Kuvat näkee täydellä resoluutiolla suoralla linkillä (esim. http://www.taikasieni.net/smf/MGalleryItem.php?id=1888).

Tässä tämä. Ei nyt varsinaista taidetta, mutta ihan hyvä läppä. Sattu joskus silmään ja oli pakko ottaa kuva.

[smg id=1896]

Aivan sairaan siisti! Kauan tekemiseen meni ja soiko hyvin 
Itekki suunnittelin jossain vaiheessa tekeväni mutta se nyt on ilmeisesti jäänyt tekemättä, mutta ehkä tästä sais inspiraatiota

Ja jos saan udella niin olisin hyvin kiinnostunut tarkemmasta tiedosta miten kyseinen didge on tehty? (tarkoittaen itse putkea, ei koristeita)

Juurikin olin kysymässä samaa! Tollanen on pakko saada! Kerrassaan UPEAA!

Lyhyestä virsi kaunis.

Poimin ton jäämerestä Pohjois-Norjassa ajopuuna. Materiaali selvisi tervalepäksi. Annoin kuivua vain pari päivää, koska suolavesi,jne... Puukappale halkaistiin käsisahalla ja koverrettiin taltoilla, rälläkällä ja santapaperilla. Liimattiin epoxilla ja katkottiin sitä mukaa kun ääntä alkoi syntymään. Suukappaleen tein epoxin ja sahanpurun sekoituksesta ja lopuksi mehiläisvahasta. Pintaa olen kolhinut, rääkännyt ja raiskannut moralla ja jättänyt kaikki liimavalumatkin paikalleen. Osittain hioin hopeakaarnaa pois ja nuo koristelut tein dremelillä ja butaanitoholla. Oksa jätettiin tarkoituksella paikalleen.

Pinta on vielä auki ja viimeistelemättä mutta tulevaisuudessa aikomus käsitellä koko putki neitsyt pellavaöljyllä tai vermissalla.
Soi kumeesti, mut vaatii kroppaa. Ei kovin kummonen vokaaleissa mut rytmipelinä ihan ookoo. Soitan pääsääntösesti tolla toisella bambusella, mut joskus totakin tulee turauteltua.

Kiitos tiedosta, kutakuinkin noin olen itsekin ajatellut unelmissani didgen valmistavani. Tosi päheen näköstä, respectii sinne!

Mulla on nyt tullu värkättyä helkkaristi piippuja puusta (varmaan jo n. 20 kpl). Teen hyvin pelkistettyjä piippuja, ja haluan, että niissä näkyy jollaintapaa luonnon oma jälki. Materiaalinia piipuissa käytän aina katajaa, sillä sillä on upea tuoksu, se kasvaa sopivasti kiemurrellen ja puu on sitkasta ja kestävää (kuulin joskus, että ennenvanhaan piiput on tehty juurikin katajasta). Katajat käyn poimimassa itse metsästä ja pyrin pääsemään ennen kasvin katkaisua samalle aaltopituudelle sen kanssa. Jos se ei onnistu, annan katajan jatkaa elämäänsä ja menen uusille apajille. Jos se onnistuu, jollaintapaa "sinunaan" katajan (puhelen sille hetken) ja katkaisen sen. Sen jälkeen annan oksien kuivaa vähintään kolmisen päivää autotallissa, ja sitten alan värkkäämään. Jokaisen piipun vuolen/muotoilen dremelillä haluamani näköiseksi, nokean kynttilällä, levitän noen piippuun, hion ja käsittelen saunasuojalla, joka jättää piippuun matan pinnan, eikä päästä nokea leviämään. Vasta loppuvaiheen hiontavaiheessa piippu alkaa näyttää hyvältä. Mieluisa tapa viettää aikaa ja nämä ovat monelle mieluisia lahjojakin. Sain ystävältäni joululahjaksi värit, joilla pääsen vihdoin värittämään piippuja.

Nytten olen harjoitellut dremelin käyttöä ja ensimmäisestä täysin dremelillä koristellusta piipusta tuli tämän näköinen (tein lahjaksi erääälle tärkeälle ja upealle oliolle):

Sivuilta (Reikään, joka on piipun päässä, tuli puinen helminauha, jonka avulla piipun saa vaikkapa ranteeseen/seinälle/avaimiin roikkumaan.):[smg id=1992]
[smg id=1989]

Edestä:[smg id=1990]

Imupuolelta:[smg id=1991]


Yhtenä savuisena iltana alkoin värkkäämään piippua, josta voi polttaa kahdestaan yhtäaikaa, kun ystävä oli käymässä ja tallessa sattui olemaan kataja, jossa sattui olemaan oksanhaarat juuri sopivasti. Nimesin piipun BUMiksi, ja sen kanssa on vietetty helkkarin monta sumuista ja hauskaa iltaa:

Edestä:[smg id=1986]

Takaa:[smg id=1987]

Sivulta:[smg id=1988]


Jokaisella piipulla on tarina, ja jokainen piippu on upea yksilö. Suosittelen piippujen kanssa värkkäämistä kelle tahansa, joka tykkää vähänkään puusta materiaalina.

Hienoja piippuja. Oletko sä siis käsitellyt ton kopan palotilan jollain, ettei piipun puuaines pala muun tavaran mukana?

En. Puu muuttuu todella kovaksi ja tiiviiksi kuivuessaan, eikä pala poltettavan tavaran mukana juurikaan. Juuri tuon ominaisuutensa vuoksi katajasta tulee helkkarin hyvä piippuja. Puu on niin tiivistä, että se pidättää lämpöä ja siksi piipun pesä kuumuu usein suht kuumaksi. Tietystihän loppuvaiheessa pesällistä saattaa pieni katajan häivähdys käväistä kutittelemassa makuhermoja, mutta mielestäni se kuuluukin hieman tunnelmaan. Muutama tunti sitten tuli tehtyä uusi piippu. Nimesimme sen ystäväiseni kanssa ÖVEksi. Antoi nimensä mukaiset olotilat. Laitan ehkä kuvaa myöhemmin..

Sain joululahjaksi ystävältäni perinnemaaleja (ilmeisesti lateksipohjaista koostumuksen perusteella) ja pari sivellintä, ja vihdoin pääsin hyödyntämään piipuissa myös ei enää niin maanläheistä väritystä. Olen tehnyt myös koruja ja muuta mukavaa. Teen (tässä kunhan aikaa taas liikenee) rannekoruja ja ostan enemmän maaleja. Helmiä rannekoruihin on hauska tehdä; jokaiselle on oma tarinansa ja jokainen kuvaa jotain tiettyä tunnetta.

Tunnen suurta yhteenkuuluvuutta luonnon kanssa tehdessäni jotain itse valitsemastani puusta; luonto päättää muodon, minä sen, mitä tahdon tuoda puusta esille ja mitä koen visuaalisesti ja metafyysisesti sen kautta, jos noin voisi sanoa. <3

Tässä kuiteskin pari piippua.
Ensimmäisenä tahdon esitellä piipun nimeltä GanjaSnake (nimi lukee piipun ympärillä rastaväreillä):
[smg id=1999]
[smg id=2000]
[smg id=2001]


Ja toinen värittämäni piippu on vielä nimetön, mutta kastan sen tässä joku päivä:
[smg id=2003]
[smg id=2004]
[smg id=2005]
[smg id=2006]

Pidän siitä, että "taiteeni" näyttää hieman tökeröltä. En hirveästi hienostele, mutta voi olla, että kunhan taidot karttuvat ja värejä tulee lisää, teen piipuista hyvin moniulotteisia ja erilaisia... Näkee sitten. Laitan ehkä joskus joistain hienommista puutöistäni kuvaa.