Mietin tässä matkan jälkeisenä päivänä miksi sienitripit ovat järjestään ja joka kerta olleet niin tummia?
Kokemukset ovat ensinnäkin aina olleet tosi somaattisia - pienilläkin määrillä ja esim. 2g kuivattua cubensista saa kehon niin mutkalle ja löysäksi että ulkona käveleminen on kaukainen haave vain. Sen muutaman askeleen sängyn ja wc:n välillä pystyy ottamaan, mutta siinä se. Ensimmäisillä kerroilla kropan täriseminen oli outoa ja vähän huolestuttavaakin, mutta myöhemmin muistin että lapsena tärisin tuon tuosta. Viime vuosina on tullut tutustuttua tre-metodiin ja nyt ymmärrän että molemmilla jutuilla on sama päämäärä - traumojen purkaminen kehosta. Niitä traumoja lapsuudesta riittää kyllä näköjään käsiteltäviksi loppuelämäksi. Varmaan ihan kuka tahansa olisi kärsinyt siitä kohtelusta mitä sain ja sitten kun olen herkänpuoleinen kaveri niin arvet ovat syvällä.
Sillä tummuudella tarkoitan sitä kokonaisvaltaista pimeyttä joka laskeutuu kokemuksen ylle joka kerta. Ei se pelkoa ole, vaikka nousuissa sitä on jonkun aikaa, mutta väistyy melko pian. Ei epätoivoa eikä kauhua, vaan puhdasta surua, taistelua ja kertakaikkista synkkyyttä joka paljaana ja kokonaisena mulle esitellään. Tunne siitä, että asiat vain ovat näin ja silti ne hyväksyn tuntuu välillä melkein murskaavalta. Tunteet vaihtelevat pääasiassa äärimmäisen surun ja vihan välillä, ja aina huomaan miten kuluttavaa on olla noiden tunteiden vallassa. Eivätkä ne oikeastaan ole tätä päivää, vaan tulevat jostakin todella kaukaa.
Ainahan matkoista opetusta saa ja ne uudet näkökulmat ja yllättävät torjutut muistot vievät elämää eteenpäin hyvään suuntaan, mutta se tapa millä ne saan tuntuu jotenkin kohtuuttomalta. Itse haluan uskoa arkitodellisuudessa hyvällä opettamiseen ja kauniiden asioiden parantavaan voimaan. Hyvä olo toki tulee jälkeenpäin ja elämä vaikuttaa täydeltä pitkän ajan eteenpäin ja kaiken tuntee entistäkin herkemmin, mikä on kyllä tosi kaksipiippuinen juttu. Ihan kuin sitä ei olisi tarpeeksi jo omasta takaa.
En ymmärrä, miten jotkut pystyvät käyttämään viihteellisesti, ja samalla olen heille vähän kateellinen.
