Luulen että tämäntyyppisiä ihmisiä on enemmän kuin uskoisi. Suurin osa näistä ihmisistä ei vaan ota asiaa puheeksi juuri leimaantumisen pelossa, vaan mennään massan mukana.
Mut kyllä silti mun mielestä oman leipänsä eteen pitää tehdä töitä. Mutta se että kenellä on enemmän varallisuutta on ns. Parempi ihminen on ajatuksena outo. Raha ja maine ei tee ihmisestä sen parempaa.

Niin ja vielä tuli esim. Omasta tuttavapoiristä mieleen se, että useammat tuskin edes haluavat/voivat kokea mitään henkistä kasvua, ainakaan psykedeelien avustuksella.
Psykedeelien käyttämättömyydeksi on perusteltu sitä, että jos jonkun laittoman harrastuksen takia joutuu esim. Teholle tai suljetulle niin silloin se on täysin oma syy ja yhteiskunta maksaa hoitokustannukset, eli veronmaksajat. Toisaalta voihan aika monesta muustakin laillisesta aktiviteetista käydä niin, mutta se on heidän mielestään hyväksyttävää koska ne ovat laillisia aktiviteetteja.

Näin eräs kaverini perusteli sen, kun hänen eräs tuttunsa on ilmeisesti ulkomailla ollessaan saanut jonkin psykoosin jostain "psykedeeli jutusta", en tiedä tarkemmin mistä ja oli joutunut joksikin aikaa johki hoitoon.
Tässäkin rikottiin ilmeisesti kahta perussääntöä eli tavara oli tuntemattomasta lähteestä ja ilmeisti testaamatonta ja käyttäjällä oli kuulemma mahdollisesti suvussakin jotain taipumusta tiettyihin ongelmiin, tosin tämä ei varmaa tietoa.
Mutta ainakin monessa lähteessä toistuvasti todetaan esim. Taikasienien olevan paljon turvallisempia kuin esim. alkoholin. LSD on eri asia siksi, koska nykyään voidaan aika montaa eri tutkaria kaupata happona, ja ainakin yhdellä näistä on jopa tappava potentiaali.

Olettaisin, että kyse on enempi normirituaaleihin osallistumattomuudesta. Ei tarvii kuin kerran käydä katsomassa ulkopuolelta niin arkiset morjestusrituaalitkin alkaa näyttää täysin pöhköiltä ja loogisesti sisällöttömiltä. Mutta jos niitä ei suorita niin ei tule luoneeksi tunteellista yhteyttä niihin jotka ei tiedä muusta tai pysty kyseenalaistamaan rituaaleja joita eivät edes tiedosta tekevänsä. Toisaalta mitä hyötyä ois myöskään esittää rituaalia luodakseen valheellisen yhteyden tunteen?

Mua enempi häirii se, että normirituaalisuus vaatii siihen osallistumista eikä saisi olla erilainen tai jäädä sen ulkopuolelle, koska erilaisuus pelottaa, eikä sitä siksi haluttaisi hyväksyä. Olisi siis pakko suorittaa samoja rituaaleja, jotta taviksia ei pelottaisi. Ois kuitenkin kohtuullista, et erilaisuutta hyväksyttäisi ja siksi tulee tarve hieroa erilaisuuttaan tavisten naamalle, koska mulla ei ole mitään velvollisuutta suojella heitä omilta peloiltaam.

Onko teillä sellainen tunne ettette kuulu tähän perisuomalaiseen kateuden, kilpailun ja ansaitsemisen hallitsemaan yhteiskuntaan? Minulle tuli jo ajat sitten tunne, että en vain halua olla ihmisten parissa. Nykyään mietin osittain samaa, mutta toisaalta taas haluan jotain tukea jostainpäin. Tahdon ympärilleni ihmisiä jotka omaavat saman ajatusmaailman. Normi-ihmiset eivät ymmärrä ajatusmaailmaani, se on selvä. Olen täälläkin pari kertaa käynyt chatissa, mutta sieltäkin tulee sellainen tunne etten sovi joukkoon. En ole enkä halua olla sekaisin aamusta iltaan. Haluan osata olla myös "selvin päin" skarppina. Erilaiset tajuntaan vaikuttavat aineet haluan käyttää itse valitseminani aikoina ja siten, että ne edistävät ns. henkistä polkuani. Elämän pitäisi olla hauskaa ja mahtavaa jo sinällään, nämä aineet vain auttavat siinä tässä yhteiskunnassa. Onko täällä muita jotka ajattelevat samaan tapaan?

Meitä on aika monta tällä forumilla uskoisin. Minä yksi niistä.

Tämä on mielenkiintoinen ketju ja osuu omaan elämääni paikoin hyvin vahvasti.

Viimeisen vuoden aikana koen havahtuneeni siihen, että olen koko elämäni taistellut saavuttaakseni jonkin lopullisen päämäärän joka kuitenkin aina elää ja kasvaa jääden juuri ja juuri saavuttamattomiini. Kun heräsin huomaamaan tämän asian, tuntui kuin koko siihenastinen elämäni olisi ollut unta, täysin epätodellista ja typerää egon ajamaa hölmöilyä. Muutama kuukausi meni käytännössä katsoen syvän masennuksen kourissa kun tuntui, että suurin osa ystävistänikin olisi täysin eri aaltopituudella, ihan kuin he olisivat edelleen unessa ja itse hereillä. Laajasta ystäväpiiristäni on nyt vuoden aikana jäänyt jäljelle oikeastaan vain kaksi ihmistä, heille voin puhua mistä vain.

Pikkuhiljaa alkaa tuntumaan, että oma mieli alkaa eheytymään kun muutin kaupungin keskustasta luonnon keskelle kauas muista ihmisistä. Asiat joista ennen nautin kovastikin ovat menettäneet merkityksensä ja ne on korvannut melkein täysin yksinkertaiset asiat, kuten ajan viettäminen luonnossa, kotiaskareet jotka aikaisemmin tuntuivat tylsältä pakkopullalta antavat nyt nautintoa ja iloa ja vaikkapa puutarhan hoito. Täytän mielummin vapaa-aikani lukemalla kirjoja kuin katsomalla netflixistä hömppää. En vieläkään tiedä mitä minun kuuluisi tehdä kehittyäkseni eteenpäin mutta yritän perustaa elämäni tämän hetken varaan, menneisyyttä on turha vatvoa ja tulevaisuuteen katsominen tuntuu enemmän ahdistavan ja ajavan takaisin vanhoihin ajattelumalleihin.

Sosiaalisena ihmisenä kuitenkin kaipaan vuorovaikutusta muiden ihmisten kanssa, en vain halua vuorovaikuttaa sellaisten ihmisten kanssa joiden kanssa olen koko elämäni niin tehnyt. Samanhenkisiin ihmisiin tutustuminen pienellä paikkakunnalla on kuitenkin vaikeaa ellei mahdotonta. Pärjään kyllä ilmankin mutta ajatuksia olisi kiva vaihtaa ihmisten kanssa kasvotustenkin eikä ainoastaan internetin välityksellä. Mitä enemmän riisun koko elämäni ylläpitämääni roolia, sitä enemmän haluan elää eristyksissä muusta maailmasta itseni näköistä elämää. Kaukana muurahaiskeon lailla kuhisevasta koneistosta joissa erilaisuus ja oma ajattelu pyritään kitkemään minimiin. Haluan palata siihen paikkaan mistä ihminen on tämän kaiken seurauksena niin vieraantunut. Ainakin siinä määrin kuin se nykymaailmassa on mahdollista.

Päihteiden käyttö on jäänyt kokonaan elämästäni pois jos ei lasketa harvakseltaan iltaisin imaistua kannabishittiä tai yleensä itsekseen luonnon keskellä tapahtuvaa sienitrippiä. Käytin ennen psykedeeleihin tutustumista paljon alkoholia. Ongelmaksi asti se ei koskaan muodostunut mutta vasta lopetettuani huomasin miten isosti se omaan hyviinvointiin siitä huolimatta pääsi pureutumaan. Muutama kuukausi sitten yritin viettää kaveriporukassa saunailtaa olutta juoden ja metelöiden. Se ei kuitenkaan saanut aikaan yhtään mitään fiiliksiä, ei hyviä eikä pahoja. Sitäkin enemmän se kyllä sai huomaamaan miten suuressa roolissa alkoholi on koko yhteiskunnassa ja miten se saa ihmisistä niin paljon piileviä negatiivisiä puolia pulpahtelemaan pintaan. Olkoonkin, että tuona iltana ne negatiiviset puolet eivät olleet kenenkään paikalla olleen kohdalla mitenkään dramaattisia mutta kuitenkin ainakin itseni huomattavissa.

Ei tämä helppoa ole ollut tai vieläkään ole mutta olen kyllä moninkerroin onnellisempi kuin koskaan aikaisemmin elämässäni. Luopumalla monimutkaisesta elämästä olen huomannut, että ongelmanikin ovat pääsääntöisesti yksinkertaisempia, samaten kuin ilon aiheetkin. Ja se ilo on paljon syvempää ja todellisempaa.

Pahoittelut jos teksti on epäselvää, kirjoitin ihan suoraan sen kummemmin pysähtymättä miettimään ja nyt sitten tässä hämmästelen, että sitä tekstiä tuli noinkin paljon koska en ole omasta mielestäni kovin hyvä jäsentelemään ajatuksiani tekstimuotoon muutenkaan.