Itse en tällä hetkellä syö lihaa ja pyrin jättämään muutkin eläinkunnan tuotteet pois ruokavaliostani (kalan, kananmunat ja lehmän maidon). Yritän muutenkin elää niin, että astelen mahdollisimman vähän muiden varpailla. Täysin muuta elämää vahingoittamatta eläminen vaikuttaisi kuitenkin olevan teoreettinen mahdottomuus. Se, että ei ole mahdollista elää tuhoamatta (ainakin välillisesti) elämää, ei kuitenkaan tarkoita, ettei kaikkea elämää pitäisi kunnioittaa. Ihmisellä on kuitenkin mahdollisuus myös luoda uutta - tai ainakin edesauttaa jo olemassa olevaa - elämää vastapainoksi sen tuhoamiselle.

Sille, että ei syö eläinkunnan tuotteita voi olla kolmenlaisia syitä: materialistisia, terveydellisiä ja eettisiä. En tiedä ketään joka ei söisi lihaa, koska on taloudellisempaa olla syömättä (vaikka näin asian laita näyttäisikin olevan). Monet pidättäytyvät terveydellisistä syistä. Jokaisella on syynsä, mutta uskon, että syyllä on jopa enemmän merkitystä kyin teolla. Valitettavan monessa tapauksessa toiminnan perustana arvot ovat järjestyksessä: materiaalinen > fyysinen (terveydellinen) > henkinen. Epäyhtälössä välimerkkien tulisi olla toisin päin.

Omalla kohdallani taustalla kummittelee oman edun tavoittelu. Onko oman edun tavoittelu moraalisesti väärin jos se menee muiden etujen edelle mahdollisimman vähän?

Ihmettelen hieman vegaanien täydellistä pidättäytymistä esimerkiksi maitotuotteista ja munista, koska lypsäminen saa lehmät voimaan paremmin ja kanat munivat munan päivässä.

Olisikohan tähän syynä ihmisen tekemä jalostustyö? Lehmien maitotuotantoa pidetään yllä saattamalla ne raskaaksi vuoden välein. Maito loogisesti pistetään purkkeihin sen sijaan, että annettaisiin vasikalle. Ne siis eivät olekaan 24/7 maitokoneita itsestään vaan ihmisen tekojen seurauksena. Vaikka kana munisikin luonnollisesti munan päivässä sen olisi mukavampi munia se metsän siimeksessä siinä toivossa, että munasta kehittyy uusi kana.

Onko kellään omakohtaisia kokemuksia B12-vitamiinin puutostiloista? En siis suosittele ketään jättämään sitä pois ravinnostaan näiden minun vainojeni takia. Muistaakseni Aldous Huxley kirjoitti, että B-vitamiini vääntää sitä venttiiliä tiukemmalle.

Summa summarum, ihmisellä on valinnan mahdollisuus syödä mitä tahtoo, toisin kuin vaistojen varassa toimivalla karhulla tai jäniksellä. Olet mitä syöt.

Tahtoisin kysyä sinulta ja muilta kasvissyöjiltä, söisittekö esimerkiksi linnunmunia tai riistaa, jos ne tarjottaisiin luonnollisina vaihtoehtoina hyvin voivasta eläinkannasta?

Tänä vuonna jäi ensimmäisen kerran metsästyskortti maksamatta. En vain yksinkertaisesti halua olla se joka päättää mikä elää ja mikä ei, kun on mahdollista elää tappamattakin. Tästä päästäänkin sitten jo vapaan tahdon kyseenalaistamiseen, onko metsästäjä se joka päättää? Minä en tiedä, siksi en tapa.

Toinen kysymys: Jos esimerkiksi munat olisivat hyvin saatavilla oleva luonnollinen vaihtoehto ja yksi yhteisön pääruoka-aineista (pidättäytyminen tekisi elämästä tässä kuvitteellisessa tilanteessa melko hankalaa), söisittekö niitä?

Tässähän on tämä Leningradin piiritys -kysymys vähemmän kärjistettynä. Juuri tätä oman edun edelle laittamista on tullut pohdittua. Ehkä söisin, ehkä en. Jos se oma lapsi jäisi syömättä niin voisin ainakin kuolla nälissäni, mutta onnellisena. Jos ihminen valitsee kärsiä jottei toisen elämän muodon tarvitsisi, on hän kiinni siinä mitä ihmisyys kauneimmillaan on. Tilanne kuitenkin on kuvitteellinen, paras toimia tilanteen mukaan niin kuin parhaaksi kokee.