Moi kaikille!

Oon huolissani mun tilasta tällä hetkellä, luulen että oon jäänyt matkoille pahemman kerran, on tullut vedeltyä kaikenlaista lähimmän parin vuoden aikana (varmaan reikiä päässä jonkin verran sen takia), ja pilveä poltellut jo pidemmän aikaa säännöllisesti (tosin nyt olen ollut muutamia viikkoja polttamatta) ja joitain kertoja myös sieniä ja happoja, tuntuu että viime psykereissun jälkeen jäi joitain pelkotiloja tai jotain vastaavia päälle enkä pysty oikein ajattelemaan tai kommunikoimaan selkeästi, tuntuu että päässä pyörii vaan samat asiat joihin oon jäänyt jumiin, enkä pysty elämään tässä hetkessä. Kaverit on monasti koittanut herätellä mua kun ollaan viettämässä iltaa kun huomaa että oon ihan omissa maailmoissa, mutta mulla ei oo pokkaa ja kykyjä antautua oloille.
En tiedä mitä mun pitäs tehdä, oon kuullu että jos lähtee sille tielle se tie pitää käydä loppuun ja tuntuu että oon jäänyt pahasti välimaastoon jonka takia aivan urpo olo enkä pysy oikein maailman menossa mukana. Oon ollu aikanani fiksu ja hyvä jätkä mutta nykyään tuntuu etten edes itse tunne itseäni kunnolla enkä saa itsestäni irti mitään, tuntuu että elän jonkunlaisessa tyhjyydessä. Oon myös ajatellut että onko mulla joku psykoosi tai skitsofrenia mutta lääkärikään ei pystynyt diagnosoimaan mitään kyseistä sairautta. Oon vaan kuullut urbaanilegendaa siitä kuinka joku jää matkoille ja mulla on ihan sellainen olo ollut jo jonkin aikaa, en tiedä mitä mun pitäs tehdä pitäskö mun lähteä sopivissa settingeissä trippailemaan ja antautumaan oloille jotta pystyn saavuttamaan itseäni. Nään kyllä asiat hetkessä elämisestä yms mutta en saa kiinni niistä enkä pysty liittämään niitä elämääni. Haluaisin kyllä kokea jonkin sortin henkisen heräämisen mutta olenko tosiaan niin yksinkertaisista oloista ja sellainen persoona etten vaan pysty siihen, vai oonko tuhonnut aivoni siihen kuntoon että en vaan pysty enää suodattamaan niitä asioita. En vain pysty elämään tällaisena, puolivaloilla kulkevana zombina, en pysty oikein puhumaan näistä asioista kenenkään kanssa ja sen takia haluaisin kuulla teiltä matkamiehiltä ja naisilta neuvoja mun kitkerään tilanteeseen ja mitä voisin tehdä tai onko mitään ees tehtävissä. Oon oikeasti todella sekaisin toivon että saan jonkunlaista apua tilanteeseeni.

Hei!
Pari tapausta tiedän joissa kyseiset henkilöt on pidemmän runsaan käytön jälkeen alkaneet muuttua ja huomanneet etteivät ole enää "omia itseään" ja vähän samanlaisessa tilassa kuin sinä ilmeisesti olet. Pitkä tauko päihteistä on auttanut välillä ja monesti kaikki on palautunut takaisin normaaliksi.
Kauan sulla on ollut sellainen olo, että olis jäänyt päälle?
Ilmeisesti olet käynyt lääkärillä ja olisi mukava kuulla mitä muuta se sanoi tai arveli tämän olevan?
Hankala sanoa mitään muuta kun en tiedä missä mennään sen enempää
Oman tilansa tiedostaminen on kuitenkin hyvä merkki!
Voimia, ja toivottavasti kaikki menee hyvin

Kauan sulla on ollut sellainen olo, että olis jäänyt päälle?
Ilmeisesti olet käynyt lääkärillä ja olisi mukava kuulla mitä muuta se sanoi tai arveli tämän olevan?

On varmaan ollut reilu puol vuotta tällanen olo, tuntuu etten oikein osaa käsitellä enää asioita enkä pysty keskittymään asioihin niin hyvin enää. Joo oon jutellut lääkäreidenkin kanssa mutta tuntuu ettei ne saanut ku raapaistua pintaa koska en oikein itsekkään osaa selittää tuntemuksiani edes itelleni, siellä arvelivat vaan että mahdollisesti hiisistä voi johtua (psykottiset) oireet yms ja lykkäsivät lääkkeitä kouraan mutta tosiaan jäi sellanen olo ettei ne saanut ku pintapuolisesti katottua ja yhdisteltyä mun oireita, tuntuu että ne on sellasia "pelkoja" ja muita kuumotuksia mitkä mun pitäisi ite käydä läpi sen takia olen ajatellut jos lähtisi johonkin rauhalliseen mestaan parhaiden kavereiden kanssa vaikka happoilemaan tai sienestämään jotta pystyis vähä läpikäydä asioita ja mahdollisesti päästä niiden yli koska en pysty oikein puhumaan mun kuumotuksista muille ja tuntuu etten edes ite myönnä niitä suoraan itelleni vaan kiertelen ja kaartelen ja lakasen ne vaan maton alle. Oon aina ollu aika ujo toisaalta ja tuntuu ettei oo pokkaa ilmaista itteään ja sanoa suoraan miten asiat on tjms. vaikkakin pienestä asti mulla on ollu jonkunlaisia "suojakeinoja" (ei nykypäivänä enää niin pahasti) jonka takia varmaan olin skidimpänä aika mulkku ja ylimielinen. En osaa oikeen seisoa itteni takana enää ne on aika samanlaisia juttuja ku junnuna monilla epävarmuutta eikä osaa luottaa itteensä ja tunteisiinsa.
Ja veikkaanpa että jonkunlaista masennusta on myös ilmassa en pysty oikein nauttimaan enää mistään ja kaikki tuntuu niin mitättömältä

En ole varma kannattaako sitä happoilla tai sieneillä, se voi joko parantaa asioita paljon tai ehkä pahentaa.
Monesti nää asiat vaan vaatii paljon aikaa

Me kaikki olemme jääneet sille matkalle, mikä on käsityksemme maailmasta. Dramaattiset näkökulman muutokset siihen ovat järkyttäviä (joskus parantaviakin).

fzile:Suosittelen suomalaista elokuvaa Korkein oikeus. Siinä on käsitelty näitä aiheita ja ratkaisuhahmotelma voi olla inspiroiva. Ihan hyvä elokuva muutenkin ja kulttuuriteko ehdottomasti aiheenvalinnan puolesta. Katsoppa tuo, ei mene kauan aikaa.

http://www.korkeinoikeus.com/KO_media.html

Neuvon, niinkuin muutkin, pidättäytymään psykedeeleistä ja keskittymään arkeen Jos et enää palaudu "entiseen minääsi", niin elämällä voi silti olla sinulle paljon tarjottavaa, vaikka se nyt tuntuukin tyhjältä ja merkityksettömältä. Ehkä olet vain ymmärtänyt, ettei sillä kenties muuta merkitystä olekaan, kuin mitä sille itse kukin antaa. Sellainen vapaus voi tuntua tosi ahdistavalta. Jonkinlainen terapia (= asioista keskusteleminen luotettavan ulkopuolisen henkilön kanssa) voisi tehdä sinulle hyvää. Jos eksistentiaaliset kysymykset kiinnostavat, suosittelen lukemaan esim. Albert Camusta (mm. Sisyfoksen myytti). Säännöllistä elämänrytmisi, harrasta liikuntaa ja syö terveellisesti. Jos et jaksa panostaa itsesi hoitamiseen, sinun täytyy opetella arvostamaan itseäsi enemmän.

Käsittääkseni psykedeelit saavat aikaan Kundalini Awakeningin elikä ihmisen puhdas seksuaalinen elämävoima/energia nousee deelien avulla juuresta ylimpään energipisteeseen, vähän sama kuin meditaation avulla. Ongelmia syntyy kummassakin jos energipisteet/chakrat eivät ole auki/tasapainotettuja.

Harrastatko liikuntaa? Seksiä? Tanssia?

Kokeile joku kuukauden kuntoilukuuri ja luonnossa liikkumista, uskon että saat alempia energiapisteitä auki ja alkaa ne energiat liikkumaan koko kropassa pelkästään ylimpien (Third Eye, Crown chakra) sijaan, jossa voi syntyä liian korkealentoista menoa, ja omia diippejä keloja jotka täytyis saada purettua jotenkin. 

Jep, tauolle vain, aluksi muutama kuukausi täysin ilman ja sitten vähennettynä päihteitä, jos sitäkään. Jo vuosi nuorella iällä vaikuttaa paljon mielialaan ja persoonaan.

Kokemukseni kannabiksesta nuorempana olivat hyvin sekavia. Joskus raskas hitti jäi päälle peräti kuukauden ajaksi, mutta lopulta se häipyi. Yhtenä kesänä poltin lähes joka päivä kukkaa ja aivan liikaa, ja koin samanlaista depersonalisaatiota ja tyhjyyttä seuraavan syksyn kuin ketjun aloittaja, mutta kyllä se siitä helpotti parinkympin kynnyksellä viimeistään. Joskus taas kannabis vaikutti päinvastoin, se sai minut iloiseksi ja sosiaaliseksi ja estottomammaksi parin viikon ajaksi.

Olen sitä mieltä, että ihmiset polttavat aivan liikaa ja väärillä tavoilla kannabista. Sitä ajatellaan voivan ottaa joka päivä kun se ei fyysistä harmia aiheuta, mutta psyykeelle voi tehdä kovia. Sillä on eroa, polttaako vähän tavallisesta piipusta budia vai ottaako 0,1 g älyämpärikuosin. Ensimmäinen vaihtoehto on todennäköisesti paljon kivempi.

Joidenkin mainitsema liikunta on oikeasti hyvin usein piristävä aktiviteetti, sillä saa purettua ylimääräistä energiaa pois jolloin koko paketti on yllättäen energisempi. Kun tekee asioita, sille tielle helposti jää, ja sama päinvastoin. Aloitin jokin aika sitten lenkkeilyn, ja se on auttanut myös henkisesti itsenäisemmäksi sosiaalisesta riippuvuudesta, kun teen jotain yksin ja päätän itse reitit jne.

No panic, aika auttaa.

Juuu kiitos kaikille vastauksista!
Harrastan kyllä liikuntaa oon tässä vuoden verran treenannut kamppailulajeja aika paljonkin jotka on vienyt mut ihan mukanaan ja tulen jatkamaan vielä pitkän aikaa. Nyt tuli vaan varmuutta siihen että on oltava nyt kovana ja jättää polttamiset ja muut sekoilut sikseen vaikka se ei helppoa ookkaan ku kaikki kaverit hiisailee ja rilluttelee miten sattuu, mut mulle se on ilmeisesti vähän kovempi pala, kaikki ei sovi kaikille, ja kyllä mulla on selkärankaa sanoa ei oman terveyteni tähden.
Ja tosiaan oon siis käynyt ihan mielenterveys puolella asti, ollut ihan sairaalassakin pari vkoa mutta ei ne saanut mulle todettua mitään psykoosia tai skitsofreniaa iski vain lääkkeet psykoosin oireita/levottomuutta varten, jotka oon kyllä lopettamassa nyt vähitellen, taitaa muutenkin olla aika stydit lääkkeet ja tuntuu ettei ne mitenkään edesauta mun tilannetta, pitää vaan nyt koittaa selvitellä niitä solmuja parhaani mukaan ja on mulla aika nyt psykiatrillekin vielä jos sielä selviäis jotain ja saa ainakin puhuttua jollekkin ammattilaiselle. Nyt tullut sellanen fiilis että voi olla että mulla on jotain masennusta, ei oikeen pysty nauttimaan mistään eikä mikään oikein tunnu miltään, mutta pahinta on just ku ei pysty oikeen keskittymään mihinkään ja tuntuu jotenkin niin tyhjältä ei saa irti itestäni mitään. Mutta nyt ainakin tiedän olla polttamatta ainakin pariin-kolmeen kuukauteen ja saa nähä mitä sitten tapahtuu eihä nää asiat hetkessä tapahdu kuitenkaan.