Psilosybiini.info
Uudistunut keskustelupalsta osoitteessa https://discourse.psilosybiini.info

Taikasienten positiiviset vaikutukset ja niiden saavuttaminen selvin päin

Poissa Matias

  • Luotettava tunnistaja
    • Viestejä: 691
    • Karma: 149
    • Profiili
Minulle psilosybiinisienten tärkeimpiä vaikutuksia on ollut se, että niiden aiheuttamat kokemukset ovat kannustaneet minua tekemään käytännön muutoksia arkielämääni - pysyvästi. Sienten aiheuttama päihtymystila on lyhytkestoista, mutta sen innoittamana on mahdollista saattaa psykedeelisiä piirteitä jokapäiväiseen elämään pitkäjaksoisemmin.

Tähän viestiketjuun voisimme siis listata parhaaksi kokemiamme sienten vaikutuksia ja tapoja, joilla olemme näitä vaikutuksia saavuttaneet muin keinoin ilman sienipäihtymystä. Voin näyttää esimerkkiä:

Ajatteleminen laajemmassa perspektiivissä
Sienet ovat auttaneet minua näkemään asioita sekä laajemmassa että myös yksityiskohtaisemmassa mittakaavassa. Tämä on helpottanut kokonaisvaltaisesti koko elämäni ylläpitämistä, sillä näkökulmiin liikaa kiinnittäytymättömänä on helpompi reagoida asioihin maltillisemmin ja siten saavuttaa vakaammin tavoitteitaan.

Tätä vaikutusta olen saavuttanut selvin päin pääasiallisesti meditoimalla, eli istumalla/makaamalla hiljaa paikallani. Meditaatio on auttanut irtautumaan tavanmukaisista ajattelumalleista ja vapauttanut mieltäni kiinnittymään mielenkiintoisempiin vaihtoehtoihin.

Vahvuudentunne kehossa
Sienet ovat saaneet minut usein havahtumaan ihmetykseen siitä, kuinka eriskummallinen työväline ihmiskehoni onkaan. On tuntunut häkellyttävältä, kuinka suurella voimalla voinkin vaikuttaa ympäristööni pelkästään itselläni.

Tätä tunnetta olen saavuttanut vielä paljon vahvemmassa muodossa sillä, että olen aloittanut säännöllisen kuntoilun. Pyöräily, leuanvedot, punnerrukset, vatsalihasliikkeet, venyttely, jooga, uiminen, vaeltaminen, juokseminen ja monet muut harjoitteet ovat kaikki osaltaan tehneet hämmästyttävän vaikutuksen minuun sen suhteen, kuinka uskomaton voima kätkeytyykin elimistööni. Omalla kuntoilullani uudelleenmuodostan kehoani jatkuvasti parempaan suuntaan sekä toiminnallisesti, että myös kauneudellisesti.

Rauhoittuminen
Elämme aikaa, jolloin ärsyketulva on suurten kaupunkien ja sähköisen median johdosta moninkertaisesti suurempaa, kuin edelliselläkään vuosisadalla. Tämän johdosta ihmisissä esiintyy entistä enemmän piirteitä, joita tulkitaan keskittymishäiriöinä. Kaupunkilaislapsena sain suurta lohtua sienistä, kun niiden vaikutuksen alaisena koin jo ensimmäisten kokemusten aikana äärimmäisen poikkeuksellista tyyneyttä ja mielenrauhaa, jollaista en tiennyt olevan olemassakaan.

Tätä olen saavuttanut äärimmäisen tehokkaasti ilman sieniä kummallakin aikaisemmissa esimerkeissä mainitsemillani toimintatavoilla: liikuttamalla ja liikuttamatta kehoani. Kuntoilu ja meditaatio toimivat täydellisinä tasapainottajina toisilleen, kun tarkoituksenani on löytää kehollista tasapainoa.






Koen näiden tapojen tervehdyttäneen minua ihmisenä helpottaen toimintaani nimenomaan arkisessa aherruksessa pitäen minut äärimmäisen onnellisena. Koen näin oloni paljon kokonaisemmaksi.

Parasta tässä on se, ettei laskuja ole luvassa, vaan tämä sisäsyntyinen päihtymystilani on paljon pysyvämpää, kuin yksikään sienitrippini.






Oletko sinä tavoitellut sienten positiivisia vaikutuksia selvinpäin? Jos olet, niin miten? Jos et, niin miksi et? Olisi mukavaa jos tästä aiheesta syntyisi keskustelua edes kommenttien muodossa, joten nyt rohkeasti naputtelemaan viestiä, jos tämä herätti jakamisen arvoisia ajatuksia!


Poissa Nyäpikkä

    • Viestejä: 367
    • Karma: 17
    • Profiili
Mulle on muodostunut tavaksi kiinnittää enemmän huomiota joihinkin arkipäiväisiin näkymiin, pilviin taivaalla, vedenpinnan väreilyyn ja heijastumiin, yksityiskohtiin jossain pikkuötökässä jne. Ja saatan joskus ruveta katselemaan jotain mattapintaista tekstuuria tai paljasta hiekkatietä sillä silmällä. Toi kuntoilupuoli on kieltämättä hyvä juttu, jos sieneilynsä viettää osittain luonnossa jotain fyysistä tehden niin tästähän hyötyy koko keho ja mieli, oli sitten sienessä tai selvinpäin. Ehkä jokin sienissä kuunneltu musa kuulostaa myöhemminkin hyvältä kun siitä muistaa ja tavoittaa hienompia nyansseja.


Poissa Istwan

    • Viestejä: 24
    • Karma: 3
    • Profiili
Merkittävin juttu on ollu ylipäätään sen sienipäihtymyksellisen tilan olemassaolon tiedostaminen ja kaikki siihen liittyvä. Ulottuu niin monelle "elämän alueelle" ja vaikuttaa niin voimauttavasti kuin helpottavastikin. Siis loiventaa molemmista päistä, auttaa tuottamisessa ja helpottaa vastaanottamisessa.
The tools that we're using to define and describe reality, are inherently unique.
The only way to get to an objective reality is to transcend the use of those tools.


Poissa Klonkku

    • Viestejä: 1 229
    • Karma: 134
    • Profiili
Merkittävin juttu on ollu ylipäätään sen sienipäihtymyksellisen tilan olemassaolon tiedostaminen ja kaikki siihen liittyvä. Ulottuu niin monelle "elämän alueelle" ja vaikuttaa niin voimauttavasti kuin helpottavastikin. Siis loiventaa molemmista päistä, auttaa tuottamisessa ja helpottaa vastaanottamisessa.
Komppaan!

Elämää ajattelee jotenkin paljon..."viisaammin". Elämän arvot ovat muuttuneet. Haaveet ovat muuttuneet. Tavat tuntea ovat muuttuneet. Arvostaa asioita, joita on tärkeää arvostaa. Enää ei vaikkapa arvosta mainetta ja mammonaa, vaan terveyttä ja rakkautta. Tossa nyt kärjistävä esimerkki, mutta just tollaset turhanpäiväiset arvot, jotka valtavirta on tuonut tullessaan, häviävät, ja elämä itsessään saa aivan uusia värejä. Kaikki kaunis muuttui kauniimmaksi, mutta olen ymmärtänyt myös paljon, paljon kurjia puolia nykymaailmasta. :( Monet asiat on alkanu kiinnostaa aidosti. Nykyään mä teen asioita joista oikeasti pidän. ^-^ Nautin elämästä aivan törkeänä ja saan syyttää siitä aika pitkälti sieniä.

Kannabis ja alkoholi ovat myös nykyään eri juttu kuin ennen sieniä. Niistä on tullut mielenkiintoisia päihteitä silloin tällöin käytettynä.
Elämän tarkoitus on tehdä sitä, mitä oikeasti haluaa, mutta satuttamatta toisia.


Poissa Rubus

    • Viestejä: 10
    • Karma: 0
    • Profiili
Niin paljon aiemmissa postauksissa tuntuu aivan omalta, mutta nostan erikseen esille tuon rauhoittumisen, uudet näkökulmat (tai näkökulmattomuus, objektiivisuus, riippuen tilanteesta), arvostuksen luontoon ja muutoksen suhteessani muihin päihteisiin. Olen myös saanut valtavasti voimavaroja arkielämäni ja itseni muokkaamiseen parempaan ja toimivampaan, rennompaan ja jopa tehokkaampaan suuntaan sekä ihmissuhteisiini, ja pidänkin psilosybiinikokemuksiani yhtenä tärkeänä pitkä(hkö)n ja onnellisen parisuhteeni mahdollistaneista tekijöistä.

Heti kielen päältä tulee vielä mieleen kaksi tässä ketjussa vielä mainitsematonta elämänlaatua parantavaa vaikutusta, jotka olen itsessäni huomannut. Ymmärrän ja huomaan nykyään paljon selkeämmin, lähes visuaalisesti sisäisen silmän näkökentässä monia materiattomia asioita, joista osan olemassaolosta en ennen edes tiennyt. Materiattomilla tarkoitan tässä yhteydessä esimerkiksi käsitteiden ja filosofioiden, syiden ja seurausten, vaikutteiden ja vaikuttajien tai kivien ja kauppakeskusten välisiä yhteyksiä ja suhteita, ihmisten välisiä sanattomia jännitteitä, tunteita, oletuksia jne. Suurin osa todellisia, uskoisin.. En koe näitä missään nimessä harhoiksi, tunnen vain tiedostavani enemmän, tietoja ja havaintoja jotka ovat aina olleetkin minun ja kenen tahansa muunkin saatavilla ja hyödynnettävissä, mutta jotka ovat vain jääneet minulta huomaamatta.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä on jotain, jota kutsun positiiviseksi perusvireeksi tai pohjavirtaukseksi. Nimi toivottavasti kuvaa ilmiötä yhtä hyvin kuin kuvittelen. Tämä perusvire pitää mielialani keskimäärin entistä parempana ja elämän siten vieläkin nautittavampana. Se myös helpottaa huonoista jutuista palautumista ja optimististen tai positiivisten puolien löytämistä ja sitä kautta jatkamista eteenpäin uusiin kujeisiin.

Edittinä vielä sisään:
Unohtui mainita tuo otsikon jälkeiseen osaan liittyvä puoli, eli miten näihin vaikutuksiin on selvin päin päästy. Suurimmaksi osaksi minun kohdallani muutokset ovat tapahtuneet kuin itsestään psilosybiinimatkojen aikana ja jälkeen tapahtuneen oppimisen ja ajattelun tuloksena. Eli komppaan Matyasta lisäten hieman - meditointi, ajattelu, uteliaisuus ja halu kehittyä ja oppia, siinä kaikki tarpeellinen!
Jatkumoita ja sillai...


nuttus

  • Vieras
Tätä asiaa on suht hiljattain tutkittu myös tieteellisesti tms. ja päädytty pitkälti samoihin tuloksiin koehenkilöiden kanssa kuin mitä tämän viestiketjun aloittaja ja muutkin omakohtaisesti kuvailevat heille tapahtuneeksi. Mihin jenkkiläisen John Hopkins yliopiston tutkimukseen tässä linkki, olkaatten hyvät:
http://healthland.time.com/2011/06/16/magic-mushrooms-can-improve-psychological-health-long-term/

Minkä jutun löysin sen jälkeen kun jäi jonkin verran kaiveleen ko. tutkimustuloksesta ja uutisoinnistaan eilisen tiistain Aamulehteen napattu lyhyt "tiede"uutinen. Missä Aamulahtarin kakkossivun ns. alakerran jutussa mainittiin vain se, että psilocybiinillä on todettu olevan persoonallisuutta muuttavia vaikutuksia. Ja mitkä muutokset pysyivät sellaisina lähes kaikilla sitä nauttineilla vielä yli vuodenkin jälkeen (tai varmaan pidemmästikin, mutta kokeen kestoaika oli vain sen 14 kk).

Mikä ja millainen uutisointi tietysti helposti jättää asiasta eli tutkimustuloksesta ja siten ko. Huumeesta negatiivisen vaikutuksen varsinkin aiheesta mitään tietämättömälle keskivertolukijalle. Sillä kukapa sitä nyt, Huh ja Hui kauhistus sentään!, haluaisi (sen sOman ihq) persoonallisuutensa pysyvästi muuttuvan?!

Noh, kun tsekkaa tuon ylläolevan linkin tai siis jo linkin osoite"nimenkin", niin heti jo siitä käy kirkkaasti ilmi minkälaisesta persoonallisuuden muutoksesta olikaan koehenkilöillä ollut kyse! Eli nimenomaan ja vain positiivisesta sellaisesta!! Mutta mikä tutkimuksen itse asiassa tärkein & hienoin tutkimustulos oli, ei-niin-yllättäen, pitänyt jättää Al.n uutisoinnista kokonaan pois. Eli oli valitettavasti toimittu juuri niin kuin ennakkoaavistelikin, hööh ja prööt!  ::)

Mutta joo, olkoon valivali-itkut siinä, sillä Hienoa on kuitenkin se, että jossainpäin maailmaa voidaan ja uskalletaan noinkin upeita tutkimuksia silti/yhä tehdä* ja edes jossain (netti-)mediassa asiasta rehellisesti myös uutisoidaan. Kuten tietysti sekin, että jotkut SF-psykonautit ko. asiaa rohkaistuvat pelotteluista ja muista (meidän "aikuisten", itelläkin ikää yli 40 v...) dissailuista huolimatta omassa elämässään koke(ile)maan!  :-*

*Kyseisessä JH-yliopistossa on näköjään muutoinkin psilocybiini-asiaa tutkittu ns. avoimin mielin 2000-luvun aikana, löytyy helposti linkkejä ko. tuloksiin googlettamalla. Niin tai itse aisassa tästäkin linkistä pääsee näkeen pari aiempaa posit. tutkimustulostaan (tai siis ensmänen niistä on öbaut sama kuin toi ylle linkkaamani tän vuoden tutkimustulos), ja mitkä oli jopa uutisoitu lähes tulkoon sellaisina suolamaisessakin meediossa (HS ja Al). Eli ei, heh ja hee, aina vain mahd.n negat. puolia pyritä psyked.sieniasiasta tuomaan esiin = Jipi Jes, Vielä ON toivoa!  ;D
http://takku.net/forum/viewtopic.php?showtopic=3327


Poissa Klonkku

    • Viestejä: 1 229
    • Karma: 134
    • Profiili
nuttus: http://www.tohtori.fi/?page=7236802&id=9174424 Positiivista. ;) Ja onhan sienien uutiositu auttavan myös saattohoidossa..

Mutta yleiseksi päihteeksi seniä ei missään nimessä voi vapauttaa! "Ihmisethän näkevät siitä niitä, niitä... vaarallisia hallusinaatioita ja, ja... saattavat hypätä talon katolta alas!" terv. kukkahattutäti

???
Elämän tarkoitus on tehdä sitä, mitä oikeasti haluaa, mutta satuttamatta toisia.


Poissa Lähiötonttu

    • Viestejä: 117
    • Karma: 12
    • Profiili
Itse suosittelen juoksua. Pidemillä lenkeillä harjoittelun kautta moni kokee merkittävästi muuntuneita tajunnantiloja jotka mahdollistavat työskentelyn tasolla joka ei ruumiin normaalitilassa oikein tahdo onnistua. Itselläni on tapana reissujen jälkeen tehdä seuraavana päivänä pitkä juoksulenkki, jonka aikana reissulla liikkeelle lähteneet prosessit yleensä paluumatkalla jo alkavat asettua yhteyksiinsä. Erityisesti tunnetason materiaalia on helppo käsitellä kun diskursiivinen puoli järjestä on vaimentunut ja ruumiillinen kokemus on tajunnan pääsisältönä. Usein myös ihan arkiset asiatkin asettuvat yhteyksiinsä kun juoksentelun yksinkertainen oleminen antaa niille tilaa tulla mieleen.

Tuohon tarvitsee tosin kohtuullisen hyvän kunnon ja ainakin omasta mielestäni yli tunnin lenkkejä. Jos juokseminen on puuskuttamista, kuten se yleensä alussa on, niin noita poikkeavia tajunnantiloja ja niiden mukanaan tuomia hyötyjä on hankala saavutta. Hauskaa ja antoisaa se voi olla silti, mutta se tila jonka saavuttaa kun kykenee juoksemaan suhteellisen pitkiä matkoja kevyesti ilman suurempia ongelmia on ihan oma juttunsa. Lenkkipoluilla vielä sen verran selkeää tuo liikkuminen ettei ympäristön tarkkailuun tarvitse käyttää energiaa, kunhan antaa tietoisuuden levätä hengityksessä tai jos kovasti on ajatuksia niin suuntaa huomionsa vaikka jalkapohjiin ja siirtää sen aina sinne takaisin jos se karkaa. Tuo vaatii harjoittelua, mutta on ainakin omasta mielestäni täysin sen arvoista. Jos harjoittaa mieltänsä muuten vaikka meditoimalla niin tuo on tietenkin paljon helpompaa.

Monilla enemmän juoksevilla on samantyyppisiä kokemuksia kun olen heidän kanssaan puhunut, näistä vaan ei yleisesti huudella kun ihmisten mielikuva juoksemisesta on peräisin niistä ekoista kivuliaista lenkeistä tai jokun ahdistavan laihdutus tai kuntoprojektin aikana tehdystä pakkoliikunnasta ja oman poikkeavan tietoisuudentilan kertominen toiselle on aika vaikeaa. Monet pidempiä matkoja (maratooneja ja siitä eteenpäin) kokevat sitten myös hyvin voimakkaita mystisiä kokemuksia, minuuden häviämistä, yhtymistä luontoon ja maailmankaikkeuteen. Musiikkisoittimet kannattaa jättää kotiin ja kuunnella ihan vaan omaa hengitystään ja luonnon ääniä.

Itse suosittelisin vielä vähentämään minimiin tai mielellään lopettamaan pilvenpolton ja alkoholin sillä ne sotkevat mieltä ja laskevat energiatasoja.

Myös rukkaamisen lopettamisesta on merkittäviä etuja vaikka siitä ei paljon puhuta. Tuota jälkimmäistä kannattaa ihan oikeasti kokeilla runkkaamalla jonkin aikaa vaikka vain kerran viikossa. Eron huomaa aika nopeasti. Organismi vähentää dopamiinia aivoissa ja pidättäytyminen tuntuu kokonaisvaltaisena kirkkauden, motivaation ja energisyyden lisääntymisenä. Myös tesosteroni -tasot nousevat varsinkin alussa, mikä tuntuu samalla tavalla jaksamisena ja itsevarmuutena. Vastapainoksi tulee sitten ylimääräistä kiimaisuutta, mutta se nousu pysyy kuitenkin jossain rajoissa eikä nouse aivan äärettömiin sfääreihin. Kommunikointi naisten kanssa tulee enemmän mielihyvää tuottavaksi ja samalla kokee nämä kokonaisvaltaisemmin eroottisesti.

Empä olisi uskonut jos joku olisi muutama vuosi sitten sanonut että onni löytyy pidättäytymisestä ja itsekurista, mutta kai sitä omaa kokemusta pitää uskoa.


Poissa pampula

  • Luotettava tunnistaja
    • Viestejä: 224
    • Karma: 21
  • Luotettavasti sienten tunnistama
    • Profiili
Itse suosittelen juoksua. Pidemillä lenkeillä harjoittelun kautta moni kokee merkittävästi muuntuneita tajunnantiloja jotka mahdollistavat työskentelyn tasolla joka ei ruumiin normaalitilassa oikein tahdo onnistua.

Minä olen samoilla linjoilla. Pitkillä lenkeillä voi päästä tilaan, missä normaalit ajatteluprosessit väistyvät ja ajantaju hämärtyy. Se on mielenkiintoinen kokemus, kun on fyysisellä tasolla tavallaan läsnä, muttei kuitenkaan ja mieli leijuu vapaana jossakin. Tavallinen höpötys vaikenee.

Toinen valaiseva kokemus urheillessa on hyvin kovan väsymyksen kokeminen. Tahdonvoima häviää ja epätoivo valtaa mielen. Suoritusta ehkä pystyy jatkamaan, mutta motivoivat tekijät menettävät merkityksensä, eikä tiedä enää miksi jatkaa. Mielen täyttää ajatus, että kunhan vain selviän kotiin/maaliin, niin ei kyllä koskaan enää. Se tuntuu aina yhtä kurjalta, eikä siihen oikein totu. Sanat eivät tavoita niitä tunnelmia, se pitää kokea. Minun mielestä se on hyvin psykedeelinen kokemus. Juoksija-lehdessä kuvaillaan ns. maratoonarin muuria:

http://www.juoksija-lehti.fi/Default.aspx?tabid=3076

Lainaus
Maratonilla ja muissa pitkissä kestävyyssuorituksissa ihminen kokee väsymystä, jollaista hän ei nykyaikana kohtaa muuten elämässään. Jokaisen ihmisen tulisikin kokea edes kerran ”täydellinen sippaaminen”, koska se on henkisesti avartava kokemus. Fyysisesti ja henkisesti se on täysin turvallista, ja siitä selviää nopeasti lepäämällä ja syömällä hyvin.

Tuli vielä sellainen mieleen, että ns. normaalikuntoiset voivat lähteä juoksun sijasta pitkälle pyörälenkille. Juokseminen vaatii jonkin verran harrastusta, että sen saa kulkemaan. Erityisesti hiukan painavampien liikkujien kannattaa aloitella varovasti. Pyöräillessä sykkeet pysyvät tasolla, millä lähes jokainen pystyy vaikkapa sen yli tunnin lenkin tekemään, eivätkä paikat kipeydy liiasta rasituksesta niin helposti.
Life is full of pain, I'm cruisin' through my brain
and I fill my nose with snow and go Rimbaud,
go Rimbaud


Poissa Arvalis

    • Viestejä: 783
    • Karma: 30
    • Profiili
Monilla enemmän juoksevilla on samantyyppisiä kokemuksia kun olen heidän kanssaan puhunut, näistä vaan ei yleisesti huudella kun ihmisten mielikuva juoksemisesta on peräisin niistä ekoista kivuliaista lenkeistä tai jokun ahdistavan laihdutus tai kuntoprojektin aikana tehdystä pakkoliikunnasta ja oman poikkeavan tietoisuudentilan kertominen toiselle on aika vaikeaa. Monet pidempiä matkoja (maratooneja ja siitä eteenpäin) kokevat sitten myös hyvin voimakkaita mystisiä kokemuksia, minuuden häviämistä, yhtymistä luontoon ja maailmankaikkeuteen. Musiikkisoittimet kannattaa jättää kotiin ja kuunnella ihan vaan omaa hengitystään ja luonnon ääniä.
Juoksemisestahan menee pilveen, kun kehon sisäsyntyinen kannabinerginen järjestelmä kytkeytyy kierroksille.

Myös rukkaamisen lopettamisesta on merkittäviä etuja vaikka siitä ei paljon puhuta. Tuota jälkimmäistä kannattaa ihan oikeasti kokeilla runkkaamalla jonkin aikaa vaikka vain kerran viikossa. Eron huomaa aika nopeasti. Organismi vähentää dopamiinia aivoissa ja pidättäytyminen tuntuu kokonaisvaltaisena kirkkauden, motivaation ja energisyyden lisääntymisenä. Myös tesosteroni -tasot nousevat varsinkin alussa, mikä tuntuu samalla tavalla jaksamisena ja itsevarmuutena. Vastapainoksi tulee sitten ylimääräistä kiimaisuutta, mutta se nousu pysyy kuitenkin jossain rajoissa eikä nouse aivan äärettömiin sfääreihin. Kommunikointi naisten kanssa tulee enemmän mielihyvää tuottavaksi ja samalla kokee nämä kokonaisvaltaisemmin eroottisesti.
Orgasmin aikana dopamiinipitoisuudet eivät oikeastaan vähene, vaan orgasmin aikana vapautuva prolaktiini toimii sen vastavaikuttajana, mikä johtaa mm. kiihottuneisuuden kaikkoamiseen. Dopamiinin vaikutus kuitenkin tulee rajoitetuksi vain muutamiksi minuuteiksi kerrallaan.

On totta, että orgasmeista pidättäytyminen kohottaa testosteronipitoisuuksia - mikä välttämättäkin boostaa kognitiivista kapasiteettia.
"Instant gratification takes too long."
-- Carrie Fisher


Poissa Lähiötonttu

    • Viestejä: 117
    • Karma: 12
    • Profiili
Juoksemisestahan menee pilveen, kun kehon sisäsyntyinen kannabinerginen järjestelmä kytkeytyy kierroksille.

Fysiologinen tila tuntuisi muuttuvan merkittävästi, se varsinainen sisäsyntyiseen opioidijärjestelmää liittyvä "runners high" tuntuisi kytkeytyvän vasta siinä vaiheessa kun elimistö tulkitsee että nyt on jotain oikeasti ikävää tapahtumassa ja yleensä tämä liittyy rasituskipuihin. Lyhyemmillä matkoilla varmana jotain tuon ylemmän kaltaista tapahtuu. Se yhdistyy kuitenkin toiminnan yksinkertaisuuteen ja monotonisuuteen, joka on omiaan muuttamana tajunnantilaa transsin suuntaan. Vasen jalka, oikea jalka, ja kovasti sisään ja uloshengittämistä kuitenkin se pääsisältö lenkeillä. Toki normaaleilla ja terveyillä ihmisillä on myös ajatuksia, mutta ne oppii ajan kanssa päästämään pois. Ihmiset ovat transsiherkkyydessään poikkeavia, joilla on voimakas resistentti päästään tuolla tavoin irti ja jotkut voivat vaipua poikkeaviin tajunnantiloihin helpomminkin. Kuitenkin lähes aina transsiin vievänä ärsykkeenä on tuollainen toistuva yksinkertainen liike tai ääni, rumpu, marssiminen, juokseminen, kävely jne toistettuiina. Aivojen neurokemiallisen tilan muutokset tulevat tämän lisäksi omasta mielestäni.


Orgasmin aikana dopamiinipitoisuudet eivät oikeastaan vähene, vaan orgasmin aikana vapautuva prolaktiini toimii sen vastavaikuttajana, mikä johtaa mm. kiihottuneisuuden kaikkoamiseen. Dopamiinin vaikutus kuitenkin tulee rajoitetuksi vain muutamiksi minuuteiksi kerrallaan.

On totta, että orgasmeista pidättäytyminen kohottaa testosteronipitoisuuksia - mikä välttämättäkin boostaa kognitiivista kapasiteettia.

Prolaktiini todellakin se pointti. Toistuvat orgasmit lisäävät sen pitoisuutta aivoissa myös orgasmin välittömän vaikutuksen jälkeen. Tästä seuraa monenlaista psyykkistä vääntöä, josta ihmiset ovat heikosti tietoisia kun iltapäivälehdet ovat syytäneet niitä "omin käsin onneen" juttujaan vuosikymmeniä ja vanhempaa sukupolvelle pitää edelleen muistuttaa ettei kyseessä ole synnistä. Kun on kasvanut intternettin kanssa niin jokapäiväinen nettiporno muodostuu helposti rutiiniksi jota ei kauheasti jaksa kyseenalaistaa kun tietää että suurinpiirtein kaikki muutkin niin tekevät ja jos on tehnyt sitä vuosia tai vuosikymmeniä niin tapojen muuttaminen on vaikeaa. Kannattaa kuitenkin tutkia asiaa eikä omaksua sitä ilmeisemmin tyrkytettyä totuutta tässäkään asiassa. Sanottakoot että käytännössä kaikki henkiset traditiot poislukien jotkut joilla seksuaalisuus on henkinen harjoitus jonkin korkeamman saavuttamiseen suosittelevat pidättäytymistä orgasmeista. Me helposti tulkitsemme sen johtuvan jotenkin "epäterveestä" suhtautumisesta seksuaalisuuteen, mutta näin ei välttämättä ole vaan taustalla voi olla aito empiirinen huomio siitä miten pidättäytyminen vaikuttaa ihmisen mielentilaan. Ihmiskunnalla on ollut aikaa tätäkin asiaa tutkia empiirisesti, mutta vasta aivan viimeaikoina sitä voidana jäsentää näiden välittäjäaineiden ja aivofysiologian kautta. Jos on mahdollisuutta yhtyä elävään kumppaniin olosuhteissa joissa tilanteeseen ei liity kenenkään kusettamista tai huijausta niin silloin pidättäytyminen ei liene mielekästä ainakaan omalta osalta. Runkkaaminen on sen sijaan niin pieni ilo että jos sillä saa tasaisemmin iloa arkeensa niin vaihto ei ole kummoinen. No jokainen tutkikoot aihetta omalla kohdallaan.

Tässä psykologian tietämystä hyödyntävä artikkeli aiheesta:

http://www.psychologytoday.com/blog/cupids-poisoned-arrow/200908/orgasm-s-hidden-cycle

Täällä on keskustelua aiheesta foorumilta jossa pääpaino on kognitiivisen suorituskyvyn (kemialliseen) nostamiseen, paljon hyviä linkkejä ja kokemuksia:

http://www.longecity.org/forum/topic/51668-masturbation-and-cognition/


Poissa Arvalis

    • Viestejä: 783
    • Karma: 30
    • Profiili
Juoksemisestahan menee pilveen, kun kehon sisäsyntyinen kannabinerginen järjestelmä kytkeytyy kierroksille.

Fysiologinen tila tuntuisi muuttuvan merkittävästi, se varsinainen sisäsyntyiseen opioidijärjestelmää liittyvä "runners high" tuntuisi kytkeytyvän vasta siinä vaiheessa kun elimistö tulkitsee että nyt on jotain oikeasti ikävää tapahtumassa ja yleensä tämä liittyy rasituskipuihin.
Niin, tsekkasitsä linkkaamaani artikkelia? Rasituksen vapauttamat endorfiinit (sisäsyntyiset opioidit) eivät kulkeudu aivoihin asti, sillä ne eivät läpäise veri-aivoestettä. Ilmeisesti niillä on kuitenkin vaikutusta moniin kehollisiin toimintoihin (ne mm. rajoittavat hengitystä ja nostavat kipukynnystä).

2000-luvulla tehdyt tutkimukset ovat antaneet osviittaa siitä, että endokannabinoideilla (sisäsyntyiset THC:n kaltaiset aineet) on sellaisia vaikutuksia, jotka liitetään liikunnan positiivisiin vaikutuksiin, ja ne myös läpäisevät veri-aivoesteen.

Eräs konfirmoiva tieto on se, että sellaiset koe-eläimet, joille on annosteltu kannabinoidien toiminnan estäviä aineita, eivät hyödy rasituksesta (aivot eivät uusiudu ja juoksupyörä ei houkuttele).

Prolaktiini todellakin se pointti. Toistuvat orgasmit lisäävät sen pitoisuutta aivoissa myös orgasmin välittömän vaikutuksen jälkeen.
Mä en muuten löytänyt tästä mitään mainintoja PubMed-hakuja tekemällä. Löytyiskö lähdettä väitteelle?

Viittaat ilmeisestikin johonkin mekanismiin, missä tyrotropiinia vapauttavan hormonin pitoisuudet moduloituisi ylöspäin toistuvien prolaktiinipiikkien vaikutuksesta, joka edelleen johtaisi jatkuvaan prolaktiinisyötteeseen ja siten dopaminergisen järjestelmän alasajoon?
"Instant gratification takes too long."
-- Carrie Fisher


Poissa Ilviselmä

  • ihmekös tuo
    • Viestejä: 461
    • Karma: 48
    • Profiili
Lähiötonttu, ei se nyt taida ihan noin yksinkertaista olla, että useimmissa henkisissä traditioissa kokonaan suositeltaisiin orgasmia (tai siis ejakulaatiota) välttämään. Mielikuvani mukaan ennemminkin niin, että suositellaan säästelemään, mutta olemaan silti varovainen koska vaikutukset voivat olla hemmetin voimakkaita. Lisänä myös se, mikäli harrastaa seksiä laukeamatta, että orgastisen energian (mitä se sitten onkin) pakkautuminen sukupuolielinalueelle toistuvien kiihotusten myötä voi aiheuttaa fyysisesti tosi kivuliaita tiloja, jos sitä ei osaa purkaa (esim. levittämällä sitä energiaa mielikuvaharjoituksin tms ympäri kehoa ja sopivilla jooga-asanoilla (mm. asennot joissa jalat ovat pään yläpuolella)).

Ite oon aika monen vuoden ajan eksperimentoinut ejakuloimattomuuden kanssa, joskus kuukausiakin yhteen putkeen. Tuntuu palkitsevalta mutta myös haasteelliselta, ja just toi kipu on välillä ollu aika rankkaa. Sen välttämiseksi on kyllä menetelmiä, mutta ne vaativat harjoittelua, eikä niitä monikaan osaa hyödyntää heti kun alkaa ejakuloimattomuuden kanssa leikittelemään. Itekin oon vielä ihan vasta-alkaja, vaikka oon puuhastellut asian parissa ainakin jotain viitisen vuotta.

Jossain vaiheessa tuntui myös, että oli tullut vähän pakkomielle laukeamisen välttämisestä seksissä, ja teki tosi hyvää antaa itelle lupa laueta ihan miten paljon vaan, niin että tuntu menevän liiallisuuksiinkin. Anto perspektiiviä paljon. Nykyisellään oon vakituisessa parisuhteessa myötämielisen kumppanin kanssa, ja tuntuu helpolta harjoitella ja syventyä tähän. Ei tunnu läheskään aina olennaiselta ejakuloida aina rakastellessa, keskimäärin varmaan joitakin kertoja kuukaudessa tulee purkauduttua. Antaa ihan erilaista rauhallisuutta ja vibaa seksiin, vaikka välillä pitääkin pitää kovasti kieli keskellä suuta...

Allekirjoitan ehdottomasti näkemykset siitä, että (sopivissa määrin) ejakuloimattomuus lisää energiaa ja luovuutta.

Nuttus, ko. tutkimuksesta on tosiaan myös suomenkielistä tekstiä.


Poissa Lähiötonttu

    • Viestejä: 117
    • Karma: 12
    • Profiili
Niin, tsekkasitsä linkkaamaani artikkelia? Rasituksen vapauttamat endorfiinit (sisäsyntyiset opioidit) eivät kulkeudu aivoihin asti, sillä ne eivät läpäise veri-aivoestettä. Ilmeisesti niillä on kuitenkin vaikutusta moniin kehollisiin toimintoihin (ne mm. rajoittavat hengitystä ja nostavat kipukynnystä).

2000-luvulla tehdyt tutkimukset ovat antaneet osviittaa siitä, että endokannabinoideilla (sisäsyntyiset THC:n kaltaiset aineet) on sellaisia vaikutuksia, jotka liitetään liikunnan positiivisiin vaikutuksiin, ja ne myös läpäisevät veri-aivoesteen.

Eräs konfirmoiva tieto on se, että sellaiset koe-eläimet, joille on annosteltu kannabinoidien toiminnan estäviä aineita, eivät hyödy rasituksesta (aivot eivät uusiudu ja juoksupyörä ei houkuttele).

Joo katsoin nyt. Ihan mielenkiintoista.

Tuo endorfiini ajatus syntyy lähinnä siitä että pitkillä ja oikeasti rasittavilla matkoilla eli siinä 20-30+ vähän kunnosta riippuen ihmiset kokevat uudenlaista euforiaa, jota ei esiinny lyhyemmillä matkoilla. Suurimmalla osalla lenkkejä ei tuota pilvimäistä olotilaa saavuteta.

Lainaus
Prolaktiini todellakin se pointti. Toistuvat orgasmit lisäävät sen pitoisuutta aivoissa myös orgasmin välittömän vaikutuksen jälkeen.
Mä en muuten löytänyt tästä mitään mainintoja PubMed-hakuja tekemällä. Löytyiskö lähdettä väitteelle?

Viittaat ilmeisestikin johonkin mekanismiin, missä tyrotropiinia vapauttavan hormonin pitoisuudet moduloituisi ylöspäin toistuvien prolaktiinipiikkien vaikutuksesta, joka edelleen johtaisi jatkuvaan prolaktiinisyötteeseen ja siten dopaminergisen järjestelmän alasajoon?

En jaksa noita aivokemiajuttuja kauheasti enää harrastaa. Olen aivojen loppukäyttäjä eikä minua hirveästi kiinnosta mitä raudassa tapahdu, jos siitä ei seuraa jotain mielenkiintoista toiminnan ohjauksen kannalta. Viittaan lähinnä tuohon psychology today -artikkeliin jossa ei jostain syystä ole näköjään lähdeviitteitä. Tiedä sitten mistä tuo käppyräkin siihen on piirretty. Artikkelissa sanottu kuitenkin vastaa omaa kokemusta.


Poissa Lähiötonttu

    • Viestejä: 117
    • Karma: 12
    • Profiili
Lähiötonttu, ei se nyt taida ihan noin yksinkertaista olla, että useimmissa henkisissä traditioissa kokonaan suositeltaisiin orgasmia (tai siis ejakulaatiota) välttämään. Mielikuvani mukaan ennemminkin niin, että suositellaan säästelemään, mutta olemaan silti varovainen koska vaikutukset voivat olla hemmetin voimakkaita. Lisänä myös se, mikäli harrastaa seksiä laukeamatta, että orgastisen energian (mitä se sitten onkin) pakkautuminen sukupuolielinalueelle toistuvien kiihotusten myötä voi aiheuttaa fyysisesti tosi kivuliaita tiloja, jos sitä ei osaa purkaa (esim. levittämällä sitä energiaa mielikuvaharjoituksin tms ympäri kehoa ja sopivilla jooga-asanoilla (mm. asennot joissa jalat ovat pään yläpuolella)).

No tuo on ihan totta, liioittelin tuossa. Yleensäkin puhuminen "kaikista henkisistä traditioista" on vähän kömpelöä kun joukko on niin laaja ja epämääräinen. Itse kokenut että kerran viikossa on suurinpiirtein sopiva määrä laukeamisia. Ei mene touhu urheiluksi, mutta hyödyt kuitenkin saavutetaan jossain mitassa.

Muistan joskus ekojen tyttöystävien kanssa harrastaneeni tuota lukeamattomuutta bylsiessä. Tulokset olivat parissa päiväsäs aika hämmentäviä kun parissa päivässä ajankäyttö alkoi täyttyä jatkuvasta riettaasta seksistä ja loput sen ajattelemisesta. Oman kokemuksen mukaan tuotakin kannattaa kokeilla, mutta ei välttämättä ottaa elämäntavaksi. Tai ehkä jotkut muut pystyvät sitä nousevaa kiimaa paremmin käsittelemään kuin minä 17 vuotiaana ja hoitamaan samalla muuta elämää.

-------------
Meditaatio on se selkein tapa saavuttaa pysyviä positiivis persoonallisuuden ja mielen rakenteiden muutoksia. Tässä ihan järkevä ilmainen ebook, joka on suunnattu juuri niille jotka etsivät jotain pysyvämpää ratkaisua jatkuvat päänsekoittamisen sijaan. Paljonhan tuossa luvataan, mutta sanotaan suoraan että tuo ei tapahdu heti, eikä mitenkään sormia napsauttamalla:

http://www.psychedelicmeditation.com/