Singularity, kaikki on hyvin.<3
Pieni osa susta tietää jo, että olet silti jatkuvasti parempi kuin aiemmin.

Avaruusmatkailijalla yhteys maahan katoaa ymmärrettävistä syistä,
mutta ei huolta, maadoittaminen auttaa.

Liikunta, luonto ja turhien ärsykkeiden kitkeminen on itsellä auttanut paljon.
Voi olla aika tunnustella energioita konkreettisesti ja antaa teorioiden hetkeksi olla.
Kehoa hoitamalla voit hoitaa pään sisällä kulkevia juttuja, tulla takaisin tähän ulottuvuuteen.
Paniikin purku kehon kautta, pelkojen kohtaaminen kehon kautta, yhteys kehoon on myös yhteyttä maahan.

Itse olen hyötynyt todella paljon tästä menetelmästä:

http://youtu.be/PQJ8oFvi_c0
http://www.trefinland.fi

Samaa energian purkua ja uudelleen järjestelyä tapahtuu myös joogassa ja monessa muussakin "liikuntamuodossa".

Ja edelleenkin kaikki on hyvin, paremminkin. <3

Näin on

Joo todellisuus on muuttunu kaiken käytö jälkee aina mutta onko sillä sitten väliä..
Omakohtaisesti olen tottunu elämää omassa maailmassani ja niin.
Se on tavallaan kauheen hienoo ku "elät omassa maailmassa" ja voit sulkee tietyt asiat pois eikä
niitä tarvi kohdata. No kaikki aina selittää että ne tulee joskus vastaan     no en siihen usko..

Mut onko kellään muulla sellasia kokemuksia että muut vois lukea sun ajatuksii ?!?  
Sillai ahdistaa ja pelottaa et nyt toi tietää sen nyt se tietää tyylisesti ja joskus joku tietää jonku asia mitä oot ajatellu ja se vaa tuntuu silt et se olis lukenu sun ajatuksii joteki päässy pää sisäl

Hyvin tuttuja ajatuksia ja tuntemuksia Singularity. Tänne on tullutkin jo monia aivan loistavia ja ihania vastauksia aiheeseen liittyen. Hienoa! Näitä on ilo ja kunnia lukea.

Jep.

Tietoisuus, jonka aistimme lähinnä aistiemme avulla mielessämme, mahdollisesti jatkuu vaikka keho lakkaa olemasta

Voit myös nähdä tämän toisinpäin. Mitä jos tietoisuus onkin tietoinen aisteista ja aisteilla ei ole omaa tietoisuutta? Eli aistit ovat tietoisuuden heijastuma tai modulaatio (miten haluat asian nähdä). Ja tämä periaate on kaikkien muidenkin asioiden kanssa sama. Eli alkuperäiseen todellisuuteen eli tietoisuuteen ei ole missään vaiheessa syntynyt mitään tietoisuudesta eriävää vaan kaikki on tätä yhtä ja samaa tietoisuutta. Ja tietoisuus ei tarvitse objekteja heijastamaan oman tietoisuutensa itselleen. Tietoisuuden luonto on itsetietoisuus. Objekteja ei ole, ne on modulaatiota samaan tapaan kuin värit led-ruudussa (se ruutu on tämä tietoisuus), eli tapahtumat ruudulla on värejä, ja värit taas on tätä itsetietoista näyttöä... Jatkumo, eli aika (liike ja liikkumaton tila/avaruus), on osa leffaa, joka on pelkästään edelleenkin tätä näyttöä. Kun leffa (eli värit) häviävät myös aika-avaruus häviää mutta tämä näyttö ei häviä vaan pysyy ns. kirkkaana itselleen. Ei lakkaa olemasta vaikka konseptit olemassaolosta ovat lakanneet. Siis tämä, joka on tietoinen silmistä ja kehosta. Tietoinen kehosta joka näyttää olevan tietoinen tekstistä tietokoneen ruudulla. Eli tämä on "subjekti", jolle jopa subjektiivisuus näyttäytyy objektiivisena ja täten illuusiona koska mitään erillistä ei ole niin kuin ylempänä tuli mainittua.

Näitä ei voi kyllä mielellä käsittää. Pitää jotenkin saada se kokemus. Kokea se "minä" ja "minuus" objektiivisesti ja nähdä että ne eivät ole muuta kuin ajatusten ja tunteiden cocktaili joka ei edes ole kokoajan läsnä.

Mikä on aina ollut muuttumattomana läsnä läpi elämän?