Olen nyt kolmena päivänä testaillut haapasuomusammalta, ja täytyy sanoa, että kyseessä on hyvin mielenkiintoinen, joskin mieto kaveri. Olen poltellut tuota ihan sellaisenaan, eli en ole kokeillut mitään ekstraktia vielä.
Tavaraa oli vaikeampi löytää, kun oletinkaan. Ensin keräsin väärää sammalta, jonka sitten vasta kotona tunnistin. Seuraavana päivänä kävin istuttamassa väärät sammaleet takaisin, ja tulin löytäneeksi viimein sitä oikeaa. Kannattaa printata mukaan vaikka valokuva tuosta, ennen kuin lähtee sokkona sammaltamaan.
Suomusammaleen "suomut" olivatkin paljon pienempiä, kuin mitä olin kuvien perusteella olettanut. Piti tihrustaa tosi läheltä, että niitä erotti. Jotkut psykonautit ovat ilmeisesti keränneet vahingossa
haavankeltajäkälää, luullen sitä
haapasuomusammaleeksi. Suomusammal ei kuitenkaan ole keltaista, vaan vihreää. Sammaleet säilyvät vihreinä myös talvisin.
Haapa on metsien monimuotoisuuden kannalta supertärkeä puu sikäli, että siinä elää biljoona erilaista kasvia, sientä ja pikku öttiäistä. Joskus haapasuomusammal oli sekoittunut muihin sammaliin niin, että parin metrin päästä kaikki näytti yhdeltä vihreältä mössöltä, mutta vasta läheltä erotti, että siinä onkin montaa eri lajia.
Useimmat löytämäni kasvustot olivat mitättömän pieniä, korkeintaan tulitikkuaskin kokoisia plänttejä. Yhdestä puusta kuitenkin löysin noin 20 cm korkean kasvuston, joka yksinään tuplasi koko reissun sadon. Kannattaa muuten jättää aina osa sammaleesta siihen puuhun kasvamaan, ettei elävä organismi kuole kokonaan. Kun kunnioitat kasvia, se kunnioittaa sua takaisin, ja tämä vaikuttaa myös päihtymyksen laatuun.
Huomasin muuten juuri tätä kirjoittaessa, että kuivaa haapasuomua hypistellessä käsi tulee tahmeaksi samalla lailla, kuin hampun kukasta.
Olen poltellut tuota nyt aina nukkumaan käydessä, ja unipaukkuina se tuntuu toimivan ihan mukavasti. Päihtymys on tosi mieto, etäisesti kannabispilveä muistuttava olotila. Silti siinä on ihan omanlaisensa sävy. Se antaa mulle henkisesti lämpimän ja miellyttävän olotilan, joka tuntuu tutun turvalliselta. Savu rentouttaa ja selkeyttää päätä. En käyttäisi tuota biletys- tai seurusteluhuumeena, mutta yksin mietiskellessä se tekee kyllä eetvarttia.
Kun poltan sammalta, tuntuu kuin se olisi elävä persoona, joka näyttää mulle, miltä tuntuu olla sammal. Samoin kuin silokit ovat ikään kuin näyttäneet, millaista on sienimäisyys. Siinä unten rajamailla ihastelin näkyjä sammalkasvustoista, jotka suikertelivat ja luikertelivat sinne sun tänne.
Jossain vaiheessa mulle iski ennen kokematon mieliteko: olisin halunnut kietoa kädet ja jalat haavan ympärille ja käydä roikkumaan siitä, aivan kuin sammaleetkin tekee. Kaipasin sitä tunnetta, että halaan haapaa! Mutta koska mun huoneessa ei sattumoisin kasva haapoja, tyydyin vain makaamaan sängyllä ja kuvittelemaan. Siihen ihanaan mielikuvaan sitten nukahdin.
PS. Kaupunkilaisille tiedoksi, että kun metsässä rämpii, haapa on helppo paikantaa äänen perusteella. Haavan lehdet havisevat kuuluvasti.
PPS. Nuorten haapojen pinta on sileä, mutta vanhojen haapojen pinta on täynnä uria, ikään kuin Turtlesien kilvet. Olen löytänyt haapasuomusammalta vain noista vanhoista haavoista.
PPPS. Kerran poltin raakaa sammalta noin 5 piipullista yhtä soittoa, mutta vaikutus ei tuntunut merkittävästi nousevan enää ekan piipullisen jälkeen. Ekstraktia olisi jännä kokeilla.
