AmfetaLokki, mitään virallista psykedeeliterapiaa ei luonnollisesti ole tarjolla, joten deelien suhteen mahdollisuutena lienee lähinnä hyvässä, luotettavassa seurassa ja sopivassa ympäristössä suoritettu matkailu.
Kuten tässä ketjussa on monesti todettu, ihan arkisiin asioihin keskittyminen voi olla hiton terapeuttista ja eheyttävää. Ihminen on paljon muutakin kuin ajatuksensa; ajatusten ylikorostuminen muiden elämän osa-alueiden kustannuksella voi sotkea kokonaiskuvaa. Vaikka pyöritellyt ajatukset olisivat kuinka hienoja ja käytännöllisiä (ja addiktoivia), ne eivät yksinään riitä luomaan kokemusta eheästä minuudesta ja täydesti eletystä elämästä.
Fzile, olet kyllä saattanut tehdä jonkin verran vahinkoa aivoillesi elämäntyylilläsi, mutta pidän äärimmäisen todennäköisenä, ettet ole onnistunut aiheuttamaan mitään sellaista tuhoa, joka estäisi sinua kasvamasta tai oppimasta nauttimaan itsestäsi. Aivot ovat hyvin mukautuvaiset.
Kirjoitat, ettet tiedä kuka olet, mutta itsetuntemuskin on prosessi, matka. Elämänmittainen. Hauska tutustua. Ymmärrän kyllä, ettei kyse ole vain ajatuksesta, vaan myös syvästä kokemuksesta, että on itsestä irrallaan. Sekin menee kyllä ohi.
Pampula mainitsikin aiemmin, että ehkä olet nähnyt, ettei elämällä välttämättä ole muuta itseisarvoista merkitystä kuin se, mitä sille itse rakennat. Se tarkoittaa, että elämää ja merkitystä on työstettävä, mieluusti sellaisten aktiviteettien kautta jotka tuntuvat mielekkäiltä ja omaa kutsumusta palvelevilta. (Jos ei ole mitään selvää kutsumusta, on toki myös ok vain jumittaa ja pohdiskella, kunnes jonkinlainen tekeminen alkaa kutkutella ainakin jonkin verran, mutta sinullahan onkin jo kiinnostavia asioita elämässäsi.)
Voin melkeinpä luvata, että kokemasi olo tulee tavalla tai toisella väistymään. Lukemattomat ihmiset ovat kokeneet vastaavia tiloja, ja päätyneet elämään oikein antoisan elämän.
