Eräät kiertokasvilajit kantavat mukanaan
Periglandula-sientä, joka kuuluu taksonomisesti samaan
Clavicipitaceae-heimoon
torajyvän kanssa. Tämä kasvin ja sienen liitto poikii ergoliinialkaloideiksi kutsuttavia, LSD:n sukuisia aineita, joista osalla on psykedeelisiä vaikutuksia.
Tänä vuonna valmistuneen
tutkimuksen mukaan siementen pääasiallinen aktiivinen ainesosa LSA eli ergiini (
D-lysergihapon amidi) vaikuttaa hyvin pitkälti samoissa reseptoreissa kuin LSD (
D-lysergihapon dietyyliamidi), tuottaen serotonergisiä, dopaminergisia ja adrenergisiä vaikutuksia. Tiettyjä eroavaisuuksia tosin on: LSA, toisin kuin LSD, vaikuttaa myös voimakkaasti 5-HT
3-reseptorissa (aiheuttaen negatiivisia sivuoireita), eikä se sitoudu yhtä hanakasti psykedeelisistä vaikutuksista vastaavaan 5-HT
2-reseptorikompleksiin. Lisäksi LSA ja muista ainesosista
ergometriini vaikuttavat hyvin voimakkaasti alfa-adrenergisiin reseptoreihin, aiheuttaen verisuonten supistumista ja vereenpaineen nousua.
Ergoliineja esiintyy elämänlankojen (
Ipomoea), kuten päivänsinen (
I. tricolor) sekä aitoelämänlangan (
I. purpurea), ruusunorsukierron (
Argyreia nervosa) ja käärmeenyrtin (
Turbina corymbosa) siemenissä. Siementen tajuntaa muuntavat ominaisuudet ovat olleet tunnettuja Etelä-Amerikan alkuperäiskansojen keskuudessa jo atsteekkivaltakunnan aikoihin (1300-1400-luvulla).
Itse kävin läpi ensimmäiset trippini juuri päivänsinen siemeniä nauttimalla. Käytetyt määrät olivat luokkaa 200-500 siementä pureskeltuna ja nieltynä. Tykästyin valtavasti niiden tapaan jouduttaa ideaatiota ja kirkastaa näkymiä, mutta toisaalta kärsin niin voimakkaita sivuoireita, että pelkästään yksittäisen siemenen puraiseminen aiheuttaa nykyään voimakkaan kakomisrefleksin, enkä tästä syystä ole niitä syönyt vuosikausiin. Myös ruusunorsukierron siemeniä tuli joskus kokeiltua ja tiettyjä eroavaisuuksia päivänsineen oli havaittavissa. Ruusunorsukierron nauttiminen on myös huomattavasti helpompaa, sillä siemeniä tulee syödä vain 4-12 kappaletta.