Ja ystävät rakkaat muistaa sit, että jäkälien keruu ei ole jokamiehenoikeus.
Ja koska kuitenkaan ette sitä kunnioita, koska kyseessä on eliö, jolla on päihdevaikutuksia, niin muistakaa edes kerätä sitä niin, että ei revitä yhdestä kasvupaikasta kaikkea irti ja muutenkin kohdellaan nätisti sitä luontoa.
Jäkälien kerääminen päihdyttävien vaikutusten toivossa olisi joka tapauksessa pöhköpäistä puuhaa.
Otetaan huomioon, että luokiteltujen jäkälälajien määrä on jossain 18 000 kappaleen paikkeella ja uusia lajeja tunnistetaan roppakaupalla;
tässäkin paperissa julkistettiin sata(!) uutta lajia kerralla.
Tarinat psykoaktiivisista jäkälistä ovat hyvin epämääräisiä, eikä psykoaktiivisten sorttien tarkkoja lajituntomerkkejä, saatika vaikuttavia ainesosia tiedetä. Etnologien muistiinpanoista löytyy mainintoja jäkälien käytöstä sekä Arizonan, Tiibetin että Ecuadorin alkuperäiskansojen parissa - mutta samaisten jäkälien ja kiinnostavien psykoaktiivisten vaikutusten metsästäminen tällä maaperällä olisi aikamoista hakuammuntaa.
Haapasuomusammal sen sijaan on hyvin yleinen Suomessa (ja sen kerääminen on ihan okei), sen läheisistä sukulaisista on tehty tarkkoja tieteellisiä analyysejä ja se on myös todettu psykoaktiiviseksi ihan omalla maallamme.
