Kyllä niiden pitäisi toimia jo nuorena. Aika mysteeri, varmaan jotain geneettisiä ongelmia. Joskus toki ei muuten vaan pärise niin paljon, ihmismieli on kummallinen kapistus.

Sent from my Nexus 7 using Tapatalk 2

Aina välillä näitä kuulee, että sienet ei toimi. Ehkä silloin niiden ei vaan ole tarkoitus toimia. Joskus pieni annos toimii ihan kauhean paljon ja joskus iso annos ei sano paljoakaan. Sellaista se on.
Joskus ihan tavallinen päivä näyttää tosi kauniilta, joskus auringonpaisteeseen kyllästyy ja joskus myrsky on maailman kaunein asia.
Kyse on ehkä samasta ilmiöstä.

Ehkä sienet ei oikeasti koskaan tee aivoille mitään, vaan kaikki käytyäjät vaan luulevat saavansa niistä jotain vaikutuksia?

No mutta monet ovat silti kasvattaneet pelkässä maississa ihan toimivaisia sieniä. Kai se nyt yleisesti tiedettäisiin, jos ne maississa herkkusieniksi muuttuisivat?

Joskus on itsellänikin jäänyt jopa 4g vajareiksi. Toisinaan taas 1,5g on lähes räjäyttänyt tajunnan. Minäkin uskoisin tuon juontavan juurensa genetiikkaan. Tuntuu, että perinteisesti tällaiset asiat on selitetty alan piireissä mystifioiden. Itse kuitenkin skeptikkona panisin vastuun ensisijaisesti vaikuttavien aineiden pitoisuuksille, vaikka toki set&settingillä ja muilla tekijöillä on myös oma vaikutuksensa kokemuksen intensiteettiin. Satuin huomaamaan vaultin psilosybiinisieniä koskevassa viestiketjussa tämän mielenkiintoisen taulukon:



Lähdettä ja tutkimusta ei ollut mainittu. Taulukossa on vertailtu psilosybiinin ja psilosiinin pitoisuusvaihteluja sienimateriaalissa kolmessa eri kasvualustassa ja useissa flusheissa. Erot ovat merkittäviä. Jos näinkin pienessä otoksessa pienin psilosybiinipitoisuus on ollut vain 3,2 mg/g ja suurin jopa 13,3 mg/g, lienee täysin mahdollista, että joskus potentiaali voi syystä tai toisesta jäädä olemattoman pieneksi. Mikäli kyseessä on luotettava tutkimustulos, se kyllä mielestäni selittää hyvin eri käyttökertojen välisen vaihtelun.

Mutta kun sienillä ei ole muuta lisääntymiskeinoa kuin itiöt, niin miten perustelet sen, että sienet heikentyy, jos:
Pekka kasvattaa sieniä Matilta saaduista itiöistä, jotka Matti on ottanut omista sienistään.
Pekka ottaa omista sienistään printtejä ja kasvataa niistä uusia sieniä, joista ottaa printtejä ja kasvattaa uusia sieniä jne...

Tai siis että mitä muutakaan luonnossa tapahtuu? Maassa kasvaa sieni, josta putoaa maahan itiöitä. Itiöistä kasvaa rihmastoa ja rihmastosta sieniä. Sienistä putoaa taas maahan itiöitä. Kannat muuttuvat välillä erilaisiksi niin ulkonäöltään, maultaan, myrkyllisyydeltään ja niille tulee eri värinen aura ja maahiset tykkää toisista enemmän. Toiset taas on peikkojen suosiossa.

Mitä kohtaa minä en nyt tajua tästä sienten lisääntymisestä? Missä kohtaa "kanta heikkenee" ja miten siihen tulee jostain ulkopuolelta uutta parempaa voimaa, kun yksi itiöemä lisääntyy ihan hyvin yksinään

Foorumilla oleviin teksteihin tulee aina suhtautua varauksella ja skeptisesti. Kirjoittamani ovat toki vain teoreettista pohdintaa, johon on sekoitettu aiemmin opittuja tietoja.

Sienet lisääntyvät, mutta myös liikkuvat rihmastonsa avulla. Kun olosuhteet rihmastossa heikkenevät, ja rihmasto huomaa kasvualustan loppuvan, se alkaa tuottaa itiöemiä, eli haluaa tavallaan siirtää rihmastoaan suotuisampaan paikkaan itiöiden avulla. Itiöt ovat kuitenkin niin monimutkainen systeemi, että koostaan huolimatta ne sisältävät valtavasti informaatiota siitä sienestä, josta ne ovat lähtöisin. Niissä on geenin palasia, joiden avulla syntyy uusi vastaava, mutta kuitenkin ihkauusi sieni. Seuraavaksi yritän selventää joitain asioita, jotka jäivät osaltasi epäselviksi.

Suotuisiin olosuhteisiin saapuessaan, itiö alkaa kasvattaa ituputkea, joka imee ravinteita itseensä ja alkaa sitä kautta kasvaa ja haarautua rihmastoksi. Itiöt sisältävät palan geeniä isäntäsieneltä. Sienet ovat ehkäpä nopeiten sopeutuva, eli kehittyvä, aitotumaisiin kuuluva elollinen eliö. Sen vuoksi sen perimässä syntyy hyvin helposti myös mutaatioita. Kun sieni yrittää kehittyä sopeutuvammaksi ympäristöönsä, se muuttaa itseään. Kanta ei siis heikkene, vaan se muuttuu. Nämä muutokset voivat siis olla joko päällepäin näkyviä, tai sisäisiä muutoksia, mutta joka tapauksessa jonkin sortin kemiallista muutosta sienessä. Joitain näkyviä mutaatioita olemme nähneet foorumillakin. Mutaatio voi kuitenkin olla myös tryptamiinien vähenemistä, esimerkiksi sen vuoksi, että sieni ei koe tarvitsevansa selvityäkseen meille psykonauteille niin mielenkiintoisia tryptamiineja, vaan käyttää voimavarojaan johonkin muuhun ominaisuuteen. Mutaatiotkin voivat periytyä. Luonnossa ollaan jatkuvasti mutaatioiden armoilla. Sitä kutsutaan myös evoluutioksi tai luonnolliseksi kehitykseksi. Ihminenkin on periaatteessa aivan järjettömän monen mutaation tulos.

Kloonatessa sienen haluttuja ominaisuuksia voidaan "istuttaa" sieneen ja saada aikaan vaikkapa supervahva lajike, kloonaamalla yhtä mutaation kautta syntynyttä supervahvaa itiöemää. Kloonatessa otetaan isäntäsienestä pala. Sen geeniperimä ei muutu, sillä se on pala sitä alkuperäistä sientä. Jos kertaalleen kloonatun sienen itiöistä kasvatetaan sieniä, on geeniperimä vielä niin sekavaa, että itiöt tuottavat epätasaisesti vähän minkälaisia sieniä sattuu. Kanta ei siis ole vielä vakaa. Kannan vakauttaminen on pitkä prosessi, jossa kloonataan jo kloonattua sientä edelleen jopa vuosien ajan niin kauan, kunnes itiöiden geeniperimä alkaa olla "vakaa". Näin on jalostettu ilmeisesti mm. lajike Penis Envy, jossa sieneen on vakautettu ainakin itiöemän "kyrpämäinen" muoto. Jos vakautettua kantaa aletaan lisätä pelkästään itiöistä, alkaa siihenkin ilmestyä ajan saatossa erilaisia mutaatioita. Kloonauksesta taitaa olla Hullussa mykologissakin juttua.

Esimerkiksi otusten linkkaama kuva havainnollistaa hyvin sen, että jo saman kasvualustan itiöemien pitoisuudet vaihtelevat hurjasti. Tätä tapahtuu siis hyvin epävakailla kannoilla, eli mm. luonnossa jatkuvasti. Kuvan tutkimus kokonaisuudessaan täällä: https://mycotopia.net/archives/discus/messages/5/levels_and_flushes-141925.pdf

Itse silppusin kuivattua sientä, ja toi 2rkl kuulostaa 8 grammalta jos omasta fiktistä katon silputun 4g satsin yhdelle ruokalusikalle. Jatkoa ajatellen suosittelen kyllä sen hommaamaan sen fiktin. 

Liian intensiivistä trippiä voinee myös hillitä bentsoilla(diatsepaami sekä klonatsepaami, miksei muutkin) ainakin hapon kanssa. Joku tarkemmin asiasta tietävä voinee valaista asiasta, itellä ei oo koskaan sienien kanssa mennyt siihen että tarttis tripin keskeytystä miettiä

Suosittelisin ennemmin säätämään päätä semmoseen kuosiin, että matkan intensiteetti ei voi olla liian suurta. Asennoitumisesta ja suhtautumisesta se on pitkälti kiinni, ja itsetuntemuksen syvyydestä.

Isoilla annoksilla käy joka tapauksessa helposti niin, että ei niistä varasuunnitelmista ja naksuista mitään muista tai ymmärrä.