Kirjoittaja Aihe: Todellisuuden luonteen muuttuminen ja sen luoma ahdistus  (Luettu 7882 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa ziuziu

  • Viestejä: 108
    • Profiili
Vs: Todellisuuden luonteen muuttuminen ja sen luoma ahdistus
« Vastaus #15 : Kesäkuu 04, 2013, 15:17 »
Singularity, kaikki on hyvin.<3
Pieni osa susta tietää jo, että olet silti jatkuvasti parempi kuin aiemmin.

Avaruusmatkailijalla yhteys maahan katoaa ymmärrettävistä syistä,
mutta ei huolta, maadoittaminen auttaa.

Liikunta, luonto ja turhien ärsykkeiden kitkeminen on itsellä auttanut paljon.
Voi olla aika tunnustella energioita konkreettisesti ja antaa teorioiden hetkeksi olla.
Kehoa hoitamalla voit hoitaa pään sisällä kulkevia juttuja, tulla takaisin tähän ulottuvuuteen.
Paniikin purku kehon kautta, pelkojen kohtaaminen kehon kautta, yhteys kehoon on myös yhteyttä maahan.

Itse olen hyötynyt todella paljon tästä menetelmästä:

http://youtu.be/PQJ8oFvi_c0
http://www.trefinland.fi

Samaa energian purkua ja uudelleen järjestelyä tapahtuu myös joogassa ja monessa muussakin "liikuntamuodossa".

Ja edelleenkin kaikki on hyvin, paremminkin. <3
Sekä Ding että Dong.

Poissa oikeinväärin

  • Viestejä: 26
    • Profiili
Vs: Todellisuuden luonteen muuttuminen ja sen luoma ahdistus
« Vastaus #16 : Heinäkuu 18, 2013, 04:48 »
itselläni hyvin samanlaisia tunteita/ajatuksia, mutta pikku hiljaa olen saanut rakennettua "väliä" näihin tunteisiin ja ajatuksiin.

Sadhguru. Tällä "gurulla" oli minulle paljon tarjottavaa, mihin pystyin helposti samaistumaan. Oli kyseessä Kosminen ahdistus tai ero/kuolema tai surua.Tuntuu että pakko laittaa muutama pätkä. Uskoisin jos ootte vastaanottavaisella asenteella tänään liikenteessä, saattaisi jokaiselle olla jotain napattavaa. Shanti.

Siinä ahdistukseta jotain Meditation for anxiety and stress relief

Ja tässä yksi minulle inspiroivasta luennosta. Suosittelen lämpimästä Why is Breaking Up a Relationship So Painful?

Suosittelen myös katsomaan ja erityisesti kuuntelemaan videoita, joissa Sadhguru esiintyy, ei kuitenkaan kannata niellä pureksimatta, kyseenalaistaminen on aina tarvittava prosessi kasvamisen kannalta, vähättelemättä kuitenkaan Sadhgurun viisauksia.
jos ei elämässä muuta opi, niin ainakin hiljaa kävelemään

Poissa Sieniherra

  • Viestejä: 50
    • Profiili
Vs: Todellisuuden luonteen muuttuminen ja sen luoma ahdistus
« Vastaus #17 : Heinäkuu 18, 2013, 09:36 »
Näin on

Poissa Normijätkä

  • Viestejä: 47
    • Profiili
Vs: Todellisuuden luonteen muuttuminen ja sen luoma ahdistus
« Vastaus #18 : Helmikuu 23, 2014, 22:31 »
Samoja asioita on meikäläisenkin elämässä ollut kuin aloitusviestissä. Tosin en varsinaisesti koe olevani pelkästään aivot. En voi loppujen lopuksi sanoa mikä oikeastaan olen (tai mikä en ole) ja se on vapauttavaa. Ja voin myös olla kokematta itseä ollenkaan, tosin tätä ei teknisesti voi enää kutsua kokemiseksi vaikka kyseessä onkin todellinen "asia". Asia/avaruudellisuus/vapaus/potentiaalisuus/kaikkeus jossa kokeminen tapahtuu (mikään noista em. sanoista ei muuten kuvaa sitä). Mutta... En todellisuudessa ole mikään eksklusiivisesti havainnoitava asia. Voin tosin tietyssä mielessä kokea olevani tämä vartalo aivot mukaanlukien esimerkiksi.

Mutta noi peililäpät ja silmät erityisesti on mullekin aika jännä aihe. Mulla on fiilis että ne silmät näyttää vierailta sen takia kun takaisin ei katsokaan henkilö joka olet kuvitellut olevasi. Ja tässähän ei sinänsä ole mitään negatiivista. Ja välillä näkee muitakin ihmisiä joiden silmistä heijastuu jotain suurta ja mysteeristä. Mutta harvemmin näkyy kovinkaan syvästi.

Alan Watts sanoi muuten jossain luennossaan että silmille voisi kehitellä oman joogansa. Brahman meditaatiota silmiin katsoen tms. Eli kun katsot toisen olennon silmiin niin katsot itseasiassa ykseyttä/buddhaa/heränneisyyttä silmiin. Ja myös se joka katsoo on tämä sama heränneisyys katsomisen muodossa näennäisesti. Absoluuttisessa mielessähän ei ole mitään rajaa näkemisen ja nähdyn välillä vaan ne ovat yksi ja sama.

Ja se kielenkäytön vaikeus näistä asioista puhuttaessa..  :-X

Poissa trippy star

  • Viestejä: 2
    • Profiili
Vs: Todellisuuden luonteen muuttuminen ja sen luoma ahdistus
« Vastaus #19 : Heinäkuu 12, 2014, 17:43 »
Joo todellisuus on muuttunu kaiken käytö jälkee aina mutta onko sillä sitten väliä..
Omakohtaisesti olen tottunu elämää omassa maailmassani ja niin.
Se on tavallaan kauheen hienoo ku "elät omassa maailmassa" ja voit sulkee tietyt asiat pois eikä
niitä tarvi kohdata. No kaikki aina selittää että ne tulee joskus vastaan  :'(   no en siihen usko..

Mut onko kellään muulla sellasia kokemuksia että muut vois lukea sun ajatuksii ?!? ??? 
Sillai ahdistaa ja pelottaa et nyt toi tietää sen nyt se tietää tyylisesti ja joskus joku tietää jonku asia mitä oot ajatellu ja se vaa tuntuu silt et se olis lukenu sun ajatuksii joteki päässy pää sisäl ???

Poissa Normijätkä

  • Viestejä: 47
    • Profiili
Vs: Todellisuuden luonteen muuttuminen ja sen luoma ahdistus
« Vastaus #20 : Helmikuu 05, 2015, 11:22 »
Mut onko kellään muulla sellasia kokemuksia että muut vois lukea sun ajatuksii ?!? ??? 
Sillai ahdistaa ja pelottaa et nyt toi tietää sen nyt se tietää tyylisesti ja joskus joku tietää jonku asia mitä oot ajatellu ja se vaa tuntuu silt et se olis lukenu sun ajatuksii joteki päässy pää sisäl ???

Juu kyllä. Tuntuu ihan siltä kuin esim. vastaantulijat kadulla kokisi sun ajatuksiin liittyvän värähtelytaajuuden. Ei siis välttämättä lue suoraan ajatuksia mutta näyttää tuntevan sun omat intentiot ja mielentilat. Eli jos ajattelet negatiivisesti jostakin henkilöstä niin ne käyttäytyy tylysti sua kohtaan ja jos oot taas empaattisella päällä niin ihmiset hymyilevät yms. Katsot jotain henkilöä takaraivoon ja se kääntää pään jne.

Mutta tällä on enemmän tekemistä ykseyden kanssa. Ne toiset ihmiset eivät ole "toisia" vaan ne voi nähdä heijastuksina tai peilikuvina. "Sun vartalo" on myös heijastus, se ei ole sinä mutta se on sun peilikuva niin kuin kaikki muutkin asiat, ihmiset mukaanlukien. Niin kuin yöunissa. Jos meet hyvällä mielellä nukkumaan niin todennäköisemmin näet mukavia unia painajaisten sijaan. Ja unien henkilöt heijastelevat ns. "sisäisiä" olotiloja.

Ja kai tääkin pitää mainita; Loppujen lopuksi et ole mikään tietty unessa esiintyvä asia. Voit toki sanoa ja kokea olevasi uni kokonaisuudessaan. Mutta mikä olet ilman ajatuksia? Mikä olet kun mikään ei kysy "Mikä olen"? Ja mikä olet kun mikään ei kysy edes "Olenko olemassa vai en"?

*Syvä helpotuksen huokaus...  ^-^

Poissa Normijätkä

  • Viestejä: 47
    • Profiili
Vs: Todellisuuden luonteen muuttuminen ja sen luoma ahdistus
« Vastaus #21 : Helmikuu 05, 2015, 12:16 »
Hyvin tuttuja ajatuksia ja tuntemuksia Singularity. Tänne on tullutkin jo monia aivan loistavia ja ihania vastauksia aiheeseen liittyen. Hienoa! Näitä on ilo ja kunnia lukea. ^-^

Jep.

Tietoisuus, jonka aistimme lähinnä aistiemme avulla mielessämme, mahdollisesti jatkuu vaikka keho lakkaa olemasta

Voit myös nähdä tämän toisinpäin. Mitä jos tietoisuus onkin tietoinen aisteista ja aisteilla ei ole omaa tietoisuutta? Eli aistit ovat tietoisuuden heijastuma tai modulaatio (miten haluat asian nähdä). Ja tämä periaate on kaikkien muidenkin asioiden kanssa sama. Eli alkuperäiseen todellisuuteen eli tietoisuuteen ei ole missään vaiheessa syntynyt mitään tietoisuudesta eriävää vaan kaikki on tätä yhtä ja samaa tietoisuutta. Ja tietoisuus ei tarvitse objekteja heijastamaan oman tietoisuutensa itselleen. Tietoisuuden luonto on itsetietoisuus. Objekteja ei ole, ne on modulaatiota samaan tapaan kuin värit led-ruudussa (se ruutu on tämä tietoisuus), eli tapahtumat ruudulla on värejä, ja värit taas on tätä itsetietoista näyttöä... Jatkumo, eli aika (liike ja liikkumaton tila/avaruus), on osa leffaa, joka on pelkästään edelleenkin tätä näyttöä. Kun leffa (eli värit) häviävät myös aika-avaruus häviää mutta tämä näyttö ei häviä vaan pysyy ns. kirkkaana itselleen. Ei lakkaa olemasta vaikka konseptit olemassaolosta ovat lakanneet. Siis tämä, joka on tietoinen silmistä ja kehosta. Tietoinen kehosta joka näyttää olevan tietoinen tekstistä tietokoneen ruudulla. Eli tämä on "subjekti", jolle jopa subjektiivisuus näyttäytyy objektiivisena ja täten illuusiona koska mitään erillistä ei ole niin kuin ylempänä tuli mainittua.

Näitä ei voi kyllä mielellä käsittää. Pitää jotenkin saada se kokemus. Kokea se "minä" ja "minuus" objektiivisesti ja nähdä että ne eivät ole muuta kuin ajatusten ja tunteiden cocktaili joka ei edes ole kokoajan läsnä.

Mikä on aina ollut muuttumattomana läsnä läpi elämän?