Kirjoittaja Aihe: Normiyhteiskuntaan kuulumattomuuden tunne  (Luettu 1098 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa JPR

  • Viestejä: 45
    • Profiili
Normiyhteiskuntaan kuulumattomuuden tunne
« : Marraskuu 16, 2017, 22:46 »
Onko teillä sellainen tunne ettette kuulu tähän perisuomalaiseen kateuden, kilpailun ja ansaitsemisen hallitsemaan yhteiskuntaan? Minulle tuli jo ajat sitten tunne, että en vain halua olla ihmisten parissa. Nykyään mietin osittain samaa, mutta toisaalta taas haluan jotain tukea jostainpäin. Tahdon ympärilleni ihmisiä jotka omaavat saman ajatusmaailman. Normi-ihmiset eivät ymmärrä ajatusmaailmaani, se on selvä. Olen täälläkin pari kertaa käynyt chatissa, mutta sieltäkin tulee sellainen tunne etten sovi joukkoon. En ole enkä halua olla sekaisin aamusta iltaan. Haluan osata olla myös "selvin päin" skarppina. Erilaiset tajuntaan vaikuttavat aineet haluan käyttää itse valitseminani aikoina ja siten, että ne edistävät ns. henkistä polkuani. Elämän pitäisi olla hauskaa ja mahtavaa jo sinällään, nämä aineet vain auttavat siinä tässä yhteiskunnassa. Onko täällä muita jotka ajattelevat samaan tapaan?
En usko ihmeisiin, vaan oletan niiden tapahtuvan.

Poissa Pehmo

  • Luotettava tunnistaja
  • Viestejä: 145
    • Profiili
Vs: Normiyhteiskuntaan kuulumattomuuden tunne
« Vastaus #1 : Marraskuu 17, 2017, 03:18 »
Uskomatonta miten kirjoitit tämän juuri nyt. Juuri eilen iltaisella metsälenkillä/vaelluksella pienen mikrodosen voimittamana mietiskelin aivan samoja asioita. Oikeastaan ensimmäistä kertaa pystyin miettimään asioita näinkin selvästi. Pääsi jonkinlaiseen flowtilaan itseni kanssa ja ääneen puhuen kävin asioita läpi. Ikäänkuin olisin ollut terapiassa ja pystyin avaamaan päätäni askel askeleelta paremmin. Juuri nuo samat asiat kävi mielessä. Haluan tosin olla ihmisten parissa, mutta samanlaisten ihmisten löytäminen on todella haastavaa kun tuntuu että suurin osa ympärillä olevista liikkuu ihan eri maailmassa. Siinä samassa maailmassa missä itsekkin olen joskus ollut ja johon ei paluuta ole.
The world is a battleground of good and evil. Be aware. Be good.

Poissa kew

  • Viestejä: 9
    • Profiili
Vs: Normiyhteiskuntaan kuulumattomuuden tunne
« Vastaus #2 : Marraskuu 17, 2017, 12:30 »
Olen paininut samankaltaisten ajatuksien kanssa. Omalla kohdalla on auttanut antaa enemmän valtaa tunteille ja analysoida millaista käytöstä ne minussa aiheuttavat. Eri tunteiden ymmärtämisen myötä oli helpompaa nähdä syy muiden käytökseen. Tämän avulla olen alkanut nähdä enemmän niistä yhtäläisyyksistä mitä minulla on muihin ihmisiin erojen lisäksi.

Samalla löytyy helpommin samankaltaiset ihmiset nuiden seasta.

Poissa JPR

  • Viestejä: 45
    • Profiili
Vs: Normiyhteiskuntaan kuulumattomuuden tunne
« Vastaus #3 : Marraskuu 17, 2017, 20:51 »
Pehmo: Juurikin näin. Olin itse jokin aika sitten pitkästä aikaa viettämässä iltaa joidenkin (osittain tuttujenkin) ihmisten parissa, mutta koko ajan oli sellainen tunne päällä että "teillä muilla on aivan eri kiinnostuksen kohteet ja ajatusmaailma". Olin itsekin vuosia aiemmin miettinyt juuri samanlaisia asioita ja elänyt kuin hekin, mutta en enää. Tuntui kuin jokin yhteys puuttuisi ja olo tuntui ulkopuoliselta vaikka kuinka yritin nauttia pitkästä aikaa saamastani vapaa-ajasta. Sama pätee ihan tähän normielämäänkin, kaikkien muiden ihmisten ajatusmaailma on minun kannaltani katsottuna näin: töitä pitää tehdä (olen kyllä itsekin töissä mutta en pidä sitä silti minään elämän tarkoituksena), ihmisen paras saavutus on kun hänellä on oma asunto (velaksi ostettuna mikä ei mene järkeen; mitä kunnioitettavaa on siinä että lainaa rahaa jostain ja ostaa talon), pitää olla hieno(t) auto(t), kaikkea kivaa tavaraa ja tämän lisäksi pitäisi olla vielä hyvännäköinen ja treenattu. Yleensäkin kaikki pyörii rahan ja ulkoisten ominaisuuksien ympärillä. Olin itsekin yrittäjänä joitakin vuosia ja kaikki ei mennyt ihan putkeen: raha-asiat kusivat täysin. Aluksi se oli hirvittävää mutta kun asian hyväksyi ja alkoi miettimään asioiden tärkeysjärjestystä niin enää en mieti raha-asioita tippaakaan.

Joka tapauksessa, olisi hauska vaihtaa ajatuksia kanssasi vaikka yksityisviestein jos ajatusmaailmamme kohtaavat. :)

kew: Minulla kenties (tai melko varmasti) on vielä opittavaa. Eikö sitä niin sanota että kaikkien ihmisten kanssa tulisi tulla toimeen. Edellä mainitsemani asiat, näissähän minun kuuluisi periaatteessa mukautua muiden ihmisten ajatusmaailmaan ja ymmärtää heitä. Itse asiassa vasta nyt tätä kirjoittaessani tajusin, että kun vuosia sitten elin tuossa ajatusmaailmassa kuin hekin, en ymmärtänyt yhtään ihmisiä jotka ajattelevat/toimivat kuin minä nykyään. Olisiko heille pitänyt antaa mahdollisuus? Tottakai. Mutta kun muistelen mitä itse ajattelin silloin, en edes halua alkaa selittämään muille minkälaisia arvoja minulla nykyään on. En siis uskalla olla oma itseni. Pelkään että minut leimataan umpitolloksi, hihhuliksi narkkariksi.
En usko ihmeisiin, vaan oletan niiden tapahtuvan.

Poissa JPR

  • Viestejä: 45
    • Profiili
Vs: Normiyhteiskuntaan kuulumattomuuden tunne
« Vastaus #4 : Marraskuu 17, 2017, 20:56 »
Vielä tähän loppuun: ette muuten usko kuinka vapauttavaa on kertoa (kirjoittaa) näistä asioista ihan täysin ulkopuolisille. :)
En usko ihmeisiin, vaan oletan niiden tapahtuvan.

Poissa Pehmo

  • Luotettava tunnistaja
  • Viestejä: 145
    • Profiili
Vs: Normiyhteiskuntaan kuulumattomuuden tunne
« Vastaus #5 : Marraskuu 17, 2017, 23:11 »
Nuo on tuttuja piirteitä myös monilla minun vanhoilla tutuilla. Joillekkin yksi asia on tärkeämpi kuin toinen. Kuitenkin ne kaikki elävät joksekkin sokeana elämäänsä ja ehkä tämän takia on vaikea tulla juttuun enään niiden ihmisten kanssa kun ei heille voi oikeen puhua mistään mistä oikeasti haluaisi. Jos yrittää niin monet asiat menee ikäänkuin kuuroille korville tai ne saa aikaan ihmettelyä ja leimatuksi tulemista. Joidenkin kanssa löytyy kuitenkin yhteisiä kiinnostuksen kohteita joten näistä voidaan kyllä vielä keskustella. Ja kyllä monet vanhoista tutuistani ovat kuitenkin hyviä ihmisiä ja en haluaisi niitä sen takia hylätä. Täytyy vaan yrittää löytää jotain yhteistä mistä molemmat pitää ja edetä sellaisten asioitten parissa. Toivoen että ehkä joskus heidänkin kanssa pystyisi keskusteleen muistakin asioista. Sitä mukaan kun maailma avartuu niin pystyy keskusteleen uusista asioista.

On kuitenkin vaikea olla oma itsensä tällaisten ihmisten seurassa kun joutuu jatkuvasti miettimään mistä asioista voi puhua ja mistä ei. On vaikea oikeasti avautua asioista tällaisten seurassa kun ensinnäkään monia asioita ei ymmärretä ja joutuu myös pelkäämään suuttuuko joku jostain jne. Toisaalta ehkä olisi hyvä avautua ja olla välittämättä muitten reaktioista ja sanoa vaan kaikki suoraan, mutta tällöin ainakin osa porukasta leimaa minut huumeongelmaiseksi ja ilmapiiri muuttuisi sen myötä sellaiseksi että voisi melkein jo heittää hyvästit kyseisille kaverisuhteille. Tämän lisäksi joutuisi pelkäämään saako jotain muuta paskaa niskaansa. Tässä pisteessä voisi miettiä onko yleensäkään järkeä pitää yhteyttä tällaisiin ihmisiin. Ja vähän hullulta se kyllä tuntuu mutta niinkuin sanoin tuossa ylempänä niin en haluaisi hylätä näitä ihmisiä, koska osa heistä on kuitenkin muuten mukavia ja hyviä. He
elävät elämäänsä vaan vanhan kaavan mukaan ja eivät ole vielä avautuneet. En tiedä tekeekö se heistä lopen huonompia ihmisiä. Tavallaan kyllä. Ja tavallaan ei. Pitää myös koittaa muistaa ettei tässä itsekkään täydellisiä olla vaikka osataankin katsoa maailmaa uusin silmin.

Mitä tunteisiin tulee, niin itsekkin olen koittanut tehdä samaa. Analysoida omaa käyttäytymistä eri tilanteissa tunteiden kautta ja koittanut selvittää miksi tunnen tietyllä tavalla aina jollain tietyllä hetkellä. Aika haastavaa kyllä kun välillä tunteille ei tunnu löytyvän selitystä. Välillä taas löytyy ihan selväkin selitys ja olenkin huomannut omalla kohdalla että joskus tunteitten taustalla voi olla vaan jokin vääränlainen ajattelutapa. Jokin joka ei ehkä vastaa nykyistä näkemystäni. Tällaisten ajattelutapojen muuttaminen voi olla joskus vaikeaa jos se on päässyt pinttymään liiankin lujasti. Vaatii jatkuvaa huomiota jonka avulla sen saa hiljalleen muutettua.

On kyllä hienoa löytää täältä saman henkistä porukkaa. Viestitellään nyt ainakin suoraan täällä foorumin puolella niin ehkä muutkin kaltaisemme ihmiset voivat näitä lukea ja osallistua keskusteluun :)
The world is a battleground of good and evil. Be aware. Be good.

Poissa JPR

  • Viestejä: 45
    • Profiili
Vs: Normiyhteiskuntaan kuulumattomuuden tunne
« Vastaus #6 : Marraskuu 18, 2017, 21:43 »
Ok, olet oikeassa että paras pitää nämä keskustelut täällä, emme varmasti ole ainoita jotka pohtivat tätä asiaa. Toivottavasti joku löytää tästä jotain apua. :)

Nyt on jostain syystä pää täysin tyhjä ajatuksista. Ainut mitä tuli mieleen tähän yhteiskuntaan liittyen on tämä Jussi Ahde. Näin hänet Enbuske, Veitola & Salminen Showssa, ja jotenkin hän oli vakuuttava asiassaan (hän hakee siis presidenttiehdokkaaksi). Kävin lukemassa hänen nettisivuiltaan hänen näkemyksiään ja nämä olivat kuin täysin minun päästäni. Suosittelen lukemaan hänen ajatuksiaan. Nykyinen yhteiskunta ei kylläkään ole vielä valmis mihinkään tällaiseen, enkä tiedä kuinka tämä käytännössä toimisi, mutta hieno ajattelutapa joka tapauksessa.
En usko ihmeisiin, vaan oletan niiden tapahtuvan.

Poissa Pehmo

  • Luotettava tunnistaja
  • Viestejä: 145
    • Profiili
Vs: Normiyhteiskuntaan kuulumattomuuden tunne
« Vastaus #7 : Marraskuu 19, 2017, 19:47 »
Tänne foorumin puolelle on mukava kirjoitella kun tulee usein käytettyä vähän enempi aikaa jonkin asian pohdiskeluun. Oppii samalla uutta, ja tosiaan joku muukin voi hyötyä näistä kirjoituksista. Täällä on kuitenkin hyvä ilmapiiri jos vertaa moneen muuhun foorumiin, joten täällä voi saada ihan asiallista keskustelua aikaiseksi.

Enpä ole seurannut nuita aiheita hetkeen. Pikainen googletus ja ainakin wikipedia artikkeli näyttäisi tällä hetkellä olevan jonkin isomman mediayhtiön kirjoitus. Tai en tiedä varmaksi, mutta siltä tuo vähän näyttäisi :D. Jussi Ahde kotisivun etukirjoituksen perusteella vaikuttaisi ainakin ihan fiksulta puheelta. Mikäli tuohon on luottamista niin ainakin hänen näkemykset maailmasta ovat ihan hyvät moniin muihin presidenttiehdokkaisiin nähden.
The world is a battleground of good and evil. Be aware. Be good.

Poissa JPR

  • Viestejä: 45
    • Profiili
Vs: Normiyhteiskuntaan kuulumattomuuden tunne
« Vastaus #8 : Marraskuu 20, 2017, 08:58 »
Juu näinhän se taitaa olla. Olen vain tottunut siihen että kun muilla foorumeilla jotain kirjoittaa niin siellä ei suurimmalla osalla vastaajista ole mitään asiallista sanottavaa vaan pääasiana on päästä jollain tapaa lyttäämään aloittajan näkemykset.
En usko ihmeisiin, vaan oletan niiden tapahtuvan.

Poissa Meischel

  • Viestejä: 31
    • Profiili
Vs: Normiyhteiskuntaan kuulumattomuuden tunne
« Vastaus #9 : Marraskuu 21, 2017, 10:31 »
Mulla on oikeestaan aina ollut semmonen olo etten kuulu tähän yhteiskuntaan, mut nytten kun oon oikeesti tutustunu itteeni ja ajatuksiini ja tunteisiini, niin oon tajunnut, että ei mussa mitään vikaa ole :) Tää yhteiskunta ei o vaan mun juttu.

Mutta sen mäkin oon huomannut, että kun on ns. henkisen kasvun työkaluina käyttänyt psykedeelejä ja tullut paljon avoimempi ja suvaitsevampi mieli, niin huomaa kuinka paljon ihmiset tuomitsee. Mua ei esimerkiksi kiinnosta enää pätkääkään juoruilla ihmisistä, mutta kun yrittää jutella niitä näitä vaikka kavereiden kanssa, niin puheenaiheet tyssää usein aika äkkiä, kun niitä tuntuu kiinnostavan hirveesti mitä muut ihmiset tekee, ajattelee ja puhuu, tai mistä ne tykkää tai mitä vaatteita ne käyttää. Mulle on ihan sama vaikka joku jätkä käyttäis pinkkejä housuja ja tanssis balettia, tai että joku muija värjäis hiuksensa kirkkaan sinisiks ja pitäis niitä lakalla pystyssä. Jos ne tykkää siitä, niin mitä mulla on siihen sanottavaa? Se on mulle ihan okei ja se on niitten juttu. Mulla on mun jutut ja kaikilla on omat juttunsa, mutta niin helposti ihminen toisen tuomitsee kattomatta kertaakaan peiliin. Musta tuntuu, että mitä tervejärkisemmäks tässä yhteiskunnassa tulee, sitä hullummalta alkaa näyttää sen "normien" mukaan. Mut ei mua haittaa, ollaan yhdessä hulluja :D
On these barren lands, nothing to enhance. Crown yourself with empty hands.

Poissa Pehmo

  • Luotettava tunnistaja
  • Viestejä: 145
    • Profiili
Vs: Normiyhteiskuntaan kuulumattomuuden tunne
« Vastaus #10 : Marraskuu 28, 2017, 00:28 »
Hyvin sanottu.
The world is a battleground of good and evil. Be aware. Be good.

Poissa Shroom

  • Viestejä: 11
    • Profiili
Vs: Normiyhteiskuntaan kuulumattomuuden tunne
« Vastaus #11 : Tammikuu 08, 2018, 10:46 »
Hei kaikki!

Löysin tieni tänne foorumille 10 vuoden tauon jälkeen. Ehkä juuri senkin takia, että itsestäni on alkanut tuntua vähän samalta kuin mitä tämä topicin aloittaja käsittelee.
Olen yrittänyt löytää "porukoita" ja ihmisiä joilla olisi samanlaisia mielenkiinnon kohteita, harrastuksia. Kaikki ihmiset tuntuu olevan niin kilpailuhenkisiä, kateellisia, välinpitämättömiä.
Ainoat puheenaiheet ovat olleet jo viimevuodet, "palkka, mitä meinasit tehdä työksesi, asuntojen ostaminen, sijoitus, rahalla ja tavaroilla kehuskelu". Tämä kaikki on saanut tuntemaan
itseni yksinäiseksi, koska en pidä näistä aiheista keskustelemisesta, en pidä rahan takomista elämän tärkeimpänä aikana. Olen myös ollut henkinen ihminen, uskonut luontoon ja sen tuomaan voimaan, kivien energioihin. Aikoinaan sienet toivat itseni vain enemmän lähemmäksi luontoa, kun eräällä tripillä katsoin puita ja tunsin niiden hengittävän, näin luonnon kauneuden vielä suurempana ja kunnioitin sitä kaikin voimin. Porukat jotka ovat tulleet elämääni satunnaisten kavereiden, perhesuhteiden ja muiden kautta, eivät tätä ymmärrä ja pitävät minua ilmeisesti vain jonain "hihhulina" ja vitsailevat kaikesta veganismista, kivienergioihin uskomiseen ym. aiheista mistä välitän.

Olen aina saanut taikasieniltä jonkinlaista suuntaa ja ymmärrystä elämää kohtaan ja vaikka tältä foorumilta olisi kauankin poissa, niin tuntuu että tänne olisi tervetullut aina hakemaan tukea.
En kaipaa mitään vastausta tähän postaukseen, mutta halusin vain kertoa oman tilanteeni ja tarinani, kun huomasin että täällä onkin aikalailla samanlaisia tarinoita jo valmiiksi.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille foorumilaisille ja muillekkin!

- Shroom


ps. oli mukava nähdä että Matyas vaikuttaa vielä täällä foorumilla vuosikymmenenkin jälkeen, sain häneltä paljon vinkkejä aikoinaan harrastuksen aloittamiseen, kiitos ^^

Poissa Pehmo

  • Luotettava tunnistaja
  • Viestejä: 145
    • Profiili
Vs: Normiyhteiskuntaan kuulumattomuuden tunne
« Vastaus #12 : Elokuu 07, 2018, 15:41 »
Aiheeseen liittyen

The world is a battleground of good and evil. Be aware. Be good.

Poissa tattinen

  • Viestejä: 24
    • Profiili
Vs: Normiyhteiskuntaan kuulumattomuuden tunne
« Vastaus #13 : Elokuu 08, 2018, 09:26 »
Onko teillä sellainen tunne ettette kuulu tähän perisuomalaiseen kateuden, kilpailun ja ansaitsemisen hallitsemaan yhteiskuntaan? Minulle tuli jo ajat sitten tunne, että en vain halua olla ihmisten parissa. Nykyään mietin osittain samaa, mutta toisaalta taas haluan jotain tukea jostainpäin. Tahdon ympärilleni ihmisiä jotka omaavat saman ajatusmaailman. Normi-ihmiset eivät ymmärrä ajatusmaailmaani, se on selvä. Olen täälläkin pari kertaa käynyt chatissa, mutta sieltäkin tulee sellainen tunne etten sovi joukkoon. En ole enkä halua olla sekaisin aamusta iltaan. Haluan osata olla myös "selvin päin" skarppina. Erilaiset tajuntaan vaikuttavat aineet haluan käyttää itse valitseminani aikoina ja siten, että ne edistävät ns. henkistä polkuani. Elämän pitäisi olla hauskaa ja mahtavaa jo sinällään, nämä aineet vain auttavat siinä tässä yhteiskunnassa. Onko täällä muita jotka ajattelevat samaan tapaan?
Luulen että tämäntyyppisiä ihmisiä on enemmän kuin uskoisi. Suurin osa näistä ihmisistä ei vaan ota asiaa puheeksi juuri leimaantumisen pelossa, vaan mennään massan mukana.
Mut kyllä silti mun mielestä oman leipänsä eteen pitää tehdä töitä. Mutta se että kenellä on enemmän varallisuutta on ns. Parempi ihminen on ajatuksena outo. Raha ja maine ei tee ihmisestä sen parempaa.

Poissa ruoja

  • Viestejä: 54
    • Profiili
Vs: Normiyhteiskuntaan kuulumattomuuden tunne
« Vastaus #14 : Elokuu 08, 2018, 10:19 »
On kyllä mielenkiintoinen aihe ja oikeastaan todella haastavaa edes miettiä miten avais omia ajatuksia tämän suhteen kirjoittamatta mitään romaania aiheesta. Itse olen yrittänyt löytää paikkaani yhteiskunnassa ja jollain tapaa täyttää sen vaatimat normit. Syitä tähän on monia. Olettamus siitä mitä vanhemmat haluaa ja ylipäätään se ettei yhteiskunnan silmissä ole jotenkin huonompi ihminen. Toisaalta jo nuorena nämä (ehkä osittain kuvitteelliset) normit alkoivat sotia omia mielipiteitä vastaan. Jotenkin kuitenkin se muiden miellyttäminen tai jonkin normien täyttäminen velloi tarpeeksi voimakkaana että tuli opiskeltua korkeakoulututkinto, hommattua hyvä työpaikka, perustettua perhe, ostettua tuo jo aiemmin mainittu talo lainarahalla jne.

Vasta viime vuosina sitä on avartanut mieltään, tai sanoisinko että mieli on avartunut aivan uudella tavalla. Merkittävä osa muutosta on varmasti tämä voimakasta stigmaa aiheuttava luonnon tuote jonka aihepiiriiä varten tämäkin foorumi on perustettu. Muitakin vaikuttavia tekijöitä on. Kunnioitus luontoa kohtaan on ollu osa elämää jo pienestä saakka. Tämä on saanut vahvistusta muutama vuosi sitten alkaneesta vegaanimmasta elämäntavasta. Yksilön vaikutus esim. planeettamme tulevaisuuteen on varmasti liki mitätön mutta yritämme vaimoni kanssa tehdä sen mitä voimme. Toisaalta olemme itsekkäitä ihmisiä, kuten ihmiselle luonteenomaista on ja esim. elintason muutos tai elintapojen muutos on pitkä prosessi. Ajattelemme asiaa siten että teemme mitä voimme ja pyrimme valistamaan omia lapsiamme (ilman suoranaista aivopesua..) tekemään valintoja joilla on kestävämpi tulevaisuus.

Tuopa se onkin se mikä tässä on tavallaan ristiriitaista. Emme halua leimata lapsiamme liikaa yhteiskunnan (tarkoitan koulua, kavereita) silmissä. Ja juuri lasten suojelun takia en halua liian räväkästi ilman anonyymiyden suojaa tuoda omia ajatuksiani ilmi esim. psykedeeleistä. Uskon että psykedeeleillä, varsinkin luonnon mukaisilla on todellista arvoa ja käyttöä nimenomaan mielen hoidossa, eli ns. lääkkeenä. Ei tarvitse olla varsinaisesti mielenterveysongelmainen hyötyäkseen näistä.

En ajattele että ihmiset olisivat eri arvoisia tai kukaan olisi parempi kuin toinen. Luulen että pystyn keskivertoa paremmin kuitenkin ymmärtämään muiden intressit ja pyrin niitä kunnioittamaan vaikka ne eivät omalla kohdalla aivan kohdalleen kolahtaisikaan. Toisaalta koen että hyvin moni tuttavistani ei taas pysty samaan. Voin olla vääräsäkkin. Tuntuu kyllä vahvasti siltä että monella on se pää niin syvällä omassa ahterissa ja asia tiedostetaan eikä sille silti haluta tehdä mitään. Ja taitaa se omakin pää välillä käydä siellä.  Kai se kuuluu ihmisyyteen.

Maailma on kaunis paikka josta me ihmiset olemme tehneet synkän ja ruman. Ainoastaan me asialle voidaan myös tehdä jotain.