Suomen rikoslain tulkitaan määrittelevän aistiharhoja aiheuttavat "taikasienet" erittäin vaarallisiksi huumausaineiksi. Jotkut keräävät niitä silti luonnosta omaan käyttöönsä. Salanimellä Pöllö esiintyvä lappilainen kertoo, mistä ilmiössä on kyse.

Huomiota herättämätön henkilöauto odottaa minua parkkipaikalla. Auton sisällä istuu tummiin pukeutunut henkilö, jota kutsumme tässä jutussa salanimellä Pöllö. – Moi, Pöllö tervehtii porkkanaa rouskuttaen, kun kömmin pelkääjänpaikalle.

Tapaamme näin, koska Pöllö on rikollinen. Huumehörhö, mikäli yleistä mielipidettä on uskominen. Suu täynnä porkkanaa hän näyttää tosin aika vaarattomalta.

Pöllö on luvannut ottaa minut mukaansa etsimään psykedeelisiä hermomyrkkyjä sisältäviä “taikasieniä”, joiden kerääminen ja syöminen on laitonta. Niillä on samankaltainen huumaava ja aisteja manipuloiva vaikutus kuin LSD:llä.

– Sain tutulta vinkin yhdestä paikasta. Sieltä on kuulemma löytynyt satoja sieniä. Mutta ne on yksityisiä maita, se on aina riski.

Kaarramme liikenteen sekaan, suuntaamme pois kaupungista.

Tämä ei ole huviretki. Etsimämme sienet on vuodesta 2010 saakka määritelty oikeuskäytännössä erittäin vaarallisiksi huumausaineiksi.

– Hyi helvetti, kun maistuu mudalle.

– Äkkiä alas vaan.

On vuosi 2014. Olemme kärpäsenä katossa, kun Pöllö kokeilee sieniä ensimmäisen kerran luotettavan ystävän seurassa. Niin häntä on ohjeistettu internetin keskustelupalstoilla.

Surisemme alas Pöllön korvan juureen. Haluamme kysyä, miksi tämä tapahtuu juuri nyt, kun hänen elämässään on vihdoin kaikki hyvin ja olo on pitkästä aikaa tasapainoinen. Mihin hän tarvitsee huumeita?

Pöllölle vastaus on mutkaton: samaan kuin alkoholia.

– Etsin sienistä puhtaasti sitä päihdyttävää vaikutusta. Mieltymys siihen on osa ihmisyyttä. Käytön tarkoitus vain vaihtelee. Toiset käyttävät juhlaan ja toiset tunteiden turruttamiseen.

Mutta eikö ajatus tuntemattoman aineen (joka on, öhöm, luokiteltu erittäin vaaralliseksi) laskemisesta omaan elimistöön ollenkaan arveluta?

Pöllö vakuuttaa, että kyseessä ei ole hetken mielijohde.

– Niin kauan pelotti, kunnes koin saaneeni sienten vaikutuksista tarpeeksi tietoa ihmisiltä, jotka ovat niitä käyttäneet. Saamani tiedot poikkesivat virallisesta linjasta. Sen jälkeen päätin kokeilla.

Taikasienten syömisestä seuraa voimakas kuvotus. Pöllö joutuu siirtymään kylpyhuoneeseen oksentamaan. Sienet tulevat ulos, mutta myrkyt tekevät jo työtään hänen sisällään.

– Kontrollin menettäminen jännitti. Tiesin, että nyt ei voi tehdä enää mitään.

 Käännymme röykkiöiselle metsätielle. Muistiinpanojen tekeminen käy vaikeaksi, mutta onneksi oppaani ei ole lörpöimmästä päästä, vaan puhuu hitaasti ja harkiten.

Kohta edessämme aukeaa syksyinen pelto. Emme ole täällä yksin. Kahdessa eri ilmansuunnassa häämöttää asuinrakennuksia.

– Nuo talot vähän kuumottaa, Pöllö mutisee tyytymättömänä.

Hän pysäköi valkoisten heinäpaalien taakse.

– Tässä on hyvä. Ei ole auto niin tunnistettavissa.

Lähdemme liikkeelle. Pellolla on märkää, tajuan nopeasti valinneeni vääränlaiset kengät. Pöllö astelee edellä mustissa kumisaappaissa, katse maahan nauliutuneena.

Hän evästää, että taikasieniä ei sovi etsiä mistä tahansa.

– Keräämisen pitää tapahtua kohteliaisuuden rajoissa. Kenenkään pihoille ei mennä säikyttelemään.

Yhtäkkiä silmäni osuvat kookkaaseen valkoiseen sieneen.

– Hei! Onko tuo…

– Ei. Ne ovat paljon pienempiä ja niillä on hyvä maastoutumisväri, Pöllö sanoo hädin tuskin vilkaisten.

– Jaa.

Jatkamme etsintää vaitonaisina. Läheiseltä pellolta lehahtaa lentoon joutsenparvi.

Jospa tähän väliin vähän small talkia.

– Noh, mitäs muuta tykkäät tehdä kuin käyttää huumeita?

Pöllö kertoo käyvänsä kokopäivätyössä. Juuri nyt hän viettää ansaittua kesälomaa.

Se on kätevintä ajoittaa syksylle. Sattuneesta syystä.

Palatkaamme kärpäsen muotoon, vuoteen 2014. On kulunut noin tunti siitä, kun Pöllö söi sienet.

Nyt hän makaa sohvalla liikkumattomana. Katse viipyilee huonekaluissa, esineissä, ystävän kasvoilla. Pupillit ovat laajentuneet.

Pöllö on lähtenyt matkalle. Matka eli trippi on kielikuva, jolla tarkoitetaan huumeiden aiheuttamaa tajunnantilan muuntumista. Trippien kesto riippuu aineen vahvuudesta ja annostuksesta.

Asetumme sohvan selkänojalle tarkkailemaan Pöllöä. Hän on käynyt kovin hiljaiseksi.

– Minusta tulee aina hiljainen, kun käytän sieniä. Kaikki mitä olen sanomassa, alkaa tuntua naurettavalta jo ennen kuin saan sen sanottua. Ajatukset kulkevat niin paljon nopeammin.

Kuulostaa uuvuttavalta. Miksi pidät siitä?

– Näen oman tietoisuuteni ja persoonallisuuteni rajat. Pystyn arvioimaan omia ajatuksiani ja tapojani ja sitä kuinka hulluja ne välissä ovat. Näen niiden yli. Näen kaiken paljon rakastavammin.

Entä millaisena näet ympäristösi?

– Näen kirkkaita värejä. Rytmejä. Harmoniaa, Pöllö huokaa ihannoivaan sävyyn.

Päihdelinkin verkkosivuilla kerrotaan toisenlaista totuutta. Sienet voivat laukaista suurina määrinä jopa psykoosin.

Olemme vaeltaneet pellolla jo melkein puoli tuntia, tuloksetta. Pöllö soittaa ystävälleen.

– Ollaankohan me oikeassa paikassa? Ei olla löydetty vielä yhtään.

Ystävän ääni kantautuu vaimeana kännykän kaiuttimesta. Tämä kuulostaa antavan ohjeita siitä, minne pellolla kannattaa suunnistaa. Äänestä ei pysty päättelemään puhujan sukupuolta.

Pöllö lopettaa puhelun ja lähtee hypähtelemään vaivattomasti ojien yli. Rymistelen perässä kameralaukun ja muistiinpanovälineiden kanssa, sukat märkinä. On se tämäkin hommaa.

Samalla kun rikollisen elämäntavan vähemmän dramaattinen puoli alkaa kirkastua, tiedustelen, ovatko taikasienet koskaan vieneet Pöllöä huonolle matkalle. Tripit kun voivat olla pelottaviakin, olen kuullut.

Pöllö nyökkää: yhdesti.

– Yhtäkkiä koin täysin totena, että kaikki elämässä tekemäni valinnat ovatkin olleet vääriä. Oli lohduton olo. Pelkäsin menettäväni onnellisuuteni. Pelkäsin kuolevani.

Huh. Heviä.

Pöllö ei kuitenkaan pysty uskomaan, että sienet tekisivät ihmisestä alttiimman satuttamaan itseään tai muita.

– Ainakin minusta ne vievät kaiken toiminnallisuuden. Alkoholista tulee paljon impulsiivisemmaksi, tekee enemmän typeriä repaisuja. Kuten että hyppäänpäs tuosta sillalta.

Olen utelias. Haluan tietää, näkikö Pöllö huonolla matkallaan mörköjä.

– En silloin. Mutta viimeksi kun käytin, näin mökin oven raosta puun haamun. Siinä se vain käveli ohitse eikä häirinnyt ketään.

Mutta eikö sen pitäisi häiritä, ihan vähän? Että näkee haamuja?

Pöllö kertoo tiedostavansa trippiensä aikana, etteivät hänen näkemänsä olennot voi käydä häneen käsiksi. Hän ei kuitenkaan lähtisi väittämään niitä pelkiksi aistiharhoiksi.

– Sieniä käyttäessä näkee asioita, joita ei näe normisilmällä.

– Tarkoitatko, että se on eri maailma? Vähän niin kuin rinnakkaistodellisuus?

Pöllö käy mietteliääksi.

– Se on ristiriitaista. Se on hyvin lähellä tässä, mutta silti niin valtavan erilainen, että on helpompi puhua siitä toisena puolena. Siellä on elämää.

Lennähdämme kärpäsen siivillämme vielä kerran takaisin vuoteen 2014. On kulunut kuusi tuntia ja Pöllön ensimmäinen matka on päättymäisillään.

Hän on rättiväsynyt. Trippi tuntuu kestäneen ikuisuuden, sillä taikasienet vääristävät ihmisen ajantajun.

Kun sienten vaikutus hiipuu, kaikki näyttää, kuulostaa ja tuntuu taas tavalliselta. Siitä tulee yhtä aikaa helpottunut ja haikea olo.

– Siihen maailmaan jää ikävä. Tiesin heti, että haluan tehdä sen vielä uudelleen, Pöllö muistelee.

Hmm. Erittäin huolestunut Hmm.

Tarkoitatko, että halusit tehdä sen uudelleen mahdollisimman pian? Vaikka heti?

– En. En pystyisi siihen. Niitä tunteja, jotka olet tripillä, voi verrata siihen, että viettäisit kolme kuukautta yksinään jossakin erämaamökissä. Prosessoitavaa tulee niin paljon.

Pöllö vakuuttaa, etteivät sienet ole tehneet häntä riippuvaiseksi. Kahden vuoden aikana hän on käyttänyt neljä kertaa sieniä ja kaksi kertaa verrokkiaine LSD:tä. Kannabista hän polttaa noin kerran kuussa, saman verran tai vähemmän hän juo alkoholia.

– Käytän LSD:tä ja kannabista vain, jos saan niitä erittäin luotettavalta taholta. En lähtisi ostamaan niitä itse. Heroiinia tai kokaiinia en aio ikinä kokeilla. Niillä on niin selkeät haittavaikutukset.

Taikasienet, LSD, kannabis. Kaikki laittomia aineita.

En oikein tiedä, miten suhtautuisin asiaan. Jos kerran päihtymystä kaipaa, miksi alkoholi ei riitä?

– En pidä siitä, miten se vaikuttaa minuun. Suu alkaa käydä enemmän kuin mulle on luontaista ja tulee aggressiota. Se tuntuu arveluttavalta. Sienissä koen tulevani lähemmäs sitä, mitä oikeasti olen. Ajattelen enemmän.

Pöllön puheet pakottavat myös minut ajattelemaan. Virallinen ja epävirallinen totuus taikasienistä eivät oikein tunnu kohtaavan.

Soitan valtionsyyttäjä Leena Metsäpellolle. Tämä istuu parhaillaan koivunvärisen työpöytänsä ääressä, huumausainerikoksiin liittyviä dokumentteja pläräten.

Luotan siihen, että Metsäpelto jos kuka osaa auttaa. Hän on johtanut huumerikossyyttäjien ryhmää Valtakunnansyyttäjänvirastosta käsin jo 15 vuoden ajan.

Yllättäen hän kuitenkin vain pahentaa hämmennystäni kertomalla, että taikasienten asema huumausaineiden vaarallisuusmäärittelyssä on tällä hetkellä korkeimman oikeuden arvioitavana.

Vuodelta 2010 oleva asiantuntijalausunto, joka määrittelee taikasienet erittäin vaarallisiksi, ei siis välttämättä jääkään pysyvästi voimaan.

Miksi ei?

– Kun markkinoille tulee uusi huume, emme heti tiedä kuinka vaarallista se on. Vie aikaa, että saamme tutkittua tietoa aineen terveydellisistä haitoista ja sen aiheuttamista kuolemantapauksista. Sienten osalta tilanne on vielä vaiheessa, Metsäpelto selvittää.

Hänen mukaansa ei ole tavatonta, että korkein oikeus ottaa huumausaineiden vaarallisuusluokituksia tarkasteltavakseen. KKO on aiemmin arvioinut erikseen muun muassa subutexiä ja ekstaasia.

Molemmilla kerroilla alkuperäinen vaarallisuusarvio jäi voimaan. Ekstaasin suhteen korkeimman oikeuden edustajat eivät kuitenkaan olleet yksimielisiä.

– Osa oli sitä mieltä, että kyseessä ei ole erittäin vaarallinen huumausaine.

Pöllön mielestä on kaksinaismoralistista, että sienten käyttämisestä rangaistaan, mutta alkoholin käyttö sallitaan. Hänen tuttavapiirissään taikasienten vaikutukset mielletään yleisesti ottaen myönteisiksi ja alkoholin negatiivisiksi.

– Se syö lainsäädännön uskottavuutta. Luulen oikeasti, että ihmisten perjantai-illat olisivat huomattavasti rauhallisempia, jos päihteenä käytettäisiin alkoholin sijasta sieniä.

Minä en ole ihan myyty. Ehkä se johtuu siitä psykoosin mahdollisuudesta.

Toisaalta Lapin poliisin huumerikosyksikön tutkinnanjohtaja Olli Murtola vahvistaa, että sienten ja LSD:n käytöstä narahtaneet henkilöt eivät tyypillisesti vastusta virkavaltaa tai syyllisty henkeä tai terveyttä uhkaaviin rikoksiin.

– Minulla on vaikutelma, että he ovat yleensä aika rauhallisia kavereita.

Vajaan tunnin etsinnän jälkeen alkaa vihdoin tapahtua. Pöllö hihkaisee innostuneesti ja polvistuu maahan.

– Oiii, täällä on lapsukaisia!

Lapsukaisia?

– Tajuat varmaan, miten hörhöltä kuulostat, naurahdan, mutta tulen lähemmäksi.

Pöllö ei välitä. Hän painaa käsillään hellästi heinikkoa syrjään. Nyt minäkin näen ne: kolme pikkuruista taikasientä puskee esille tummasta maasta. En olisi ikimaailmassa löytänyt niitä itse.

Pöllö näppäisee yhden irti ja tarkastelee sitä tyytyväisenä.

– Sienten etsiminen on osa viehätystä. Jos näitä olisi saatavilla noin vain, se ei olisi ollenkaan sama juttu. Kun joudut kävelemään pitkiä matkoja sen eteen, sienten löytäminen on erittäin suuri ilo. Tuntuu, että tämä on mulle annettu.

Kuka on antanut?

– Luonto. Tai Äiti Maa. Tai SIENIJUMALAT, Pöllö lohkaisee dramaattisesti ja purskahtaa ilkikuriseen nauruun.

Kyllä, hän tajuaa varsin hyvin, miten hörhöltä kuulostaa. Oikein mässäilee sillä. Huumori taitaa olla keino käsitellä jännitystä.

Pöllö käärii sienet varovasti Lidlin wc-paperiin. Hän kertoo suostuneensa haastateltavaksi, koska haluaa oikaista taikasieniin ja niiden käyttäjiin liittyviä ennakkoluuloja.

– Meidät on peloteltu hyvin. Itsekin luulin vielä muutama vuosi sitten, että “sienipäät” ovat niitä, jotka haluavat vain olla mahdollisimman kujalla kaikesta.

Sekö ei sitten ole totta?

Ei Pöllön kokemuksen mukaan. Päihtymisen ohella hän käyttää taikasieniä itsetutkiskelun työkaluna. Sienet ovat myös vahvistaneet entisestään hänen rakkauttaan ja kunnioitustaan luontoa kohtaan. Eikä hän usko olevansa ainoa.

– Käyttäjäkunta on niin maan alla, ettei sitä arvaakaan, ketkä kaikki käyttävät, hän hymähtää.

Kaiken tämän hehkuttamisen jälkeen on pakko kysyä. Pystytkö ajattelemaan sienistä ollenkaan kriittisesti?

– Tiedostan, että ihminen haluaa helposti julistaa omaa totuuttaan ja saada sille vahvistusta. Mihinkään päihteisiin ei pidä sekaantua, jos ei ole varma, että pää kestää. Ainetta pitää kunnioittaa. Sienetkään eivät sovi kaikille.

Se siitä. Lähdemme ajamaan takaisin kaupunkiin.

Pöllö laittaa autostereot soimaan ja virnistää monimerkityksellisesti, kun Infected Mushroomin (suora suomennos: Tartunnan Saanut Sieni) psykedeelinen trance alkaa vyöryä kaiuttimista.

Tästä tulee hankalaa, tajuan.

Miten pitää kirjoittaa vaaralliseksi luokiteltuja huumeita käyttävästä, mutta ilmeisen toimintakykyisestä ja loogisesti argumentoivasta ihmisestä, joka vaikuttaa kaiken lisäksi olevan hyvä tyyppi?

– Luotan siihen, että olet reilu, Pöllö kohauttaa olkiaan.

Aion olla. Mutta sydäntäni kivistää.

Mitä jos joku saa juttuni myötä päähänsä etsiä luonnosta taikasieniä ja erehtyykin syömään jotakin tappavan myrkyllistä? Onko se minun syytäni? Yllytinkö häntä kertomalla Pöllön kokemuksista?

Journalismin tehtävänä on herättää keskustelua arkaluontoisista ja kiistanalaisista ilmiöistä. Mutta riittääkö se perusteeksi? Saako rikoslakia kyseenalaistaa? Saako rikoksen ympärille rakentunutta filosofiaa kirjoittaa auki?

Pääni on pyörällä, ja aivan ilman päihteitä.

Tiedustelen tutkinnanjohtaja Olli Murtolan mielipidettä asiasta.

– En vastusta ajatusta, että aiheesta tehdään juttu. Tämä on melko harvinainen ilmiö. Sellainen, josta ihmisiä voisi kiinnostaa lukea.

Valtionsyyttäjä Metsäpelto on empivämmällä kannalla. Hän on huolissaan erityisesti nuorista, jotka eivät välttämättä osaa vielä suhtautua lukemaansa kriittisesti. Ihannoiva asenne tarttuu helposti.

– Huumausaineista kirjoittaminen on erittäin vaikeaa. Huumepolitiikkaa voidaan kritisoida, mutta myönteiseen sävyyn huumeista ei sovi kirjoittaa. Niiden haittavaikutukset ovat kiistattomat, hän korostaa.

Kyllä. Painotettakoon tätä siis nyt.

Lukijat. Suhtautukaa kaikkeen edellä lukemaanne erityisen kriittisesti.

Älkää leikkikö terveydellänne.

Mushrooms are the safest of all the drugs people take recreationally, according to this year’s Global Drug Survey. Of the more than 12,000 people who reported taking psilocybin hallucinogenic mushrooms in 2016, just 0.2% of them said they needed emergency medical treatment – a rate at least five times lower than that for MDMA, LSD and cocaine.

Global Drug Survey 2017, with almost 120,000 participants in 50 countries, is the world’s biggest annual drug survey, with questions that cover the types of substances people take, patterns of use and whether they experienced any negative effects.

Overall, 28,000 people said they had taken magic mushrooms at some point in their lives, with 81.7% seeking a “moderate psychedelic experience” and the “enhancement of environment and social interactions”.

[...]

Even bad trips can have positive outcomes, according to a separate piece of research carried out by Roland Griffiths and Robert Jesse at John Hopkins Medicine.

In their 2016 paper they surveyed almost 2,000 individuals about their single most psychologically difficult or challenging experience with magic mushrooms. Of that group, 2.7% received medical help and 7.6% sought treatment for enduring psychological symptoms. Nevertheless 84% of those surveyed said they benefitted from the experience.

[...]

Of the almost 10,000 LSD consumers who took part in GDS 2017, around 1% of them – 95 individuals – reported seeking emergency medical treatment, five times more than those who took magic mushrooms.

The Guardian: Study finds mushrooms are the safest recreational drug
https://www.theguardian.com/society/2017/may/23/study-hallucinogenic-mushrooms-safest-recreational-drug-lsd

Lainaus

Mushrooms are the safest of all the drugs people take recreationally, according to this year’s Global Drug Survey. Of the more than 12,000 people who reported taking psilocybin hallucinogenic mushrooms in 2016, just 0.2% of them said they needed emergency medical treatment – a rate at least five times lower than that for MDMA, LSD and cocaine.

Global Drug Survey 2017, with almost 120,000 participants in 50 countries, is the world’s biggest annual drug survey, with questions that cover the types of substances people take, patterns of use and whether they experienced any negative effects.

Overall, 28,000 people said they had taken magic mushrooms at some point in their lives, with 81.7% seeking a “moderate psychedelic experience” and the “enhancement of environment and social interactions”.

[...]

Even bad trips can have positive outcomes, according to a separate piece of research carried out by Roland Griffiths and Robert Jesse at John Hopkins Medicine.

In their 2016 paper they surveyed almost 2,000 individuals about their single most psychologically difficult or challenging experience with magic mushrooms. Of that group, 2.7% received medical help and 7.6% sought treatment for enduring psychological symptoms. Nevertheless 84% of those surveyed said they benefitted from the experience.

[...]

Of the almost 10,000 LSD consumers who took part in GDS 2017, around 1% of them – 95 individuals – reported seeking emergency medical treatment, five times more than those who took magic mushrooms.

TL;DR: Globaaliin huumekyselyyn osallistuneiden joukosta yli 12 000 henkilöä kertoi syöneensä psilosybiinisieniä ja heistä vain 0,2% tarvitsi ensihoidollista tukea. LSD:n käyttäjien osalta otanta oli miltei yhtä suuri (~10 000 henkilöä) ja kuitenkin 1% kertoi tarvinneensa ensihoidollista tukea.

Artikkelissa myös maininta Griffithsin ja kumppaneiden tutkimuksesta, jossa haastatelluista 2000 henkilöstä, jotka olivat käyneet läpi "pahan tripin" psilosybiinisienten vaikutuksen alaisena, 84% haastateltavista kertoi kuitenkin hyötyneensä kokemuksesta.

YLE Puheen Juuso Pekkinen haastatteli hiljattain perustetun Psykedeelitutkimusyhdistyksen puheenjohtajaa Samuli Kangaslampea ja farmakologian dosentti Markus Storvikia: https://areena.yle.fi/1-4216244

Ei nyt pelkästään psilosybiiniin keskitytä tässä ohjelmassa, mutta on kuitenkin melkoinen merkkipaalu, kun psykedeeleistä tehdään tunnin mittainen ohjelma Yleisradion kanavalle.