Tuli juttuasi lukiessa mieleen että varmaan maailmassa on paljonkin ihmisiä joille eksistentiaalinen tarkoituksellisuus on juuri sitä onnellisuutta. Ei varmaan löydy mitään yleispätevää määritelmää siitä, mitä se onni viime kädessäon. Mulle se tarkoittaa harhakuvitelmista vapaata tilaa, ei niinkään merkityksellistä olemista - merkityksissä on se huono puoli että jollei niitä säädä itse menetetään henkinen riippumattomuus alistumalla jonkun muun todellisuusputken merkityksiin. Hyvä stoori.
Hyvä pointti.
Mä tiedän suunnilleen mikä tekee mut onnelliseksi. Ne on suurelta osin yksinkertaisia, eläimellisiä asioita. Ruoka, nukkuminen, hengittäminen, luonto, aurinko, kauneus, ihmis ja eläinsuhteet, seksi, lisääntyminen, vapaus, nauraminen, lämpö, hetkessä eläminen, liikkuminen, henkinen ja fyysinen kehitys. Sellaiset asiat jotka tapahtuu luonnostaan.
Toisaalta mua kiinnostaa maailmankaikkeuden tutkiminen, ja suuret kysymykset, kuten onko olemassaololla tarkoitusta.
Ne kiinnostaa mua mutta en tiedä tekeekö niihin vastauksen saaminen musta kuitenkaan onnellisempaa. Sanotaan että tieto lisää tuskaa.
Mun ongelma on siinä että en tiedä pitäiskö mun yrittää elää vain mahdollisimman onnellisesti vaiko yrittää omistaa elämäni näitten kysymysten tutkimiselle vaikkapa tieteen ja filosofian parissa. Ehkä se on jälleen kerran se kultainen keskitie?
Kuulosti mahtavalta matkalta kaikkinensa.
Onneksi olkoon! (koin jostain kummaalisesta syystä suurta tarvetta ihan onnitella sinua matkasi johdosta 
)
Nämä kertomukset saavat minut haluamaan matkaa yksin suurella annostuksella ärsykkeettömässä tilassa.. Tosi hauskasti kerrottu ja mukavalukuinen matka, jossa mielestäni oli paljonkin käännekohtia ja runsaasti yliluonnollisia hallusinaatioita. Kehosi "haltuun ottaminen jonkin ulkopuolisen eliön toimesta" kuulosti mielenkiintoiselta. Tarkoittaako korvaplugit korvakuulokkeita+musiikkia, vai korvatulppia ja täydellistä hiljaisuutta lukuunottamatta "hiljaisuuden suhinaa" ts. verenkierron suhisevaa ääntä?
Kiitos todella paljon jakamisesta! 
Ps. Mietittiin myös kerran tripillä porukassa elämän takoitusta ja kirjoitin lopputuloksen käyttäjätunnukseni allekirjoitukseksi. 
Kiitos todella paljon kehuista!
Tosiaan olihan siinä hallusinaatioita.
Tosin visuaalista antia jäin kaipaamaan. Silmäluomiin ei nimmittäin piirtynyt kovinkaan paljon erikoista muuta kuin hieman tavallisesta poikkeavia himmeitä kuvioita. Oli ehkä jopa aika ajoin pimeämpää kuin normaalisti silmät kiinni.
Korvaplugeilla meinasin ihan perus korvatulppia, tavoitteena siis täydellinen hiljaisuus. Ainut ääni oli se jääkaappi joka normaalisti korvatulpat päässä meditoidessa ei häiritse juuri ollenkaan mutta nyt ilmeisesti tehostunut keskittyminen sai sen äänen kuulostamaan erittäin rasittavalta. Sydän hakkas myös aikamoisesti ja se suhina mutta nämä pääsi unohtumaan aika ajoin kun unohdin kuunnella.
Kehon haltuun ottaminen ulkopuolisen eliön toimesta tai pakonomaiset liikkeet on mulle tosiaan melko yleinen teema.
Kerran tunsin selkeästi muuttuvani villieläimeksi ja painin ja purin tyynyäni hullantuneena hajuaistini moninkertaistumisesta, myös huonekasvini sai kokea kovia kun oli pakko vähän näykkiä sitä kun se tuoksui niin hyvälle. koin olevani jonkinlainen koiraeläin tai sisäisen eläimeni ottaneen vallan. Myöhemmin katsoin itseäni peilistä ja kasvoni morphasi kissaeläimeksi.
En tosin koe näitä kokemuksia mitenkään epämiellyttävänä tai uhkaavina, päin vastoin. Eikä minulla myöskään koskaan ole mitään yliagressiivisia tai vahingollisia taipumuksia muille tai itselleni näitten possessio tilojen aikana.
Uskon ilmiöllä olevan jotain tekemistä sienten aikaansaaman egon vähenemisen kanssa. Oma keho tuntuu vieraalta koska ego ei ole enää paikalla.
Ärsykkeettömästä tilasta sen verran että siihen tosiaan pyrin mutta kun näkö ja kuuloaisti loistivat poissaolollaan niin muut aistit voimistuivat. Haistoin selvästi hajuja joita en normaalisti pysty haistamaan. Ja hiljaisuuskaan ei loppujen lopuksi ollut hiljaisuutta vaan jossain paikoin erittäinkin äänekästä. Galaksimusiikki josta puhuin oli ihmeellistä ja hankalaa kuvailla sanoin 'kilkettä ja välkettä', korvissa. Tuli tuikkivat tähdet mieleen. Ei kuitenkaan aivan niin kouriintuntuvaa kuin oikea musiikki.
Tuntoaisti myös herkistyi mutta yllättäen kuitenkin enemmän olo oli mukava kuin epämukava.
Tossa sun käyttäjä tunnuksen allekirjoituksessa on tosiaan vinhaa perää.
Tosin mun dilemma joka nousi tässä esiin oli lähinnä sitä luokkaa että "mitä mä oikeasti haluan elämälläni tehdä" tai "onko parempi tehdä sitä mitä itse haluaa vai tehdä sitä mikä tuntuu oikealta suuremmassa mielessä". Tää on tosi hankala selittää kun en oikeen itsekään tiedä tarkalleen mitä yritän sanoa.
Lähiötonttu: Ei haitannut yhtään ei huolta. Tosin oon myöskin sitä mieltä että se on varmaan selkeempää jos trippiraportit on omissa ketjuissaan.
