkasti katson niin näen kaiken hohtavan hieman. Vaikka olisikin täysin pimeää. Tavallaan näen auran kaikessa. Näen myös pieniä valopisteitä, jopa niin paljon ja niin pieniä että niistä muodostuu ohut verho silmieni eteen. En tiedä siis onko tämä verho silmieni edessä, vai kaiken muun ympärillä.

Tossa viikonloppuna mökkireissulla rummutin loppuillasta aika hyvissä pajareissa bongorumpua tasaiseen "tum tum tum tum..."-tahtiin silmät kiinni yhteensä varmaan n. 20 min (tosi vaikea arvioida aikaa). Jossain vaiheessa jalkani alkoi puutua, ajattelin, että reisieni välissä olevan bongon tärinä tekee sen, mutta puutuminen alkoi yhtäkkiä levitä koko kehooni. Pian tunsin kehostani vain käden, mikä rummutti rumpua, olotila oli mielenkiintoinen fyysisesti. Aloinkin keskittymään henkiseen olooni. Olo oli jotenkin mustavalkoinen ja sellainen kummallisesti alkukantaisen shamanistinen. Sitten koin jotain muutakin omituista: kun normaalisti laitat silmät kiinni näet ja tunnet mustaa, pääsin jotenkin syvemmälle siihen mustaan, upposin syvemmälle itseeni(päähäni,ajatuksiini) ja mustuus oli mustempaa(syvempää mustaa). Koko tämän kokemuksen ajan ystäväni istui vieressäni hiljaa ja liikkumatta ja lopuksi aloin hymyilemään miettien, että näytän varmaan aika hörhöltä. Keskittyminen herpaantui siihen, lopetin rummuttamisen ja aloin tohkeissani selittää kokemustani hänelle.

Pieni happivaje ilmeisesti antaa lisäpotkua joihinkin kokemuksiin, takavuosinahan UK:ssa kuoli joku isokenkäinen tapaturmaisesti kun dominalla jäi SM-sessiossa muovipussi ukon päähän liian pitkäksi aikaa.

Joo pitikin sanoa, että tuossa jokinaikaa sitten tuli ryskettyä melkoisesti menemään (ei mitään dominaleikkejä, vaan ihan normaalia rajua seksiä ) ja hommien päätyttyä tuntui kuin sydän olisi pompannut kurkusta ulos. Orgasmi oli valtava ja äärettömän hyvä, ja jollain tapaa humalainen olo jatkui n. 20 min, jonka jälkeen tuli aivan uskomaton paha olo vielä pidemmäksi aikaa ja lopuksi ikäänkuin "sammuin" sängyllä maatessani.. Todella kummallinen kokemus, mutta kokisin sen uudelleen koska tahansa.

Kyllähän noita visuaaleja itellä ainakin esiintyy selvänäkin. Yleensä pari kuukautta viimeisimmän tripin jälkeen erityisesti.  Ei oo tääl viel tullu esille http://en.wikipedia.org/wiki/Hallucinogen_persisting_perception_disorder

offtopic: Löysin nyt vasta tän foorumin, vanhalla kirjottelin joskus, ja vaultis vieläki toisinaa.

Itse tunnen olevani unessa lähes aina. Aivan kuin päälläni olisi läpinäkyvä harso joka estää minua näkemästä ja kokemasta kaikkea niinkuin pitäisi.

Syy on yksinkertainen. Sinä olet unessa. Kaikki ihmisten aistimukset hajua lukuun ottamatta toimivat siten, että aivot käsittelevät saadun stimuluksen ja tulkitsevat sekä suodattavat sen asiayhteyden mukaan. Tämän takia esimerkiksi kipu voi tuntua joskus mukavalta, sinä opit pitämään tietyistä mauista enemmän kuin toisista, ja niin edelleen. Hajulla on poikkeusasema sen takia, että ihmisen on aina pitänyt pystyä haistamaan mätä ruoka, ennen kuin hän erehtyy tunkemaan sen suuhunsa. Ihmiset kuitenkin pystyvät hallusinoimaan jopa hajua hallusinoimalla makuja, koska nämä kaksi aistia ovat hyvin sidottu toisiinsa.

Aistien suodatuksilla on myös toinen rooli. Vaikka ihmisen aivot ovat monimutkaisin supertietokone jonka tämä maailma on koskaan nähnyt, sillä on rajansa kuinka paljon sisääntulevaa tietoa se pystyy käsittelemään. Suodatuksen avulla aivot käytännössä sulkevat ulos aistimukset joille se ei usko olevan tarvetta tällä hetkellä. Silti, ne ovat vain suodatuksia. Olen useasti hypnoosin avulla opastanut ihmisiä tilaan, jossa suodatukset pudotetaan kokonaan pois. Lopputulos on vähintäänkin mielenkiintoinen, koska alkuun ihmiset luulevat että oikeastaan mitään ei ole tapahtunut. Sitten he huomaavat pystyvänsä näkemään pidemmälle, erottamaan värit paremmin, huomaamaan enemmän yksityiskohtia etäältäkin, ja jopa kuulemaan yksittäisiä sanoja satojenkin metrien päästä. Nyt ihminen on hereillä. 

Silti, siihen on syynsä miksi meidän aistimme suodatetaan. Vaikka tila on mielenkiintoinen ja hyvin valaiseva, se lisää aivojen taakkaa merkittävästi, ja jo parin tunnin kuluttua se esiintyy merkittävänä henkisenä että fyysisenä rasituksena. Aivot eivät yksinkertaisesti jaksa käsitellä kaikkea tietoa. Joidenkin teorioiden mukaan se voi jopa ajaa ihmisen hulluksi, mutta minun on vaikea kuvitella ammattilaisena, että kukaan pystyisi pitämään tilaa yllä näin kauan, jollei sitten tarkoituksen mukaisesti suggestioi itseään siihen koko ajan takaisin. Tila ei ole kuitenkaan hypnoosille ainutlaatuinen, koska esimerkiksi monet taistelukentällä olevat sotilaat oppivat vaistonvaraisesti kadottamaan suodatuksen kuulostaan. Itseäni kuitenkin huvittaa kun ihmiset sanovat olevansa "hereillä", koska suurin osa ihmistä ei koskaan ole ollut todella hereillä elämänsä aikana.