Psilosybiini.info

Terapeuttinen matka psyykkeeseen pimeydessä (75 s.semilanceata)

Poissa Ystävällinen Apina

    • Viestejä: 50
    • Karma: 8
    • Profiili
Trippistoori jonka aikana matkaaja pettyy visuaalien olemattomuuteen mutta eheytyy ihmisenä sekä kohtaa jälleen kerran äärimmäisen kysymyksen.

*****
Varoitus: saattaa olla joidenkin lukijoiden mielestä tylsä tarina. Luvassa suhteellisen tasaista kyytiä, ei kovinkaan jyrkkiä juonenkäänteitä, eikä yliluonnollisia visuaaleja tai hallusinaatioita.
*****

Annos: 75 s.semilanceata keskikoisia ja pienehköjä. Puolet kuivia ja puolet puolikuivia.
Ensimmäinen annos (puolet) 17:30.
Toinen annos 18:00.

Set & setting: Paastottu koko päivä eli n.18h yhteensä. Tavoitteena täydellinen pimeys ja äänettömyys. Korvaplugit ja hämärä huone silmät suljettuina.

17:30 Syön ensimmäisen satsin silokeita. Teen viimeiset valmistelut ja asetun mietiskelynurkkaukseeni istumaan.
n.18:00 Huomaan ensimmäisten efektien alkavan hiipiä sisään joten syön toisen viimeiset silokit. Huomaan yllätyksekseni nauttivani mausta. Hiukan tämän jälkeen huomaan pientä epämukavuutta istuessani joten päätän siirtyä makuulle. Aikaa kuluu ja huomaan yhä enemmän mieleni alkavan liikkua yhä rauhattomammin, tässä vaiheessa myös valveunia esiintyy. Visuaalit ovat olemattomat mutta huomaan mielikuvitukseni piirtävän hyvin häilyviä pikku tarinoita mieleeni. Selkeimmässä muistamassani tarinassa minut 'huijataan' kiipeämään ylempään kerrokseen. Kuvittelen huijatun olion egokseni joka harhautettiin sienien toimesta vähän lähemmäksi taivasta tai omaa kuolemaansa tai valaistumista, miksi sitä tahtoo nimittää. Onnittelen vedättäjiä hyvästä vedätyksestä.

Sitten koen muutaman eriskummallisen tuntemuksen. Ensinnäkin huomaan, että käteni ovat lähteneet 'kasvamaan' rinnastani ylöspäin. Ne heiluvat kuin maasta nousevat kasvit tai sienet tuulessa. Vähän niinkuin niissä nopeutetuissa luontofilmeissä. Liike on pakonomainen mutta miellyttävä. Ulkopuolinen eliö alkaa ottamaan kehoani valtaansa. Kuulen formula autojen kaltaista surinaa korvissani tuon tuostakin. Tai ehkä ne kuulostavatkin enemmän joltain surisevilta hyönteisiltä, jotka silloin tällöin lentävät liian läheltä korviani.

Jatkan matkaani yhä syvemmälle. Tunnen meneväni jatkuvasti ylöspäin. Koen egoni pieneksi ilkeäksi mieheksi joka yrittää jarruttaa matkaani ylöspäin. Kysymys nousee. Mikä on itseasiassa on ego? Puhun vähän aikaa avaruuskieltä. Tämä on toinen kokemukseni avaruuskielen kanssa. En pysty sanomaan siitä paljoakaan mutta se sisältää paljon pehmeitä, pitkiä r-äänteitä. Pikku hyönteiset innostuvat yhä enemmän surisemaan korvissani. En hätkähdä enää niiden visiittejä. Nälkä. Päätän olla huomioimatta sitä. Koen tiedottomuutta siitä kuka olen mutta osaan ottaa sen ilman sen kummempaa huolehtimatta.

Olen nyt matkani korkeimmassa kohdassa. Huomaan että pitää käydä vessassa joten nousen (vaivalloisesti) ja katson ikkunasta ulos. Maailma on superkeltainen seepia, kadulla istuva kuplavolkkari aaltoilee paikoillaan. Katson kelloa: 20:20.
Käyn vessassa. Koen liikkumisen vaikeaksi. Aivan kuin avaruusolio olisi ottanut ruumiini haltuunsa, ja pikkuhiljaa opettelisi käyttämään uutta kehoaan. Vessan valoisa maailma on kirkas ja seinissä on outoa merkityksellisyyttä. Jäänkin katsomaan hengittävää käytävän seinää muutamaksi minuutiksi. Menen takaisin paikalleni.

Avaruussinfonia soittaa ihmeellistä galaksimusiikkiaan korvissani mutta minulla on huomattavia ongelmia jääkaapin kanssa. Se estää täydellisen hiljaisuuteni epämiellyttävällä äänellään tasaisin väliajoin. Nousen ja ajattelen sammutavani sen. Avatessani jääkaapin se päästää taianomaista sateenkaariväriä huoneeseen ja huomaan kermaviilipurnukat hyllyllä. Tämä aiheuttaa minussa sanoinkuvaamatonta tunnetta ruveta syömään mutta onnistun pääsemään siitä eroon. En uskalla sammuttaa jääkaappia ruokien pilaantumisen pelossa.

Suurella vaivalla etsin youtubesta white noisea sisältävän videon, jonka avulla blokkaan jääkaapin. Tunnen pikkuhiljaa palautuvani (avaruusolento sopeutuu uuteen kehoonsa).

Palauduttuani lähes kokonaan (vieläkin pimeydessä) pohdin suuria kysymyksiä. Kaikkein tärkein: Mikä on elämän tarkoitus? Onko tieteestä hyötyä? Onko parempi yrittää ymmärtää miltä maailmankaikkeus näyttää tai minkälaisista osasista se rakentuu vai onko tarkoitus elää mahdollisimman onnellisena. Kumpi on tärkeämpää, tarkoituksellisuus vai onnellisuus?
Tämän jälkeen huomaan olevani palautunut ainakin 90 prosenttisesti. Päätän vihdoin syödä. Koittaa tripin ehdottomasti nautinnollisin osuus. En ole koskaan syönnyt yhtä taivaallisen tyydyttävän makuista ruokaa. Ajattelen: ehkä elämän tarkoitus onkin syöminen.
Löydän huumorin uudestaan. Katson youtubesta löytyviä Leslie Nielsonin pätkiä ja nauran enemmän kuin olen nauranut kuukausiin. Ehkä elämän tarkoitus on nauraminen?

Bonus: Tripin ehkä erikoislaatuisin osuus oli 'kovalevyn eheytys ja virheiden korjaaminen': Koin useaan otteesee mieleni sisällä olevan monta erilaista ja erisävyistä ääntä tai piirrettä. Koin myös pystyväni deletoimaan näitä spyykkeeni osasia mieleni mukaan. Poistin useita vihamielisiä tai muuten vain epämiellyttäviä osia ja minulla oli vahva tunne, että nämä epäolennaiset osat poistuvat minusta iäksi. Tunne on vieläkin vahva ja tunnen itseni paljon eheämmäksi kokonaisuudeksi ja mieleni on selkeämpi. Myöskin koen tällä hetkellä (tripin jälkeinen päivä) olemassaoloni kauniimaksi ja mielenkiintoisemmaksi kuin ennen. Koen että minun on helpompi kiinnostua asioista, sekä ennergiatasoni ovat korkeammat.

P.s. Unohdin melkein mihin päätelmään tulin elämän tarkoituksen kanssa. Koko juttu on vielä suuri mysteeri mutta tajusin sen verran, että oli elämän tarkoitus mikä tahansa, niin ilman rakkautta se on tarkoitukseton.


Poissa Nyäpikkä

    • Viestejä: 380
    • Karma: 17
    • Profiili
Tuli juttuasi lukiessa mieleen että varmaan maailmassa on paljonkin ihmisiä joille eksistentiaalinen tarkoituksellisuus on juuri sitä onnellisuutta. Ei varmaan löydy mitään yleispätevää määritelmää siitä, mitä se onni viime kädessäon. Mulle se tarkoittaa harhakuvitelmista vapaata tilaa, ei niinkään merkityksellistä olemista - merkityksissä on se huono puoli että jollei niitä säädä itse menetetään henkinen riippumattomuus alistumalla jonkun muun todellisuusputken merkityksiin. Hyvä stoori.


Poissa Klonkku

    • Viestejä: 1 375
    • Karma: 133
    • Profiili
Kuulosti mahtavalta matkalta kaikkinensa.

Onneksi olkoon! (koin jostain kummallisesta syystä suurta tarvetta ihan onnitella sinua matkasi johdosta :D)

Nämä kertomukset saavat minut haluamaan matkaa yksin suurella annostuksella ärsykkeettömässä tilassa.. Tosi hauskasti kerrottu ja mukavalukuinen matka, jossa mielestäni oli paljonkin käännekohtia ja runsaasti yliluonnollisia hallusinaatioita. Kehosi "haltuun ottaminen jonkin ulkopuolisen eliön toimesta" kuulosti mielenkiintoiselta. Tarkoittaako korvaplugit korvakuulokkeita+musiikkia, vai korvatulppia ja täydellistä hiljaisuutta lukuunottamatta "hiljaisuuden suhinaa" ts. verenkierron suhisevaa ääntä?

Kiitos todella paljon jakamisesta! ^-^

Ps. Mietittiin myös kerran tripillä porukassa elämän takoitusta ja kirjoitin lopputuloksen käyttäjätunnukseni allekirjoitukseksi. ;)
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 01, 2012, 23:32 kirjoittanut Klonkku »
Elämän tarkoitus on tehdä sitä, mitä oikeasti haluaa, mutta satuttamatta toisia.


Poissa pampula

  • Luotettava tunnistaja
    • Viestejä: 317
    • Karma: 19
  • Luotettavasti sienten tunnistama
    • Profiili
Söin tyhjään vatsaan alkuun 3,7g, jonka jälkeen tunnin päästä 0,5g ja tämän jälkeen tunnin jälkeen 1,5g. Ensi kerralla sitten se koko aikuisten annos eli se 5.

Pienemmät ovat siis lasten annoksia sitten. Mikäs maaginen raja tuo 5g on olevinaan? Suosittelisin myös luvan kysymistä, ennenkuin kaappaat Ystävällisen Apinan ketjun omaan käyttöösi. Toivottavasti ketään ei haittaa => Bang! on minusta huono lähestymistapa. Hieman toisenlainen kappalejako myöskin parantaisi luettavuutta sekä kiinnostavuutta kummasti, jos kirjoitat muitakin kuin itseäsi varten.
Life is full of pain, I'm cruisin' through my brain
and I fill my nose with snow and go Rimbaud,
go Rimbaud


Poissa Lähiötonttu

    • Viestejä: 140
    • Karma: 12
    • Profiili
No korjasin omaan ketjuun.

Sellainen olo jäi että olisi pitänyt ottaa kaikki kerralla. Nämä ovat aika henkilökohtaisia asioita joissa muuttujia on lukemattomia ja jokaisen kannattaa miettiä omalta kohdaltaan mitä etsii ja miten sen saavuttaa.


Poissa Ystävällinen Apina

    • Viestejä: 50
    • Karma: 8
    • Profiili
Tuli juttuasi lukiessa mieleen että varmaan maailmassa on paljonkin ihmisiä joille eksistentiaalinen tarkoituksellisuus on juuri sitä onnellisuutta. Ei varmaan löydy mitään yleispätevää määritelmää siitä, mitä se onni viime kädessäon. Mulle se tarkoittaa harhakuvitelmista vapaata tilaa, ei niinkään merkityksellistä olemista - merkityksissä on se huono puoli että jollei niitä säädä itse menetetään henkinen riippumattomuus alistumalla jonkun muun todellisuusputken merkityksiin. Hyvä stoori.

Hyvä pointti.
Mä tiedän suunnilleen mikä tekee mut onnelliseksi. Ne on suurelta osin yksinkertaisia, eläimellisiä asioita. Ruoka, nukkuminen, hengittäminen, luonto, aurinko, kauneus, ihmis ja eläinsuhteet, seksi, lisääntyminen, vapaus, nauraminen, lämpö, hetkessä eläminen, liikkuminen, henkinen ja fyysinen kehitys. Sellaiset asiat jotka tapahtuu luonnostaan.
Toisaalta mua kiinnostaa maailmankaikkeuden tutkiminen, ja suuret kysymykset, kuten onko olemassaololla tarkoitusta.
Ne kiinnostaa mua mutta en tiedä tekeekö niihin vastauksen saaminen musta kuitenkaan onnellisempaa. Sanotaan että tieto lisää tuskaa.
Mun ongelma on siinä että en tiedä pitäiskö mun yrittää elää vain mahdollisimman onnellisesti vaiko yrittää omistaa elämäni näitten kysymysten tutkimiselle vaikkapa tieteen ja filosofian parissa. Ehkä se on jälleen kerran se kultainen keskitie?

Kuulosti mahtavalta matkalta kaikkinensa.

Onneksi olkoon! (koin jostain kummaalisesta syystä suurta tarvetta ihan onnitella sinua matkasi johdosta :D)

Nämä kertomukset saavat minut haluamaan matkaa yksin suurella annostuksella ärsykkeettömässä tilassa.. Tosi hauskasti kerrottu ja mukavalukuinen matka, jossa mielestäni oli paljonkin käännekohtia ja runsaasti yliluonnollisia hallusinaatioita. Kehosi "haltuun ottaminen jonkin ulkopuolisen eliön toimesta" kuulosti mielenkiintoiselta. Tarkoittaako korvaplugit korvakuulokkeita+musiikkia, vai korvatulppia ja täydellistä hiljaisuutta lukuunottamatta "hiljaisuuden suhinaa" ts. verenkierron suhisevaa ääntä?

Kiitos todella paljon jakamisesta! ^-^

Ps. Mietittiin myös kerran tripillä porukassa elämän takoitusta ja kirjoitin lopputuloksen käyttäjätunnukseni allekirjoitukseksi. ;)

Kiitos todella paljon kehuista!  :)

Tosiaan olihan siinä hallusinaatioita.  :D
Tosin visuaalista antia jäin kaipaamaan. Silmäluomiin ei nimmittäin piirtynyt kovinkaan paljon erikoista muuta kuin hieman tavallisesta poikkeavia himmeitä kuvioita. Oli ehkä jopa aika ajoin pimeämpää kuin normaalisti silmät kiinni.
Korvaplugeilla meinasin ihan perus korvatulppia, tavoitteena siis täydellinen hiljaisuus. Ainut ääni oli se jääkaappi joka normaalisti korvatulpat päässä meditoidessa ei häiritse juuri ollenkaan mutta nyt ilmeisesti tehostunut keskittyminen sai sen äänen kuulostamaan erittäin rasittavalta. Sydän hakkas myös aikamoisesti ja se suhina mutta nämä pääsi unohtumaan aika ajoin kun unohdin kuunnella.

Kehon haltuun ottaminen ulkopuolisen eliön toimesta tai pakonomaiset  liikkeet on mulle tosiaan melko yleinen teema.
Kerran tunsin selkeästi muuttuvani villieläimeksi ja painin ja purin tyynyäni hullantuneena hajuaistini moninkertaistumisesta, myös huonekasvini sai kokea kovia kun oli pakko vähän näykkiä sitä kun se tuoksui niin hyvälle. koin olevani jonkinlainen koiraeläin tai sisäisen eläimeni ottaneen vallan. Myöhemmin katsoin itseäni peilistä ja kasvoni morphasi kissaeläimeksi.
En tosin koe näitä kokemuksia mitenkään epämiellyttävänä tai uhkaavina, päin vastoin. Eikä minulla myöskään koskaan ole mitään yliagressiivisia tai vahingollisia taipumuksia muille tai itselleni näitten possessio tilojen aikana.
Uskon ilmiöllä olevan jotain tekemistä sienten aikaansaaman egon vähenemisen kanssa. Oma keho tuntuu vieraalta koska ego ei ole enää paikalla.

Ärsykkeettömästä tilasta sen verran että siihen tosiaan pyrin mutta kun näkö ja kuuloaisti loistivat poissaolollaan niin muut aistit voimistuivat. Haistoin selvästi hajuja joita en normaalisti pysty haistamaan. Ja hiljaisuuskaan ei loppujen lopuksi ollut hiljaisuutta vaan jossain paikoin erittäinkin äänekästä. Galaksimusiikki josta puhuin oli ihmeellistä ja hankalaa kuvailla sanoin 'kilkettä ja välkettä', korvissa. Tuli tuikkivat tähdet mieleen. Ei kuitenkaan aivan niin kouriintuntuvaa kuin oikea musiikki.
Tuntoaisti myös herkistyi mutta yllättäen kuitenkin enemmän olo oli mukava kuin epämukava.

Tossa sun käyttäjä tunnuksen allekirjoituksessa on tosiaan vinhaa perää.  :)
 Tosin mun dilemma joka nousi tässä esiin oli lähinnä sitä luokkaa että "mitä mä oikeasti haluan elämälläni tehdä" tai "onko parempi tehdä sitä mitä itse haluaa vai tehdä sitä mikä tuntuu oikealta suuremmassa mielessä". Tää on tosi hankala selittää kun en oikeen itsekään tiedä tarkalleen mitä yritän sanoa.

Lähiötonttu: Ei haitannut yhtään ei huolta. Tosin oon myöskin sitä mieltä että se on varmaan selkeempää jos trippiraportit on omissa ketjuissaan.


Poissa Silo-P

  • Luotettava tunnistaja
    • Viestejä: 450
    • Karma: 25
    • Profiili

P.s. Unohdin melkein mihin päätelmään tulin elämän tarkoituksen kanssa. Koko juttu on vielä suuri mysteeri mutta tajusin sen verran, että oli elämän tarkoitus mikä tahansa, niin ilman rakkautta se on tarkoitukseton.
Sama juolahti mulla joskus mieleen... :)

Ilman epäonnea ei ole myöskään onnea, joten öh pikkaisen epäonnea kaikille... jos näin saa sanoa :D

Hieno kertomus kerrassaan, joka sai minut hyvälle tuulelle huonosti menneen aamupäivän jälkeen. Suurkiitos Apina!  ;) ja lämmintä sydäntä kaikille <3

EDIT: Huomasin juuri et tässä kävi juuri niinkuin tuossa yllä sanoin: Aluksi olin epäonneksas mut sitten se korvaantui hyvällä mielellä, onnellisuuden tunteella hahhah :D toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitan.
''Nauti siitä mistä eniten sä pidät!''


Poissa Ystävällinen Apina

    • Viestejä: 50
    • Karma: 8
    • Profiili
Hieno kertomus kerrassaan, joka sai minut hyvälle tuulelle huonosti menneen aamupäivän jälkeen. Suurkiitos Apina!  ;) ja lämmintä sydäntä kaikille <3
Jos se oikeesi sai sut hyvälle tuulelle ni oon kyllä tosi onnellinen  ^-^ En uskonut että tolla kertomuksella vois olla niin suurta positiivista vaikutusta. Kiitos itsellesi!