Uskomatonta miten kirjoitit tämän juuri nyt. Juuri eilen iltaisella metsälenkillä/vaelluksella pienen mikrodosen voimittamana mietiskelin aivan samoja asioita. Oikeastaan ensimmäistä kertaa pystyin miettimään asioita näinkin selvästi. Pääsi jonkinlaiseen flowtilaan itseni kanssa ja ääneen puhuen kävin asioita läpi. Ikäänkuin olisin ollut terapiassa ja pystyin avaamaan päätäni askel askeleelta paremmin. Juuri nuo samat asiat kävi mielessä. Haluan tosin olla ihmisten parissa, mutta samanlaisten ihmisten löytäminen on todella haastavaa kun tuntuu että suurin osa ympärillä olevista liikkuu ihan eri maailmassa. Siinä samassa maailmassa missä itsekkin olen joskus ollut ja johon ei paluuta ole.

Pehmo: Juurikin näin. Olin itse jokin aika sitten pitkästä aikaa viettämässä iltaa joidenkin (osittain tuttujenkin) ihmisten parissa, mutta koko ajan oli sellainen tunne päällä että "teillä muilla on aivan eri kiinnostuksen kohteet ja ajatusmaailma". Olin itsekin vuosia aiemmin miettinyt juuri samanlaisia asioita ja elänyt kuin hekin, mutta en enää. Tuntui kuin jokin yhteys puuttuisi ja olo tuntui ulkopuoliselta vaikka kuinka yritin nauttia pitkästä aikaa saamastani vapaa-ajasta. Sama pätee ihan tähän normielämäänkin, kaikkien muiden ihmisten ajatusmaailma on minun kannaltani katsottuna näin: töitä pitää tehdä (olen kyllä itsekin töissä mutta en pidä sitä silti minään elämän tarkoituksena), ihmisen paras saavutus on kun hänellä on oma asunto (velaksi ostettuna mikä ei mene järkeen; mitä kunnioitettavaa on siinä että lainaa rahaa jostain ja ostaa talon), pitää olla hieno(t) auto(t), kaikkea kivaa tavaraa ja tämän lisäksi pitäisi olla vielä hyvännäköinen ja treenattu. Yleensäkin kaikki pyörii rahan ja ulkoisten ominaisuuksien ympärillä. Olin itsekin yrittäjänä joitakin vuosia ja kaikki ei mennyt ihan putkeen: raha-asiat kusivat täysin. Aluksi se oli hirvittävää mutta kun asian hyväksyi ja alkoi miettimään asioiden tärkeysjärjestystä niin enää en mieti raha-asioita tippaakaan.

Joka tapauksessa, olisi hauska vaihtaa ajatuksia kanssasi vaikka yksityisviestein jos ajatusmaailmamme kohtaavat.

kew: Minulla kenties (tai melko varmasti) on vielä opittavaa. Eikö sitä niin sanota että kaikkien ihmisten kanssa tulisi tulla toimeen. Edellä mainitsemani asiat, näissähän minun kuuluisi periaatteessa mukautua muiden ihmisten ajatusmaailmaan ja ymmärtää heitä. Itse asiassa vasta nyt tätä kirjoittaessani tajusin, että kun vuosia sitten elin tuossa ajatusmaailmassa kuin hekin, en ymmärtänyt yhtään ihmisiä jotka ajattelevat/toimivat kuin minä nykyään. Olisiko heille pitänyt antaa mahdollisuus? Tottakai. Mutta kun muistelen mitä itse ajattelin silloin, en edes halua alkaa selittämään muille minkälaisia arvoja minulla nykyään on. En siis uskalla olla oma itseni. Pelkään että minut leimataan umpitolloksi, hihhuliksi narkkariksi.

Nuo on tuttuja piirteitä myös monilla minun vanhoilla tutuilla. Joillekkin yksi asia on tärkeämpi kuin toinen. Kuitenkin ne kaikki elävät joksekkin sokeana elämäänsä ja ehkä tämän takia on vaikea tulla juttuun enään niiden ihmisten kanssa kun ei heille voi oikeen puhua mistään mistä oikeasti haluaisi. Jos yrittää niin monet asiat menee ikäänkuin kuuroille korville tai ne saa aikaan ihmettelyä ja leimatuksi tulemista. Joidenkin kanssa löytyy kuitenkin yhteisiä kiinnostuksen kohteita joten näistä voidaan kyllä vielä keskustella. Ja kyllä monet vanhoista tutuistani ovat kuitenkin hyviä ihmisiä ja en haluaisi niitä sen takia hylätä. Täytyy vaan yrittää löytää jotain yhteistä mistä molemmat pitää ja edetä sellaisten asioitten parissa. Toivoen että ehkä joskus heidänkin kanssa pystyisi keskusteleen muistakin asioista. Sitä mukaan kun maailma avartuu niin pystyy keskusteleen uusista asioista.

On kuitenkin vaikea olla oma itsensä tällaisten ihmisten seurassa kun joutuu jatkuvasti miettimään mistä asioista voi puhua ja mistä ei. On vaikea oikeasti avautua asioista tällaisten seurassa kun ensinnäkään monia asioita ei ymmärretä ja joutuu myös pelkäämään suuttuuko joku jostain jne. Toisaalta ehkä olisi hyvä avautua ja olla välittämättä muitten reaktioista ja sanoa vaan kaikki suoraan, mutta tällöin ainakin osa porukasta leimaa minut huumeongelmaiseksi ja ilmapiiri muuttuisi sen myötä sellaiseksi että voisi melkein jo heittää hyvästit kyseisille kaverisuhteille. Tämän lisäksi joutuisi pelkäämään saako jotain muuta paskaa niskaansa. Tässä pisteessä voisi miettiä onko yleensäkään järkeä pitää yhteyttä tällaisiin ihmisiin. Ja vähän hullulta se kyllä tuntuu mutta niinkuin sanoin tuossa ylempänä niin en haluaisi hylätä näitä ihmisiä, koska osa heistä on kuitenkin muuten mukavia ja hyviä. He
elävät elämäänsä vaan vanhan kaavan mukaan ja eivät ole vielä avautuneet. En tiedä tekeekö se heistä lopen huonompia ihmisiä. Tavallaan kyllä. Ja tavallaan ei. Pitää myös koittaa muistaa ettei tässä itsekkään täydellisiä olla vaikka osataankin katsoa maailmaa uusin silmin.

Mitä tunteisiin tulee, niin itsekkin olen koittanut tehdä samaa. Analysoida omaa käyttäytymistä eri tilanteissa tunteiden kautta ja koittanut selvittää miksi tunnen tietyllä tavalla aina jollain tietyllä hetkellä. Aika haastavaa kyllä kun välillä tunteille ei tunnu löytyvän selitystä. Välillä taas löytyy ihan selväkin selitys ja olenkin huomannut omalla kohdalla että joskus tunteitten taustalla voi olla vaan jokin vääränlainen ajattelutapa. Jokin joka ei ehkä vastaa nykyistä näkemystäni. Tällaisten ajattelutapojen muuttaminen voi olla joskus vaikeaa jos se on päässyt pinttymään liiankin lujasti. Vaatii jatkuvaa huomiota jonka avulla sen saa hiljalleen muutettua.

On kyllä hienoa löytää täältä saman henkistä porukkaa. Viestitellään nyt ainakin suoraan täällä foorumin puolella niin ehkä muutkin kaltaisemme ihmiset voivat näitä lukea ja osallistua keskusteluun

Tänne foorumin puolelle on mukava kirjoitella kun tulee usein käytettyä vähän enempi aikaa jonkin asian pohdiskeluun. Oppii samalla uutta, ja tosiaan joku muukin voi hyötyä näistä kirjoituksista. Täällä on kuitenkin hyvä ilmapiiri jos vertaa moneen muuhun foorumiin, joten täällä voi saada ihan asiallista keskustelua aikaiseksi.

Enpä ole seurannut nuita aiheita hetkeen. Pikainen googletus ja ainakin wikipedia artikkeli näyttäisi tällä hetkellä olevan jonkin isomman mediayhtiön kirjoitus. Tai en tiedä varmaksi, mutta siltä tuo vähän näyttäisi . Jussi Ahde kotisivun etukirjoituksen perusteella vaikuttaisi ainakin ihan fiksulta puheelta. Mikäli tuohon on luottamista niin ainakin hänen näkemykset maailmasta ovat ihan hyvät moniin muihin presidenttiehdokkaisiin nähden.

Mulla on oikeestaan aina ollut semmonen olo etten kuulu tähän yhteiskuntaan, mut nytten kun oon oikeesti tutustunu itteeni ja ajatuksiini ja tunteisiini, niin oon tajunnut, että ei mussa mitään vikaa ole Tää yhteiskunta ei o vaan mun juttu.

Mutta sen mäkin oon huomannut, että kun on ns. henkisen kasvun työkaluina käyttänyt psykedeelejä ja tullut paljon avoimempi ja suvaitsevampi mieli, niin huomaa kuinka paljon ihmiset tuomitsee. Mua ei esimerkiksi kiinnosta enää pätkääkään juoruilla ihmisistä, mutta kun yrittää jutella niitä näitä vaikka kavereiden kanssa, niin puheenaiheet tyssää usein aika äkkiä, kun niitä tuntuu kiinnostavan hirveesti mitä muut ihmiset tekee, ajattelee ja puhuu, tai mistä ne tykkää tai mitä vaatteita ne käyttää. Mulle on ihan sama vaikka joku jätkä käyttäis pinkkejä housuja ja tanssis balettia, tai että joku muija värjäis hiuksensa kirkkaan sinisiks ja pitäis niitä lakalla pystyssä. Jos ne tykkää siitä, niin mitä mulla on siihen sanottavaa? Se on mulle ihan okei ja se on niitten juttu. Mulla on mun jutut ja kaikilla on omat juttunsa, mutta niin helposti ihminen toisen tuomitsee kattomatta kertaakaan peiliin. Musta tuntuu, että mitä tervejärkisemmäks tässä yhteiskunnassa tulee, sitä hullummalta alkaa näyttää sen "normien" mukaan. Mut ei mua haittaa, ollaan yhdessä hulluja

Hei kaikki!

Löysin tieni tänne foorumille 10 vuoden tauon jälkeen. Ehkä juuri senkin takia, että itsestäni on alkanut tuntua vähän samalta kuin mitä tämä topicin aloittaja käsittelee.
Olen yrittänyt löytää "porukoita" ja ihmisiä joilla olisi samanlaisia mielenkiinnon kohteita, harrastuksia. Kaikki ihmiset tuntuu olevan niin kilpailuhenkisiä, kateellisia, välinpitämättömiä.
Ainoat puheenaiheet ovat olleet jo viimevuodet, "palkka, mitä meinasit tehdä työksesi, asuntojen ostaminen, sijoitus, rahalla ja tavaroilla kehuskelu". Tämä kaikki on saanut tuntemaan
itseni yksinäiseksi, koska en pidä näistä aiheista keskustelemisesta, en pidä rahan takomista elämän tärkeimpänä aikana. Olen myös ollut henkinen ihminen, uskonut luontoon ja sen tuomaan voimaan, kivien energioihin. Aikoinaan sienet toivat itseni vain enemmän lähemmäksi luontoa, kun eräällä tripillä katsoin puita ja tunsin niiden hengittävän, näin luonnon kauneuden vielä suurempana ja kunnioitin sitä kaikin voimin. Porukat jotka ovat tulleet elämääni satunnaisten kavereiden, perhesuhteiden ja muiden kautta, eivät tätä ymmärrä ja pitävät minua ilmeisesti vain jonain "hihhulina" ja vitsailevat kaikesta veganismista, kivienergioihin uskomiseen ym. aiheista mistä välitän.

Olen aina saanut taikasieniltä jonkinlaista suuntaa ja ymmärrystä elämää kohtaan ja vaikka tältä foorumilta olisi kauankin poissa, niin tuntuu että tänne olisi tervetullut aina hakemaan tukea.
En kaipaa mitään vastausta tähän postaukseen, mutta halusin vain kertoa oman tilanteeni ja tarinani, kun huomasin että täällä onkin aikalailla samanlaisia tarinoita jo valmiiksi.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille foorumilaisille ja muillekkin!

- Shroom


ps. oli mukava nähdä että Matyas vaikuttaa vielä täällä foorumilla vuosikymmenenkin jälkeen, sain häneltä paljon vinkkejä aikoinaan harrastuksen aloittamiseen, kiitos ^^

Onko teillä sellainen tunne ettette kuulu tähän perisuomalaiseen kateuden, kilpailun ja ansaitsemisen hallitsemaan yhteiskuntaan? Minulle tuli jo ajat sitten tunne, että en vain halua olla ihmisten parissa. Nykyään mietin osittain samaa, mutta toisaalta taas haluan jotain tukea jostainpäin. Tahdon ympärilleni ihmisiä jotka omaavat saman ajatusmaailman. Normi-ihmiset eivät ymmärrä ajatusmaailmaani, se on selvä. Olen täälläkin pari kertaa käynyt chatissa, mutta sieltäkin tulee sellainen tunne etten sovi joukkoon. En ole enkä halua olla sekaisin aamusta iltaan. Haluan osata olla myös "selvin päin" skarppina. Erilaiset tajuntaan vaikuttavat aineet haluan käyttää itse valitseminani aikoina ja siten, että ne edistävät ns. henkistä polkuani. Elämän pitäisi olla hauskaa ja mahtavaa jo sinällään, nämä aineet vain auttavat siinä tässä yhteiskunnassa. Onko täällä muita jotka ajattelevat samaan tapaan?

Luulen että tämäntyyppisiä ihmisiä on enemmän kuin uskoisi. Suurin osa näistä ihmisistä ei vaan ota asiaa puheeksi juuri leimaantumisen pelossa, vaan mennään massan mukana.
Mut kyllä silti mun mielestä oman leipänsä eteen pitää tehdä töitä. Mutta se että kenellä on enemmän varallisuutta on ns. Parempi ihminen on ajatuksena outo. Raha ja maine ei tee ihmisestä sen parempaa.