Täältä foorumilta minäkin olen tietoa lahjaksi saanut, joten mieluusti laitan sitä myös jakoon. Se kun ei ole minulta millään tavalla pois ja saan siitä lisäksi hiukan hyvää mieltä vaivojeni kompensaatioksi.
Tässä on minun (!) näkemys siitä, kuinka suippumadonlakkeja voi löytää valokuvattavaksi ja millaisista paikoista/miten niitä kannattaa etsiä.
Täällä niitä etupäässä näkee:
Ruohikkoiset alueet, missä oikeantyyppistä heinää kasvaa (mielellään) mättäissä. Tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi pidempään kesannolla olleet "vanhat" pellot (peruna yms. viljeltyjä peltoja on turha kierrellä). Runsasravinteiset nurmialueet ovat yleensäkin potentiaalisia. Niitä voi löytyä periaatteessa ihan kaupunkien keskustoista. Tärkeintä on se mättäissä kasvava heinä.
Suuntaa siis tänne:
[smg id=982]
Ja tänne (ihanteellista maastoa, koska helppo etsiä):
[smg id=983]
Tutki nämä:
[smg id=987]
Niin löydät ehkä näitä:
[smg id=986]
Edellämainittua hyvin keskeistä maastoluonnehdintaa ei ilmeisesti voi ylikorostaa. Minusta tuntuu, että monet etsivät semilanceataa ihan vääränlaisilta paikoilta ja löytävät sen vuoksi vääriä sieniä + eivät löydä silokkeja. Ihmisen mieli on siitä mielenkiintoinen, että kun tarpeeksi kovasti jotain haluaa, niin alkaa näkemään halunsa kohdetta ties missä ja selkeät kriteerit muuttuvat vähemmän selkeiksi. Siitä seurannee suuri osa väärinkäsityksistä, mitkä sitten postautuvat taikasienten tunnistamisketjuun. Halu on kova ja kun oikeanlaista ei tahdo löytyä sinnikkäistä yrityksistä huolimatta, niin koitetaan, että olisivatkohan nämä sitten kuitenkin niitä...
Ei niin. Pähkinänkuoressa asia on hyvin yksinkertainen: Etsi oikeita sieniä oikeaan aikaan. Etsi oikeista paikoista. Etsi tarkasti.
Usein kuulee sanottavan, että sitten kun sen oikean silokin näkee ja tunnistaa luonnossa, niin on jatkossa vaikea erehtyä. Olen omien kokemusten perusteella hieman tämän näkemyksen kannalla. Perustuntomerkkien on täsmättävä täydellisesti ja vaihtelua yksilöiden välillä esiintyy. Ei silokki silti mitenkään mahdottoman vaikea tunnistettava ole, sitten kun niitä oikeasti löytää. Epävarmuudessa en lähtisi mitään sieniä poimimaan, saati sitten syömään. Se voi aiheuttaa melkoisen ikävät kuumotukset vaikka sienet olisivatkin semilanceataa. Jos taas eivät ole, niin seuraus voi olla pahimmillaan hengenvaarallinen myrkytys. Siispä jos olet epävarma: Ota kuva sienestä ja kasvupaikasta. Kirjoita ylös sienen fyysiset ominaisuudet. Ota itiöprintti. Vertaa edellämainittuja luotettaviin lähteisiin. Kysy foorumilta. Kysy kaverilta. Käytä maalaisjärkeä.
Silokki on kooltaan pieni. Varsinkin pitkässä heinikossa niiden huomaaminen on hankalaa. Kirpeähkö totuus on kuitenkin, että luonnon antimet (kalat, riista, marjat, sienet jne.) eivät aina tule tarjottimella. Ja siitäkös tahtoo nykyihmisen malttamaton mieli lannistua. Kotimaisen P-vitamiinin hankkiminen voi vaatia pientä yritteliäisyyttä ja lisäksi tarkkaa silmää. Onneksi palkinto tuntuu sitä suuremmalta, mitä enemmän näki sen eteen vaivaa. Olkaamme siis kärsivälliset ja löytäkäämme niitä!
Potentiaalinen paikka, mikä ei pikaisella vilkaisulla tuottanut havaintoja:
[smg id=984]
Yksinkertaisen miehen logiikkaa: Mitä pidempi heinä, sitä suurempi siinä säilyvä kosteus. Silokit tykkäävät kosteudesta, joten tarkistampa vielä:
[smg id=985]
Poimimisesta... Minun metodi on sellainen, että avataan heinätuppoa hellävaroen silokin jalan kohdalta ja vedetään sieni kokonaisena ylös. En tiedä, kuinka suuri on siitä rihmastolle koituva haitta (viisaammat valaiskoot). Pitäisiko kenties katkaista jalka? Sen voin joka tapauksessa mainita, että poimiessa kannattaa olla hellä, eikä riuhtoa miten sattuu. Samassa mättäässä voi kasvaa silokilla myös kaveri/kavereita. Ne saa parhaiten talteen kun poimii nätisti. Kannattaa tarkistaa löydön ympäristö erityisen tarkasti. Olosuhteet ovat varmuudella olleet silokille juuri sopivat. Oman edunkin mukaista on jättää pikkuruiset sienen alut kasvamaan ja poiketa myöhemmin uudelleen. Mitään ylimääräistä (sätkäntumpit, kaljatölkit yms) ei tohdi jättää luontoa rumentamaan. Jos jotain vihaan, niin se on roskien heittäminen luontoon. Laki on mikä on tällä hetkellä. Jos minun täytyisi sitä rikkoa, niin tekisin sen mahdollisimman asiallisesti.
Tällaisia minä suosittelen. Sienten nauttiminen on jokaisen omalla vastuulla. Taikasienillä voi olla positiivisten vaikutusten lisäksi myös haittoja. Suurimmat riskitekijät kohdistuvat arvioni mukaan psyykeen. Etukäteen on hyvin hankala arvioida hintaa, minkä tiettyjen ovien avaamisesta mahdollisesti joutuu maksamaan. Alkanut matka on kuljettava loppuun. Olkaamme varovaisia.
Loppukevennys:
Ei sitten näitä ainakaan! (Tai no miksei toisaalta...)
[smg id=988]
